Ficin nimi: Ehkä vielä joskus näemme auringon
Kirjoittaja: Rikottu
Beta: Meikäpojan silmät, syyttäkäämme niitä yhteistuumin
Paritus: Fred / George
Genre: Romance, fluff, dialogia osittain
Fandom: Harry Potter
Ikäraja: Korkeimmillaan K-11
Disclaimer: Kaikki minkä tunnistatte Rowlingin omaisuudeksi, on hänen, muu minun. En saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta.
Warnings: Insesti
Summary: ”George, oletko sinä onnellinen? Vai onneton?”A/N: Öäöäöä. Tämä on ihka ensimmäinen ficcini, joten hahmot ovat varmaan aika OoC, kirjoitusvirheitä sun muita huolimattomuuksia löytyy varmasti ja näin päin pois. Rakentava kommentti ei olisi ollenkaan pahitteeksi, ruusut & risuset, kaikki ovat tervetulleita. :----)
Ehkä vielä joskus näemme auringon
”Fred.”
”...”
” Freeed. Nouse ylös.”
”Mmh, kohta...”
”FRED.”
”Mä nukun.”
”FRED!”
”Mikä hätänä, rrrrrakas..?” Fred mumisi unisena tyynyjensä lomasta, tekemättä elettäkään, että olisi nousemassa ylös. George huokaisi raskaasti istuessaan veljensä sängyn reunalle.
”Sinun pitää auttaa minua, Fred.”
Georgen huolestunut äänensävy sai Fredin kurtistaman kulmiaan, ja avaamaan silmänsä. ”Totta kai. Mikä hätänä?”
”Äiti käski minun siivota koko talon. Ilman taikoja!”
Fred tuhahti ja kaatui takaisin selälleen tyynykasaan. ”Sinä se olet sitten avuton, George. Ja sitä paitsi nyt on keskiyö...”
”Sinun täytyy auttaa minua.”
”Ei ole mitään pakkoa.”
”Onpas. Sinä lupasit juuri.”
”Senkin... argh. Okei, hyvä on. Mutta anna mun nukkua ensin, edes pari tuntia?”
”Totta kai.”
”Kiitos kaunis, veliseni”, Fred totesi unisena tyynystään, eikä George voinut estää pientä virnistystä, mikä hänen huulilleen nousi. Hän painoi huulensa kuin hyvänyönsuukkoon veljensä päälaelle, nousi ja oli juuri lähdössä huoneesta, kun hän kuuli jälleen Fredin väsyneen äänen. ”George..?”
Nimeltä kutsuttu kääntyi ja katsoi veljeään kysyvänä. ”Fred?”
”Etkö sinä nuku ollenkaan?”
”Minua ei vain... nukuta juuri nyt.”
”Miksei?”
”En minä tiedä. Mutta sinua nukuttaa, sen näkee kilometrien päähän. Pää tyynyyn vaan ja unta palloon -”
”Ei minua nukuta”, Fred totesi, noustessaan istumaan peittonsa alta.
”Eikö?”
”Ei, jos ei sinuakaan.”
”Eli mieluummin valvot kanssani, kun nukut?”
”Tietysti. Sinun kanssasi oleminen on aina kahdesta se parempi vaihtoehto.”
George ei voinut kuin hymyillä veljensä sanoille, kun tämä tassutti unisena sängystään hänen luokseen.
”Minne me mennään?”
”Ulos”, George sanoi ja edelleen hymyillen tarttui kaksosensa käteen, lähtien astelemaan portaita alas, ja lopulta ovesta ulos, raikkaaseen ja kirpeään ulkoilmaan. Fred aivasti yhtäkkiä viilenneen ilman vaikutuksesta.
”Mitä me täällä?” nenäänsä hieraiseva punapää kysyi, katsoen veljeään hämärässä yössä.
”Odotetaan auringonnousua.”
”Miksi?”
”Koska haluan nähdä sen.”
”Miksi?”
”Siksi, koska.. minulle uuden päivän alku tarkoittaa samaa kuin uusi toivo.”
”Uusi toivo mistä?”
”Paremmasta huomisesta, Fred.”
Fred katsoi veljeään hiljaisena. Ympäröivä maailma oli rauhallinen, kuten yöllä aina. Kasteesta märässä ruohikossa varpaita paleli, ja paidatta ulos tullut Fred värähti kylmästä. George huomasi tämän, ja vetäisi kaksosensa itseään vasten, kietoen kätensä tämän ympäri. Fred nojasi vasten lämmintä kehoa, hymyn sulaessa huulilleen. Sylikkäin he istuivat kostealle heinikolle, kirkkaan tähtitaivaan valaistessa ympäristöä.
”George, oletko sinä onnellinen? vai onneton?”
”Onnellinen sinun kanssasi, ja onneton ilman sinua.”
Otettaan veljestään tiukentaen George painoi kevyen suukon Fredin hymyileville huulille.
~ Rikottu
