4.luku
Aamun vasta sarastaessa Rose heräsi, hän ei aluksi muistanut missä oli ja miksi, mutta sitten hän muisti, hänen vanhempansa olivat kuolleet ja hän asuisi Albuksen luona, kunnes uusi perhe löytyisi. Hän kuuli pannujen kalistelua ja lähti laahustamaan kohti keittiötä, jossa Albus jo väsäsi aamiaista Roselle ja itselleen.
Ai, sinä heräsit jo”, Albus sanoi huomattuaan Rosen keittiön ovella. Rose asteli huoneeseen sisään, kävi pöydän ääreen istumaan ja odotti, että aamiainen olisi valmis. Kun Albus sai munat ja pekonit paistettua ja leivät paahdettua, hänkin istu pöydän ääreen ja he alkoivat aterioida. Kun aamianen oli syöty katsahti Albus Roseen.
”Mennäänkö tänään Viistokujalle, ostamaan sinulle uusia vaatteita? Eihän sinulla ole nyt mitään muita vaatteita, kuin ne, jotka sinulla on päälläsi. Tarvitset ainakin vapaa-ajan asuja ja yöpuvun”, Albus sanoi Roselle. Tyttö näytti olevan aivan omissa maailmoissaan, mutta havahtui kun kuuli Albuksen sanat.
”Kyllä kai se käy”, tyttö sanoi hiljaisella äänellä vastaukseksi.
Hän nousi pöydän äärestä, kiitti aamiaisesta ja meni sijaamaan vuoteensa, vaikkei Albus edes pyytänyt. Tyttö on ainakin kasvatettu hyvin, Albus ajatteli, ehkä hiukan huvittuneesti.
Albuskin nousi ja käveli oman makuuhuoneensa ovelle, avasi oven ja asteli sisään. Huone oli sisustettu tummalla puulla ja Rohkelikko- tuvan väreillä, eli punaisella ja kultaisella. Huoneen oikeassa laidassa oli suuri, tumma ja puinen sänky, jossa oli Rohkelikon lakanat. Huoneen vasemmassa laidassa oli suuri vaatekaappi, joka oli myös tummaa puuta. Ikkuna oli ovelta katsottuna huoneen perällä. Ikkunaverhotkin olivat Rohkelikon sävyillä kirjaillut. Lattialla oli suuri matto, jossa oli Rohkelikon leijonan kuva. Albus käveli sänkynsä luo ja heilautti sauvaansa. Vuode petautui kuin itsestään.
Albus ei ollut huomannut Rosea joka oli kävellyt huoneen ovelle ja kiinnitti Albuksen huomion koputtamalla oveen. Albus katsoi ovelle varautuneesti, mutta rentoutui lähes silminnähden huomatessaan Rosen. Hän katsoi Rosea, joka oli harjannut mustat hiuksensa siististi sivulle. Tyttö katsoi Albusta odottavasti ja Albus muisti, että heidän piti mennä Viistokujalle.
”No, oletkos valmis?”, Albus kysyi tytöltä, joka ainoastaan nyökkäsi vastaukseksi. He menivät seurusteluhuoneen tulisijan luo ja Albus otti hormipulveria kukkaruukusta, tulisijan reunalta. He astuivat suureen tulisijaan vierekkäin kun Albus heitti pulverin ja sanoi selvällä äänellä:
”Viistokujalle!”
He pyörteilivät tulisijoissa, kunnes saapuivat määränpäähän, Vuotavaan Noidankattilaan. He astuivat tusijasta ulos ja menivät pubin takaovesta piha-alueelle, jossa oli ainoastaan tiiliseinä ja roskapönttö. Albus otti taikasauvan kaapunsa taskusta ja naputteli muutamaa tiiltä seinästä ja ovi vetäytyi sivuille päin. Sen takaa paljastui pitkä katu, jonka varrella oli jos jonkinmoisia kauppoja ja kojuja. He kävelivät Matami Malkinille ja Rosen piti nousta jakkralle seisomaan kaapujen mittausta varten. Kun kaksi kaapua oli sopivan kokoisia, Albus näytti Matmi Malkinille jotakin lappua, eivätkä he maksaneet mitään.
”Miksi et maksanut Malkinille kaavuistani?”, Rose kysyi Ablukselta hitunen toruvaa sävyä äänessään.
”Ministeri antoi erikoisluvan ostaa sinulle tarvikkeita ilman maksua”, Albus sanoi ja virnisti.
”Ministeri antoi sinulle myös erikoisluvan taikasauvaan. Sinä tarvitset sitä ja aijon opettaa sinut kaksintaistelemaan, niin pärjäät elämässä paremmin”, Albus jatkoi selostamistaan. Sillä välin he olivat kävelleet jo hyvän aikaa ja olivat Ollivanders- nimisen kaupan luona. Näyteikkunassa oli erinäköisiä taikasauvoja ja jokaisen edessä pieni kyltti, jossa luki, mitä puuta sauva oli, sekä mikä oli ytimenä. He astuivat kauppaan sisään ja herra Ollivanders oli siellä. Ollivanders näytti ikivanhalta.
Albus ojensi Ollivanderssille Ministerin erikoislupalapun, Ollivander luki sen huolellisesti ja ojensi Albukselle takaisin.
”Kumpi on sinun sauvakätesi?”, Ollivander kysyi Roselta.
”Olen molempikätinen, eli en ole ihan varma kummalla kädellä kannattaisi harjoittaa sauvallista magiaa”, Rose virkkoi tietäväisesti.
”Uskon, että kannattaa harjoitella oikealla kädellä sauvallinen taikuus, sillä silloin sinua on helpompi ohjeistaa esimerkiksi loitsujen tunnilla”, herra Ollivander sanoi hetken mietittyään.
”Hyvä on”, Rose sanoi hiukan pelokkaasti ja näki kun mies meni ottamaan eräästä hyllystä sauvan ja ojensi sitä Roselle.
”Kokeile tätä. Vaahteraa ja feenikslinnun sulka. Yksitoista tuumaa. Mukava ja nuortea”, Ollivander sanoi ja Rose otti sauvan ja huitaisi. Oven vieressä oleva hento muovituoli, jossa Albus istui, hävisi tuhkaksi. Albus tömpsähti kovaäänisesti lattialle ja nauroi.
”Ei, ei, ei... Liian vahva ydin... No entäs tämä. Piikkipaatsamaa ja yksisarvisen häntäjouhi. Kolmetoista tuumaa. Erittäin kimmoisa. Kokeile tätä, rohkeasti vain”, Ollivander sanoi ja ojensi hyllystä taas yhden paketin, otti taikasauvan sen sisältä ja ojensi Roselle, joka otti sauvan jo rohkeammin kuin aikaisemman. Hän huitasi sitä ja se räjäytti kukkaruukun, joka oli yhden korkean hyllyn päällä.
Rose kokeili sauvoja toistensa jälkeen, kunnes:
”No entäs tämä... Pyökkiä ja lohikäärmeen sydänjuurta. Kaksitoista tuumaa. Mukava ja joustava. Kokeile tätä!”, Ollivander sanoi ja näytti jo melkeimpä varmalta, että sauva olisi Roselle oikea. Hän ojensi sauvan ja Rose tarttui siihen. Hän huitaisi ja hänelle tuli yht'äkkisen lämmin tunne, kuin oli hypännyt lämpimään veteen. Sauvasta tuli kultaisia ja punaisia kipinöitä.
”Bravo, bravo! Tämä on juuri sopiva sinulle. Käytäthän sitä hellävaroen ja harkiten?”, Ollivander enemmänkin muistutti kuin kysyi. Rose nyökkäsi vastaukseksi ja otti sauvan, jonka Ollivander oli laittanut takaisin pakettiin. Rose kiitti Ollivanderssia ja lähti Albuksen kanssa liikkeelle. Albus pysähtyi juttelemaan jonkun tuttavansa kanssa, mutta Rose ei huomannut ja jatkoi matkaansa. Albuskaan ei ollut huomannut Rosen katoamista.
Rose käveli sokkeloita katua eteenpäin ja kääntyi jollekkin sivukadulle. Samoihin aikoihin Albus huomasi, että Rose puuttui. Hän lähti juosten etsimään Rosea ja kysyi muutamilta vastaantulijoilta, ovatko he nähneet tyttöä. Hänet neuvottiin aivan sinnepäin, missä Iskunkiertokuja oli. Albuksen sydän tuntui jyskyttävän todella kovaa. Hän pelkäsi Rosen puolesta. Kun hän pääsi Iskunkirtokujalle, hän näki Rosen, jota kolme kuolönsyöjää tähtäsivät taikasauvoillaan. Rose oli naarmuinen ja hänen vasenta kyynärvarttaan koristi syvä avohaava. Satutu- loitsu, olettaisin, Albus ajatteli, hän vetäisi taikasauvansa, jolloin Rose menetti tajuntansa. Albus yritti tainnuttaa kuolonsyöjät, jotka päättivät kaikkoontua paikalta. Albus nosti Rosen tärisevillä käsillä ja ilmiintyi aivan Pyhän Mungon luo. Hän asteli ovista sisään ja etsi parantajan käsiinsä. Parantaja ilmoitti, että Rose tulisi viedä tehohoito- osastolle.
