Joo,
Frederica, tulkintasi on aivan oikea. Minusta Killan ja Kuolonsyöjien ajatusmaailmat poikkeavat tavallaan aika vähän toisistaan, mutta kuitenkin ovat täysin erilaiset
(minun fanonini). Selitän tästäkin myöhemmin lisää. Ja kun tulit maininneeksi, Lilyn vakoojauran alusta olen muuten kirjoitellut jo muutamia raapaleita. Enää odotan, että saan tilaisuuden ujuttaa ne tekstiin.
(Niissä on myös rouva Potter)Bellatrix on suosikkejani canonissakin, ja minusta hän ei vaikuta pelkältä sadistilta, enkä pidä siitä, että hänet kuvataan sadistina, koska ainakin minulle Bellatrixissä on kaksi puolta. Tässä canon muuttui aika tavalla, joten Bellankin täytyi muuttua vähän.
Ja lisää Bellasta on tulossa. Lilyn ja Bellan suhdetta en kuitenkaan kommentoi millään tavalla.
Puolikas ilosanomaa, S
Sanamäärä: 150+100+200
”Oletko lukenut jo Profeetan?” Ksenofilius kysyi aamiaisella, kun Lily hoippui alakertaan silmät ristissä. Hän oli valvonut aamunkajoon asti tutkimuksensa parissa leikittyään päivällä Lunan kanssa. He olivat poimineet auringonkukkia läheiseltä pellolta kotiin tuotavaksi ja Lily oli pienentänyt nipullista niin, että saattoi tehdä Lunalle auringonkukkaseppeleen.
”Mitä siinä sanotaan?” Lily kaatoi itselleen kahvia ja oli liian väsynyt kysyäkseen, uskoiko hänen miehensä todella lehteä. Hänestä tuntui, että ei.
Mies näytti lehteä, jonka musta otsikko julisti puolikkaan velhomaailman ilosanomaa: Rodolphus Lestrange oli pidätetty. Lily nappasi lehden nopeasti ja selasi oikealle aukeamalle. Miksi toimittajien piti laittaa iso-otsikkoiset artikkelit vasta neljännelle tai viidelle sivulle?
”Mistä on kyse?” Luna kysyi nostaen katseensa muroista, joiden sekaan Ksenofilius oli pilkkonut mansikoita.
”Äidin pitää käydä rouva Lestrangen luona”, Ksenofilius selitti ystävällisesti ja nykäisi lehteä niin, ettei pieni tyttö vahingossakaan saisi tilaisuutta nähdä etusivun kuvaa tai tunnistaa Lestrangen nimeä. Lily vilkaisi mieheensä kiitollisena ja sipaisi tämän poskea nopeasti.
”Kivaa! Pääsenkö minä mukaan?”
**
Lestrangen sukukartano oli koruton ja iätön vaalea rakennus, jonka jokaisesta kulmasta korosi kaunis torni. Puusta rakennettu talo oli kuulemma pysynyt muuttumattomana satoja vuosia. Se ei ollut mahtaileva vaan pikemminkin kotoisa, mikä ei mitenkään sopinut perheeseen.
Lily ilmiintyi Lunan kanssa hyvän kävelymatkan päähän useammastakin syystä. Ensinnäkin oli kohteliasta antaa talonväelle aikaa valmistautua, sillä maalle asetetut suojat kertoivat, että he olivat saapuneet. Toinen ja painavampi syy oli, että Lily ei halunnut puolustautua mahdollisia kirouksia vastaan, joita yllätysvieraat saattoivat saada niskaansa.
Lily muisti taian, joka oli kirvellyt iholla kuin sitruunamehu avohaavoissa. Bellatrixin mukaan hän oli ollut onnekas, kun pahemmat taiat olivat menneet ohi.
**
Oven avasi Lunaa kaksi vuotta vanhempi Cassandra, jonka tummat hiukset kihartuivat vallattomina laineina selkää pitkin. Tytön kasvot olivat kapeat, miltei luisevat, mutta niissä oli havaittavissa tiettyä siroutta. Raskaan viininpunainen mekko sai tytön näyttämään ikäistään vanhemmalta ja vakavammalta hävittäen hymyilevien silmien loisteen.
”Hyvää päivää rouva Lovekiva ja Luna!” Tyttö tervehti oudon muodollisesti ja siirtyi sivuun päästäen heidät sisälle. ”Näin teidät kävelemässä tänne. Juotteko te teetä vai kahvia?”
”Teetä, kiitos”, molemmat vieraat vastasivat samanaikaisesti.
”Talossa on auroreita, joten teille lienee miellyttävämpää, jos juomme teetä salongissa”, Cassandra sanoi pahoittelevan oloisesti ja lähti kävelemään hameenhelman kahistessa vaimeasti jokaisen askeleen myötä.
”Niinkö? Se selittää paljon.” Lily oli pohtinut jo, mitä oli tekeillä, sillä Luna ja Cassandra olivat läheisiä ystäviä, eikä vanhempi tyttö ollut tehnyt elettäkään viedäkseen Lunan leikkimään jonnekin kuten tavallisesti. Lily tunsi talon ja huomasi, että he käyttivät kiertotietä välttääkseen juhlasalin, jossa Bellatrix otti vastaan vieraansa.
”Olen pahoillani uusimman tapauksen vuoksi. Kuinka te pärjäätte?” Lily kysyi muodostaen lauseen varovaisesti. Hän ei uskaltanut puhua kovin epämuodollisesti, koska ei tiennyt, keitä talossa oli.
”Ihan hyvin. Äiti on huolissaan, mutta olen varma, että teidän vierailunne piristää häntä”, Cassandra vastasi kohteliaasti ja avasi oven salonkiin. Asiaankuuluvien pahoitteluiden jälkeen hän jätti heidät hetkeksi sanoen, että hänellä oli asiaa keittiöön.
**
