Title: Luovun sinusta <3
Author: Nippanee
Rating: K-11
Fandom: Axis Powers Hetalia //Kupla muokkasi fandomin näkyviin.
Warnings: Noh en nyt alkaisi varoittelemaan mitään : )
Hahmot: Päähahmona on Tanska <3
Betaus:
Betaajan lisäys: Hihhulihei! Tästä tulee siis lisää kappaleita, mutta en kerinnyt tekemään vielä, mutta huomenna tai ehkä vielä tänäänkin Ö3Ö
Disclaimer: Hahmot (c)Himaruya Hidekazille. APH. Axis Powers Hetalia
~Niin Tämä tarina on tehty vähän Tanskan menneisyydestä, kiitos siskolleni AnanasRypäleelle, että keksein edes koko tarinan :' D~
1.
Haapojen lehtien laulu soi nuoren Denmarkin korvissa. Pohjoismaista pienin valtio oli ratsastanut jo kauas kotoaan, pienestä maalaistalosta. Mathiaksen nuori hevonen viskoi niskojaan tahtoen mennä eteenpäin. Tanska vain istui hiljaa satulassaan. Tuo antoi pienet avut hevoselle ja nojasi eteenpäin. Hevonen kiisi kolmattaan askel lajiaan, kunnes vauhti oli parhaimmillaan. Hevonen siirtyi neliin. Tanska ei värähtänytkään satulastaan. Tuon tumman siniset silmät tuijotti vain eteenpäin. Hevonen loikki metsäpolkua pitkin ojien ja purojen yli. Mathiaksen ilme värähti. Tuo istuutui satulaansa.
‘’ Prrr… Whonder.’’ Tuo pidätteli ohjia tiukasti käsissään, kun hevonen nousi takajaloilleen.
‘’ Katso tuota.’’ Tanska sanoi hevoselleen ja taputti hevosta lavalleen, kun hevonen oli laskeutunut etujaloilleen. Tanska loikkasi hevosen selästä. Hän katsoi puuhun kiinnitettyä kirjettä.
‘’ Tuo on isän kirje, Whonder.’’ Hänen Tumman siniset silmät vuosivat kyyneleen. Kyynel vierähti silmäkulmasta poskipäähän. Hän otti kirjeen puusta. Tuo avasi kirjeen kääröstä.
~ Arvon Rouva. Miehenne on kuollut laiva onnettomuudessa, laiva kierähti ympäri syyttä ja hukutti miehenne. Olemme hyvin pahoillamme hänen menehtymisestä. Myös kolme muuta kuoli tapaturmassa. Otamme osaa kuolemasta. Mutta nyt hän lepää kilven alla, hän on voittanut sotansa.
Teidän hallinnassa on miehenne valloittamat maat.~
‘’Äiti on piilottanut tämän minulta…’’ Mathias mutisi kuuneleet tulvivan tuon silmäkulmistaan. Mathias nousi takaisin selkään. Hänen on jatkettava isänsä jalanjälkiä. Tuo otti ohjat käteensä ja kumartui eteenpäin. Hevonen nosti heti neljänteen askeltajiinsa. Hevonen kiisi pitkin metsää ja Tanska nautti vauhdin hurmasta. Hän hallitsisi Tanskaa, Norjaa, Etelä-Ruotsia, Pohjois-Saksaa ja Englantia. Pieni Tanska, oli muuttunut isoksi valtioksi. Kuitenkin Tanska tiesi, että hänen olisi kuitenkin luovuttava näistä vielä joskus.
Tanskan vartuttua viisitoistavuotiaaksi hän tiesi, että oli tuon aika mennä. Hän oli hallinnut jo neljä vuotta yksin ilman äitiään valtioita, jotka omisti. Nyt hänen oli mentävä katsomaan ne. Ne kaikki. Piiat hoitaisivat hevoset ja siivoisi kotia, ja pitäisi siitä hyvää huolta, joten oli aika. Oikea aika. Mathias hyvästeli taloa hoitavat Piiat. Denmark asteli hyvin mielin talliin. Tuo satuloi hevosen ja asetti ruoka säkit satulaan kiinni. Tuo oli valmis matkaan, niin oli myös Whonder. Kuusi vuotias Whonder hirnahti ilosta, kun Mathias kapusi selkään.
Hevosen kavion lyönnit kuuluivat jo kaukaa. Tuo oli saavuttanut jo Pohjois-Saksan. Tuo käveli jonkin sortin torilla löytääkseen Saksan. Kun tuo huomasi jonkun pienehkön punapään, jonka vieressä oli tasaisesti leikatut vaaleat hiukset. Pitkä miehen ääni oli möreä verrattuna punapään puheeseen.
‘’Hei! Tietäisittekö missä Saksa on?’’ Tanska huudahti. Punapäinen poika kääntyi Tanskaa kohti. Tuo hihkaisi ja huudahti jotain jota Tanska ei ymmärtänyt.
‘’Pastaa? Thää?’’ Tuo tokaisi ja antoi Whonderille laukka pohkeet. Whonder lennähti eteenpäin. Se laukkasi kuin pähkähullu eteenpäin.
‘’Prrr… Whonder rauha.’’ Whonder oli pysäytetty punapään ja vaalea hiuksisen herran eteen. Tanska silmäili poikaa ja miestä. He olivat pysähtyneet Whonderin eteen. Punapäinen pähkähullu poika alkoi taputtaa kimoa hevosta joka seisoi tuon edessä.
‘’Niin tiedättekö?’’ Tanska kysyi, silmäilyn jälkeen.
‘’Minä olen Saksa.’’ Tuo vaalea hiuksinen ’sotilas’ sanoi rauhassa. ‘’Kuka sinä olet?’’ Tuo jatkoi lausettaan tyynesti.
‘’Minä olen Mathias Denmark. Pohjois-Saksan omistaja.’’ Mathias sanoi ryhdikkäästi tokaisten. Saksan ilme näytti jotenkin hämmästyneeltä.
‘’Mitä tahdot?’’ Saksa kysyi vähän äreämmin.
‘’Tahdon palauttaa Pohjois-Saksan takaisin teille.’’ Tuo ojensi Pohjois-Saksan valtion paperit Saksalle, joka otti paperit vastaan ja nyökkäsi hämillään. Tanska hymyili leveästi ja katsoi pientä kahvilaa torin sivussa.
‘’Minä tarjoan.’’ Saksa sanoi, kun näki miten Mathias katsoi kahvilaa.
‘’Kiitos” Tanska kiitti.
2.
Whonderilla ja Mathiaksella oli mahat täynnä, kun he suunnistivat kohti Englannin seutuja. Matkasta tulisi pitkä, joten he kävelivät ilta auringossa rannalla ja aloittaisivat matkan vasta aamulla.
Englannin maaseuduilla Wonder pääsi syömään pitkää villiheinää pellolta. Tanska sanoi ettei söisi vasta, kun palauttaisi Englannin valtion takaisin. Mathias jatkoi matkaansa, kohti Lontoota. Lontooseen olisi enää 100 km.
Wonder seisoi Big Benin alla. Mathias istui syvällä satulassa ja antoi vähän tuolle pohkeita, että hevonen ymmärtäisi mennä käyntiä. Myöhemmin alkoi kuulua hirveää kinastelua, jostain valkoisesta talosta. Kaupungin talolta. Tanska jätti hevosensa parkki ruutuun ja käveli talon sisälle. Tappelua kuului kokous huoneesta. Tanska käveli sinne vaiti ja mietteissään, kunnes jokin avasi oven ja puuskahti astuessaan. Sillä miehellä oli hirveän paksut kulmakarvat ja joku vihreä pois muodista mennyt takki.
‘’Oletteko nähnyt Englantia?’’ Tanska kysyi hitaasti, katsoen kun tuo mies marssi tuon ohi.
‘’Kyllä.’’ Tuo puuskahti.
‘’No missä? ‘’ Tanska naurahti.
‘’Tässä.’’ Englanti lausui kuninkaallisesti ja kumartui. Vähän kuin tuon raivon puuskan jälkeen voisi noin vain rauhoittua. Tanska yritti pidätellä nauruaan. Tuoko muka? Tuo ajatteli ja hihitti äänettömästi. Tanska silmäili tuota, kunnes muisti, ettei ole vielä edes esittäytynyt.
‘’ Mathias Denmark.’’ Tuo kumartui myös ja virnisti Englannin Kingille. Joka ei sitten todellakaan muistuttanut, kuvasta päätellen häneltä.
‘’Welcome kaupungin talolleni herra.’’ Tuo sanoi ja katsoi tuota sillä katseella, että olisi kuullut tuosta. Sitten Englanti hörähti ääneen. Siis tuoko muka Tanska? Ei voi olla. Voi elämä.
‘’Tässä, ole hyvä.’’ Tanska sanoi ja ojensi paperin palan Englannille.
‘’Englannin valtio on taas käsissäsi.’’ Tanska sanoi ja virnisti.
‘’Mitä? Onko?’’ Tuo änkytti ja otti vastaan paperinsa. Tuo nosti kätensä niskan taakse ja naurahti.
‘’Aivan, kiitoksia sinulle Mathias.’’ Tuo nauroi ja käveli kokous huoneeseen takaisin. Oven avattua Englannin posket punoittivat ja käski Mathiaksen kokoushuoneeseen. Mathias ei sanonut sanaakaan vaan seurasi Englantia, tyhjälle penkille.
‘’Preussi pitää pyyhkiä kartalta!’’ Joku oudon näköinen mies huusi ja paiskasi nyrkin pöytään. Hänellä oli jonkin näköinen lentäjän asupäällään.
‘’Minä vastustan!’’ Valkoasuinen mies, jolla oli pitkä kaulahuivi ja pelottava hymy. :’ D Huudahti.
‘’Minuahan ei pyyhitä kartalta!’’ Itse Preussi sanoi hillityllä äänellä.
‘’Ketään ei pyyhitä kartalta!’’ Tino Väinämöinen vastusteli ja yritti pitää vihaansa sisällään, joten näytti hyvin tyyneltä.
‘’Mutta mitä sanoo Mathias?’’ Englanti keskeytti ja katsoi häntä anovasti.
‘’Öömm… Äijj… Pyyhitään Hollanti mielummin kartalta.’’ Tanska sanoi epäröiden ja katsoi Hollantia ilkikurisesti.
‘’EI IKINÄ!’’ Hollanti karjaisi niin, että kuola pisaroita lennähti.
3.
Ruotsiin… Sinne asti sen molokurpan takiako? Tanska mietti punaisena. Pitäisi kai mennä pitkän kautta… Venäjään sieltä Suomen läpi Ruotsiin… Ei tarvitsisi maksaa niin kauheasti vesi kuljetus maksuja. Ei. En voisi laittaa Whonderia niin pitkää matkaa patikoimaan… Maksan mieluimmin kaksi vesi kulku maksua, kun laittaisin hevosen kärsimään. Tanska pyyhälsi kohti Puolaa. Puolasta pääsisi helpoiten veden yli Ruotsiin ja matkalla olisi isäni hauta…
Tanska oli saavuttanut Puolan sataman, jossa oli muistomerkki tuon isästä. Tanska jäi ihailemaan kukkia, kun jotkut olivat sinne tuoneet. Mutta huonona onnena Whonder asioi kukkien päälle, kuin mielen osoitus tuon isästä. Tanska katsoi ympärilleen ettei kukaan olisi nähnyt.
Tanska oli saavuttanut Etelä-Ruotsin vihdoin. Rahti alus oli niin hidas vekotin. Ruotsi olisi sitä paitsi helppo löytää. Hänen asunto olisi ihan lähellä. Joten se olisi nopeaa. Mutta missä tuon asunto olisi?
‘’Ou dämit.’’ Tanska parahti tuskallisesti.
Tanska oli kierrellyt kaupunkeja ympäri. Kunnes näki Ruotsin näköisen henkilön. Mathias nosti laukan ja töksäytti tuon selkää nyrkillä. Mies katsoi Tanskaa tuimasti. Tuon sinisessä lippiksessä luki Polis.
‘’Voi räkä…’’ Tanska sähähti ja lähti pakoon poliisia. Poliisit ajoi tuon perässä, kunnes sääli Whonderia ja pysäytti hevosensa. Poliisi oli lihava vanha ukko, joka ajoi polkupyörällä, tämän kiinni.
‘’ Hyvä herra, et saa lyödä ketään selkään.’’ Poliisi alkoi kirjoittaa sakkoa.
‘’Luulin sinua Berwaldiksi. Omistan tämän Etelä-Ruotsin.’’ Tanska kertoi ylpeänä.
‘’ Hahahaha. Et enää omista. Tämä paikka on jo myyty takaisin Berwaldille jo neljä vuotta sitten!’’ Poliisi nauroi kun sika, joka röhki viimeisiään.
‘’Aijj. No…’’ Tanska näytti poliisille terveiset ja nojasi eteenpäin. Hevonen hyppeli sivulle innoissaan, vihdoin saa laukata. Tanska myötäili hevosen neliä ja antoi hevosen mennä eteenpäin, kunne ennätti jo Norjan ja Ruotsin rajalle. Tuo käski hevosen pitää lepoa. Huomenna jatkettaisi sitten Norjan luokse.
‘’Onneksi ei saatu niitä sakkoja.’’ Tanska huokaisi.
Aamu oli jo koittanut, joten oli aika lähteä. Neljäs askel laji kolahteli maantietä pitkin.
~Cause sometimes you just feel tired.
You feel weak and when you feel weak you feel like you wanna just give up.
But you gotta search within you, you gotta find that inner strength
and just pull that sh*t out of you and get that motivation to not give up
and not be a quitter, no matter how bad you wanna just fall flat on your face and collapse.
Go left, go left, go left right left
Go left, go left, go left right left
Go left, go left, go left right left
Go left, go left, go left right left
~
Tanska hoilasi laulua koko matkan, kunnes piti tehdä äkkipysähdys. Tuo näki hämmästyksen. Tanskan unelman… Vaaleatukkainen poika käveli juuri tuota kohti. Pojan silmät olivat merensinisen väriset. Tanska hyppäsi hevosensa selästä. Tuon suu loksahti auki. Se oli kaunis näky. Tanskan piti varoa, ettei kuola valuisi tuon suupieliltä.
‘’Ihana.’’ Tuo sanoi hiljaa punastuen. Poika katsoi Tanskaa ja pyöräytti silmiään.
‘’Ahh… Anteeksi, mutta mistä löydän Lukaksen? Siis Norjan?’’ Tanska kysyi ja väläytti hymynsä pojalle. Poijan hiuksen värähtivät ylös ja alas.
‘’ Seisoo edessäsi. ‘’ Lukas ei vaivautunut kumartumaan tuon edessä. Tuo ällöttävä perverssi mies.
‘’Minä olen Mathias…’’ Tanska esittäytyi, mutta Norja sanoi tuon lauseen päälle.
‘’ Mathias Denmark, senkin roisto.’’ Tuo murahti.
‘’Tahdon maani takaisin!’’ Tuo pidätteli vihaansa sisällään.
‘’Annetaan, annetaan.’’ Tanska hoilasi ja ojensi tuolle paperia.
‘’Olet aika syötävän näköinen Lukas.’’ Tanska vinkkasi. Tanska repäisi tuon kädestä paperin ja katsoi Tanskaa.
‘’ Hmp.’’ Tuo sähähti ja pyöräytti silmiään.
Jatkuu… Jos saisi edes yhden kommentin O3O
