Nimi: Onneks kukaan ei ees kelaa, et oltas normaaleja
Kirjoittaja: Chyilly
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Draama, oneshot
Haasteet: Originaali10
A/N: Eräänlainen spinoff minun ja kaverini (kahdenkeskiseen) roolipeliin. Rosena omistaa Pollyn.
Holden oli tosi syvältä sieltä. On hyvin shokeeraavaa, että pikkuveli pitää isoveljeään täytenä persläpenä. Lievän sarkastisesti ilmaistuna...
Oon aina kyllä vihannut veljeäni, joka on olevinaan niin cool ja siisti. Kävi lievästi sanottuna sääliksi sitä nyhveröä, kun tää oli aina vetänyt pään täyteen jotain huumeita tai polttanut pilveä liikaa. Ja kehtasi Holden vielä koulussakin liikkua aineissa.
Olin kuitenki jo melkein unohtanut säälin ja vihan veljeä kohtaan, koska vuorossa oli kaksoissiskoni, Polly. Tää oli niin isoveljensä fani, että oksat pois, ja matki aina Holdenia. Holdenilla oli polaroid kamera ja Pollyllä järkkäri. Holdenilla oli takkinsa kätköissä heroiinia, nappeja ja marihuanaa ja Pollyllä samanlaista satsia laukussa. Siitä mulle tuli mieleen, että mistähän se Holden on mallia ottanut? Sen pää täyteen 24h/7 -meiningin. No se mulle iski päähän kuin salama kirkkaalta taivaalta yks päivä. Faija. Se rokkarin ketale, joka ei itekään pysynyt selvänä kuin ehkä viis minuuttia heräämisen jälkeen. No se on se sen maine, että pitää olla aina sekasin. Sen bändiäkin on tituleerattu uudeksi Nirvanaksi ja monet teinit ympäri maailmaa ovat kuulemma tehneet itsarin kuunnellessaan The Dead Kangaroosia. Outoo sakkii.
Koko meidän perhe kyl sai sätkyn yks ilta, ku Holden oli mitä ilmeisimmin vahingossa ottanut yliannostuksen jotain. Sairaalaanhan se tietysti joutui, mut ei sen jälkeen oo koskenutkaan mihinkään aineisiin, vain alkoholiin, tietty. Ja koska siskoni ihaili Holdenia, tääki lopetti huumeiden käytön. Isäki säikähti pahemman kerran ja on vähän vähentäny. Tosin, enhän mä tiedä missä kunnossa se on, ku se on tällä hetkellä massiivisella kiertueella, onhan kesä.
Mut meidän perhe on silti ihan sekasin. Mutkin sai mun kaverit yllytettyä baarin ryöstöön. No, me tietty vedettiin kommandopipot päähän ja varustauduttiin terästangoilla. Henry oli kuitenkin jostain löytänyt aseen ja tuikkas sen mun käteen, ennen ku iski baarin portsarin maahan terästangolla. Eka mä tietty vähän panikoin, mut ei, tää oli tehtävä. En saanu antaa sellasta mielikuvaa, et oisin joku saatanan pelkuri.
Sinä iltana jouduin ampuu toista niistä baarimikoista, ku se yritti esittää jotain supersankaria. Sen lisäksi Holden ku oli siel baarissa, se tunnisti mut mitä ilmeisemmin. Tuli nimittäin aukomaan päätään, joten jouduin ampumaan sitä. Ihan vaan jalkaan kuitenkin, en mä nyt voinut mun veljee tappaa.
Paettiin toki paikalta ja matkalla tiputettiin ase viemäriin. Pojat lähti omille teilleen, mut mun oli mentävä kotiin. Kommandopipon tungin syvälle pilottitakkini povariin, ku olin baarista turvallisen matkan päästä. Ripein liikkein menin kotia ja livahdin takaovesta huoneeseeni. Pikainen vaatteiden vaihto, koneelle, kuulokkeet korviin ja musiikki täysille. Ei aikaakaan, ku mun äiti jo tuli mua hakee, koska Holden oli joutunu sairaalaan. Mulla oli loistava ajoitus – aina.
Kuten arvelinki, Holden oli tunnistanu mut ja kuulusteli mua sillä aikaa ku muut oli hakemassa jotain syömistä. Ei tullu mikää hyvä fiilis siitä saarnasta, jonka se anto, ku olin tunnustanu. Holden oli kyl paraski leikkimään Jeesusta.
Pari päivää myöhemmin Pollyki tuli mulle vinkkasemaan asiasta. Mä oon nykyään niitten orja. Joudun pesee niitten pyykkejä, tehä niille välipalaa ja siivota niitten huoneita. Mut oon mä sen ansainnu, en mä halua vankilaan sen takia, et en halunnu olla nössö. Mua kuitenkin pelottaa, et joku muuki äkkää sen ja kertoo poliisille.
Mut pointtina oli se, ettei meidän perhe todellakaan mikään normaali perhe ollut. Äitikin viihtyi enemmän ystäviensä seurassa ku kotona.
Onneks kukaan ei ees kelaa, et oltas normaaleja.
