Brangwen: *näyttää viatonta naamaa*
Kävin korjaamassa tuon virheen, kiitoksia. Jamesin vaimoksi olisi tullut varmaan Marlene McKinnon, ensimmäisen sodan uhri. Pyrin myös selittämään tuota jälkimmäistä raapaletta jatkossa, se on AU maailmaani. Eihän kaikkea paljasteta heti ^^
Frederica: Tämä AU on alkujaan luotu Lilyn viimeiseen vuoteen sijoittuvaa ficciä varten (jota en ole julkaissut koska se on kesken), joten koko "historia" on sieltä. Harryn äiti, Marlene McKinnon tosiaan mainittiin kerran kirjassa. Puhdasverinen nainen ilmeisesti kuitenkin. Lilyn ja Ksenon väleistä en kommentoi mitään. Tämän maailman piti muuten olla kohtalaisen iloinen... Synkät maailmat ehkä kuitenkin ovat minun makuuni...
haelma: Lyhyesti ja ytimekkäästi on hyvä tapa
Mukava kuulla, että pidit, ja olen otettu, että tyksit niin paljon, että olit myöhästyä.
Perusidea on, että Lunan äiti on Lily Evans ja isä Ksenofilius Lovekiva (canonisä). Nevillen vanhemmat ovat samat, ja Harryn äiti on täysin tuntemattomaksi jäänyt Marlene McKinnon. Isä on edelleen James.
Lilyyn ja myös Lunaan tulee lisää selvyyttä, toivottavasti, kun saan kirjoitettua vähän pitemmälle.
Bizzarre: Olen pahoillani, jos Lunan verestä välittäminen pisti silmään, etenkin kun tiedän, etten voi perustella sitä aivan vielä, mutta pahaksi tavakseni on jäänyt kirjoittaa Lunasta vähän liian puhdasverinen. Nyt ilmestyvässä jatkossakaan en pääse valaisemaan asiaa...
Primrose: Itse en ole koskaan lukenut yhtäkään ficciä Lilystä, ja olen iloinen, että pidät häntä kiinnostavana. Hän on, kuten myös Luna, sellainen hahmo, johon itse liitän ns. pimeämmän puolen herkästi. Ja on aina kannustavaa kuulla, että etenkin tämä julmempi Luna on pysynyt IC:nä.
Tuhannet kiitokset kaikille teille. Kannustitte ja piristitte päivää/iltaani ihanasti ♥
A/N: Lapset ja kyselykaudet ovat ihania
Jatkoa tulee vasta ensi viikon jälkeen
(jos en ehdi huomen aamulla kirjoittamaan koneella loppja valmiiksi kirjoitettuja raapaleita), koska lähden viikoksi ulkomaille, mutta enköhän saa sielläkin jatkettua tätä.
Korkkeja, keskusteluita ja kesäpäiviä, S
Sanamäärä: 100+100+100+200
Ksenofilius kuunteli huolestuneena tyttärensä kertomusta päivän tapahtumista. Miehen katse kiersi ympäri huonetta etsien vastausta. Kirjahyllyt ja puolet lattiasta oli kirjojen peitossa. Toinen puoli lattiaa oli pergamenttirullamerta ja näiden kahden kohtaamislinjaa pitkin kulki kapea polku oven ja kirjoituspöydän välillä. Työpöytä oli jäänyt joskus paperivuoren alle, ja asiasta tietämättömän oli mahdotonta sanoa, että vuori peitti ikkunan. Keskeltä kasaa pilkotti lamppu, joka valaisi huoneen.
Mistään ei löytynyt vastausta, ei edes pergamenttipalaselta, joka oli Ksenofiliuksen kirjoitusalustalla. Mies huokaisi. Hänestä tuntui, että Lilyn oli parempi selittää, miksi tiettyjä sanoja, kuten kuraverinen, ei saanut käyttää. Ja tietenkin kieltää Lunaa opettelemasta latinankielisiä myrkkykasvien nimiä vain näyttääkseen Ginevralle.
**
Luna katseli isäänsä, joka käveli ympäri taloa ripustellen lappuja ja korkkinauhoja sinne tänne. Yksi paperilappu koristamaan kynttelikköä, korkkinaru roikkumaan keittiön lampusta niin, että se heilui aivan pöydän yläpuolella. Selenekin oli huomannut tämän ja katseli isin kädestä roikkuvaa narua silmät pyöreinä ja vatsa maata viistäen.
”Isi, mitä sinä teet?”
”Karkotan narksuja. Muistatko ne näkymättömät mielenvaltaajat, joista kerroin sinulle?” Ksenofilius vastasi lempeästi ja kyykistyi tyttärensä eteen. ”Haluatko auttaa isiä?”
”Joo!” Luna hihkaisi ja Ksenofilius ojensi hänelle nipun korkkinaruja ja paperiamuletteja.
”Ole hyvä. Laita näitä talon sisälle, jookos, ja isi laittaa sillä välin meille jäätelöä ja mehua eväsretkeä varten.”
Lunan riemunkiljahdus riitti vastaukseksi.
**
Ksenofilius ehti pakata koriin kaksi pulloa Lunan suosikkia, mansikkamehua ja suklaajäätelöä ennen kuin tyttö pelmahti takaisin keittiöön nauraen heleästi ja heilutteli viimeistä narua kädessään. Tytön kaulassa roikkui korkkinauha, jota Selene katseli pöydältä uteliaana. Lampusta roikkuva naru ei liikkunut, joten se kiinnosti paljon vähemmän nuorta pentua, ja Lunan kädessä naru viuhahteli uhkaavan nopeasti.
”Tämä on sinulle. Annoin äidillekin yhden”, Luna ilmoitti ja heilutti korkkinarua. ”Kumarru.”
Ksenofilius kyykistyi, jotta Luna ylettyi sitomaan narun hänen kaulaansa. Tyttö otti askeleen pari taaksepäin ja katseli korua tyytyväisenä.
”Nyt narksut eivät pääse kiusaamaan sinua.”
”Kiitos, kultaseni.” Ksenofilius veti pellavapäisen tytön syliinsä ja rutisti varovaisesti. ”Menemmekö me?”
**
”Isi, miksi äiti tekee aina kokeita? Entä jos joku menee pieleen?” Luna kysyi mutustaessaan puoliksi sulanutta jäätelöpalaansa, joka kimalteli auringossa.
”Hän yrittää keksiä uusia hyödyllisiä loitsuja”, Ksenofilius vastasi. ”Äiti on erittäin taitava, joten hän on varautunut mahdollisiin ongelmiin.”
”Mutta entä jos…” tyttö näytti pelokkaalta eikä uskaltanut päättää lausettaan. Tuskin hän itsekään tiesi, mitä pelkäsi.
”Luna, äiti on taitava. Ei sinun tarvitse pelätä”, Ksenofilius sanoi painokkaasti. Hän toivoi, että sai vakuutettua Lunan, joka silmäili heidän ohitseen lentävää keltasiipistä perhosta. Vaaleat kulmakarvat olivat hieman kurtussa ja tytön ilme lupasi vielä lisää vaikeita kysymyksiä.
”Äidillä on punaiset hiukset ja sinulla mustat. Miksi minulla on vaaleat hiukset?” Ksenofilius pyöritteli kädessään lusikkaa ja mietti, miten selittäisi asian kuusivuotiaalle.
”Minäpä kerron sinulle tarinan. Olipa kerran mies ja nainen, jotka rakastivat toisiaan kovasti.”
”Kuten sinä ja äiti?” Luna varmisti.
”Kyllä”, Ksenofilius vastasi hymyillen. ”He halusivat lapsen, mutta se oli mahdotonta Lopulta-”
”Miksi se oli mahdotonta?” Luna kysyi kummastuneena ja katsoi silmät suurina isäänsä, joka mietti kiivaasti.
”Ööh… tuota, koska mies oli joutunut pahan taian uhriksi. Mutta siis, lopulta heidän ystävänsä keksi ratkaisun, ja pari sai lapsen, lahjan enkeleiltä. Muistutukseksi lahjan arvosta enkeli muutti lapsen hiukset aivan vaaleiksi.”
”Oikeasti?”
Ksenofilius katsoi tyttöön. Vaaleat hiukset saivat kultasilauksen auringossa.
”Oikeasti.”
