Oo. Tämä oli kiva.
Sam on hahmona aika ihana, jotenkin olen tykästynyt häneen ja pitänyt oikeastaan alusta asti. Beckiin en taas kummemmin ole kiinnittänyt huomiota, eihän häneen kirjoissa kovin yksityiskohtaisesti keskitytä kuitenkaan, mutta mielenkiintoinen hänkin on, ainakin. Hänestä olisi kiinnostavaa kuulla hiukan enemmänkin, taustoja ja historiaa ja (tai ehkä niistäkin on mainittu, mutten vain muista, hmm).
Niin! Pidin siis käsittelemästäsi aiheesta, näiden kahden suhteesta ja Samin suhtautumisesta Beckiin. Se, että Sam sai isähahmonsa mieleen tuntemattoman olemuksesta, oli suloista, tai ei, se ei ole ehkä oikea sana. Liikuttavaa? Todistaa kuitenkin, että Beck pyörii Samin ajatuksissa ja että hän ehkä vieläkin toivoo tämän jollain mystisellä tavalla kumoavan lopullisen muutoksen sudeksi. Ja kuinka toinen ihminen voi tulla selvästi ajatuksiin pelkistä askelista, voi, pidin ajatuksesta.
Samin olit onnistunut säilyttämään aika lailla hyvin omana itsenään, mikä on ehdottoman positiivinen juttu, varsinkin, kun hahmo on itselle tärkeämpi tai erityisen rakas. Laulunsanat varsinkin yhdistävät tämän ihan selkeästi kirjan Samiin. Ainoa asia, jonka kohdalla aluksi hieman epäröin, oli Samin itkeminen lopussa; en tiedä tai osaa tarkemmin selittää edes, että miksi, ehkä en vain osannut odottaa sitä. Hm. En kyllä nyt taida keksiä, mikä siinä muka häiritsisi, kyse taitaa olla päänsisäisistä mielleyhtymistäni jonnekin toisaalle tai jostain.
Kirjoituksestasi minulla ei löydy valittamisen varaa, tai tyylistäsikään tämän lyhyen pätkän perusteella. Ja jos mikään ei häiritsevästi hypi silmille, ei mikään erityisen pahasti voi olla pielessäkään, vai? Nimi oli muuten kiva! Sopi tähän, ja jotenkin pidin siitä.
"Kiitos", sanon vaimeasti ja mies lähtee jättäen minuun tyhjyyden, jota edes Grace ei koskaan pystyisi täyttämään.
Tämä oli jotenkin erityisen kiva kohta, vaikka teksti kokonaisuutena toimikin parhaiten ja mitään oikein erityisiä suosikkikohtia on vähän vaikea seuloa. Mutta niin, tässä tulee minusta hienosti ilmi, kuinka tärkeä Beck on Samille ihan oikeasti, kuinka Gracekaan ei voi vaikuttaa siihen ja viedä Beckin paikkaa millään tasolla, lopulta. Että Beck merkitsi ja merkitsee jotain erityistä, hänhän auttoi Samia vaikeina aikoina ja tutustutti sutena olemiseen.
Ja voi apua, sain myös äkillisen ja kummallisen ajatuksen siitä, että haluaisin lukea Sam/Beckiä, se voisi olla aika jännää. : D Haha.Meinaan siis, että tässä sitä mielenkiintoista oli se, että Sam on tavallaan antanut anteeksi se, että Beck Väristyksessä hommasi niitä uusia susia pitämään huolta laumasta.
Hmm, niinpä! Ihan pakko nostaa vielä
Solembumin viestistä tämä esille, kun luettuani tajusin tämän myös ja jäin miettimäänkin. Sam ei nimittäin tainnut olla kovin innoissaan noista uusista susista? Tietyllä tapaahan tähän olisi saanut ehkä toisenlaistakin syvyyttä mainitsemalla tuosta jotain.. Hmm, mutta toisaalta, kuitenkin näin lyhyessä tekstissä ja yleisesti haikeissa muistoissa Beckistä se on varmaan parempi näin; voisi ajatella, että Beckin ei-niin-fantastisista teoista huolimatta Sam muistelee häntä enemmän hyvällä, on antanut anteeksi eikä katkeruus tai viha tai muukaan tahraa muistoja. Tai siis mitä. Kiinnostava yksityiskohta, kun alkoi oikeasti ajatella.
Kommentti tiivistettynä: tykkäsin! Ja jos minulla muuta tai mitään tähdellistä sanottavaa oli, en muista sitä enää ollenkaan, koska en näemmä ole vielä oppinut kirjoittamaan ajatuksia ylös lukiessa, mikä voisi olla ihan viisasta. Kiitos tästä! (:
