Oi mikä ihana pikkupakkaus Rarrya ♥ Munkin torstai tuntuu oikein hyvältä tämän lukemisen jälkeen ^^
Ekasta kappaleesta mulle tuli elävästi mieleen Muumilaakson tarinoita, ja kuulinkin sen mielessäni sillä kertojan äänellä ^^ Itse asiassa vasta siinä kohtaa, kun Ron alkoi puhua, Muumi-mielikuvat katosivat ja mieleni syventyi täysin Rarryn söpöön maailmaan.
Fiilaan Harryn maanantaioloa, joskus vain tuntuu siltä. Söpöä, että hän päätti ilmentää sitä maanantaisukilla
Muistan kun joskus skidinä oli niitä sukkia (ja pikkareita) joissa luki eri viikonpäivät, ja mä olin aina niin tarkka, että niitä käyttää vain oikeina päivinä (vaikka päivät lukikin enkuksi, opin värien avulla tunnistamaan hyvin, mitä piti käyttää minäkin päivänä). Ja itse asiassa näin H&M:ssä sellaisia aikuisten koossa yksi päivä. En kyllä ostanut, koska sellaisten hohto on kyllä kadonnut jo aikapäiviä sitten
Mutta ehkä yksi maanantaipari maanantaiolon ulkoiseen ilmaisuun vois olla kätevä... (niissä näkemissänikin maanantaisukat olivat muistaakseni harmaat!)
Ihana Ron kyllä, kun tuli piristämään Harrya ♥ Onneksi hän tietää, miten piristää toista. Ja Harrykin pääsi tuntemaan ne kahvin makuiset huulet omiaan vasten. (Tykkäsin muuten tuosta
"lopulta kahvinmakuiset huulet löysivät tiensä toisen odottavia huulia vasten.", jotenkin se, että huulet olivat odottavat, oli musta söpöä ♥ Mut vähän sitähän Harry oli vain hetkeä aiemmin ajatellut.)
”Miltä maanantai tuntuu nyt?”
”Yhtä masentavalta kuin aina”, Harry totesi ja naurahti, ”mutta torstai tuntuu hyvin ronmaiselta ja hyvältä. Ei ole enää maanantaiolo.”
Voi että miten söpöä ♥ Ei se toisen piristäminen ja maanantaiolosta pois pääseminen onneksi vaadi aina niin paljoa ^^ Mielessäni Harry ja Ron jäivät söpistelemään vielä pitkäksi toviksi, mikä sopii tämän ficin suloiseen pehmeyteen :3
Kiitos tästä herkkupalasta ♥ torstaini tuntuu ihanan rarrymaiselta nyt ^^