Ficin nimi: Vain mustaa
Kirjoittaja: Nukkemestari
Tyylilaji: Deathfic, Oneshot
Ikäraja: K11
//zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajojaPäähenkilöt/Paritus: Lily ja James Potter, canon-parituksena, muttei suuremmin esillä
A/N: En tiedä, tästä tuli vähän tönkkö. Kirjoitin matkalla ruotsiin, näin btw
Vastoitpäin, päinvastoin-haasteeseen
Vain mustaaSe päivä oli alkanut kauniina, mutta illan nostattamat synkät sadepilvet kuvasivat Lily Potterin sisäistä oloa. Hänestä tuntui, että jotain pahaa oli tulossa. Eihän se voinut olla niin, heidän talonsahan pitäisi olla täysin turvallinen, kuten se tähänkin mennessä oli ollut.
Niin hän jätti mainitsematta pelkonsa miehelleen Jamesillekin, mutta hänen hermostunut naurunsa taisi silti paljastaa asian, sillä iltamyöhällä James sanoi menevänsä varmistamaan taloa suojaavat loitsut ja lukitsevansa kaikki ovet.
Lily kuuli kuinka ulko-ovi sulkeutui Jamesin lähtiessä ulos ja samassa kuinka Harry, hänen esikoisensa, alkoi itkeä yläkerrassa. Lily asteli rivakkaan sydän pelosta takoen ylös. Hän havaitsi kuitenkin, ettei Harryllä ollut hätää, joten hän sätti itseään ylireagoinnista ja nosti Harryn hyssytellen syliinsä. Alhaalta kuului oven pamaus ja rivakat askeleet.
”Ota Harry ja pakene. Minä pidättelen sitä”, James huusi alakerrasta omituisella tavalla rauhallisella äänensävyllä. Kuoleman vakavalla äänensävyllä.
Lily laski Harryn pinnasänkyynsä ja käveli ovelle.
”James, Tiedät, että mikä sieltä tuleekin, taistelen aina rinnallasi.”
”Ei, lähde. Tätä vastaan et voi taistella. Meidät on kavallettu. Se on Voldemort, pakene!”
”En”, Lily sanoi ja sulki oven takanaan kuin protestiksi. Hän ei enää edes värissyt pelosta.
”Lily, ei ole aikaa leikkimiseen, lähde!”
”Lähde itse.”
Ovi pamahti auki ja yön pimeys tuntui lipuvan sisään.
”Hyvää iltaa James ja Lily. Mukavaa nähdä että oikein odotatte vierailuan”, Lordi Voldemort sanoi ja torjui vain laiskasti kättään heilauttamalla Jamesin loitsun.
”Te tiedätte mitä tulin hakemaan. Antakaa poika minulle, niin ehkä säästän henkenne.”
”En ikinä! Avada kedavra!” James huudahti tappokirouksen epäröimättä, täynnä menetettyjen ystävien aiheuttamaa vihaa ja pelkoa oman perheen turvallisuudesta. Pimeyden lordi torjui kirouksen aivan yhtä helposti kuin aiemman ja sanoi pistelevästi: ”Lily, Lily… miehesi ei tottele… mitä jos sinä hakisit pojan niin James ei… kärsisi… ymmärrätkö?”
Lily ei ilmeilläkään värähtänyt. Voldemort kohotti taikasauvaansa.
”Viimeinen varoitus.”
Lily lähetti kirouksen kohti Voldemortia, joka torjui sen ja lähetti tappokirouksen kohti Jamesiä.
Muutaman sekunnin ajan vihreä valo poltti Jamesin rintaa.
Lily kiljahti ja pakeni takanaan olevaan huoneeseen.
”Harry, Harry, anteeksi kultaseni”.
Hän puristi meteliä pelästyneen lapsen rintaansa vasten.
”Hän tulee pian, anteeksi Harry… anna anteeksi.”
Lily laski lapsensa ja ojensi taikasauvansa kohti huoneen ovea. Askelten äänet viilsivät hänen pingottunuutuneita hermojaan ja oven avaus meinasi räjäyttää hänen tajuntansa.
”Avada kedavra”. Lily huusi ja Voldemort torjui. ”Väistä nainen! Saastainen kuraverinen, minä en tahdo sinusta mitään!”
Lily kaatui maahan pimeyden lordin käden heilautuksesta ja näki kuinka vihreä valo välähti. Hänen miehensä oli kuollut ja nyt hänen lapsensakin päästi viimeisen henkäyksensä.
Sitten taikasauva osoitti häneen.
Vihreä valo.
Sitten oli vain mustaa.
