Anteeksi | K-11 | Sirius/Regulus, angsti romantiikkaa, puoltoistarääpäle

[Odo]

Disclaimer: JKR omistaa kaiken hänelle tunnistettavan. En saa rahaa tästä.
Author: It’s me again Odoshi

Title: Anteeksi
Genre: angstinen romantiikka, slash
Paring: Sirius Musta/Regulus Musta
Raiting: K-11 (Siirsin ikärajan mukaiselle osastolle -Epona)
Warning: viittaus seksiin
Summary: Kunniallinen suku, nuoremman vihattu kohtalo kuolonsyöjänä ja hautaan asti varjetu salaisuus vailla toivoa aurinkoisesta huomisesta. Eivät he sitä olleet ansainneetkaan (vaikka toinen heistä tahtoi uskoa siihen).
A/N: Slash10:ä voittaessa syntyi sitten tämmöinen ensikosketukseni ihanaiseen Sirius/Regulus paritukseen. Tykkään tuosta parituksesta hirmuisesti, vaikken ole itse vielä ennen tätä sitä kirjoittanutkaan ja nytkin tää jäi vaan lyhyeksi fiilistelyksi jos tätä siksikään uskaltaa sanoa. Jostain se on aloitettava ja luultavasti Mustan veljeksistä kirjoitan vielä lisääkin, joskus! Enjoy.
Haasteet: Slash10, One True Characters (Mustan suku),


Anteeksi

Salattuja suudelmia vasten korvanlehteä, kynnet raapimassa selkää ja se kaikki tuntui kieroutuneella tavalla hyvältä. Sirius lipaisi hellästi veljensä korvanlehteä ja painoi suudelman tämän huulille anoen anteeksi, sitä että syntyi hänen veljekseen – mieheksi.

Kunniallinen suku, nuoremman vihattu kohtalo kuolonsyöjänä ja hautaan asti varjetu salaisuus vailla toivoa aurinkoisesta huomisesta. Eivät he sitä olleet ansainneetkaan (vaikka toinen heistä tahtoi uskoa siihen). Rakastaminen oli väärin, tunteet oli tapettava ja vielä viimeisen kerran he rakastelivat yön pimeinä hetkinä ränsistyneessä rakennuksessa, joka tunnettiin myös aavetalona – Rääkyvänä röttelönä. Tapetit irtoilleet seinistä, tunkkeinen ilma kutittelemassa hajuaistia, sekä puun kova pinta vasten selkää Siriuksen painaessa Reguluksen vasten seinää.

Jätän kuolonsyöjät – hän lupaa, mutta mitään ei koskaan tapahtunut, ei silloin, kun Siriuksella oli vielä mahdollisuus ottaa kiinni veljensä kädestä ja painaa nämä suudelmat hänen huulillen kirkkaassa päivänvalossa. Ei koskaan, sillä hänet tultaisiin tuomitsemaan kuolonsyöjänä, kuten veljensäkin Azkabanin synkkään vankilaan, jossa suudelmaa pelkäsi enemmän kuin kuolemaa.

Tuhannesti anteeksi; olethan minun ikuisesti?

[Natural]

minä täällä hei!

Tykkäsin todella paljon tästä. Kuvailua oli aivan ihana määrä, rakatuin.
Paritus oli kiva, uusi minulle.

Tykkäsin siitä, kun olt valinnut paikaksi Rääkyvän röttelon, jotenkin niin kiva lisä .
Teksti oli erittäin sujuvaa, mutta yksi virhe kuitenkin osui ehkä silmiini:

Tapetit irtoilleet seinistä, tunkkeinen ilma kutittelemassa hajuaistia, sekä puun kova pinta vasten selkää Siriuksen painaessa Reguluksen vasten seinää.

Olisiko tunkkainen?

Muuten teksti oli virheetön mielestäni.

Jätän kuolonsyöjät – hän lupaa, mutta mitään ei koskaan tapahtunut, ei silloin, kun Siriuksella oli vielä mahdollisuus ottaa kiinni veljensä kädestä ja painaa nämä suudelmat hänen huulillen kirkkaassa päivänvalossa. Ei koskaan, sillä hänet tultaisiin tuomitsemaan kuolonsyöjänä, kuten veljensäkin Azkabanin synkkään vankilaan, jossa suudelmaa pelkäsi enemmän kuin kuolemaa.

Tuhannesti anteeksi; olethan minun ikuisesti?

Tykkäsin tästä kohdasta, en voinut olla lainaamatta koko kappale jakoa. JA tuo loppu oli älyttömän kaunis, tykkäsin.

Kiittäen ja kumartaen,
Natural

[Odo]

Oho. Natural en muistanut ollenkaan, että olit käynyt kommentoimassa tätä. No parempi vastata myöhään kuin ei milloinkaan, eikö? Kiitokset paljon kommentistasi ja tuon virheen huomaamisesta, koska itse en ajatuksissani ole sitä näköjään tajunnu. :'>

Ööä en keksi mitään viisasta sanottavaa, koska kohta Mulan ja sit animea! o/

[Koiranruusu]

Kommentikampanjasta heips,

Kaunis tunnelmapala tosiaan. Tykkään Reguluksen haahmosta ja Sirius oli vielä järjissään tässä, joten hahmoista oli mukava lukea. En ole paljoa tähän paritukseen törmännyt, tai siis avannut tällä parituksella kirjoitettuja ficcejä kuin yksi tai kaksi. Yksi syy siihen on, että liian usein on ollut kyse non-conista ja jotenkin näille kahdelle kuuluu romanttinen rakkaus, vaikka sitten angstinen, jotenkin he vain ansaitsevat aavistuksen onnea.

Sinun raapaleesi oli onneksi angstiromantiikkaa ja siitä jäi surullisuuden lisäksi hyvä mieli. Pidin tyylistäsi, jolla tarinaa kuljetit, kun kyllä tuolta juonenkin tunnelman lisäksi löysin. Tämä oli täynnä toinen toistaan viehättävämpiä kohtia, mutta jotta ei menisi koko raapaleen lainaamiseksi niin poimimpa sieltä yhden lemppareistani:

Sirius lipaisi hellästi veljensä korvanlehteä ja painoi suudelman tämän huulille anoen anteeksi, sitä että syntyi hänen veljekseen – mieheksi.

Surullista, ettei Sirius koskaan saanut tietää, että Regulus oli pitänyt lupauksensa jättää kuolonsyöjät ja maksanut siitä hengellään. Kuvasit suhdetta ja sen ristiriitoja hyvin, vaikka sanamäärä on näin pieni, tässä on taas se ihana onnistuneiden raapaleiden taika, että pieni teksti kertoo paljon suuremman tarinan kuin uskoisi mahdolliseksi.

Ja lopetus oli kertakaikkiaan täydellinen. Erittäin vaikuttava kokonaisuus siis, tästä ei voi olla pitämättä ja ehkä tulee tulevaisuudessa avattua useampi Regulus/Sirius teksti tämän rohkaisemana. Kiitos

[Vloom]

Aaah, tämä oli ihana ficci. Tykkään Siriuksesta tosi paljon hahmona ja Gary Oldman on antanut minulle ikuisen kuvan Siriuksesta. Tämä oli ihana, veljien välinen rakkaus, joka ei ikinä voi tulla julkisuuteen, pitipä vielä olla miehiä molempien. Ihanaa kuvailua havaitsin myös, jos olisin alkanut lainailemaan lempikohtiani, olisi koko ficci kasassa. Aws. Kaunis ficci. Kiitos kiitos tästä ! 

[Odo]

koiranruusu, kiitos ihanasta kommentistasi. Saa mut punastumaan täällä, haha. Hienoa kuitenkin, että oon saanut sut innostumaan tuosta parituksesta enemmänkin, koska tuo on tosi nätti paritus. Itselläni tosin tää on ensimmäinen ja toistaiseksi ainut Reg/Sirius-fikki, mutta finistä löytyy paljon upeita tämän parituksen fikkejä!

Vloom, kiitokset kommentistasi! Oon samaa mieltä, että Gary on loistava roolissaan Siriuksena.