Twilight: Punaisena hohkaavaa, S

[Vanamo]

Author: Vanamo
Pairing: Alice/Emmett (Alice/Jasper)
Rating: S
Genre: angst
Disclaimer: En omista Twilightiä, valitettavasti. Eli hahmoista kunnia Meyerille.
A/N: Osallistuu Vuodenaika-haasteeseen kesällä sekä Täytesanat pois-haasteeseen. Kiellettyjä sanoja olen parhaani mukaan yrittänyt välttää, mutta jos sinne joitakin jäi, ilmoittakaa toki. Ja kommenteista pidän edelleen.

Punaisena hohkaavaa

Kesä sirottelee kukkaista tuoksuaan tutulle niitylle. Makea, liiallisella rakkaudella kyllästetty haju velloo puiden rajaamassa tilassa, nostaa kuvitellun oksetuksen tunteen mustatukkaisen keijun kurkkuun. Timantit kimaltavat vihreän ruohon seassa, kalventavat väriloistossaan hehkuvat kukat. Timanttien hohde kuultaa liian kirkkaana, liian kauniina puhtaaksi. Tumma säväys häilyy Alicen silmissä. Korventava jano luo tuskaa liian vähän toimiakseen rangaistuksena. Peuran askeleet kaikuvat kilometrin päässä. Alicen katse pysyy siellä missä ennenkin, reitensä ympärille puristuneissa valkoisissa sormissa.

Toisen kovat, liian vahvat käsivarret Alicen ympärillä tuntuvat ahdistavilta, liian rajoittavilta, omistavilta. Heikko olo syövyttää Alicea. Tulevaisuus tanssii utuisena suljettujen silmäluomien takana. Tunteiden ailahtelu kääntää tuulen suuntaa. Kesä puhaltaa tuulenpesiä Alicen hiuksiin, märkä maa syövyttää vaatteita.
 
"Emmett. Emmett kiltti." Henkäykset kaikuvat kuuroille korville, kiristävät käsivarsien entisestäänkin tiukkaa otetta Alicen kapealla vartalolla. Anelu vetää tummia pilviä taivaankannelle, saattaa vesisateen nurmelle. Pisarat liimaavat Alicen yhä tiukemmin kiinni Emmettiin. Loputon aika viuhuu silmien ohi.

"Päästä." Alicen äänestä kuultaa väsymys. Sanan vahva tarkoitus murtuu pieneksi piipitykseksi, ihmisten korville kuulumattomaksi kuiskaukseksi. Jasperin hahmo piirtyy kukkien joukkoon, kuihduttaa surullaan sateenkaaren värit.

"Päästä." Emmettin suupielet nojaavat poskipäihin kieltävän vastauksen rikkoessa ilmaa. Aurinko värjää taivaanrannan punaiseksi. Punaisen rautainen sävy keikkuu puiden latvojen yllä tuoden Alicen mieleen Bellan veren. Kaiken allensa hiillostavan polttavan tulen. Punaiseen vastaavat Emmettin saman värisinä hohkaavat silmät.   

[Vanamo]

Hih, kiitos kommentistasi Scintilla. : D Kiva jos tekstistä tykkäsit, noi kielletyt sanat vaikeutti aika paljon, varsinkin kun piti vääntää tää tasan raapalemittoihin. Tästä on varmaan kolme eri versiota.

Juoni saattaapi olla tässä aika epäselvä (nyt kun mietin, tästä olis saanu paljo laajemman ja pitemmänkin kokonaisuuden), mutta itse ajattelin sen suurinpiirtein niin, että Emmettistä on erinäisten tapahtumien kautta tullut ns. Volturien vallassa oleva käskytettävä. Hän olisi ollut osallisena muiden Culleneiden tuhoon, Alicen hän tahtoi jostain kumman syystä säästää itselleen. Emmettin mieli on tässä vähän vaikeaselkoinen ja kieroutunut, raapaleessa kuvataan (varmaankin aika epäselvästi se taitaa kyllä tulla ilmi ;]) suht pitkää ajanjaksoa, jonka lopussa vasta paljastuu Emmettin täysin kirjoista poikkeava luonne. Muutenkaan tää raapale ei oo mitenkään sidoksissa mihinkään kirjojen tapahtumiin, lähinnä tää oli vaan joku mun psykoidea, Alice/Emmett parituksesta kun saa kaikenlaista tekstiä aikaan.  : DD Toivottavasti sepustukseni selvitti sulle jotain, kauhean tarkkaa juonta ei raapaleesta tosiaan ehkä käy ilmi. Voin kyllä yrittää selittää vielä jotain tästä lisää, jos joku jäi kaihertamaan.

Ja niin, tuo punainen.  Kliseistä, i know. Se nyt oli kuitenkin niin must tökätä tohon loppuun, että ei maha mitään. Yritin aikani sitä kierrellä ja synonyymejä käyttää, mutta ne ei olis valottanu tota loppuratkaisua ihan halutulla tavalla.

Kiitos vielä ihanasta kommentista, piristi päivää. ♥

// niin, ja mä haluun kuulla sun version tosta juonesta!

^~Vanamo

[Sädekehä]

Kommenttikampanjasta heippa! (:

Twaikku on mulle nykyisin melko kaukainen, mutta aina välillä siitäkin on kiva jotain lueskella. Alice/Emmett on jotenkin vieras paritus mulle, mutta tässä se ei nyt silleen esillä ollutkaan. Tai, tietenkin oli, mutta itse ainakin ajattelin tämän hyvin kieroutuneeksi suhteeksi, jossa Alice oli vain fyysisesti läsnä, mutta tunteet eivät olleet mukana. ja täytyy sanoa, etten minäkään aivan oikealla tavalla tätä ficciä tulkinnut, mutta mukava lukukokemus tämä oli siitä huolimatta. (:

Kuvailet todella kauniisti, ja tässä oli monen monta oikein kaunista ja suloista kielikuvaa! Minäkin ihastuin todella paljon tuohon ”suupielet nojaavat poskipäihin” – erikoinen ja rohkea ilmaisutapa, ja vaikka Emmett ei tässä olekaan ns. oma leppoisa itsensä, niin jotenkin tuo vaan kuvaa hänen luonnettaan loistavasti. Myös kaikki nuo taivaankannet ja sateet nurmella olivat niin hienoja ilmauksia kaikki. Muutenkin tämä soljui sellaisella tasaisella tempolla ja kauniilla kuvailulla eteenpäin.

Dialogissa minua jäi ehkä hivenen hämäämään tuo Alicen ponnettomuus päästä irti Emmettin otteesta. Kuvailit hänet loppua kohden jo väsyneemmäksi (mikä toimi hyvin!), mutta jotenkin ehkä olisin kaivannut enemmän kipinää ja taistelutahoa Alicen puolelta. Hän kuitenkin on sen verran kipakka, vaikka pienikokoinen ilmestys onkin. Siitä huolimatta tämä oli hyvä kokonaisuus, ja erikoinen idea on kyllä ehdottomasti plussaa täältä suunnalta.

Pisarat liimaavat Alicen yhä tiukemmin kiinni Emmettiin. Loputon aika viuhuu silmien ohi.

Yksi lemppareistani. Tosi sykähdyttävän surullinen.

Kiitos tästä! Yrittelen joskus muulloinkin eksyä tällaisia lukemaan. (:

[Antelope]

Hihii, se olen minä.
Olen lukenut tämän varmaankin kolme kertaa, mutta kommentti on aina jäänyt... Tyhmä olen... :<

Twaikkua en hirveästi lueskele, vaikka kirjat ovatkin ihania. Mutta tälläisiä ihanuuksia pikku ficceröisiä on aina kiva lukea. :3

Öäöäöä, joka tapauksessa tykkäsin tästä ihan hirvittävästi. Angsti on ihanaa, tämmöisestä angstista nautin aina. Alice/Emmett... Täytyy myöntää, että lueskelen twaikkua lähinnä "oikeilla" parituksilla. (E/B yms.) Mutta, tämä toimi hyvin. Melkein aina hyvä angsti toimii millä parituksella tahansa kylläkin, niin sanon usein.

Jasperin hahmo piirtyy kukkien joukkoon, kuihduttaa surullaan sateenkaaren värit.

Odotinkin Jasperia joukkoon, koska J on ihana. (:

Tykkäsin siis kamalasti, kiitos ihana sinä. <3 _{Anteeksi, joudun tekemään vammasia sydämiä, koska olen tyhmällä koneella... :/}


Antelope