Jälki kalterissa, Harmaaselkä/Narcissa, het, K-11

[Wienova]

Kirjoittaja: Minä
Beta: LaLuna
Tyylilaji: Het, angst, oneshot
Ikäraja: K-11
Paritus: Narcissa/Harmaaselkä
Summary: Lopulta murskasin hänet seinään vasten ja katsoin pelkoa silmiin, kun kynnet lävistivät pehmeän lihan. 

Narcissa oli alastomana kaunis. Olin aina pitänyt hänen vartalonsa kaarteista ja kun minulle tuli tilaisuus saada hänet, minä nostin hänet korkeammalle. Riisuin ensin häneltä toivon ja rakastin katsoa, kun hän sätki kivusta tai nautinnosta. Sulatin hänet tappavaan muottiin, johon hän sitten jäi ikuisesti vangiksi. Lopulta hän oli vain jälki kalterissa, kunnes valui kalterin raosta kaiken muun paskan sekaan, kuten hän sitä itse kutsui. Ja minä löysin avaimen jostain pölyn seasta ja mietin, miten olisi käynyt, jos olisin avannut oven. Ei varmaan kovinkaan hyvin ja nauroin, kun heitin sen lopullisesti pois. Metallin kilahdus ja sitten se hävisi roskaan.
 
Mutta hän oli myös hölmö typerys, joka uskoi parempaan. Hän tuli luokseni, kun Lucius ei häntä huomioinut ja minä annoin hänelle kaiken, jonka hän halusi. Lopulta murskasin hänet seinään vasten ja katsoin pelkoa silmiin, kun kynnet lävistivät pehmeän lihan. Se oli liiankin ihanaa ja sai minut kuvittelemaan, mitä hänestä olisi viimeisenä jäljellä. Kummatkin saivat mitä halusivat ja minä sain enemmän kuin hän koskaan kuvittelikaan antavansa.

Narcissa muuttui ajan myötä lasilinnuksi, joka halusi lentää etelään, mutta oli siihen liian heikko. Se paistoi hänen silmistään ja nurkissa loisti ikävä. En tiennyt, olisiko pitänyt antaa kovemmin vai lyödä kipeästi kasvoihin ja haukkua huoraksi. Ehkä hieman kumpaakin ja niin minä joskus teinkin, mutta liian myöhään. Silloin kirosin, kun en enää pystynyt satuttamaan häntä. Lasisiipien vangitseminen oli liian vaikeaa laitettavaksi kirjahyllyn purkkiin. Puistelin päätäni Narcissan nauraessa melkein mielipuolisena ja taisin tajuta, kuka oli sittenkin se, joka lävisti viimeisen sydämen tikarilla ja voitti ottelun.

Luovuta jo, et voi enää voittaa. Sanat ja epämääräiset lauseet kaikuivat päässäni. Ne ottivat minut petolliseen syliinsä, kun käänsin sängyssäni kylkeä ja yritin unohtaa, mutta se vain nauroi minulle pilkaten. Silloin päätin, etten tarvitse itselleni enää naisia ja että erikoistuisin lapsiin täysikuun öinä. Minusta nousisi varjo lännestä, joka eksyttäisi lapsia pimeyteen. Se ajatus mielessä minä päästin Narcissan lentämään takaisin miehensä luokse ja annoin itselleni leiman, josta minut tunnettaisiin vielä kuolemanikin jälkeen.

A/N: Kommentteja?

[Lallu]

Dodi...  
Wienovan eka kommentti uudessa finissä. Oot muuten ensimmäinen, kenelle kommentoin täällä. Mä oon vaan offannu  

Heti, kun on hieman oudompi paritus, niin tiedät, että mä oon heti sitä lukemassa.

Minusta nousisi varjo lännestä, joka eksyttäisi lapsia pimeyteen. Se ajatus mielessä minä päästin Narcissan lentämään takaisin miehensä luokse ja annoin itselleni leiman, josta minut tunnettaisiin vielä kuolemanikin jälkeen.

Tää on hyä kohta. Viimeks taisin quotata sen hieman ylempänä olevan lapsikohdan, mutta mun mielestä toi lännen varjo on hieno (ehkä koko ficin hienoin) kohta. Sulla on kirjottaminen hallussa, erityisen hienosti sulta onnistuu toi noiden kuvauksien kirjottaminen. Mutta seuraavaan ficciin sitten taas.  

LaLuna

[Celeporn]

[turhaa nillitystä]Aikajanallisesti ficci on mahdoton, koska Remus joutui alle kouluikäisenä Fenririn järjestelmällisen hyökkäyksen kohteeksi, ja Rowlingin antamien tietojen mukaan Narcissa on Remusta vain viisi vuotta vanhempi. Tiedän, ettei sillä oikeasti ole ficeissä niin paljon väliä, sillä sössin joskus itsekin ihan tahallani hahmojen ikiä, mutta vaivasi silti.[/turhaa nillitystä]

Mutta sitten itse tekstistä.
Tykkäsin, että siellä oli vähän karumpaakin kieltä, sopi hyvin Fenrirille. Ehkä sitä olisi pitänyt olla vähän enemmän, mielestäni tämän hahmon kertojanääni olisi voinut toimia jopa paremmin oikeasti alatyylisenä tekstinä. Olisi voinut vaikka kirota yhden kerran, tai jotain.
Sen vuoksi joku lasilintu tuntui vertauksena hieman hassulta. Se oli siis muuten oikeasti hyvä, mutta Fenririn suuhun/mieleen en oikein osaa sitä hahmottaa. Tosin minulla on tapana lukea ja kirjoittaa tietyistä hahmoista jo niin helvetin karuina, että tämä on jo puhtaasti makuasia - Fenririllä nyt kuitenkin oli tässä ficissä selvästi omat pehmeytensä.

Tykkäsin paljon ficin kielestä. Rakastan ns. turhia yksityiskohtia ja sanoilla leikkimisiä, mutta tykkään siitä, että kaiken sen keskellä on vähän riisutumpiakin kohtia.

Kummatkin saivat mitä halusivat ja minä sain enemmän kuin hän koskaan kuvittelikaan antavansa.

Tämä ihastutti erityisesti.
Tämä oli sen verran lyhyt, etten osaa quotata sieltä oikein mitään muita yksittäisiä lauseita - hyvät kohdat olivat usein kokonaisia kappaleita. Ficin tarina oli mielestäni hyvä ja ehyt (hyi, mikä sana!), vaikka olisinkin kaivannut sitä särmää vähän enemmän kielelliseen antiin, niin kokonaisuudessaan tykkäsin.
Ja kiitos todella paljon siitä, että kirjoitit Fenriristä - tämä oli ensimmäinen löytämäni Fenrir-ficci koko halvatun foorumilta omani lisäksi.

[LillaMyy]

Kaikkia jännyyksiä sitä löytääkin näköjään, kun lähtee seikkailemaan osastojen vikoilla sivuilla. Celepornin 'turha nillitys' on kyllä ihan totta, mutta jos sen jättää sivuseikaksi, niin tämä oli oikeasti tosi mielenkiintoinen pieni ficcinen. Tässä jäin vaan pohtimaan sitä, että miten Narcissa on päätynyt kaikista kakkosvaihtoehdoista juuri Fenririn luokse sen jälkeen, kun Luciusta ei enää kiinnostanut. Tai siis, varmasti tarjolla olisi ollut vaikka ja ketä muitakin, niin miksi juuri Fenrir? Oliko Fenririssä jotain raakaa voimaa, mikä kiehtoi Narcissaa? Kaipasiko Narcissa kenties vähän rajumpaa rakkautta? Vai jotain ihan muuta sittenkin? Hmm, tästä saisi jo itsessään melkein aiheen seuraavaksi ficciksi, kun näitä rupeaa pohtimaan.

Tässä tulee myös kivasti se esille, kuinka Fenrir sitten lopulta päätyi sellaiseksi kuin hän on kirjojen aikana. Koska voisin kuvitella, että jos hän olisi jo tässä vaiheessa ollut sellainen, ei Narcissa olisi kenties päätynyt hänen luokseen. Vai olisiko sittenkin? Mene ja tiedä, mutta ainakin olettaisin, että jos Fenrir olisi jo tämän ficcin aikana tykännyt purra lapsi täysikuun aikaan, ei Narcissa olisi kääntynyt hänen puoleensa Luciuksen kyllästyttyä naiseen. Tästä olisi myös saanut todella rivon tekstin aikaan, jos tässä olisi ollut korkeampi ikäraja, joten omasta puolestani olen ihan kiitollinen, että päätit pysytellä alemmassa, koska itse pidän enemmän alempien ikärajojen teksteistä. (:

Tämä oli kyllä mielenkiintoista luettavaa, ja tällaisia lukisi mielellään enemmänkin, koska tämä pisti kyllä todella ajattelemaan kaikenlaista, joten kiitoksia tästä! (: