1. Viiden palan palapeliHiostava paahde, kuuma hiekka jalkojen alla. Pienoinen tuuli pöllytteli irtohiekkaa ja pyörähti kerran väsyneen kulkijan ympärillä. Yksinäinen kädetön ja jalaton cowboy
vihelteli kulkijan kulkua dramatisoidakseen.
Puusta rakennettu rakennus, heiluriovet. Kulkija astui sisään ja hänen katseensa kiersi saluunan jokaisen sisällä olijan kasvot lävitse. Kaikki sisällä olijat katsoivat tulijaa yhtä ilmeettömin katsein ja laski silmät kohdattuaan katseensa jonnekin muualle. Juuri sisälle astunut henkilö astui kohtalokkaan askelen sisään ja lattialla olleet pölyt lennähtivät ilmaan hänen jalkansa alta karkaavan ilman voimasta. Saluunan tiskillä kaksi miestä huomasi henkilön suuntaavan heitä kohti ja he liukuivat vähin äänin sivupöytään. Tiskin takana myyjä katsahti tulijaa, mutta kääntyi ympäri jatkaessaan ison tuopin puhdistamistaan.
Ja niin tulija saapui tiskille, tarkasteli hetken sen pölytöntä pintaa ja laski sitten kätensä sille. Sitten hänen suustaan kuului syvä huokaisu ja hän lysähti nikama nikamalta istumaan tuolille.
”Rankka päivä?” Baarimikko kysyi.
”Nhh…” Tuolille lysähtänyt Islanti puhalsi ilmat keuhkoistaan ja kolautti otsansa tiskiin. Baarimikkona toimiva Kiina kääntyi ympäri edelleen puhdistaessaan tuoppiaan ja katseli saarivaltiota pää kallellaan.
”Otan tuon kyllä-vastauksena.”
”Kuka olisi uskonut…” Islanti mumisi nostamatta päätään tiskiltä, ”Että Japani laittaisi minut pesemään kaikki temppelin vessat?” Kiina räpäytti silmiään pari kertaa ja naurahti.
”Oikeasti?”
”No oikeasti!” Islanti parahti ja nosti katseensa toiseen valtioon, ”Ja vain, koska hän ei keksinyt mitään muutakaan! Ja hänellä oli laulukin sitä varten!”
”Laulu?” Kiina kikatti ja Islanti nyökytti päätään, ”Miten se menee?”
Islanti pudisti päätään.
”En kerro. En rupea laulamaan sitä.”
”Noh.” Kiina nurisi, ”Laulaisit nyt.”
”En todellakaan.”
”Siinä tapauksessa…” Kiina virnisti laskiessaan tuoppinsa alas ja nojautuessaan tiskiä vasten, ”Käytän vanhemman valtion arvovaltaani ja käsken sinua laulamaan.” Islanti kavahti kauemmas ja käänsi katseensa pois.
”Tuo ei toimi minuun.” Hän sanoi vakavana.
”Islantii~…”
”Tuo ei toimi minuun! Äläkä yritä kuulostaa Tanskalta. Sekään ei toimi minuun.”
”Entäs näin?” Kiina kysyi, otti tuoppinsa uudelleen ja meni täyttämään sen tummalla juomalla, palasi ja kopautti sen Islannin eteen, ”Saksalaista olutta ja vanhemman valtion auktoriteettini. Nyt ei voi enää sanoa ei.”
Islanti katsahti lasia hölmistyneenä, muttei tehnyt liikettäkään ottaakseen sen.
”Olen alaikäinen.”
”Etpäs ole!” Kiina heläytti, ”Et ole ollut alaikäinen moneen sataan vuoteen!”
”Olenpas.” Islanti intti vastaan, ”Ihmisten mallilla olen vielä 15.”
”Eli se riittää, muista, että tämä on minun maani.” Kiina vinkkasi silmää ja nojautui uudelleen tiskiin. Islanti punnitsi vielä hetken tilannetta, mutta hänestä kyllä näki, ettei hän tahtonut laulaa.
”Saanko juoda ensin, ja laulaa sitten?” Hän tarkisti ja nyt Kiina punnitsi tilannetta.
”Anna palaa vaan.” Hän myöntyi lopulta hymyillen. Islanti katseli tummaa juomaa arvioiden ja rohkaisi itsensä tarttumaan tuoppiin. Kiina katseli silmät pyöreänä kun tuo pieni hopeahiuksinen saarivaltio asetti lasin huulilleen ja tumma juoma katosi hyvin miehekkäästi valtion suuhun. Yllättävän lyhyen ajan kuluttua Islanti kopautti tuopin takaisin pöydälle ja hikkasi kerran.
”Yäk.” Hän sanoi heti. Kiina naurahti ottaessaan tyhjän tuopin lähemmäs itseään.
”Tyhjensit sen kuitenkin kunnioitettavan nopeasti!”
”Pakko.” Islanti totesi, ”Ei tuota olisi voinut hitaastikaan juoda. Tämä maku ei lähde ikinä suustani…”
”Mutta nyt olet juonut sen.” Kiina muistutteli, ”Nyt se laulu.”
Islanti ei vieläkään vaikuttanut halukkaalta laulaa, mutta happamasti hän peitti silmänsä käsillään ja alkoi laulaa.
”This is how we clean the temple, this is how we clean the temple, this is how we clean the temple, this is how we clean it: Flush, flush, flush the toilet. Wipe, wipe, wipe the windows. Clean, clean, clean the floor, this is how we clean it.” Hän lauloi ponileikin sävelmällä. Kiina kuunteli hiljaisena, mutta hänen virneensä leveni mitä pitemmälle toinen valtio lauloi. Lopulta hän purskahti nauruun.
”Eikä!” Hän nauroi, ”Jouduitko kuulemaan tuota paljonkin?” Islanti näytti kärsivältä nostaessaan katseensa takaisin Kiinaan.
”En epäilisi jos hän laulaisi edelleen…”
”Hah!” Kiina nauroi julmasti, ”Kuuluiko siihen leikkiä?”
”En näytä sitä sinulle.” Islanti puuskahti, mutta Kiina vain naureskeli.
”Älä naura siinä, minä-”
KONG!
Kaikki saluunassa olijat hätkähtivät, mutta eivät aivan yhtä rajusti kuin kaksi valtiota.
KONG!
”Se on temppelin kello.” Kiina ilmoitti, ”Meitä kutsutaan!”
KONG!
”Ymmärrämme vähemmälläkin.” Islanti nurisi ja nousi. Kiina huusi omalla kielellään jonkun miehen tuuraamaan häntä, ja yhdessä he lähtivät juoksemaan kohti temppeliä.
Näiden kahden valtion matka temppelille oli pisin, ja siksi he poksahtivatkin paikalle viimeisinä. Muut Aasian valtiot, eli loput seitsemästä soturista, olivat jo paikalla puolipolvella Japanin edessä.
”Kas, pandasoturi ja lohikäärmesoturi. Olette rohjenneet saapua seuraksemme.” Japani tervehti niin kiltisti, kuin opettajan kuuluukin.
”Mestari.” Kaksikko tervehti yhteen ääneen ja seurasi viiden muun esimerkkiä alentuessaan puolelle polvelle.
”Nyt olemme kaikki paikalla.” Japani aloitti puhumisensa, kädet selkänsä takana ja vakava ilme kasvoillaan, ”Valitettavasti minulla on teille vakavia uutisia.”
”Mistä on kyse?” Vietnam kysyi. Japani otti toisen kätensä selkänsä takaa ja näytti heille rullaa.
”Olen saanut kirjeen.” Hän sanoi dramaattisesti, ”Se tulee suoraan Amerikalta.” Pari Aasian valtiota murahti kuullessaan hänen nimensä. Japani kääri rullan auki, rykäisi, ja alkoi lukea.
”Tiedotettava kaikelle maailmalle. Olen tänään kello 12.36 päättänyt tiukentaa protokollan säännöstöä. Kenelläkään ei oletettavasti ole mitään sanottavaa kun julistan, että jokaisen suhteen jälkeen on valtioiden pidettävä vuosi taukoa ennen seuraavan suhteen aloittamista. Yksinoikeutetulla päätösvallalla allekirjoittaen sopimuksen Alfred F. Jones, United Stades of America.”
Valtioiden keskenäistä seurustelua määrittelevä protokolla vuodelta 1986:
1) Valtion ei tule olla suhteessa kahden tai useamman valtion kanssa samaan aikaan.
2) Valtiolle myönnetään oikeus vaihtaa seurustelukumppaniaan niin usein kuin haluaa alla olevin ehdoin:
- Mikäli valtio on ollut aikaisemmassa suhteessa toisen valtion kanssa, tarvitsee uusi seurustelukumppani kirjallisen tai muun ilmoituksen vanhalta seurustelukumppanilta, että tämä antaa luvan uudelle suhteelle.
- Mikäli vanha seurustelukumppani kieltäytyy luovuttamasta entistä kumppaniaan seuraavalle, ei kahden seuraavan valtion suhde oli sallittu.
- Uudelle seurustelukumppanille kuitenkin myönnetään lupa yrittää voittaa vanhan seurustelukumppanin, ja mikäli tämä on voittava, on vanhan seurustelukumppanin luovuttava entisen parinsa hallintaoikeudesta.
- Mikäli valtio on seurustellut useamman kuin yhden valtion kanssa, on seuraavan valtion saatava jokaiselta erillinen lupa suhteensa virallisuudesta.
- Vaikka valtio olisi jo kerran seurustellut tietyn valtion kanssa ja eronnut, täytyy molempien silti hankkia uudet luvat mikäli aloittavat suhteensa uudelleen.
3) Valtion on lupa olla suhteessa minkä tahansa sukupuolta olevan valtion kanssa.
Kuului voihkaisuja.
”Eikä!” Korea parahti ja nousi seisomaan, ”Tuo on täysin epäreilua! Miten Amerikka voi kuvitella pystyvänsä päättämään tästä kaikesta itsekseen? Mitä hän kuvittelee meidän olevan, maaplänttejä?”
”En hyväksy tätä.” Islanti ilmoitti suoraan ja nousi myöskin seisomaan, ”Ja olen samaa mieltä Korean kanssa, tuo on epäreilua!”
”Saanko lähteä löylyttämään sitä paskiaista?” Vietnam kysyi noustessaan itsekin polveltaan.
”Rauhoittukaa.” Japani pyysi.
”Minä sanon, että jonkun täytyy mennä lyömään siltä pennulta Texasit nenältä!” Korea huudahti.
”Olen valmis tuohon!” Vietnam ilmoitti.
”Rauhoittukaa.” Japani käski hieman rauhallisemmalla äänellä.
”Minä tulen apuun.” Taiwan ilmoittautui.
”Minä myös.” Islanti ilmoittautui myös.
”Ja minä!” Kiina huudahti.
”Rauhoittukaa!” Japani ei huudahtanut, mutta käski vahvalla äänellä. Kaikki viisi hiljeni.
”Sen takia olen teidät paikalle kutsunutkin.” Hän kertoi, ”Tästä hulluudesta on tultava loppu. Olen kerännyt joukon, joka on lähtevä kohtaamaan Amerikan ja, no, kuten Korea totesi, käy lyömässä häneltä Texasit nenältä. Mutta valitettavasti voin päästää teistä vain yhden lähtemään.”
”Sitten unohda minut.” Vietnam kieltäytyikin heti, ”Jos en saa toimia yksin, en varmasti lähde.” Korea hymähti ja mutisi jotain itsekseen.
”Edessämme on taistelu, jollaista emme ole ennen kokeneet. Ja vain sinä voit meidät tältä taistelulta pelastaa… Pandasoturi.” Japani katsoi suoraan Islantiin. Tämä kavahti kauemmas.
”Enkä ole. Enkä ole! Kiina on! Minä olen lohikäärmesoturi, muistatko!?” Hän parahti, ”Enkä lähde. Miksi aina minun pitäisi lähteä kaikkeen tällaiseen mukaan? Ei, tällä kertaa kieltäydyn kunniasta, kiitos vain.”
”Olen jo valinnut sinut.” Japani ilmoitti, ”Joten sinä lähdet. Toimit tämän viisihenkisen ryhmän johtajana taistelussa Amerikkaa vastaan.”
”Ei käy.” Islanti sanoi uhmakkaasti, ”En suostu.”
”Islanti, vanhemman valtion auktoriteetti-”
”Unohtakaa jo se auktoriteetti.” Islanti sähähti, ”Vaikka haluaisinkin lähteä näpäyttämään Amerikkaa, en silti sitä tekisi. En edes pakosta, ei sillä, että en usko sinun keksivän mitään millä voisit pakottaa minut-”
”Minä tiedän sinusta ja Kiinasta.” Japani ilmoitti yllättävän röyhkeästi kesken toisen puheen. Tuli hiljaisuus, jonka rikkoi vain Korea, sekä Taiwan, jotka kikattivat. Molemmat, sekä Kiina, että Islanti lehahtivat punaisiksi naamoiltaan.
”Joten luultavasti minun ei tarvitse muistuttaa exsyydestäni…” Japani jatkoi ilme tiukkana.
”Äh, mutta-” Kiina yritti sanoa jotain.
”
Molempien kanssa.” Japani päätti. Korea joutui poistumaan hetkeksi huoneesta, sillä hänen pokkansa ei enää pitänyt, Thaimaa näytti vain vaivaantuneelta yhdessä vakavan Vietnamin kanssa, mutta Taiwan piteli nenästään kiinni pelätessään nenäverenvuotoa.
”Joten käynkö ilmoittamassa Amerikalle heti säännön uusimisen jälkeen ilmentyneestä protokollarikkomuksesta, vain tekeekö arvon pandasoturi mitä käsketään?” Japani kysyi.
”… Lohikäärmesoturi…” Islanti mumisi kämmeneensä. Hän katsahti Kiinaa kysyvästi, ja tämä ohjasi häntä vastaamaan myöntävällä vastauksella. Pienelle saarivaltiolle ei jäänyt vaihtoehtojakaan.
”Hyvä on…” Hän huokaisi syvään, ”Minä teen sen.”
”Kiitos.” Japani sanoi ja kääntyi Hong Kongin puoleen, ”Päästä vieraamme sisään. On aika näyttää soturillemme, mitä porukkaa hän lähtee johtamaan taisteloon.”
Hong Kong meni – jupisematta! – erään seinän luokse. Seinällä oli neljä ovea ja hän pysähtyi oikeimman puolimmaisen luokse. Hän huokaisi syvään kuin tietäen päästävänsä jotain pahaa ulos ja tarttui liu’utettavan oven karmiin. Sitten hän vetäisi.
Huoneeseen pöllähti punaista savua ja hyvin vahva tuoksu. Kaikki soturit kavahtivat hieman kauemmas, sekä saivat viikon kestävän migreenikohtauksen epämääräisestä hajusta, jonka oli varmaankin tarkoitus olla jonkinlaista yliannosteltua hajuvettä. Pimeydestä, kaiken savun keskeltä lennähti yksi yksinäinen ruusu.
”Iih!” Kiljahti Thaimaa innosta posket hehkuen, ”Se on Naamioitunut Ruusu!”
”Eipäs ole!” Kivahti joku seiloripukuinen tyttö, jonka saapumispaikasta/-hetkestä kukaan ei ollut tietoinen, ”Ei varmana ole!”
”Hyvä on Sailor Moon.” Japani sanoi ja otti takataskustaan mangakirjan, ”Tulepas takaisin kirjaan siitä.”
”No en varmana!” Tyttö ilmoitti ja kaksikko sai aikaan kummallisen takaa-ajokohtauksen, kun Japani yritti saada tätä pakolla takaisin.
”Puhuttiinko minusta?” Kuului keimaileva ääni heidän viereltään.
”Ensimmäinen joukkosi jäsen on tuo.” Hong Kong kertoi ja sai Islannin naaman venähtämän.
”Tästä ei tule mitään…” Saarivaltio mutisi.
”Oui, se olen minä!” Ranska ilmoitti ja laski rakastavasti kätensä Islannin olkapäille, ”Joten heitä pois kaikki huolet, olen sinun tukenasi alusta loppuun asti <3. Minusta on, ah, barbaarista, miten Amérique kehtaa tehdä tällaisia päätöksiä ilman muita. Tiedättehän, mitä tämä minulle merkitsee?” Hän kysyi katsoen jokaista valtiota kerran silmiin. Kukaan ei tohtinut katsoa takaisin, vaan mumisi jotain myöntävään tyyliin.
”Joten, mon ami Islande, laske minut sotajoukkoosi mukaan.” Ranska sanoi urhokkaasti pyöritellessään pojan hopeisia hiuksia sormissaan, ”Minä kynin sen pennun kuin-”
”Seuraava.” Hong Kong sanoi kyllästyneesti ja liu’utti seuraavan oven auki. Se oli kuitenkin puoliturhaa, sillä heti kun se hieman aukesi, räjähti sieltä sisään seuraava Islannin joukkolainen.
”MISSÄ SE RUOJA ON!?” Kuului karjaisu ja jälleen valtiot hyppivät kauemmas. Oven takaa tuli pelottavin ilmestys, mitä yksikään heistä oli ikinä nähnyt. Ja hänellä oli käsissään pelottavin ase, mitä he olivat nähneet: Paistinpannu.
”Antakaa minulle Amerikka, minä ruhjon sen pään, niin, että se ei enää ikinä-!” Unkari alkoi raivota ja piteli paistinpannuaan uhkaavasti, kuin valmiina tappamaan jonkun sillä. Jopa Ranska oli hypähtänyt kauemmas, ja nyt tämä yritti jollain lailla piiloutua Islannin taakse pakoon tulenlieskoja jotka löivät Unkarin sieraimista kun tämä hengitti raskaasti.
”Nyt näyttää jo paremmalta.” Islanti sanoi silmiään räpytellen.
”Päästänkö seuraavan sisään?” Hong Kong kysyi hieman järkyttyneenä.
”Ei tarvitse!” Kuului reipas ääni, ”Tulin itse! Hei Unkari!” Tämä ääni kuului Belgialle, joka oli tupsahtanut Unkarin taakse.
”Mitä tämä on?” Se oli jälleen uusi ääni, ”Kaksi naista, yksi hyödytön saari ja
tuo? Äh, olisi pitänyt jättää tulematta.” Viimeisestä ovesta taas oli tullut Romano, joka katseli porukkaa hyvin happamasti.
”Romano!” Belgia innostui ja tuli tämän luokse hypähtelevin askelin, ”Sinäkin lähdit tähän mukaan? Miten loistavaa!”
”Hetkinen!” Hong Kong raivostui, ”Minun piti avata teille ovat, miksi te jo nyt tulitte ulos!”
”No se nyt oli muutenkin täysin turhaa.” Ranska tuhahti, ”Ei meille olisi mitään ovia tarvinnut avata. Sitä minä en kyllä ymmärrä, että miksi meidät alun perinkään piti laittaa siivouskomeroon…”
”Vähemmän selitystä, enemmän toimintaa, jos saan pyytää.” Unkari ilmoitti happamasti ja asetti paistinpannunsa selässään olevaan kiinnitysnauhaan, ”Olen saanut tarpeekseni Amerikan touhuista protokollan kanssa, aika tehdä siitä niin sanotusta sopimuksesta tuhkaa.”
”Oui!” Ranska huudahti, ”Arvon kaunis neiti Unkari on täysin oikeassa. Olen jo puoli vuosisataa joutunut kärsimään sen tyhmän päätöksen takia!”
”Vaikka se onkin pelastanut monet valtiot sinulta.” Belgia naurahti.
”Hmm? Sanoitko jotain rakkaani, en oikein kuullut?”
”Unohda, Ranska, unohda.” Belgia nauroi ja läimäisi miehisesti Romanoa selkään, ”Meillähän on muutenkin töitä!”
”…” Totesivat niin Romano, kuin Islantikin.
”Olette oikeassa.” Japani sanoi, ”Teillä on töitä, ja mitä nopeammin pääsette vauhtiin, sen parempi koko valtiokunnalle.”
”Joten mikä meitä enää pidättelee?” Romano kysyi.
”MINÄ!” Syyllinen ilmoittautui hyvin nopeasti. Kukaan ei oikeastaan ollut huomannut tuon paikallaoloa ennen kuin nyt, kun hän ponnahti seisomaan lattialta.
”Ette missään tapauksessa voi lähteä minnekään ilman ennustusta!” Tiibet huudahti, ”Odottakaas…” Tuli hiljaista, kun kaikki odottivat mitä tuo Kiinan osa tekisi. Sitten itse Kiina kyllästyi odottelemiseen.
”Asia on näin.” Hän alkoi kertoa, ”Tämä ei tule menemään niin, että te vain marssitte Amerikan luokse. Ei. Hänellä on kolme tukijaa, jotka puolustavat protokollaa ja heidät täytyy ensin voittaa, ennen kuin voitte mennä vaatimaan oikeutta Amerikalta.”
”Ketkä?” Romano kysyi.
”Sitä varten tarvitsemme ennustuksen.” Islanti kertoi – oho. Hän tiesi siis jotain jostain?
”Aivan.” Japani jatkoi, ”Kukaan ei tiedä, ketkä nämä tukijat ovat, paitsi… Joku tietää.”
”Kuka?” Romano kysyi.
”Ahaa!” Tiibet huudahti, ”Nyt minulla on ennustus!”
”Viidestä on voimaa matkalle
maailman pelastavalle.
On heidän astuttava eteen
puuttuvan jumalattaren
alkaakseen tiensä kohti
pelinappulain valtakuntaa.
Lähetti, torni ja kuningatar kukistuva on,
jos kuningas takaisin soltuksi alentuu.
Sankarin valta murtukoon,
tai vastustajat linkkuveitseen
kaatukoon.”
Seurasi aivan lyhyt miettimishetki, kun kuulijat kertasivat lauseita mielessään.
”Viidestä on voimaa matkalle… Se olemme me!” Belgia innostui ja Romano läppäsi itseään otsalle.
”On mukava välillä lähteä tällaisella porukalla liikkeelle. Ei aina sitä samaa tuttua kaavaa: Akselivallat, Liittoutuneet, Skandit, Aasian valtiot… Vaihtelua!” Ranska ilmoitti ja jotkut nyökyttelivät päitään hyväksyvästi, ”Mutta puuttuva jumalatar…”
”Sinä ja Preussi.” Islanti ymmärsi ja katsoi Ranskaa, ”Ruotsi puhui jotain jumalattarista puoli vuotta sitten. Ja ne olitte te kaksi.”
”Kyllä minä sen ymmärsin!” Ranska tuhahti, ”Mutta minusta ei voi olla kyse. Preussiako meidän pitää mennä isottelemaan?”
”Joko mennään?” Unkari kysyi pilke silmäkulmassaan.
”Mutta entä ennustuksen keskimmäiset osat?” Islanti mietti vielä, ”Lähetti, torni ja kuningatar kukistuva on. Meillä on todennäköisesti vastassa ainakin yksi naisvaltio.”
”Tai Puola.” Romano huomautti.
”Jos kuningas takaisin soltuksi alentuu… Tarkoittaako tuo, että meidän pitäisi sittenkin ensin voittaa Amerikka, kuningas, että hänen tukijansa luovuttaisivat?” Islanti jatkoi.
”Liian hankalaa.” Belgia ärähti, ”Mitä jos vain aloittaisimme etsimällä käsiimme Preussin?”
”Ja puristaisimme lisätietoja häneltä.” Unkari jatkoi edelleen sama pilke silmäkulmassaan.
”Voimme tehdä näinkin.” Islanti myöntyi.
”Hyvä!” Ranska huudahti ja nappasi Islannin, sekä Romanon käsikynkkäänsä, ”Lähtekäämme sitten! Minä tunnen hänet parhaiten, joten minä johdan meidät hänen luokseen! Matkamme kohti välimerta vie!”
* * *
Hahmokortti 1. Islanti
Level: 66
Ase/Voimat: Luonnonvoimat
Normaali kakkoshahmo: Norja
Erikoisvoimat: Mahdollisuus kutsua Mr. Puffin.
Lohikäärmesoturi, hyökkäys +70%, tuleen perustuvat kyvyt +40%, puolustus +50%, puolustus Aasian valtioita kohtaan +50% .
Pohjoismaaveri, alkoholi ei vaikuta taistelussa. Puolustus muita Pohjoismaita kohtaan +20%, yhteistyökyky muiden Pohjoismaiden kanssa = suuri.
Viikinki, kylmän sieto +100%, alkoholi ei vaikuta taistelussa, aggressiivisuus +100%, puolustus -20%.
Saarivaltio, veteen perustuvien tekniikoiden sietokyky +50%, yhteistyökyky muiden saarivaltioiden kanssa = suuri.
Vastustuskyky: Tanska, Grönlanti, Englanti
Heikko: Venäjä, Norja, Turkki
A/NOkei, tämä kyllä kuuluu tähän juttuun, joten…
Koossa on nyt uusi viisikko, jotka lähtevät kohtaamaan Amerikan taistelossa, josta he eivät saata enää palata! Löytävätkö he puuttuvan jumalattaren? Kertooko jumalatar heille tietonsa, ja ihan noin vain? Mikä sai juuri tämän viisikon liikkeelle, vaikka koko maailman olisi pitänyt olla taistelemassa protokollan kauhuja vastaan? Miten Islanti on päätynyt juuri Kiinan poikaystäväksi? Onko kirjoittaja unohtanut miten tarinoita aloitetaan? Selvittäkäämme sen luvussa
2. Mistä olet valmis luopumaan?En pidä tästä alusta yhtä paljon kuin pidin edellisen alusta… Sen mietinkin silloin hieman tarkemmin ;( Ughh… Noiden neljän (Belgia, Ranska, Romano, Unkari) henkilöllisyyksistä vastaa Vyra, joka auttoi jonkin verran heidän valitsemisessaan. Jos ette siis vielä tuosta Belgiasta arvanneet… : D
Käytettyjä elokuvia/muita olivat vain Good, Bad and Ugly, joka oli kyllä vain musiikin kautta mukana, ja sitten Sailor Moon. Ai, ja tietenkin Kung fu Panda 2! Unohdin ihan sen ^'-^
Hahmokortista sen verran vielä, että vastustuskyky tarkoittaa sitä, ketä vastaan hahmo on vahvimmillaan. Heikko taas päinvastaista, ketä vastaan heikoimmillaan. Tämä napattu pokemonkorteista ; D Oikeastaan Hetamon-korteista, löytyvät deviantartista.
Kyllä, kiitos, mielellään saa kommentoida! <3 :"> (Nyt pääsee taas jatkamaan Vereen tahriutunutta! JESSS!)
