A/N: Tässä saapuisi sitten se (odotettu?) ensimmäinen luku.
1. Luku
James
”James kiltti. Mentäisiin nyt Viistokujalle.” Lily mankui.
”Minä sanoin jo, että odotamme isää töistä, ennen kuin menemme mihinkään.” vastasin terävästi.
”No minä kysyn sitten Albukselta.” pieni punapää sanoi.
”Albus ei ainakaan ole lähdössä mihinkään tänään. Hänellä on muuta tekemistä.” sanoin ärsyttäen Lilyä tahallani. Silloin kolahti ovi.
”Onko ketään kotona?” isä kysyi ovelta. Lily syöksyi suoraan hänen syliinsä. Minä kävelin hitaammin perässä.
”Ilmeisesti on.” isä vastasi itse omaan kysymykseensä.
”Isi mennäänkö Viistokujalle?” Lily kysyi nopeasti.
”Katsos kun tarvikelistamme tulivat tänään ja Lily haluaa taikasauvansa, joten voisimmeko mennä sinne tänään? Lily on mankunut koko päivän ja se alkaa ärsyttää”, selvensin isälle.
”Totta kai, mutta odotetaan äitiänne ja Albusta”, isä vastasi.
”Albus ei ole tulossa. Hän on joko nenä kiinni kirjassa tai Cecilian kanssa puutarhassa. Ja äiti on aina myöhässä.” Lily marisi.
”No lähdetään sitten.” isä sanoi ja me kimppailmiinnyimme Vuotavaan noidankattilaan.
”Vai, että Tylypahkaan.” Ollivanders sanoi. Lily hyppi vieressäni.
”Pysy nyt paikallasi.” sanoin Lilylle. Ollivanders otti mittanauhan ja se rupesi mittailemaan Lilyä, samalla kun hän kertoili isästään ja tämän asiakkaista, muiden mukana isovanhemmistamme.
”Jahas. Tässä olisi eebenpuuta, yksisarvisen jouhi, 13 tuumaa, notkea, sopii loitsimiseen.” hän sanoi ja antoi Lilyn kokeilla sitä.
”Ei, ei, ei ollenkaan.” hän sanoi nopeasti, kun oli korjannut ikkunan jonka Lily oli vahingossa hajottanut.
”Piikkipaatsamaa, lohikäärmeen sydänjuuri, 10 ja puoli tuumaa. Jämäkkä, sopii kaksintaisteluun.” hän jatkoi ja näytti tummaa sauvaa.
”Ei, orapihlajaa, feenikslinnun pyrstösulka, 11 tuumaa.” hän sanoi, kun Lily kaatoi hyllyn ja hänen myyntipöytänsä.
”Miltäs tuntuu? Ai eikö? No tässä olisi tämä kirsikkaa, lohikäärmeen sydänjuuri, 13 tuumaa.” hän sanoi ja sen sauvan kärjestä alkoi lennellä kipunoita kaikissa sateenkaaren väreissä.”No johan nyt.” Ollivanders vain sanoi ja meni laskemaan hintaa.
”15 kaljuunaa, 3 sirppiä ja 5 sulmua.” hän sanoi ja paketoi sauvan.
”No niin.” isä sanoi Matami Malkinin kaapukaupan edessä. Vielä kaavut ja sitten voimme lähteä.
”Minun täytyy ostaa Binnssille pöllönameja.” sanoin samalla, kun menimme sisään.
Sisään päästyäni näin Malfoyn, mutten noteerannut häntä mitenkään. Menin isän ja matami Malkinin luo, joka alkoi mittailla minua.
”James?” Lily kysyi.
”Niin?” vasasin.
”Mistä Albus saa kaavut?” Lily kysyi.
”Hän voi varmaan käyttää minun vanhojani.” vastasin.
Astuin sisään Lurppuluomen pöllökeskukseen.
”Tahtoisin laatikollisen pöllönameja.” sanoin kauppa-apulaiselle, joka lähti hakemaan niitä jostain. Hyllyn takaa tuli esiin vaalea hiuksinen tyttö.
”Hei James.” tämä sanoi korkealla sopraanollaan.
”Ann-Marie. Mukava nähdä.” vastasi.
”Mitä kuuluu?” kysyin.
”Jaa, ihan hyvää, luulisin”, Ann-Marie sanoi.
”Luulisit?” kysyin.
”Niin. Varaanko meille vaunu osaston junasta?” Ann-Marie sanoi.
”Juu vaikka...” sanoin, mutta lauseeni jäi kesken kun Ann-Marie sanoi;
”No minä varaan. Älä myöhästy.” Ja sitten meni menojaan. Pian tämän jälkeen kauppa-apulainen tuli ja toi tullessaan tilaamani pöllönamit.
”Kas siinä herralle. Tuleeko jotain muuta?” tämä kysyi.
”Ei kiitos.” mutisin samalla, kun maksoin ostokseni.
Lily
James lähti Lurppuluomen pöllökeskukseen ostamaan Binnssille (mistähän sekin nimi tulee) nameja. Sillä aikaa minä kävelin kohti Hienoja huispausvarusteita. Ajattelin pyrkiä Rohkelikon (olen aivan varma, että pääsen Rohkelikkoon) tupajoukkueeseen, vaikka olenkin ensiluokkalainen. Isähän oli vuosisadan nuorin etsijä. Katselin Hienojen huispausvarusteiden näyteikkunaa. Siellä oli uusi Tulisalama-malli. Isällä on aito ja alkuperäinen Tulisalama ja olen kokeillut sitä muutaman kerran. Oikein mukava luuta, jos luudasta voi niin sanoa. Olin jo astumassa sisään, kun kuulin koskean sopraanon takaani.
”Lily. Hauska nähdä.”
”No hei Ann-Marie. Mitä kuuluu?” kysyn innoissani, sillä en ole nähnyt häntä pitkään aikaan.
”Ei mitään ihmeellistä. Hyvää, kaiketi. Mutta olen myöhässä, jot...” Ann-Marie sanoi, mutta lause jäi kesken.
”Sinä? Myöhässä!?!” huudahdin ja jatkoin;
”Tämä on legendaarinen päivä! Ann-Marie ''En myöhästy ikinä' on myöhässä. Tätä täytyy juhlia. Tule meille viikonloppuna, jooko?” puhun nopeasti.
”No, minä tulen. Mutta te Potterit saatte minut myöhästymään. Ensin James ja sitten sinä. Kohta varmaan törmään Albukseen?” hän kysyi.
”Et voi, ellet mene meille”, vastaan ja sen jälkeen Ann-Marie lähtee. Minä taas huomasin kellon olevan jo paljon ja menin odottamaan Jamesiä.
”Onkohan äiti jo kotona?” kysyin isältä.
”Kyllä varmaankin.” isä vastasi samalla kun otimme häntä Jamesin kanssa kädestä kiinni ilmiintyäksemme kotiin. Tuntui kuin minut olisi ahdettu kumiputken läpi, mutta se loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.
”Onko täällä ketään?” minä huhuilin.
”Minä!” äiti ja Albus vastasivat lähes yhtä aikaa. Juoksin keittiöön, missä äiti oli ja esittelin sauvaani.
”Katso äiti. Minun sauvani. Se on kirsikkaa, siinä on lohikäärmeen sydänjuuri ja se on 13 tuumaa pitkä.” esitelmöin ylpeänä.
”Hienoa kultaseni.” äiti sanoi.
”Mitä teet?” kysyin häneltä.
”Ruokaa. Lily-kulta, voisitko auttaa hedelmärahkan kanssa?” äiti kysyi.
”Tietty.” vastasin innoissani ja aloin pilkkoa omenaa.
”Hei Albus. Miten päiväsi sujui?” kysyin.
”Hyvin. Sain pari kirjaa luettua.” hän vastasi viitatessaan kirjahyllyyn päin. Minä jatkoin syömistä. Äiti tekee kyllä aivan taivaallista kanaa, täytyy muistaa kiittää. ajattelin.
”Maa kutsuu Lilyä.” James sanoi ja heilutteli kättään silmieni edessä.
”Ai. Anteeksi. Sanoiko joku jotain?” kysyin hämmentyneenä.
”Kysyin vain, että autatko Jamesiä tiskaamisessa?” äiti vastasi.
”Tietenkin autan.” vastasin heti. Minulla on joku kumma juttu ja haluan aina auttaa toisia.
Myöhemmin illalla en meinannut saada unta. Pyörin sängyssäni.
Täällä on aivan liian kuuma. Täytyy pyytää äitiä tai isää laittamaan viilennysloitsu huoneeseeni, ajattelin ja nousin ylös. Lähdin hiipimään kohti isän työhuonetta jossa oletin hänen olevan. Hän ei ollut siellä ja olin jo lähdössä, kun jokin kiinnitti huomioni. Suuri pergamentinpala oli piilotettuna sohvan taakse. Kävin hakemassa sen sieltä ja tutkin sitä.
”Mikähän tämä voisi olla?” kysyin itseltäni ja vastasin samantien itselleni;”Kelmienkartta, tietenkin.” Otin sen mukaani ja hiivin huoneeseeni. Siellä istuin sängylleni, sytytin pöytälamppuni ja otin sauvani yöpöydältäni.”Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessäni.” kuiskasin hiljaa sanat jotka isä oli joskus Jamesille sanonut Kelmienkartan yhteydessä. Paperille alkoi ilmestyä viivoja ja pian siinä oli tekstiä jota en jaksanut lukea. Sitten jälkeen teksti hävisi ja tilalle tuli viivoja ja pisteitä. Siellä täällä näkyi aaveita tai yksittäisiä kotitonttuja. Katselin karttaa ja totesin sen olevan hyödyllinen myöhemmin.
”Ilkityööh onnistui.” sanoin haukotuksen lomasta ja kartta pyyhkiytyi tyhjäksi. Piilotin kartan matka-arkkuuni parin kaavun väliin, sammutin valon ja kävin nukkumaan.
A/N: Se oli siis ensimmäinen luku vähän lyhyehkö, toivottavasti ette odottaneet ensimmäiseltä luvulta paljoa. Rakentavaa kritiikkiä kiitos.