Frederica, hienoa kuulla, että Avery Nott pysyi inhimillisenä ja Bella omana itsenään. Minustakin on kiva paljastaa pikkuhiljaa motiiveja ja seuraavassa raapalesarjassa tulee lisää paljastavia tietoja.
Voin vain kuvitella Bellan ja Lilyn jossain kolkossa huoneessa juomassa teetä pari tuntia vaitonaisina sen jälken kun säästä on jo keskusteltu.
Draco on ihana, olen samaa mieltä. Minua harmittaa, että Cissa ja Lucius tulevat takaisin Ranskasta, koska sen jälkeen mahdollisuudet kirjoittaa Draco/Ginny söpöilyä ovat melkein olemattomat. Noh, pitää keksiä jotain.
Kiitos kommentistasi ♥
Juonenkäänteitä, K-11
Sanamäärä:100+100+150+100+100+150+200+150+200+150
Bellatrix ja Cassandra saapuivat keskikesänjuhlan aamuna aikaisin, jotta tarpeelliset valmistelut saataisiin ajoissa tehtyä. Luna, Draco ja Cassandra koristelivat kolmistaan puutarhaa käyttäen taikuutta niin paljon kuin osasivat. Puoliltapäivin Ginny, Ron ja kaksoset tulivat paikalle ja päätyivät myös auttamaan.
Lily pidätti hengitystään, kun Cassandra näki neljä punahiuksista lasta. Hetken tytön kasvoilla näkyi tyrmistys, mutta tyttö hillitsi itsensä hyvin.
”Hei, olen Cassandra. Keitä te olette?” Lily kuuli tytön esittäytyvän. Weasleyt esittäytyivät jättäen myös sukunsa nimen kertomatta, ehkä koska heille se ei merkinnyt yhtä paljon. Lily hiipi nopeasti takaisin sisälle. Lapset näyttivät tulevan toimeen keskenään, mutta Lilyn oli vielä saatava Bellatrix unohtamaan ’verenpetureiden’ läsnäolo.
**
”Minun tyttäreni seurustelee
verenpettureiden pentujen kanssa?” Bellatrix sähisi. Lily ei viitsinyt esittää yllättynyttä, koska Bellatrixin reaktio oli itse asiassa parempi kuin hän oli toivonut. Hän oli olettanut, että Bellatrix turvautuisi avada kedavraan.
”He ovat hyviä lapsia. On mahdollista avata heidän silmänsä. Ginevra ainakin tuntuu osoittavan kykyä ajatella omilla aivoillaan”, Lily totesi tympääntyneenä. Tyttö oli viihtynyt erittäin hyvin Dracon seurassa (mutta sitä Bellatrixin ei tarvinnut tietää) ja omaksunut muutamia puhdasveristen sukujen arvoja.
”Se ei tarkoita, että haluan heidät tyttäreni lähettyville.”
Lily huokaisi. Hänellä oli kaksi vaihtoehtoa, joista toinen oli epäreilu ja toinen erittäin epäreilu. Hän päätyi lopulta ensimmäiseen.
”Etkö luota Cassandraan?”
**
Molly, Arthur ja loput Weasleyn lapset saapuivat alkuiltapäivästä. Ksenofilius oli ollut puutarhassa odottamassa heitä, mutta väitti tietenkin olleensa etsimässä menninkäisiä. Hän nousi polviltaan maasta ja käveli naapureitaan vastaan rauhallisesti.
”Molly, Arthur, saisinko huomionne hetkeksi?”
Pariskunta vilkaisi nopeasti toisiaan ja lähettivät lapset edeltä. Se sopi Ksenofiliukselle, koska Cassandra ei ollut osoittanut halua murhata muita leikkitovereitaan. Ksenofilius oli varma, että tyttö kykenisi siihen halutessaan, minkä vuoksi hän oli hieman huolestunut Lunasta. Entä jos hänen pikkutyttönsä seuraisi Cassandran esimerkkiä?
”Onko jotain tapahtunut?” Molly kysyi huolestuneena heti, kun he olivat kolmisin. Ksenofilius pohti hetken, miksi kaikki tuntuivat aina olettavan, että jotain pahaa oli tapahtunut, mutta työnsi sitten ajatuksen pois mielestään. Hän voisi pohtia sitä vaikka seuraavassa Saivartelijan numerossaan.
”Ei toki, mutta pyytäisin, että unohtaisitte tämän illan ajaksi poliittisen kantanne”, Ksenofilius sanoi hienovaraisesti. Kummastuneista ilmeistä päätellen Molly ja Arthur eivät ymmärtäneet, mitä hän vihjasi, joten hän selvensi: ”Bellatrix saattaa olla hivenen kiivas, jos puhutaan politiikasta.”
**
”Selitätkö, miksi kutsuit heidät paikalle?” Bellatrix kysyi ikkunan luota. Hän oli seissyt siinä melkein puoli tuntia vain katsellen ulos. Saattoi olla, että hän seisoi ikkunan luona, koska se oli yksi harvoja kohtia, joihin oudot lonkerot tai eläimet eivät ylettyneet. He olivat Lilyn työhuoneessa, koska se oli kaikkein tehokkaimmin suojattu tunkeutujilta.
”He ovat naapureitamme”, Lily vastasi aivan kuin se olisi selittänyt kaiken.
”Ja?” Bellatrix kohotti toista kulmakarvaansa kysyvästi. Liioiteltu ele, koska jo äänensävy oli kysyvä, mutta Lily antoi asian olla, koska kukaan ei ollut näkemässä.
”Se on kohteliasta ja Luna viihtyy lasten kanssa. Lisäksi he pitävät Ksenofiliukselle seuraa, kun olen kanssasi.”
**
”Kuka tuo tyttö on?” Molly kysyi Ginnyltä, joka oli juossut hänen luokseen käsissään puutarhan monivärisistä kukista kerätty kimppu.
”Hän on Cassandra”, Ginny vastasi ja ojensi kukkakimpun äidilleen. ”Luna sanoi, että Lithan aikana kerätty ja kuivatettu kukkakimppu karkottaa narksuja.”
”Ja kertoiko hän, mitä narksut ovat?” Molly kysyi salaten ärtymyksensä äänestään. Hän katsoi tuntematonta tyttöä aavistaen pahaa. Molly tunnisti puhdasveristen lapsen sellaisen nähdessään ja hän oli tunnistanut Cassandra Lestrangen ensisilmäyksellä. Tyttö käyttäytyi hillitymmin ja jopa leikkiessään olevan varuillaan.
”Ei, mutta voin kysyä, jos haluat”, Ginny tarjoutui auliisti.
”Ei tarvitse, kultaseni, mutta…” Molly epäröi hetken. Hän katuisi seuraavia sanojaan varmasti tulevaisuudessa. Vaikka kuolonsyöjät eivät olleet tehneet vähään aikaan mitään, oli turha kuvitella heidän luovuttaneen. ”Saisitko selville vähän enemmän Cassandrasta? Minusta olisi kiva tietää, keiden kanssa lapseni leikkivät.”
”Okei”, Ginny suostui. Tyttö oli liian nuori ymmärtämään, että Molly käytti häntä tiedonkeruuseen. Niin oli tosin parempi. Ginny oli aivan liian nuori sotkeutuakseen politiikkaan tai sotaan.
**
Arthur istui Ksenofiliuksen kanssa pienessä huvimajassa, joka oli rakennettu luonnonmateriaaleista. Seinät olivat tuoksusta päätellen melko tuoreita lehtipuita ja katon lehtipeite oli vielä suurimmalta osin vihertävä.
”Oikein viehättävä maja”, Arthur totesi ja siemaisi viskiään. Ksenofilius joi vettä – mies ei ollut koskaan juonut mitään sitä väkevämpää Arthurin nähden.
”Eikö vain? Lapset rakensivat sen itse.”
”Niinkö?” Arthur kysyisi kohteliaasti. Ksenofilius ei kuitenkaan jatkanut asiasta vaan katseli Ginnyä, Lunaa, Malfoyn poikaa ja yhtä Arthurille tuntematonta tyttöä hiljaa.
”Kuka hän on?” Arthur rikkoi lopulta miellyttävän hiljaisuuden.
”Cassandra Lestrange”, Ksenofilius kertoi. Arthur hätkähti ja läikytti viskiä kädelleen. Toivottavasti se ei tarkoittanut, että Bellatrix Lestrange oli myös alueella.
Ksenofilius katsoi häntä mietteliäästi. Arthur vihasi sitä katsetta, koska hän tunsi olevansa läpinäkyvä. Dumbledore katsoi joskus samalla tavalla Killan kokouksissa.
”Bellatrix on talossa. Lily lupautui puhumaan hänelle, joten konflikteja lienee turha pelätä.”
”Oletko varma?” Arthur tarkisti. Hän ei uskonut, että Lily voisi pelotella sadistista murhaajaa.
”Tietenkin”, Ksenofilius sanoi iloisesti.
**
Arthur oli odottanut kauhulla Bellatrixin tapaamista. Hän oli ollut varma, että nainen hyökkäisi heidän kimppuunsa.
Molly seisoi hänen vierellään. Nopea vilkaisu paljasti, että tämä oli hermostunut. Molly puri hampaitaan tiukasti yhteen ja oikea käsi lepäsi taskuun piilotetun sauvan päällä.
Bellatrix seisoi heidän edessään tyynenä. Tavallaan Arthur oli pettynyt. Vaikka hän oli nähnyt naisen koulussa, hän oli olettanut, että tämä olisi pidempi ja uhkaavampi. Bellatrix oli hädin tuskin Lilyä pidempi.
”Bellatrix Lestrange”, nainen esittäytyi ja
ojensi kätensä. Arthur oli luullut, etteivät kuolonsyöjät suostuneet koskemaan kiltalaisiin. Mikäli siis eivät jostain syystä kuristaneet näitä. Arthur tarttui varovaisesti käteen ja katsoi naisen silmiin. Ne olivat tummat (eivätkä punaiset kuten eräs naisen kohdannut nuori aurori oli väittänyt).
”Arthur Weasley, vaikka oletan, että tiesit sen jo”, Arthur tervehti ja koetti olla sihahtamatta, kun Molly tallasi hänen varpailleen. Arthur katsoi vaimoaan kysyvästi, kun tämä ei tarttunut Bellatrixin käteen tai edes esittäytynyt. Hän pysyi vaiti, vaikka hänen olisi pitänyt esitellä Molly. Kyseessä taisi olla taas jotain naisten asioita, joista hän ei tiennyt mitään.
”Tietenkin”, Bellatrix sanoi kummallisella äänellä. Ehkä nainen yritti niellä epäystävällisiä kommentteja? Arthur rypisti kulmiaan. Kyse oli jostain muusta. ”Kaikki puhdasveriset tuntevat toisensa.”
”Niin kai…” Arthur mumisi hämillään ja yritti keksiä, mikä häneltä oli jäänyt huomaamatta.
**
Molly katsoi happamasti Bellatrixia ja Lilyä, jotka lähtivät hakemaan lisää juotavaa. Hänen naisen vaistonsa – joka oli muuten aina oikeassa – kehotti seuraamaan parivaljakkoa. Hänen epäilyksensä olivat heränneet jo alkuillasta. Kyllä hän, paljon maailmaa nähnyt nainen, tunnisti taialla pikaisesti korjatun meikin. Jokin oli pielessä. Mollyllä oli kaksi epäilystä, mutta hän halusi uskoa, että kaksikko oli tapellut.
Lovekivojen keittiöön näki turvallisen matkan päästä. Molly jäi odottamaan yhden puun juurelle siten, etteivät muut nähneet häntä puutarhan puolelta. Pian Lily ja Bellatrix näkyivät ikkunasta. Tummahiuksinen nainen veti Lilyn syliinsä, ja Molly käänsi katseensa nopeasti. Hänen naisenvaistonsa oli jälleen ollut oikeassa. Valitettavasti.
Kaksikko oli erotettava toisistaan, Molly päätti hetken pohdittuaan. Dumbledore järjestäisi asiat, jotta Lily saattoi kadota vihollisten kynsistä vaarantamatta perhettään tai itseään.
Lily ei voinut olla kuolonsyöjä. Sitä Molly ei halunnut uskoa, vaikka Killassa siihen suuntana jotkut vihjailivatkin. Lily ei käyttäytynyt kuin kuolonsyöjä ja sitä paitsi kuolonsyöjiin ei hyväksytty jästisyntyisiä. Bellatrix oli taatusti komennuttanut Lilyn.
**
Illan ja alkoholin kuluessa Arthur huomasi päätyneensä keskustelemaan politiikasta vihollisensa kanssa. Bellatrix kuunteli kiinnostuneena, kun hän selitti, miksei hän voinut hyväksyä kuolonsyöjäideologiaa.
”Emme me halua hävittää jästisyntyisiä”, Bellatrix sanoi yhden erittäin tutun argumentin jälkeen. ”Jästisyntyiset vain eivät kykene hallitsemaan taikuutta samalla tavalla, joten on käytännöllisempää jakaa Tylypahkan kaltaisiin kouluihin lähtevät oppilaat kahteen ryhmään. Sitä paitsi, kaikissa puhdasverisissä suvuissa on jästiverta.”
”Ettekö te kuolonsyöjät ylpeile puhdasverisyydellänne?” Arthur kysyi ällistyneenä naisen kertomista asioista.
”Tietenkin”, Bellatrix sanoi.
”Mutta jos kaikissa suvuissa on jästiverta…” Arthur vaikeni kesken lauseen ja pakottautui katsomaan keskustelukumppaniaan. Yllätyksekseen hän havaitsi, että Bellatrix virnuili hänelle.
”Ero on magiassa”, nainen selitti kärsivällisesti ja heilautti kättään. Arthur siristi silmiään. Hän oli havainnut jotain aivan näkökenttänsä keskellä kykenemättä suoranaisesti erottamaan sitä. Ja sitten se oli poissa. Ehkä hän oli kuvitellut nähneensä jotain? Alkoholi aiheutti oudompiakin asioita.
Pöydälle jäänyt sulkakynä oli muuttunut kimaltelevan mustaksi. Arthur oli aiemmin ihaillut sen lumimaista kuulautta.
”Sanatonta ja sauvatonta taikuutta?” Arthur kysyi ymmärtämättä, mihin nainen pyrki. Sauvaton taikuus oli erittäin vaikeaa, mutta myös jästisyntyiset kykenivät siihen.
”Ei oikeastaan… Tunsitko mitään?”
”Olisiko pitänyt?” Arthur kysyi rypistäen kulmiaan. Ehkä hän oli tuntenut jotain, mutta mitä? Hän ei ollut aivan varma.
”Keskity.” Hänen viskilasinsa nousi leijumaan. Hän tunsi jotain erittäin heikosti. Taikuutta?
**
Leikeistä syntyneet äänet olivat jo kadonneet. Lily oli nähnyt heidät vähän aikaa sitten istumassa Ksenofiliuksen ympärillä tarinaa kuunnellen. Ginny, Ron ja Draco olivat nuokkuneet väsyksissä, ja Luna oli nukkunut Cassandran olkaa vasten.
”Mitä peliä pelaat sen naisen kanssa?”
Lily käännähti ympäri ja hymyili Mollylle.
”Mitä mahdat tarkoittaa, Molly?”
”Tiedät kyllä. Olet naimisissa Ksenofiliuksen kanssa”, Molly aloitti.
”Tiedän”, Lily keskeytti ällistyneenä. Miksi piti aloittaa itsestäänselvyyksillä?
”Bellatrix on kuolonsyöjä ja nainen”, Molly sanoi paheksuvasti.
”En ymmärrä, mihin sinä pyrit”, Lily valehteli. Hän nielaisi muutaman purevan kommentin ja pysyi liikkumatta, vaikka hänen sormiaan poltteli. Hänen pitäisi tarttua taikasauvaan ja kirota nainen, mutta paikalla oli liikaa todistajia.
”Näin teidät keittiössä. Ette ole olleet kovin hienovaraisia tai edes varovaisia. Odotin sinulta enemmän, Lily. Samalla tavallako pääsit kuolonsyöjien keskuuteen?” Molly kysyi halveksien hivenen pettyneenä. Lily punastui ja laski kymmeneen mielessään paniikin yrittäessä ottaa häntä valtaansa. Jos Molly kertoisi Killalle…
”Mitä haluat?”
”Jätä hänet ja roolisi kaksoisagenttina.”
**
Valokuvatarina, K-7
Sanamäärä:100+150
Lovekivojen keittiö tuntui muuttuvan hieman joka kerta, kun hän oli siellä. Nyt Narcissa huomasi kuusi lasipalloa, jotka oli sijoiteltu satunnaisenlaisesti ympäri huonetta. Ennen matkaa siellä oli ollut outoja korkki-lanka-viritelmiä.
Narcissa liu’utti jästikameran pöydän yli Lilylle. Kapine oli melko samanlainen kuin velhojen käyttämät versiot.
”Matkasi meni ilmeisesti hyvin?” Lily kysyi ottaessaan kameran käsiinsä. Narcissa oli kertonut kirjeissään paljon lomastaan, joten keskustelu käytiin lähinnä muodon vuoksi. Lily näki ensimmäistä kertaa myös kuvia. Ne olivat lähes poikkeuksetta onnistuneita, mikä sai hänet epäilemään, ettei Narcissa ollut käyttänyt kameraa ensimmäistä kertaa.
Narcissa nyökkäsi ja kysyi: ”Miten lithan viettosi sujui ?”
Lily kalpeni silmiinpistävästi ja nielaisi.
**
”Enkö pyytänyt olemaan varovainen?” Narcissa huokaisi turhautuneesti Lilyn kerrottua lithan tapahtumista. Lily näytti vaivautuneelta, mutta nainen saisi kärsiä vielä hetken typeryydestään. Narcissa siemaisi teetään rauhallisesti ja tarkkaili punahiuksisen naisen kiusaantuneita liikkeitä.
”Kai se oli edes sen arvoista?”
”Cissy!” Lily huudahti posket punaisina ja katseli kiinnostuneena keittiönsä seinää.
”Niin kultaseni?” Narcissa kysyi huvittuneena.
”Onko sinun aivan pakko?”
”Tietenkin. En ymmärrä, miksi et suostu puhumaan sinun ja Bellan suhteesta kanssani.”
”Hän on sisaresi!”
”Ihanko tosi? En ole huomannutkaan”, Narcissa totesi kuivakasti. Vaikka hän nautti tilanteesta, ei Lily kertoisi hänelle mitään, jos kiusaaminen jatkui liian pitkään. ”Mitä aiot tehdä?”
”Jaa-a, ehkä minulla käy hyvä tuuri ja Weasley unohtaa koko jutun?” Lily ehdotti. Narcissa pyöräytti silmiään, muttei kysynyt mitään. Mitä vähemmän hän tiesi, sitä pienempi riski paljastaa jotain vahingossa. Ilmeisesti Lilyllä oli melkoisen valoherkkä suunnitelma, eikä Narcissa todellakaan halunnut tietää, mitä Lily aikoi tehdä Molly Weasleylle. Hän oli melko varma, ettei Weasleykään halunnut tietää.
**
Säännöistä, S
Sanamäärä:100+150+100+100+100
Äiti oli kieltänyt häntä palaamasta Lunan ja Dracon luo Lithan jälkeen. Ginny tiesi, että hänen äitinsä ja Lunan äiti olivat riidelleet, minkä vuoksi äiti ei halunnut hänen käyvän talossa. Oli kuitenkin epäreilua, että äiti rankaisi häntä.
Dracon vanhemmat palasivat tänään kotiin ja hakisivat pojan. Ginny ei ollut ikinä uskonut, että poika oli mukava. Hän oli saanut käsityksen, että poika oli tunteeton ja inhottava. (Ehkä Ronia kohtaan Draco olikin, mutta Ron toimi aivan samalla tavalla.)
Ginny vilkaisi keittiön ikkunasta sisään. Hänen äitinsä heilutteli taikasauvaa sinne tänne ja tiskit pesivät itse itsensä. Näytti siltä, että hänellä oli hyvin aikaa käydä nopealla vierailulla.
**
He istuivat metsän laidalla aivan Lunan talon ulkopuolella. Draco oli selittänyt, että he voisivat tavata talon ulkopuolella, koska Ginnyn äiti ei ollut kieltänyt sitä.
Viikko sitten, kun he olivat tavanneet samoin, Ginny oli ollut vähän jännittynyt, koska suoran kiellon kiertäminen oli ollut uusi asia. Nyt hän oli jo tottunut siihen, kuten myös Lunan ja Dracon taikasauvoihin. Draco oli opettanut hänelle muutaman yksinkertaisen loitsun ja Luna pyytänyt sulkemaan silmät.
”Tunnetko mitään?”
”En.”
”Entä jos yrität tuntea sellaista, mikä ei kosketa sinua?”
”Mitä minun pitäisi tuntea?”
”Taikuus.”
Luna kysyi joka kerta samat asiat aina vain turhautuneempana, koska Ginnyn vastaukset eivät muuttuneet, vaikka hän yritti parhaansa. Draco katseli heitä jonkin aikaa ja vaihtoi rooleja; oli Lunan vuoro sulkea silmänsä.
Draco kuiskasi loitsun, ja Ginny katseli, kuinka Luna rypisti otsaansa tai pureskeli vaaleaa hiussuortuvaa. Sitten Luna arvasi loitsun ja perusteli vastauksensa ”mustan” ja ”valkoisen” magian määrillä. Yli puolet meni oikein, eikä Ginny ymmärtänyt mitään.
**
Viimeisellä kerralla he eivät taikoneet, mistä Ginny oli salaa tyytyväinen. Hänestä oli inhottavaa tuottaa pettymys Lunalle, vaikka Draco oli lohduttanut sanomalla, ettei hänkään kyennyt siihen, mitä Luna harjoitteli. Draco sanoi, että heidän ei edes pitäisi harjoitella sitä, koska se oli vaarallista, mutta Luna ei kuunnellut.
”Sinä lienet Ginevra?” kysyi aikuisen naisen ääni aivan Ginnyn takaa. Hän kääntyi katsomaan henkeäsalpaavan upeaa vaaleaa naista, jonka puvun monimutkaisia koristeompeleita olisi voinut katsoa koko päivän kyllästymättä.
”Ky-kyllä, rouva”, Ginny vastasi. Hän ei ollut koskaan aiemmin rouvitellut ketään, mutta Dracon äidin olemus suorastaan vaati sitä. Nainen hymyili hyväksyvästi.
”Sano hyvästit ystävällesi ja tule huvimajalle, Draco.”
**
Luna mumisi jotain ja lähti edeltä. Hetkeksi Ginnyn ja Dracon päälle laskeutui syvä hiljaisuus peiton lailla. Kumpikin yritti saada sanat muotoiltua haluamallaan tavalla.
”Näemme toivottavasti vielä ennen Tylypahkaa”, Draco aloitti käsiään väännellen.
”Joo…” Ginny myönteli. Hän halusi kysyä yhtä asiaa ja yritti kerätä rohkeuttaan. Koko hänen kehoaan pisteli oudosti. Ei samalla tavalla kuin nokkospensaikkoon kaatuessa, pikemminkin kuin juuri ennen joulua.
”Käveletkö kanssani huvimajalle?” Draco kuiskasi. Ginny nyökkäsi hermostuneena ja hätkähti, kun Draco otti häntä kädestä. Poika katsoi häntä epäröiden. ”Teinkö väärin?”
”E-et”, Ginny vastasi nopeasti ja puristi hiukan tiukemmin, jotta Draco ei irrottaisi otettaan. He lähtivät kävelemään hitaasti kohti eroa.
**
Draco seisoi äitinsä ja isänsä välissä. Hänen isänsä piti kättään pojan olalla. Mies näytti pelottavalta samalla aatelisella tavalla kuin Dracon äitikin. Ginny katseli kolmikkoa ja mietti, uskaltaisiko puhua. Hän tiesi katuvansa, jos ei saisi suutaan avatuksi.
Draco katsoi häntä ja hymyili, vaikka silmät kimaltelivat. Ginny veti syvään henkeä. Sanat olisi ehkä helpompi puhaltaa uloshengityksen mukana.
”Draco, voinko kirjoittaa sinulle?”
Poika näytti hämmästyneeltä, sitten kasvoille palasi hymy. Tällä kertaa se oli leveämpi.
”Joo, tietenkin.”
”En ole kovin hyvä…” Ginny mumisi nolona. Entä jos Draco ei vastaisi, koska hän oli huono? Poika taatusti osasi kirjoittaa täydellisesti.
”Kirjoittamalla oppii”, Draco virnisti ja katosi.