Title: Seitsemästä ei saa ehyttä kokonaisuutta
Author: yönkäpälä
Genre: hum, erittäin vaikeaselkoista draamaa
Rating (ikäraja): k-11
Summary:
Ikuisuutta tavoittelevat ovat yksi toisensa jälkeen eksyneet tuolle orjantappuroiden tavoin itseensä sotkeutuneelle polulleDisclaimer: Don't own, don't sue.
Warnings (varoitukset): Vaikeaselkoisuutta. Ikäraja siitä, että joku saattaa jotain käsittääkin.
A/N: Tämä on kirjoitettu
12+ virkettä -haasteeseen. Valitsin hahmokseni Tom Riddle Jr:n hetken mielijohteesta ja turhauduin moneen otteeseen yrittäessäni saada jokaisen sanan mahtumaan. Pisteet sille, joka tunnistaa jokaiseen listan sanaan luodun viittauksen, muutamassa kohtaa menivät varsin hämäriksi. Eipä silti, minulla oli tämän kanssa viihtyisiäkin hetkiä sitten editoidessa, ja onnistuinpa löytämään sille yhteyden jopa satasesta. Vaikken olekaan ehdottoman tyytyväinen lopputulokseen, pidän tästä. Tämä vaikeaselkoinen, yönkäpälälle hyvin tyypillinen teksti, joka osallistuu 12+ virkettä -haasteeseen sekä FF100:een sanalla Rikki. Vaaditut sanat löytyvät tekstin lopusta.
//muutettu pilkku puolipilkuksi Fiorellan muistutuksesta, niin se alunperin oli tarkoitus ollakin. ^^'
_________________________________________________________________________________
Jos tahtoo elää ikuisesti, tulee löytää punaturkkisen koiraeläimen vaistot syvältä sisimmästään ja hallita itseään. Tulee kaivautua syvälle itseensä ja saavuttaa tuki vailla selkärangan fyysisyyttä, nojautua olemattomaan. Tunnistaa vihreä välähdys punaisten joukosta, irrottautua kaikesta osuman hetkellä. Tulee harjoitella tuntematta tietä, ymmärtämättä tapoja, tavoitella sokeasti polkua, joka johtaa kuoleman ohitse takaisin todellisuuteen.
Tiedämme yhden, joka on tätä yrittänyt, tarttunut raivoisasti kiinni tilaisuuksiinsa ja tiedämme hänen myös löytäneen polun alun. Ikuisuutta tavoittelevat ovat yksi toisensa jälkeen eksyneet tuolle orjantappuroiden tavoin itseensä sotkeutuneelle polulle, eikä hän ole poikkeus, vaikka niin varmasti itse yhä uskookin. Kimallus, joka näytti polun alussa valaisevan sen loppua, paljastui hänellekin oksiin jäätyneeksi huurteeksi ja kohmeeksi; kuolemattomuuden polkua ei kuljeta, vaikka keinot tunnettaisiin. Tietämällä tavan voi poistaa sielusta kuolevaisuuden kuin hedelmästä kiven, mutta juuri tuon painolastin poistaminen tekee siitä rikkonaisen, alttiin vahingoille. Terävillä esineillä ja teoilla ei voi parantaa jotain, mikä ei vioistaan huolimatta koskaan ollut rikki, niillä voi vain silputa palasiksi ehjän kokonaisuuden.
Ikuisuus, kuolemattomuus ja loppumaton elämä houkuttelevat meitä vaaroistaan huolimatta, ja toisien huomio kiinnittyy pinttyneesti siihen mahdollisuuteen, joka läikähtää silmiemme edessä. Kuulemme sanan ”mahdollista” ja uskomme, että maailma avautui juuri siihen, silmiemme eteen päättymättömänä ja tulvillaan onnea. Emme kuule mahdollisuutta seuraavia sanoja rikkirevityn inhimillisyyden tuskasta, sillä veri vetää meitä ikuisuuteen. Lapsen tavoin vähättelemme muiden kärsimyksen merkitystä sisimmällemme, huomaamatta, että tavoittelemamme on paitsi makeaa, myös jäätävän tahmeaa.
Kun viimein näemme tekojemme seuraukset, rikkirevityn, hapantuneen ja murskautuneen hedelmän tummuneen sisuksen, palaamme ensimmäisten askelten sokeuteen ja toivomme kuolemaa, jota niin kovasti yritimme välttää.
Tiedämme yhden, jolle sisimmän kappaleiksi repiminen ei tuottanut ongelmaa, jonka inhimillisyyden sementtipinnasta tuo muiden kärsimys kimposi pois jättämättä naarmuakaan. Hän palasi yhä uudelleen polun alkuun ja nautti siitä tunteesta, jonka tien tuttuus aikaansai. Seitsemän kapeaa polkua hän erotti yhdestä kokonaisuudesta välttääkseen hänet, joka hakee meistä jokaisen kun aika koittaa, ylpeänä menestyksestään ja kyvystään elää muita uskaliaammin.
Näiden kuolemaa välttävien polkujen välillä vallitsee kuitenkin jännite, katkenneen yhteyden luoma äänetön ja lähes huomaamaton värinä: seitsemän polun välillä tämä värinä muuttuu jo kuiluksi. Eikä kuiluja voi palauttaa yhdeksi kokonaisuudeksi asettamalla ne oikeaan järjestykseen, kuten myös hän ennen pitkää huomasi. Ikuisen elämän saavuttaminen osoittautuu rujoudessaan mahdottomaksi niille, jotka sitä etsivät, ja seitsemän polkua johtaa maagisuudessaan katkeraan kuolemaan aivan kuten ranteen katkaisu johtaa väistämättä sauvakäden otteen kirpoamiseen.
1. Kettu
2. Selkä
3. Vihreä
4. Sokea
5. Raivo
6. Orjantappura
7. Huurre
8. Kirsikka
9. Sakset
10. Läikähtää
11. Avoin
12. Veri
13. Jäätelö
14. Omenanraato
15. Sementti
16. Valta
17. Viikatemies
18. Jännite
19. Arkistointimappi
20. Ranne