Ficin nimi: Alusta loppuun
Kirjoittaja: jennamursu
Tyylilaji/Genre: Fluffyä ja romacea, luulisin
Ikäraja: K-11, en ole ihan varma, toivotaan että on oikea.
Paritus: Harry/Draco
Varoitukset: -
Vastuuvapaus: Kaikki muu, paitsi juoni on J.K.Rowlingin tuotosta
A/N: Tässä on siis ensimmäinen ficcini/ficlettini tai mikäpä nyt ikinä onkaan, joten toivoisin paljon rakentavaa kommenttia, niin voisin kehittyä kirjoittajana.
Haaste: Ei varsinaista haastetta, huvikseni täyttelen tuota Ficlet300:sta, ilman kunnollista päämäärää
Alusta loppuun”Menetkö naimisiin kanssani?” polvistunut poika, tai oikeastaan mies, kysyi. Harry katseli sormusta sanattomana. Hänen unelmiensa sormus makasi pehmeällä samettipedillä ja oikein odotti ottajaansa. Vaalea käsi, joka piteli rasiaa, tärisi hieman odotuksesta ja jännityksestä.
”No?” Draco kysyi hermostuneena. ”Ymmärrän toki jos tämä tuli liian aikaisin tai et vain halua, mutta sano nyt jotain ennen kuin tulen hulluksi!” hän jatkoi painokkaasti.
”Enpä ikinä uskonut avioituvani luihuisen kanssa,” Harry virnisti. ”Totta kai menen, Draco. Turhaahan tuota on edes kysyä,” hän jatkoi hyväntuulisena. Nopeat vaaleat sormet tarttuivat sormukseen ja ne pujottivat hopeisen sormuksen tummahiuksisen vasempaan nimettömään. ”Se pysyy siinä ikuisesti,” Harry totesi yksikantaan. Sanomatta sanaakaan hän nousi ylös tuoliltaan ja veti Dracon kanssaan ylös. Senkertainen suudelma erottui kaikista muista kirkkaasti, tässä oli mukana sitä intohimoa, minkä sitoutuminen toi mukanaan. Draco upotti sormensa noihin rakastamiinsa mustiin, tuuheisiin hiuksiin ja painautui mahdollisimman lähelle tulevaa miestään. Harryllakin oli kova tarve osoittaa rakkauttaan ja sitoumustaan ja otti Dracon tiukkaan syleilyyn. Suudelman päätyttyä kummatkin miehet huohottivat kevyesti. He hymyilivät toisilleen täysin autuaina. Suuresta sodasta oli kulunut neljä pitkää vuotta, joiden aikana Dracon ja Harryn suhde oli kehittynyt huomattavasti syvempään suuntaan. Draco oli pitänyt Harrya erityisen hyvännäköisenä jo pitkään, mutta vasta Voldemortin kuoltua hän uskaltautui puhumaan Harrylle estoitta. Siinä illassa oli ollut taikaa. Viimeisetkin pelon rippeet olivat hälvenneet kummankin mielestä ja oli viimeinkin mahdollisuus kertoa syvimmistä tunteistaan. Siitä lähtien, he olivat olleet erottamattomat. Kummatkin ajattelivat tuota kyseistä iltaa, siitä oli alkanut heidän loppuelämänsä. He olivat kummatkin kääntäneet selkänsä ennakkoluuloille, vihalle ja katkeruudelle. Nyt tuntui helpolta muistella sitä, kun kaikki oli jo takanapäin. Edessä oli vain avio-onnea. Tai niin he luulivat.
”Sinun täytyy varmaankin kertoa tästä isällesi,” Harry totesi yksinkertaisesti.
”Niin…” Draco huokaisi. ”Hän on tosin jo osannutkin varmaan odottaa tätä. Näen sen siitä tavasta, jolla hän katsoo minua ja sinua. Tosin kukapa ei sinua katsoisi, VAIKKA sinulla onkin hiukset aina harjaamatta,” hän jatkoi kevyesti naurahtaen.
”Kukapa ei SINUA katsoisi, sinua ja sinun vaaleaa, sliipattua ja aina niin täydellistä hiuskuontaloasi,” Harry sanoi nauraen. ”Mutta silti… Hän saattaa hieman järkyttyä. Ja äitisi varsinkin, hänhän ei vieläkään ole… No, sanotaanko että hän ei ole täysin ymmärtänyt valintaasi,” hän mutisi. Draco pörrötti Harryn ennestään pörröistä tukkaa.
”Ei kanneta huolta siitä. Hoidetaan tämä nyt loppuun asti, kun kerran aloitimmekin.”
