Hihii.
Tämä on nyt sitten ensimmäine viestini tänne. Aika hyvä tämän tarvitsi olla kun rekisteröidyin jo ihan tätä viestiä varten, ei kyllä sillä etten olisi sitä myöhemmin meinannut tehdä.
Mutta niin, tästä tämä ylistyspuhe voi sitten alkaa. Alotin tänään, tai eilisen puolella se kyllä nyt onkin, lukemaan tätä ja 9h putkella koko juttu ja nyt sitten ihan ylikierroksilla ihan vaan tän takia. Alussa rupesi vähän ärsyttämään kirjoitustyylin kanssa, mutta toisaalta en ikinä ole oikein jaksanut ymmärtää isolla kirjoittamisen ideaa use ja aina olen pitänyt ihmisten ajatuksista ja muutenkin kuvailusta kirjoituksissa, oli sitten kyse mistä vain. Pikku hiljaa loppua kohden sitten innostui vielä enemmän ja juonen kehittyessä vielä syvällisemmäksi ja sen isolla kirjoittamisen vähentyessä käydä tämä entistä koukuttavammaksi ja nyt voin julistautua vannoutuneeksi faniksi. Aivan ihana.<3
Muutamia epäkohtia minäkin löysin, mutta ei niitä enää kaikkia muista. Se jäi harmittamaan että Dumppiksen laulamisesta ei sitten kerrottu diskossa, niin odotin sitä. :'< Muutamien henkilöiden ikien kanssa vähän hämääntyi alkuun, mutta kyllä niihin tottui aika pian.
Näistä parituksista sen verran, että alkuun kun James & Lily -yhdistelmä oli vielä tuore, se oli niin awws ja niitä oli ihana lukea, mutta toisaalta kun sen lopputuloksen on kuitenkin aina tiennyt, niin se menettää sen takia hieman kultarippeitä siitä sädekehästä minkä niiden päälle loit. Sirius ja Chelly oli jo alusta alkaen luotu tapahtumarikkaaksi ja täytyy sanoa, että inhosin sitä Williamia jo ihan alusta asti. Kuitenkin se herkkispuoli mitä Siriuksestakin sitten löytyi oli niin suloista luettavaa, että siinä vaiheessa jos viimeistään ihastui siihen Siriuksen hahmoon ihan itsekin.
Remus ja Lola on sitten vastakkaisella tavalla niin ihastuttava yhdistelmä, että niistä täytyy vain tykätä. Lola on lemppari tytöistä Lilyn jälkeen, Chelly on liian pinnallinen ja Kelly on jäänyt vähän sivuun minun ajatuksissani, vaikka kiva onkin. Remus jälleen kerran möngertää tiensä sydämeeni ja yhdessä ne ovatkin sitten täydellinen pari. Vihdoin se Remuskin sitten sai jonkun, kun sellanen vähän rassukka on. Peteristä en ole ikinä tykännyt, sori vaan, ja vaikka oletkin sen ihan kivaksi hahmoksi kirjoittanut, ei se vieläkään sulata muiden Kelmien tavoin. Se on vaan aina ollut mulle vähän limainen ukkeli, mutta onhan se kiva jos sekin löytäisi sen Annabelin (sori, en muista miten kirjoitetaan). Ja sen Kellyn kanssa, se on tosiaan jäänyt minulle vähän syrjälle, Lily on vain niin keskeinen, Chelly liian hmm, kovaääninen ja Lola liian suloinen sen Lupinin kanssa. Mutta kyllä se tässä lopussa alkaa käydä paremmaksi Jonathanin(?) tullessa kuvaan. Onneksi se ei sitten taipunut sen Piskuilanin kanssa..
Joo, ei tästäkään tätä romaania pitänyt tulla, mutta näin se kävi jälleen. Täytyy sanoa, että sulla on tosiaan lahjoja kirjoittamisen kanssa ja viimeisimmät pätkät on ollu tosi kivaa luettavaa. Aina rakastanut tuollasia pitkiä ja kuvailevia pätkiä ihmissuhteista.
Muttah, nyt ei enää silmät toimi, liikaa koneen tuijottamista tänään. Mutta oli se sen arvosta, nauroin parille kohtaukselle ääneen ja olin ihan itku kurkussa hautajaisten kohtaan, mikä on aika hyvin, se on ihan sormilla laskettavissa se määrä kuinka useat kirjat on saanut mut itkemään.
Ja niitä kirjoja on tullut luettua aika monta kipaletta. Äh, nyt se menee taas. Mutta, pidä se kynä kädessä ja suunnittele & kirjota jatkoa kun siltä tuntuu.
Mikään ei oo pahempaa ku inspiksetta kirjottaminen.
Noniin, kiitos ja näkemiin, tämä on ihana.
- katale
