Alaotsikko: K-11, Sirius/Remus
Nimi: Hetkiä
Kirjoittaja: Piicu
Ikäraja: K-11
//zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajojaTyylilaji: Draama, romance, angst
Paritukset/hahmot: Sirius/Remus
Vastuuvapaus: Tarina on minun, hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille.
Yhteenveto: Joskus tulee myös hetkiä,
joihin ei tarvita sanoja,
kun toisen ajatukset voi lukea
jo puolesta sanasta tai katseesta.A/N: Innostuin monen vuoden tauon jälkeen kirjoittamaan. Tuttu paritus. Yhteenvedon runo
täältä.
1977
”Remuksesta oli vaikea päästä eroon.” Hän sytyttää tupakkansa. Toinen nyökkää ojentaen kättään. Sytytin vaihtuu kädestä toiseen. Ensihenkäys on nautinnollinen. Se lämmittää.
”Toiset?” Sirius kysyy ystävältään. James pudistaa päätään.
”Voin odottaa sinua.” Sirius asettaa tupakan huulilleen, kaivaa sytytintä taskustaan.
”Arvasin, että te olette täällä.” Päät kääntyvät nopeasti ääntä kohti.
”Tulejo tupakka.” Remus hengittää raskaasti. Tuskin hengästyksestä.
”Kuutamo, et viitsisi.”
Kaksi askelta ja huulet kohtaavat. Suudelma on lyhyt. Se päättyy näykkäisyyn.
”Viisi minuuttia Sirius.” Remus katoaa ovesta. Sirius virnistää, tuntee toisen kysyvän katseen ja kohauttaa olkiaan.
”Me olemme vain ystäviä.”
1979
”Ja te muutatte yhteen. Ei tänne uskalla kukaan tulla kylään. Haistan jo nyt kuinka olette poltelleet pilveä.” Sirius ja James nauravat. Remus kääntää katseensa toisaalle, murahtaa hiljaa. Sirius on ostanut heille asunnon.
Tuliviski virtaa. Vain Lily on kieltäytynyt. He saavat pian tietää syyn. Vauva. Lily odottaa lasta.
”Onneksi olkoon!” Remus kohottaa lasinsa ja nauraa. Sirius tökkää Jamesia kyynerpäällään.
”Hyi sinua.”
Puolenyön jälkeen James ja Lily lähtevät, ovi paukahtaa kiinni heidän jäljessään. Remus huokaa. Aistit ovat turtuneet tuliviskin takia. Remus löytää itsensä seinän ja Siriuksen välistä. Osuma on turhankin kova.
”Kuutamoiseni.” Molempien suusta karkaa äänekäs voihkaisu.
1980
”Sirius ole kiltti ja hidasta.”
”Tuoreen kummisedän täytyy hieman juhlistaa uutta titteliään.” Remus painautuu Siriuksen selkää vasten. Moottoripyörä kiitää yössä. Kuumassa ja kosteassa yössä. Remus katselee kaupunkia heidän alapuolellaan. Se sykkii kuumuutta, valoa ja kiihkoa. Se kiihko saa Remuksen toimimaan. Pian käsi on pujahtanut sisään housunkauluksesta.
”Remus..” Sirius kiihdyttää vauhtiaa, pian Siriuksen ympärillä on taas tukevasti kaksi kättä.
Yössä kaikuu Siriuksen haukahteleva nauru.
1994
Kaksitoista vuotta on pitkä aika, mutta jälleennäkemisen hetki tuntuu puolta pidemmältä.
Halaus on täynnä kaipuuta, se on intiimi. Se kertoo kaikesta siitä, mitä ei ole uskallettu kertoa. Se muistuttaa epäilyksestä ja totuudesta. Se näyttää yksinäisyyden, kurjuuden, surut. Se antaa anteeksi ja iloitsee.
Pian se on ohi.
1996
Kaksi miestä ja muistot yhteisistä hetkistä.
”Remus. Minusta tuntuu, että tämä sota on meidän loppumme. Meidän viimeisemme.” He katsovat silmästä silmään, hengittävät samaan tahtiin.
”Tiedäthän sinä, että minä olen aina..”
”Tiedän minä.” Sirius koskettaa ystävänsä rintaa. Remus nyökkää hyväksyvästi.
”Ei meidän ole koskaan tarvinnut sanoa sitä ääneen.”