Nimi: "Miltä rakkaus tuntuu?"
Ikäraja: S flawless lisäsi myös otsikkoon
Kirjoittaja: Pahisse
Genre: one shot/vuoropuhelu/pohdinta
Paritus: ei oole
Beta: ei oole
A/N: Hmm kirjoitin kirjeen ja sen lisäksi askartelin pienenpienen vihkosen, johon halusin kirjoittaa pohdintaa rakkaudesta. Ei tästä mitään ihmeenpää todellakaan tullut, söpö pieni tarina, jota Pikkuprinssin kettu-tarina ehkä vähän inspiroi. Lalalaa noniin~
"Mitä sinä tiedät rakkaudesta?", Minä kysyin. "Sattuuko se?"
Hän varmasti hymyili minulle, tuntui siltä. Mutta mitä oli hymy, olikohan se jotain lämmintä? Tuntuu lämpimältä. "Kyllä se välillä sattuu", hän sanoi. "Miksi?", Minä kysyin. "Minulle on aina sanottu, että rakkaus tuntuu hyvältä".
"Niin se tuntuukin", hän naurahti. "Miten se voi tuntua kahdelta niin erilaiselta asialta? En ymmärrä".
"Rakkaus tuntuu useammalta, kuin hävältä ja kivuliaalta. Et uskokkaan, kuinka paljon siihen sisältyy tunteita ja asioita", hän kertoi. "Miksi? Miksi se ei voi tuntua vain yhdeltä? Jos kaatuu, se ei tunnu hyvältä, vain ja ainoastaan pahalta". Hän nauroi taas. "Kaatuminen on niin konkreettinen asia. Se tuntuu usein vain pahalta, vaikka keneltä kysyisi".
"Konkreettinen? Mitä se terkoittaa?".
"Konkreettinen on abstraktin vastakohta", hän sanoi ja loi katseensa maahan. "Konkreettinen on jotain käsinkosketeltavaa. Niin kuin tämä kivi tässä", hän kertoi ja ojensi kiven käteeni.
Kivi oli pieni, noin peukaloni kokoinen. Se oli kova ja viileä. "Miltä kivi tuntuu?", hän kysyi nyt minulta. "Se tuntuu kovalta ja viileältä. Se on pieni ja kulmikas".
"Miltä rakkaus tuntuu?"
"En tiedä", epäröin. "Varmaan aika monelta?"
"Aivan niin. Aika monelta", hän toisti sanomaani. "Tiedätkö jo tarpeeksi?", hän kysyi.
"En", vastasin.