Kun aurinko paistaa niin loistaa kuu [S] fluffy

[sennamiila]

Title: Kun aurinko paistaa niin loistaa kuu

Author: senna

Beta: eip

Genre: fluffy

Rating: S

Pairing: Severus/Lily

Disclaimer: Potter -maailma on edelleen Rowlingin, ficin nimi tulee Anna Erikssonin kappaleen Kesä yhdessä lyriikoista, minä saan tästä vain hyvän mielen, sillä tällä ficillä selätin pahan sortin writer's blockini.

Quote: ”Minun täytyy mennä”, kuiskaat ja käännyt lähteäksesi.

Warnings: edelleen se, ettei fluffy tosiaankaan ole se minun genreni

A/N: Teinpä sitten pienen, yöllisen kävelyretken, jonka tuloksena selätin writer's blockin ja sain aikaiseksi tämän ficin. Tätä kirjoittaessani kuuntelin tosiaan Anna Erikssonin kappaletta Kesä yhdessä, jota suosittelen kuuntelemaan tätä ficciä lukiessa. Tämä on kai hieman niin kuin aiempi osa ficilleni Kesäsateisiin (S). Omistan tämän sinulle, Natural, koska yöllinen kävelyretki toimi sinulla, joten innostuin itsekin kokeilemaan ja tässä lopputulos. Omistan tämän myöskin sinulle, Lumille, koska olet vain niin ihana (ja koska tällä hieman myöhässä onnittelen sinua sunnuntaisen ripillepääsyn johdosta)



Kun aurinko paistaa niin loistaa kuu


Odotan hiljaa lehmusten reunustaman kujan päässä. Yöperhoset lentelevät ympäriinsä, tuuli hulmuttaa hiljakseen hiuksiani. Auringon viimeiset säteet painuvat juuri horisontin taakse luoden tummuvalle taivaalle hentoja, punertavia valonkajeita.

Silloin sinä astut näkyviini. Valkoinen mekkosi hohtaa himmeänä illan hämärässä, kiedot samaa sävyä olevaa huivia tiukemmin paljaille harteillesi. Tummanpunaiset hiuksesi äkillinen tuulenpuuska lennättää niskaasi, paljaat jalkapohjasi astuvat varoen hiekkaisella kujalla. Keijukainen on ensimmäinen sana, joka minulle sinusta tulee mieleen. Minun oma keijukaiseni.

Lähestyt minua hitaasti ja hieman epäröiden, tutkailet tarkasti vihreillä silmilläsi kuin epäillen minun todellista olemassaoloani, peläten minun olevan vain mielikuvituksesi tuotetta. Mutta minä en ole. Minä olen siinä, ja sinä olet siinä. Me olemme totta, kaikki on todellista. Se hetki, aika ja ikuisuus. Kaikki.

Ujo hymy kohoaa huulillesi, kun tulet vierelleni, ja lähdemme kävelemään tietä pitkin eteenpäin. Et suostu katsomaan minua silmiin, et edes vilkaise. Ehkä pelkäät minun katoavan sillä hetkellä, kun edes vilkaiset minua. Minä en saa silmiäni irti sinusta. Sinun kauniista hymystäsi, smaragdinvihreistä silmistäsi. En voi uskoa onneani, että sinä todella olet siinä. Että sinä olet valinnut minut kaikkien muiden joukosta.

Kävelemme vaiti vain koettaen ymmärtää toisiamme ja maailmaa. Vatsanpohjaani nipistelee tietoisuus sinusta, siitä, että olet vierelläni. En tajua sinua täysin, en tule koskaan edes tajuamaan. Mutta minulle riittää, että ymmärrän sinusta edes vähän, että tahdot olla siinä. Sinä olet minun, ja minä olen sinun. Maailman loppuun asti. Niinhän?

Pysähdyt. Olemme tehneet pienen ympyrän ja palanneet paikalle, jolta lähdimme pienelle kävelyretkellemme. Viimeisetkin auringonsäteet ovat painuneet horisontin taakse ja tumma sininen on vallannut pilvettömän taivaan. Koetan tavoittaa katseesi, mutta sinä katsot vain unelmoiden olkani ylitse kohden takanani tuulessa lainehtivaa ruiskukkapeltoa. Pienoinen hymy karehtii huulillasi, ja se saa minut onnelliseksi. Minun maailmassani ei ole mitään sinua ja sinun hymyäsi kauniimpaa.

Kiedot huivia tiukemmin ympärillesi. Huomaan, kuinka alat pikkuhiljaa hytistä kylmästä. Eikä se ole ihmekään, sinulla on ylläsi vain ohut, polviin ulottuva puuvillamekko.

”Minun täytyy mennä”, kuiskaat ja käännyt lähteäksesi.

”Odota”, pyydän. Käännyt takaisin minua kohden, ja kiedon käteni ympärillesi lämmittääkseni sinua.

Viimein kohotat katseesi silmiini. Huulesi kohtaavat omani, ja jokin sisälläni sykähtää. Tunnen sinun painautuvan hiljaa minua vasten, enkä voi estää sormiani leikittelemästä pitkillä hiussuortuvillasi.

Kun sitten viimein irrottaudumme toisistamme, sinä vetäydyt kauemmaksi. Katsot minua pitkän aikaa pää hieman kallellaan. Jotain sinulle on tapahtunut. Silmiisi on syttynyt tuli, jota en niissä koskaan ennen ole nähnyt.

”Nähdään huomenna”, kuiskaat lähestulkoon kuulumattomasti. Mutta minä kuulen sen, vaikka sanasi ovatkin kevyitä kuin tuulenhenkäys.

Sanoissasi on lupaus tulevasta. Uskon sinua, sillä sinä et pettäisi minua.

Käännyt ja lähdet kulkemaan pitkin kujaa, puiden varjossa. Jään katsomaan sinua. Minun keijukaiseni. Odotan koko ajan hetkeä, jolloin perhosen siivet kasvavat esiin lapaluistasi ja lennät pois kohden taivasta.

Niin ei kuitenkaan käy. Minun keijukaiseni jää maan pinnalle ja katoaa pian lehmusten sekaan jättäen minut ypöyksin. Mutta ilmassa häilyy edelleen lupaus tulevasta, lupaus huomisesta. Ja minä tiedän sinun pitävän lupauksesi.

[Natural]

Aww! Tämä oli aivan ihana (kuten biisikin).

Rakastuin tuohon kuvailuun! Siis tuota kun... en minä tiedä! Tämä vei kaikki ajatukseni jonnekkin ihan muualle ja kasvoillani on jokin epämääräinen hymyn tapainen .

Ää! En varmaan tiedä ketään, joka kirjoittaisi Sevistä ja Lilystä yhtä hyvin fluffyä. Osaat kirjoittaa fluffyä, jos vain haluat!

Odotan hiljaa lehmusten reunustaman kujan päässä. Yöperhoset lentelevät ympäriinsä, tuuli hulmuttaa hiljakseen hiuksiani. Auringon viimeiset säteet painuvat juuri horisontin taakse luoden tummuvalle taivaalle hentoja, punertavia valonkajeita.

Tämä oli kiva kohta!

Lähestyt minua hitaasti ja hieman epäröiden, tutkailet tarkasti vihreillä silmilläsi kuin epäillen minun todellista olemassaoloani, peläten minun olevan vain mielikuvituksesi tuotetta. Mutta minä en ole. Minä olen siinä, ja sinä olet siinä. Me olemme totta, kaikki on todellista. Se hetki, aika ja ikuisuus. Kaikki.

Tämä oli ihana kohta. En tiedä miksi mutta tässä kohtaa tuli sellainen hassu olo.

Ujo hymy kohoaa huulillesi, kun tulet vierelleni, ja lähdemme kävelemään tietä pitkin eteenpäin. Et suostu katsomaan minua silmiin, et edes vilkaise. Ehkä pelkäät minun katoavan sillä hetkellä, kun edes vilkaiset minua. Minä en saa silmiäni irti sinusta. Sinun kauniista hymystäsi, smaragdinvihreistä silmistäsi. En voi uskoa onneani, että sinä todella olet siinä. Että sinä olet valinnut minut kaikkien muiden joukosta.

Tässä kohtaa avoni sulivat lattialle ja tuli sellainen totaalinen ''awwww'' -olo.

Pienoinen hymy karehtii huulillasi, ja se saa minut onnelliseksi. Minun maailmassani ei ole mitään sinua ja sinun hymyäsi kauniimpaa.

Mutta tämä oli lempikohtani koko ficissä. Tässä kohtaa viimeistään aivoistani suli lattialle ja tuli sellainen omituinen virne kasvoilleni. Todella kaunis ja ihana kohta.

Plääh, minä en osaa sanoa yhtään mitään. Rakastuin tähän ihan kokonaan.
Ja kiitos omistuksesta, ei olisi tarvinnut.

Kiittäen, kumartaen ja niiaten,
Natural

[Lumille]

omnonmmnonm ♥♥♥♥♥ okei, ehkä mun pitäisi oikeesti teljetä itteni hetkeksi pakastimeen ennen kun alan kirjottamaan mitään järkevää kommenttia, nimittäin mä ihan tosiaan sulan tänne ! aaaaawwws, sä kirjotat vaan ihan liian ihanasti ja suloisesti ja okei, mä en tähän hätään keksi enempää sanoja mutta ihan oikeesti, !!!! Jotenkin vaan Severus on vaan niin ihana ja jotenkin en mä tiiä tekiskö mieli alkaa itkemään tai jotain, tää oli aivan ihana ♥

Kävelemme vaiti vain koettaen ymmärtää toisiamme ja maailmaa.

Me olemme totta, kaikki on todellista. Se hetki, aika ja ikuisuus. Kaikki.

Niin ei kuitenkaan käy. Minun keijukaiseni jää maan pinnalle ja katoaa pian lehmusten sekaan jättäen minut ypöyksin.

aarrr, mä voisin lainata vaikka koko ficin erikseen ja kirjoittaa romaanin sun sanoistasi, mutta musta tuntuu että nyt on ihan järkevää jättää se vähän myöhemmäksi sä selkeesti ihan tahallasi meinaat saada mut ihan sekaisin kirjottamalla noita ihania kuvailukohtia, vai? no joo, sä olet ihan liian hyvä siinä aawwelis, musta tuntuu etten oikeen osaa edes sanoa mitään, mutta tykkäsin ihan tosi kovasti tästä ja tämä oli aivan ihana ja (joku, joka omistaa suuren sanavaraston, voi kaiketi täyttää tän kohdan mun puolesta) AWWWWWWWWWWW ♥♥ ja suuri kiitos ja sä olet ihana !

[sennamiila]

Natural: Hui, whii, kiva kun tykkäät. Tämä kuitenkin on vasta toinen fluffytekstini ja olen kuitenkin varma siitä, ettei fluffy tosiaankaan ole se oma genreni. Drama ja angst sen sijaan... No jaa, joka tapauksessa Ehkä mä vielä joskus hamassa tulevaisuudessa lisää fluffysoopaa kirjoitan, vaikka se ei niin kauhean helppoa miulle olekaan. Ja mäkin tyksin kovasti tuosta kappaleesta Ja tietysti tämä nyt siulle piti omistaa, mitä sä siellä oikeen höpötät? Siultahan mä tuon inspiraation yölliseen kävelyretkeen sain

Lumille: Et sitten kuitenkaan tainnut sulaa? Ainakin kuuluisit vielä ihan siellä mesessä oleskelevan ja höpöttelevän koko ajan miun kanssani ihan yhtä pimeitä kuin aina ennenkin Äläkä vaan ala itkeä tai etenkään nähdä painajaisia puoliksi sulaneista ihmisistä, jotka on pakastettu, kun ne on alkaneet sulaa. Olisit nyt ihmeessä kirjoittanut sen romaanin, olisin ainakin saanut jotain tekemistä täksi yöksi Juu, juuri sen takia tuota kuvailuahan tähän laitoin, että sinut sekaisin saisin, tietenkin. Mitä oikein kuvittelit? Ja itsepäs olet ihana

Kiitoksia molemmat rakkaat ♥
senna

[sennamiila]

Hihi, kiitoksia kovasti, Bea.  Enkä mä sitten kyllä edelleenkään dataa täällä kesken työpäivän. Muuten vain olen konella työpaikalla. Mutta kuin ei muuten oikein ehdi - päivät töissä ja illat teatterilla ja jossain välissä pitäisi nukkuakin Mulle tulee itelleni Lilysta aina mieleen joku semmoin punatukkainen keijukainen tai vastaava. Ja pakko vielä mainita, että kun itse tuolla yökävelyllä olin niin kyllä, ylläni oli valkoinen, polviin ulottuva mekko ja valkoinen huivi harteilla Itsekin pidän tuosta Anna Erikssonin kappaleesta. Niin, ja Sev/Lily angstficci on ollut mulla ajatuksissa ehkä puolisen vuotta ellei enemmänkin. Sitä ajatusta vain pitäisi vielä hieman kehittää eteenpäin, mutta ehkä vielä joskus

Kiittäen tuhannesti
senna

[Arion]

Noh, ku kerran "mainostit" Maailmojen sota-fikkiäsi, sitä etsiessä löysin tän. oot saanu mut otteeseen, ku rakastan fikkejäs.
Okei, vaikken pidä tämän fikin parituksessa, kirjoitat nii hyvin, et pidin tästä. Osaat hyvin kuvailla ja kertoa asioita tekstissä. Sun teksteist on vaikee löytää virheitä.

[sennamiila]

Kiitoksia kommentistasi, Anturajalka93. Mukava kuulla, että pidit tästä, vaikkei paritus nyt ihmeemmin iskekään. Kun mulla vähän tuppaa olee semmoin ongelma, että kirjotan aina samoista hahmoista ja angst on enemmän tai vähemmän genrenä niin sitten pitää aina joskus yrittää kokeilla jotain vähän vieraampaa

Kiittäen kovasti
senna

P.s. Olisiko mahdollisesti Morsianten sota..?

[Hermione Granger]

Enpäs ole huomannut ennen tätä ficciä, joten kiva saada uutta luettavaa. 

Tämä oli loistava ficci, niin kuin ovat kaikki kirjoittamasi, sennamiila. Kuvailua oli ihanan paljon ja teksti oli jopa mielestäni jotenkin haikea. En tiedä miksi... Ehkä se johtui siitä viimeisestä rivistä, joka oli todella kaunis.

 

Niin ei kuitenkaan käy. Minun keijukaiseni jää maan pinnalle ja katoaa pian lehmusten sekaan jättäen minut ypöyksin. Mutta ilmassa häilyy edelleen lupaus tulevasta, lupaus huomisesta. Ja minä tiedän sinun pitävän lupauksesi.

Jäi jotenkin sellainen olo, että Lily pettää Severuksen ja karkaa Jamesin mukaan ja Severus jää ypöyksin... Meneekö sekavaksi?

Virheitä en löytänyt ja on pakko vielä sanoa, että tämä oli loistava! 

Hermione

[puhpallura]

awwww tosi kaunis ja hyvin kirjoitettu ficci 

ihanaa luettavaa ^^

[sennamiila]

Hermione: Aww, oli ihana huomata, että olet tännekin eksynyt kommentoimaan. Ihuna olet Ehkä nuo viimeiset lauseet loppujen lopuksi kuitenkin toivat tähän jotakin sellaista haikeaa tunnelmaa ja luulen ainakin ymmärtäneeni mitä tarkoitit. Kiitoksia

puhpallura: Oi, suuret kiitokset kommentistasi. Ihanaa kuulla, että olet pitänyt

Kiittäen ja kumartaen
senna