Nimi: Kun kaikki oli kuolla
Ikäraja: S
//zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajojaParitus: Remus/Tonks
Yhteenveto: Sain haastekampanjassa seuraavan haasteen:
Ha! Kirjoita ficci Nyphadora Tonkista ja siitä, kun hän tulee raskaaksi Remukselle. Ehkä tätä lapsentekoaktia ei tarvitse olla mukana, mutta sen jälkeiset ajatukset. Vähän angstinpoikasta. Vaikka Tonks onkin päähenkilö, haluaisin myös kuulla Remuksen ajatuksia - pakokauhua ja muuta. Remus ainakin KV:n mukaan ei ottanut lasta kauhean hyvin, joten hän karkasi Tonkin luota. Miten Tonks otti tämän? Mikä saa Remuksen palaamaan takaisin? Ikäraja K15 tai alhaisempi.Oma sana: Kiitos Kaapolle haasteesta! ^ Tämä osallistuu Kerää kaikki hahmot- haasteeseen Tonksilla.
Pakollisia oli seuraavat sanat/replat, joista vain yksi jäi käyttämättä, olen pahoillani, en saanut sitä enää tunkemaan tuohon mukaan.
kehto, peitto, sängynjalka, vasara, vesisade, reppu, keltainen, kuningasajatus, aamupala, oksennus, äiti, vanhemmat, serkku, kuka?, valvtava, ulko-ovi, kuura, metsä, kumisaapas
reploja (eivät liity mitenkään toisiinsa):
"Minä olen typerä - ei, sinä olet!"
"Mitä sinä oikein ajattelit?"
"Miten kehtaat sanoa minulle noin?"
"Minä - minä en tiedä."
"En tiedä mitä ajatella..."
"Korjaa se."
"En jaksa nyt."
"Mitä teet?"
Kun kaikki oli kuollaNymfadora Tonks, ystävien kesken Tonks, istui kädet painettuina kasvoihin sängyllä. Hänen oikea jalkansa kietoutui sängynjalan ympärille ja vasen painoi kumisaapasta maahan. Ohuen peiton Tonks oli kietonut ympärilleen ja hän itki. Kyyneleet valuivat nuoren naisen kasvoilla ja hartiat hytkyivät. Aamulla herätessään hän oli huomannut Remuksen olevan poissa. Myös Remuksen keltainen reppu oli poissa. Remus oli ilmeisesti kuvitellut saavansa kuningasajatuksen lähtiessään pois noin vain. Tonks painoi mahaansa. Hän oli raskaana.
Tonks nousi ja käveli ikkunan luokse ja käänsi katseensa ulos. Kuura loisti auringonpaisteessa valkean metsän lomasta. Oli erittäin kaunis talvisää ja Tonks ajatteli pakostakin Remusta ja sitä, millaista heillä olisi sillä hetkellä, jos Remus olisi siellä. Remus kietoisi kätensä Tonksin ympärille, halaisi tiukasti ja vannoisi rakastavansa häntä. Mutta Remus ei ollut siellä, Tonks oli yksin ja se sai hänet kyynelehtimään.
Tonks juoksi vessaan ja oksensi. Hän vaipui pahanvoivana vessan kylmää tiiliä vasten ja painoi kätensä otsalleen. Tonks huokaisi ja silitteli sillä hetkellä olevia mustia hiuksiaan. Vaivalloisesti hän nousi ylös ja onnistui pääsemään keittiöön. Oli aamupalan aika. Paljoa hän ei pystynyt syömään, mutta jonkin verran kuitenkin.
***
Muutamaa viikkoa myöhemmin Tonks kuuli ulko-ovelta vaimeita ääniä. Oli valtava vesisade, ukkosti ja salamoi. Automaattisesti Tonks otti sauvansa esiin ja kysyi:
”Kuka siellä?”
Vastausta ei kuulunut, mutta sen sijaan ovi aukeni hiljaa ja litimärkä Remus astui sisään. Tonks kiljaisi, pani sauvansa taskuunsa, mutta jäi seisomaan paikalleen kädet lantioilla.
”Mitä
sinä täällä teet?” nainen kysyi haastavasti.
Remus näytti hämmästyneeltä. Hän oli kai luullut, että pääsisi kotiin halauksien ja suudelmien kera.
”Tulin kotiin”, mies sanoi hymyillen pienesti. Silloin Tonks räjähti.
”Kotiin! Katoat moneksi viikoksi ihan yhtäkkiä ilman syitä ja sitten kehtaat vielä tulla takaisin, etkä edes selitä, miksi tulit ja minkä takia lähdit! Itkin perääsi, näin painajaisia siitä, että Tiedät-kai-kuka saisi sinut kiinni ja tappaisi sinut ja jättäisi minut ihan yksin! Isäni kuoli, serkkuni kuoli etkä sinä tietysti tiedä kummastakaan yhtään mitään! Mene pois!” Tonks huusi raivoissaan. Hän näki peilistä, että hänen hiuksensa alkoivat taas muuttaa väriä. Ne muuttuivat punaisiksi, kirkkaanpunaisiksi. Joskus hänen metamofimaaginsa muuttui hänen oman mielentilansa takia ja kirkkaanpunainen kuvasti ilmeisesti vihaa ja katkeruutta.
”Mitä sinä oikein ajattelit?!” Tonks kysyi kädet edelleen lanteilla ja hurja ilme kasvoillaan.
”Minä- minä en tiedä”, Remus sanoi.
”Miksi palasit?” Tonks kysyi.
”Koska tapasin Harryn ja hänen sanansa saivat minut ajattelemaan...”, Remus sanoi ja otti taikasauvansa taskustaan. Hetken ajan Tonks luuli mielipuolisesti, että Remus osoittaisi häntä ja kiroaisi hänet, mutta mies osoittikin omia hiuksiaan ja ne kuivuivat salamannopeasti. Samalla tavalla hän teki vaatteileen. Sitten mies heitti keltaisen kulahtaneen reppunsa sohvalle ja istuutui itse perässä. Sohva kuitenkin rämähti rikki ja Tonks pidätteli hymyään katsellessan, kun Remus kompuroi ylös ja kirosi.
”Korjaa se”, Tonks tokaisi.
Remus huokaisi, taikoi vasaran käteensä ja hakkasi irronneen jalan paikoilleen.
”Mitä teet?” hän kysyi ihmeissään.
”Korjaan. Niin kuin käskit. Mikä ei mene odotusten mukaan?” Remus kysyi ivallisesti.
”Miten kehtaat sanoa minulle noin?
Minä en jättänyt sinua vaan se meni toisinpäin!” Tonks sanoi vihaisesti. ”Miksi jätit minut?” hän kysyi suoraan.
”En tiedä, mitä ajatella”, Remus vastasi rehellisesti. ”En edelleenkään”, hän jatkoi hiljaa. ”Pystytkö antamaan minulle anteeksi?” hän kysyi lopuksi.
”En jaksa nyt. Menen nukkumaan”, Tonks vastasi ja hetken päästä hän olikin jo kadonnut makuuhuoneensa.
Remus huokaisi, siirsi hiukan rikkinäisen kehdon pois tieltään ja istui jo ehjälle sohvalle. Hän ajatteli omaa äitiään, miten tämä oli tehnyt kaikkensa saadakseen Remuksen ihmissuteudelle lopun, jonkin keinon. Hän oli itse käyttäytynyt typerästi jättäessään vaimonsa ja syntymättömän lapsensa. Harryn sanat olivat saaneet hänet tajuamaan kaiken. Hänen vanhempansa olivat olleet hänen tukenaan jo silloin, kun hän oli ollut pieni. Mutta hän ei ollut ollut oman poikansa tukena.