Kirjoittaja Aihe: Tomusta illan valoon, raapale, S, draama (kai), haastevastaus + juhannusmaraton  (Luettu 3420 kertaa)

Peccantis

  • ***
  • Viestejä: 743
Kirjoittaja: Peccantis

Ikäraja: S
Genre: draama...?

Yhteenveto: isä juo, poika juoksee
Varoitukset: --
A/N: Haastevastaus Täytesanat pois -haasteeseen, raapale, juhannusmaraton. Lisäsin myöhemmin 2 sanaa kun huomasin vajaaksi. Että tota sanalaskennan hankaluutta :K Avaa vähän muissa ficeissäni aikuisena seikkailevan Prokl Duvkan menneisyyttä.

---------------------------------------------

lltapullo kajahti pöytään. Kaivosmies huokasi raskaasti. Poika pälyili hennot kulmat rutussa suonien värinää, vaimeaa vihaa jykevissä kourissa. Paksu niska jännittyi ilmeen kiristyessä. Raskas katse tapaili vyötä naulasta.

Kengät valmiiksi jalassa poika hiipi pitkin seiniä ovelle, ulos. Tomuinen maa allaan hyökkäsi juoksuun, takki auki lepattaen. Isän ärjynä jäi taakse, kalpeat tönöt, kuoppaiset kujat, vihaiset koirat, horjuvat aidat.

Soratie päättyi syvään ojaan, juoksu jatkui jyrkkään rinteeseen. Matalien mäntyjen alta kippuraisten tyrnien alle, sieltä heinätupsuisille jyrkänteille, meren ääreen, lähelle taivasta.

Lokit pyörivät puuskissa kaukana kallion särmien yllä näkymättömiä voimia ratsastaen, hentoina viimassa. Istuen reunalla poika uneksui kaukaisista, toisista paikoista. Suola silmissä merituulen tuomana.
« Viimeksi muokattu: 27.06.2011 03:43:14 kirjoittanut Peccantis »

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 077
  • Peace & Love
Päätin vähän tsiigaa mitä muut on skriivaillut tähän haasteeseen.

Aihe on kyllä koskettava, olen aina herkkis kaikille tarinoille joissa puhutaan juomisesta, lapsista ja karkailusta ja sen sellaisesta.Jonkun aikaa mietin että onkohan tässä ehkä liian kliseinenkin asetelma kun kun on isä ja poika, mutta sanoisin että allekirjoittaneen ehkä turhautumiselta pelasti kuitenkin tuon pojan nökökulman tietty keveys. Vaikka oli raskas ja vähän angstinenkin teema, niin tätä olis islti miellyttävän helppo lukea. Ehkä se kuuluu tän haasteen omituisuuksiin, mutta tietty runollisuus tahtoo kaivautua esiin kun kielletään tärkeitä sanoja.

Sinänhä harmittaa kun tietää että tämä on tekniikahaasteeseen kirjoitettu, alkaa automaattisesti purkaa lauseita osiinsa ja miettiä jaaha, näin tämä kirjoittaja on ratkaissut tämän ongelman. Vähän haittaa keskittymistä, veikkaisin että täskin olisi nauttinut enemmän kun olisin ollut vähemmän tiedostavalla tasolla.

Mutta kiitos, oli oikein miellyttävä pieni tarina, koskettavakin.

T: jjb

Here comes the sun and I say
It's all right

Peccantis

  • ***
  • Viestejä: 743
(...) Jonkun aikaa mietin että onkohan tässä ehkä liian kliseinenkin asetelma kun kun on isä ja poika, mutta sanoisin että allekirjoittaneen ehkä turhautumiselta pelasti kuitenkin tuon pojan nökökulman tietty keveys. Vaikka oli raskas ja vähän angstinenkin teema, niin tätä olis islti miellyttävän helppo lukea.
Joo, yritin pitää tän mahdollisimman kevyenä ton angstäilyn suhteen mutta silti säilyttää keskeisety yksityiskohdat isän suhteen. Tarkoituksena oli tavoittaa sellainen lapsenomainen kevyt tunne, jossa faktat on faktoja eikä niitä murehdita. Taisin onnistua ainakin jotenkin :)

Sassa

  • ***
  • Viestejä: 1 050
Ihan ensin on pakko mainita tuo otsikko, todella kaunis! Sellasta kylmät väreet -materiaalia, hrr. Otsikko tekstissä on vähän niin kuin seksielämä: sille harvemmin suo ajatusta, jollei se ole joko tosi paska tai erityisen hyvä. ;D

Mä en tunne hahmoa sen tarkemmin, mutta se ei haitannut tätä lukiessa, ehkä jopa päinvastoin. Nyt on ainakin jonkinlaista taustaa, ja oppii ymmärtämään henkilöä sitä kautta ehkä vähän paremmin (Duvkaa ajattelin mennä lukemaan lisää, kunhan saan tämän roskan lähetettyä, ha!). Muutenkin tykkään tällaisista "ylimääräisistä" kilkkeistä, jotka ovat teksteinä itsenäisiä mutta tuovat lisäinfoa versen/hahmon/minkä ikinä suhteen.

Pari tosi nättiä alkusoinnullisuutta oikein tökkäsi silmään tuolta tekstin joukosta: vaimeaa vihaa, pyörivät puuskissa. En tiedä oliko tarkoituksellista, mutta mä vaan tulen onnelliseksi tuollaisista <3

Kaiken kaikkiaan hirmu vaikuttava tunnelmapätkä. Ihastuttavan kompakti ja tosi intensiivinen. Sanamäärään mahtui niin valtava tunteiden ja tilannekuvien kirjo, että on oikeastaan jotenkin hämmentävää että tää on tosiaan vain satasanainen. Kiitos tästä kokemuksesta!
asfaltin pinta kiiltää yössä
on sade lakannut viimeinkin
ajatella, minä melkein luovutin


Peccantis

  • ***
  • Viestejä: 743
(...) Muutenkin tykkään tällaisista "ylimääräisistä" kilkkeistä, jotka ovat teksteinä itsenäisiä mutta tuovat lisäinfoa versen/hahmon/minkä ikinä suhteen. (...)
Sehä o hyvä :D Nimittäin tykkään kirjoittaa ylimääräisiä kilkkeitä! Todella kiva kuulla että pidät otsikosta, olen itsekin aika tyytyväinen siihen :> Alkusoinnut oli tarkoituksellisia, tosin en eritysemmin etsinyt niitä. Onneksi ne on todella luonteva tehokeino suomessa. Tiiviydestä saanemme kiittää tekniikkahaastetta, se on erityisen hyvä raapaleille... tosin olen muutenkin aika natsi raapaleiden suhteen >_> Sadassa sanassa ei ole tarkoitus lätistä! *piiska viuhuu*