Title: Pelottomat eivät selviydy
Author: Zacharias
Rating: S
Genre: angst, drama, lähes muotiton
Main Character: Ernie MacMillan
Summary:
Ylhäinen, klikit, status ja voittajat. Päämäärä siirtyy aina askeleen edemmäs.A/N: Mulla on nyt tunne, että kukaan ei tule ymmärtämään tätäkään ajatusta, mutta miä halusin kirjoittaa hahmosta joka jää varjoon. Vain parituksetonta tavaraa, jossa päähenkilölle valokeilaa. Ja minä oikeastaan pidän Erniestä, omalla tavallani (:
Pelottomat eivät selviydy
Ne saattoivat kuvailla Ernietä monilla sanoilla.
Ahkera, ystävällinen, kunnianhimoinen, mahtipontinen, avulias. Lista jatkui aina pitkälle, ja Ernie painoi ne mieleensä hymyillen. Hän hengitti sanoja ja sulki ympäriltänsä kaiken muun. Jokaisen sanan selkänsä takana (ne negatiiviset), jokaisen sormen joka kääntyi kattoa kohti. Jokaisen huudon käytävällä, jokaisen huomautuksen opettajilta (vaikkei niitä ollutkaan). Sitten yön pimeimpänä tuntina, juuri ennen nukahtamistaan, hän otti ne esille.
Ärsyttävä, tiellä, puhuu liikaa, ruma, rasittava, pätee vaikkei tarvitsisi...Sanat kaikuivat korvissa ja soljuivat läpi yön, kunnes Ernie nukahti ja näki lausujien kasvot unikuvinaan. Herätessään sama ajatus löi läpi mielen: Miten olla parempi? Hän halusi olla oikeassa, pujottaa sormensa kuninkaiden sormuksiin, nähdä jokaisen seitsemän ihmettä - sekä jopa sen kahdeksannen, jota ei oltu vielä löydetty. Kuolla taistelussa muiden puolesta, ihan vain jotta he voisivat muistella häntä niillä miljoonilla sanoilla joita hänelle kerrottiin.
Sankari, hieno ihminen, urhea, viisas, joku josta olla ylpeä, ylväs.Joten Ernie opiskeli, luki jokaisen kirjan joka eteen sattui. Kuunteli auktoriteettejaan, söi vain sen tietyn määrän ruokaa pysyäkseen normaalikuntoisena. Hän solmi suhteita jokaiseen, hankki itsellensä kutsun vaikkei kutsuja olisi tuntenutkaan ja hymyili vastaantulijoille varoen näyttämästä mitä todella ajatteli. Eihän se sopinut, eihän niin voinut tehdä. Vaihtoehtoina oli joko hukuttautuminen omaan itsesääliinsä tai pään nosto korkealle ilmaan ja kävely ryhti suorana. Mihinkä sitä säälillä olisikaan päässyt? Tarkkaa tililaskua ja vain tarvittavia ostoksia (niitä, joita muutkin tekivät.) Kirjoista alleviivata ne sanat, jotka tuntuivat suussa hyvältä.
Tulevaisuus, mahdollisuus, tavoite, kunnia, valoisa, kaunis, upea.Ja ehkä jo seuraavana päivänä merkitsi pienen rastin alleviivaamansa sanan perään. Ehkä. Ja ne sanat (joita kertyi tuhansia), jotka katsoivat häntä ilman merkintää, kummittelivat pojan mielessä jälleen seuraavana päivänä. Pelko siitä, että hän kuolisi ilman merkintää jokaisessa alleviivauksessa oli niin suuri, että Ernie jatkoi ikuisuusprojektiaan. Joka päivä, hän alleviivasi kymmenen-, ja rastitti yhden uuden sanan tieltä pois. Tavotteista tuli hänelle syy elää, se mistä taistella. Ja kohta koko maailma tunsikin Ernien pelkurina.
Mutta faktahan on, että pelottomat eivät selviydy, vain pelkurit tekevät jotain elämänsä eteen. Eikä Ernie enää jaksanut kuunnella korupuheita.