Hello my lovely readers! Here's the new chapter, as promised! There's something extra at the bottom of the post, please enjoy
Sorry this is in english but I met Oliver and James Phepls today and spoke in English with them
So, enjoy the new chapter and please, leave a comment
21. OikeudenkäyntiSeuraava päivä ei olisi voinut alkaa huonommin. Heti ensimmäisenä herätessään Chelly sai kuulla ystäviensä kiistelevän siitä, kuka oli viimeksi käyttänyt lämpörullia, koska niitä ei tuntunut löytyvän mistään. Lily huusi Lolalle, ja Kelly yritti tulla väliin ehdottamalla rauhanomaista etsintämenetelmää. Kukaan ei vielä tiennyt, että Chellyllä ja Siriuksella oli mennyt viime yönä poikki. Chellyn puolesta muut saivat ollakin tietämättömiä asiasta. Hän ei juuri sillä hetkellä kaivannut yhtään enempää sääliä tai erityiskohtelua, joita hän jo sai kantositeessä olevan kätensä takia. Toinen epämiellyttävä asia saapui aamiaisella. Postipöllöjen tultua tuomaan päivän postin suureen saliin, Chelly sai ylväältä huuhkajalta ärsyttävän siistiin kuoreen pakatun kirjeen. Kirje koski William Wilsonin oikeudenkäyntiä, jonne Chellyä pyydettiin todistajaksi.
’’Voi Chelly’’, Lily sanoi ja silitti ystävänsä olkapäätä säälivästi. Chelly tuhahti koska oli tiennyt.
’’Lily, ihan totta. En kaipaa sääliä’’, Chelly sanoi väsyneenä. Hän ei ollut nukkunut lähes silmällistäkään koko edellisenä yönä Siriuksen takia.
’’Niin, mutta sinulla on nyt niin paljon murheita. Riita Siriuksen kanssa, kätesi ja nyt vielä tuo oikeudenkäynti’’, Lily sanoi kulmat säälistä kurtussa, ’’sano vain jos voin tehdä hyväksesi jotain. Voin tulla vaikka mukaasi tuonne oikeudenkäyntiin, jos vain haluat.’’ Chelly arvosti Lilyn tarjousta, mutta ei jaksanut miettiä sitä juuri sillä hetkellä. Hän kaipasi vain omaan lämpimään sänkyynsä peiton alle, jotta olisi voinut piiloutua kaikelta ikävältä sonnalta, jota tuntui tulevan vähän joka suunnasta.
’’Lily, ihan totta’’, Chelly voihkaisi, ’’en halua ajatella mitään. Varsinkaan riitaa Siriuksen kanssa.’’
’’Minun mielestäni sinun kannattaisi antaa anteeksi hänelle. Ja loppujen lopuksi, minusta tuntuu, ettei hän ole tehnyt mitään väärää’’, Kelly sanoi pöydän toiselta puolelta kohauttaen harteitaan. Chelly iski pikarinsa pöytään ja katsoi Kellyä murhaavasti.
’’Sinä et tasan tiedä mitä hän on mennyt tekemään, joten voitko ystävällisesti lakata antamasta neuvoja ja antaa minun olla!’’ Chelly kivahti ja ryntäsi pois. Kelly, Lola ja Lily katsoivat Chellyn perään hetken ja vilkaisivat sitten toisiaan.
’’Minusta tuntuu, että meidän kannattaa antaa hänen olla hetken itsekseen’’, Lola mietti ääneen ja käänsi Päivän Profeetan uutissivut sarjakuviin. Lily kohautti olkapäitään ja siirtyi Jamesin ja Peterin seuraan.
’’Huomenta, kulta’’, Lily sanoi hymyillen ja suukotti Jamesin otsaa.
”Huomenta”, James vastasi ja teki pöytään tilaa Lilylle.
’’Kuule, ette sattuisi tietämään, onko Siriuksen ja Chellyn välillä tapahtunut jotain uutta sitten eilisen?’’ Lily kysyi pojilta. Peter pyöritti päätään ja keskittyi jälleen lehteensä.
’’Ei minun tietääkseni’’, James sanoi.
’’Okei. Missä Sirius muuten edes on?’’
’’Ai. Hän taitaa nukkua vielä’’, James sanoi ja jäi miettimään hetkeksi mitä oli juuri sanonut, ’’tai ainakin luulen niin. Hänen verhonsa olivat vielä kiinni kun tulimme tänne.’’ Lily katsoi Jamesia kulma koholla.
’’Kai sinä tajuat, että on aika outoa, ettei Sirius ole ensimmäisenä teistä aamupalalla?’’ Lily kysyi hitaasti. James söi sämpyläänsä hitaasti ja tiputti sen sitten lautaselle.
’’Jep, jotain outoa tässä on’’, hän sanoi ja pyyhki käsiään servettiin. ’’Mennään tarkistamaan.’’
’’Anturajalka, oletko hereillä?’’ James huhuili makuusalinsa ovelta. Ei kuulunut vastausta. Siriuksen sängyn verhot oli vedetty sivuun, mutta sängyn omistajaa ei näkynyt missään.
’’Sirius?’’ Lilykin huhuili. He menivät peremmälle tunkkaiseen huoneeseen.
’’James, ihan tosi. Teidän on pakko tuulettaa joskus!’’ Lily sanoi ja peitti nenänsä ja suunsa. Hän kävi aukaisemassa ikkunan ja raikas talvi-ilma tulvi sisään auringonsäteiden mukana. James ei edes yrittänyt puolustella huoneen huonoa ilmaa, vaan meni vessan ovelle, joka oli raollaan. Hän koputti siihen.
’’Anturajalka?’’ James kysyi ja meni huoneeseen. Sirius istui vessanpöntön kannen päällä pää käsiinsä haudattuna.
’’Umm, Lily? Minusta tuntuu, että sinun ehkä kannattaa mennä’’, James sanoi ovelta.
’’Onko kaikki kunnossa?’’ Lily kysyi ja tuli lähemmäs Jamesia.
’’Joo on, mutta Anturajalka ei vain ole kovin hyvässä kunnossa. Ja minusta tuntuu, että hän haluaa jutella kahden kesken.’’
’’Ai, okei. Sanonko McGarmiwalle jotain?’’
’’Ei tarvitse, kohtaamme hänet myöhemmin’’, James sanoi virnistäen, koska tiesi, että jälki-istuntoa oli tiedossa. Lily lähti pois ja James meni takaisin vessaan.
’’Okei, kamu’’, James sanoi ja istui seinänviereen, ’’alahan kertoa.’’
’’Eikö Kuutamon pitäisi tehdä tuo?’’ Sirius kysyi naurahtaen voimattomasti.
’’Hän ei tunne sinua yhtä hyvin kuin minä’’, James sanoi, ’’joten ala kertoa, mitä viime yönä tapahtui Chellyn kanssa.’’
’’No ensinnäkin, minua ja Chellyä ei ole enää olemassa, sen ainakin varmistin viime yönä’’, Sirius sanoi ja siirtyi Jamesin viereen lattialle. ’’Toisekseen, Chelly on minulle luultavasti niin vihainen, että jos enää koskaan näyttäydyn lähelläkään Saraa, hän luultavasti puhkaisee silmäni ja varmistaa, etten koskaan tule edes vahingossa saamaan jälkikasvua.’’
”Auts”, James sanoi myötätunnosta, ’’mitä niin pahaa sinä sitten teit, että ansaitsisit tuon kaiken?’’
’’Suutelin Saraa Chellyn edessä’’, Sirius sanoi ja hautasi päänsä jälleen käsiinsä.
’’Hulluko olet? Ole onnellinen, että selvisit vielä tähän päivään asti kertoaksesi siitä minulle’’, James sanoi huvittuneen yllättyneellä äänellä. ’’Mutta siinä ei taida olla koko tarina?’’
’’Ei, mistä arvasit?’’ Sirius kysyi ja katsoi Jamesia pidellen ohimoitaan.
’’Ei tarvitse olla loitsunkeksijä, että näkee, ettet ollut ihan täysin selvin päin kun se tapahtui.’’
’’Sinä tosiaan tunnet minut hyvin’’, Sirius sanoi virnistäen heikosti.
’’Sanoinhan jo, että ei tarvitse olla loitsunkeksijä huomatakseen, että olit kännissä’’, James muistutti kulmat koholla ja sai Siriuksen naurahtamaan.
’’No joo. Minusta vain tuntuu, ettei kännin piikkiin laittaminen enää onnistu tässä vaiheessa’’, Sirius huokaisi. James oli hetkisen hiljaa ja mietti kuinka sanoisi, mitä ajatteli juuri sillä hetkellä.
’’Tämä voi kuulostaa siltä, että asetun naisten puolelle, mutta en voi olla sanomatta tätä. Minkä helvetin takia sinun piti lähteä Tylyahoon Saran kanssa, vaikka minä varsin hyvin sinulle teroitin ennen harjoituksia, että et MISSÄÄN NIMESSÄ mene juomaan päätäsi täyteen. Ja tässä tulos. Alkoholista, naisista ja seurustelusta ei koskaan seuraa mitään hyvää’’, James sanoi yhteen pötköön vetämättä henkeä.
’’Tiedetään! Uskallakin sanoa, että mitä minä sanoin’’, Sirius murahti, ’’koska jos sen teet, en puhu sinulle enää ikinä.’’
’’Okei, en sano’’, James sanoi, ’’mutta en vieläkään ymmärrä, miksi et vain voi pysyä erossa Sarasta?’’
’’Kuule, hän se tunkee itseään tarjottimella nenäni eteen’’, Sirius puuskahti turhautuneena. Hän oli sillä hetkellä niin täynnä vastakkaista sukupuolta, että olisi saattanut julistautua homoksi hetkenä minä hyvänsä.
’’Mutta ei sinun tarvitse langeta siihen!’’ James huudahti, ’’sinulla ja Chellyllä meni niin hyvin. Minäkin aloin jo pikkuhiljaa uskoa, että olet jättänyt naisten pyörittämisen ja päättänyt edes vähän kasvaa.’’
’’No niin meillä menikin. Niin kauan, kun en tiennyt Saran tunteista minua kohtaan, meillä meni loistavasti. Sitten Sara päättää pudottaa pommin keskelle huonetta. Se ei vaan ole reilua!’’
’’Korjaa jos olen väärässä. Onko sinulla tunteita Saraa kohtaan?’’ James kysyi kulmat mietteliäästi kurtussa.
’’No ei ole! Miksi olisi?’’ Sirius huudahti ja katsoi Jamesia.
’’Okei. Miksi Saran tunteet sinua kohtaan ovat sitten niin iso asia? Puolet koulusta ja muutama toisestakin puolikkaasta kuolaa sinun perääsi kaksikymmentäneljä tuntia päivässä, seitsemänä päivänä viikossa, mutta et välitä siitä. Tai ainakaan ennen et välittänyt. Miksi Sara tekee poikkeuksen?’’ James kysyi. Sirius aikoi vastata, kun alkoi itsekin miettiä tuota asiaa. James oli tuonut esille mielenkiintoisen yksityiskohdan, jota hän itse ei ollut edes älynnyt. Miksi Saran tunteet tosiaan tekivät poikkeuksen?
’’No ehkä se johtuu siitä, että olemme kuitenkin aika hyviä ystäviä. Mutta sen tiedän, että se ei johdu siitä, että minulla olisi tunteita häntä kohtaan, ehei’’, Sirius sanoi yhä miettien Jamesin näkökulmaa.
’’Onkohan asia oikeasti noin?’’ James kysyi pikemminkin itseltään kuin Siriukselta.
”On”, Sirius vakuutti.
’’No, selvä sitten. Tosin teidän on pakko selvittää asianne’’, James sanoi ja katsoi Siriusta, ’’en ala tuijottaa masentunutta pärstääsi, se on varma.’’
’’Hei, tuo on aika paksua puhetta. Kenen masentunutta pärstää jouduin tuijottamaan monta vuotta?’’ Sirius naurahti ja pukkasi Jamesia kylkeen.
’’No joo’’, James sanoi naurahtaen itsekin. ’’Mennäänkö tunnille?’’
’’Taidat olla päästäsi sekaisin’’, Sirius sanoi, ’’en todellakaan ole menossa tunneille tänään.’’
’’Okei sitten’’, James sanoi, eikä voinut olla lisäämättä, ’’tuli todistettua sitten sekin päivä, jona Sirius Musta jättää jotakin väliin naisen takia.’’
’’Kuule, en minä tässä suremisen takia jää tunneilta pois. Ihan vaan kaikkien hyvinvoinnin ja turhien ruumiiden takia ajattelin jättää tämän päivän väliin.’’
’’Ah, kuinka jaloa’’, James sanoi ritarillisesti ja nousi lattialta. ’’Mitäs sitten tehdään tänään?’’ Sirius mietti hetken ja nousi sitten itsekin lattialta.
’’Nyt vihdoin ja viimein autat minua tämän kanssa’’, hän sanoi ja lähti vessasta. James seurasi ihmeissään perässä ja katsoi, kuinka Sirius penkoi sotkuista yöpöytänsä laatikkoa.
”Tämä”, Sirius sanoi ja ojensi pergamentin palasta Jamesille.
’’Mitä tästä?’’
’’No sitä, että olen yrittänyt varmaan kolme kuukautta saada sinut kiinnostumaan siitä, mutta ei mitään tulosta. Nyt on sopiva hetki heivata ajatukset ihan muualle kuin naisiin’’, Sirius sanoi uhmakkaalla äänellä. Hän oli päättänyt, että James auttaisi häntä ratkaisemaan mysteeristä pergamenttia, joka oli löytynyt keskeltä kiellettyä metsää heidän jälki-istuntonsa aikana.
’’
’Kun avaat ka...ot salaiset,
löydät kamalimmat alaiset.
Tekstiä on paljon ja vähän,
mut niistä et v...au..a löydä tähän.
vastausta
Sun tajuttava on katsoa a..m...,
tai muuten s..a....tta tätä et päivänvaloon paljasta.
Siis mene ti.....ano..ten tai.aa...n,
avulla sen, löydät va...uk..n kiperään ar..........’”Sinäkö ihan totta ajattelet, että tässä piilee jotain muutakin kuin pelkkä vanha runo, jonka joku on joskus viisauden puuskassaan keksinyt?’’ James kysyi luettuaan tekstin ääneen. Sirius puuskahti ja pyöräytti silmänsä kattoon.
’’Etkö ole kuunnellut kertaakaan, kun olen selittänyt: Se löytyi keskeltä METSÄÄ ja Ruikuli hiippaili sinä samana yönä siellä. Ja jos en ole ihan väärässä, olen sataprosenttisen varma, että hän oli tuon perässä’’, Sirius selitti ja osoitti Jamesin kädessä roikkuvaa, ikivanhaa pergamenttia. James katsoi paperia ja sitten Siriusta ja taas paperia.
’’Jaa’’, hän tuumasi ja luki vielä pergamenttia uudelleen. ’’Mikä tuo tuhru tuossa keskellä on?’’ Sirius katsoi Jamesin osoittamaan kohtaan.
’’Siinä lukee ’vastausta’, kirjoitin sen siihen. Se on ainoa sana, jonka olen saanut selvitettyä. Noihin muihin toivoisin sitten sinunkin apuasi. Kuutamo ja Matohäntäkään eivät olisi pahitteeksi’’, Sirius sanoi. Hän ei tajunnut, miksi James ei vain voinut kiinnostua tai edes esittää kiinnostunutta asiasta. Siriuksesta kyseinen pergamentti oli vallan kiehtova juuri siitä syystä, että se oli löytynyt kielletystä metsästä.
’’Joo, ja tytöt myös’’, James sanoi tutkaillessaan pergamenttia valoa vasten. Muutamat sanat olivat pahasti hävinneet, mutta joitain kirjaimia niistä näki.
’’Hei, tuo yksi sana voisi olla salaisuutta’’, James sanoi luettuaan tekstiä uudelleen ja uudelleen. Sirius katsoi sanaa, jota James tarkoitti.
’’Sen on pakko olla’’, Sirius sanoi, ’’heti kun on enemmän aivoja miettimässä tätä, alkaa tulla tuloksia.’’
’’Anna sulkakynä ja mustetta, kirjoitan sen tuohon päälle’’, James pyysi. Nyt oli puolet lauseesta ’tai muuten salaisuutta tätä et päivänvaloon paljasta’ kasassa.
Chelly lysähti vessanpöntön kannen päälle itkien. Sillä hetkellä kaikki meni päin seiniä, eikä missään tuntunut näkyvän toivon pilkahdustakaan. Ero Siriuksesta oli sattunut paljon enemmän kuin Chelly oli koskaan edes kuvitellut. Sen muutaman kuukauden yhdessäolon aikana hänen tunteensa olivat vahvistuneet päivä päivältä ja uuden vuoden jälkeen Chelly oli ollut varma, ettei enää koskaan tule tuntemaan samoin ketään toista kohtaan. Sitten Sirius kehtasikin mennä suutelemaan Saraa ja kaikki pilvilinnat olivat romahtaneet maan tasalle silmänräpäyksessä. Chelly kuivasi kyyneleitään kirjeeseen, jota hän puristi tiukasti nyrkissään. Kirjeen siisti kirjoitus alkoi levitä niistä kohdista, joihin kyynelet osuivat. Kuitenkin päivämäärä, jolloin oikeudenkäynti olisi, loisti kirkkaasti kirjeen puolivälissä.
Pyydämme teitä ystävällisesti saapumaan Taikaministeriöön Lontooseen helmikuun 1. päivänä todistamaan herra William Stanislav Wilsonin väärinkäytöstä. Pyydämme teitä saapumaan paikalle kello 10.00 viidennessä kerroksessa sijaitsevaan Kansainväliseen taikalakivirastoon, huoneeseen kolmetoista.
Mikä hemmetin Taikojien lakiosasto, Chelly mietti niiskaisten kuuluvasti.
’’Chelly?’’ Kelly kysyi. Hän oli juuri tullut vessaan ja huomasi Chellyn jalkojen pilkistävän yhden vessakopin alta.
’’Mene pois’’, Chelly niiskaisi.
’’Minä haluan auttaa.’’
’’En halua teidän sääliä’’, Chelly kivahti, mutta Kelly ei lähtenyt pois.
’’Mitä Sirius teki?’’
’’Jotain sellaista, mitä en enää voi antaa anteeksi’’, Chelly sopersi ja purskahti uudestaan hillittömään itkuun.
’’Avaa ovi’’, Kelly vaati. Lukko kalahti ja punasilmäinen ja mutrusuinen Chelly astui vessakopista ulos.
’’Voi sinua’’, Kelly sanoi ja halasi nyyhkivää ystäväänsä. Chelly itki hillittömästi ja sopersi itkun välistä jotain, mistä Kelly ei saanut selvää.
’’Yritä rauhoittua’’, Kelly sanoi lohduttavalla äänellä, ’’ei Sirius ole sinun arvoisesi, jos kerran uskaltaa satuttaa sinua. Hän ei ansaitse kyyneleitäsi.’’
’’Niin mutta en halua erota hänestä!’’ Chelly huudahti, ’’vaikka hän onkin täysi paskiainen, en voi estää tunteitani!’’
’’Se voi tuntua nyt kovin vaikealta, mutta usko minua. Tulet pääsemään hänestä yli, usko pois’’, Kelly sanoi ja Chelly lopetti itkemisen. ’’Haluatko kertoa, mitä Sirius oikein teki, jotta sai sinut noin pois tolaltasi?’’ Chelly istui vessan lattialle kädessään paperipyyhe. Hän pyyhki silmiään kuivaksi.
’’Viime yönä jäin odottamaan Siriusta, jotta olisin sanonut olevani pahoillani’’, Chelly aloitti ja hikkasi, ’’sitten hän tuli muotokuva-aukosta Saran kanssa ja he kirjaimellisesti makasivat päällekkäin keskellä oleskeluhuonetta ja nuolivat siinä silmieni alla.’’ Loppua kohden Chellyn ääni oli alkanut taas väristä. Mielikuva Siriuksesta ja Sarasta suutelemassa murskasi kivuliaan hitaasti hänen sydäntään pieniin sirpaleisiin.
’’Miksi en vain voinut uskoa Siriusta silloin kun hän vakuutti, ettei ollut tehnyt mitään väärää’’, Chelly sopersi, ’’tätä ei olisi tapahtunut. Olisimme vieläkin yhdessä eikä luottamukseni Siriukseen olisi lopullisesti tiessään.’’ Kelly ei heti tiennyt, kuinka muotoilisi mielipiteensä, ettei satuttaisi Chellyä enempää.
’’Jos minulta kysytään, tiesin aina, että Siriuksen kanssa tästä asiasta tulisi ongelmia’’, Kelly sanoi varovasti.
’’Jos totta puhutaan, niin tiesin minäkin’’, Chelly sopersi, ’’olin vain liian tyhmä, jotta olisin varautunut kunnolla tähän.’’
’’Äh, ihan turha sinun on syytellä itseäsi. Sirius on maailman mulkvistien suurin mulkvistikuningas’’, Kelly sanoi ja sai Chellyn naurahtamaan.
’’Taidat olla oikeassa’’, Chelly sanoi pyyhkien uudestaan silmiään ja niistäen nenäänsä.
’’Tosin, minun on pakko sanoa’’, Kelly aloitti nousten lattialta ylös. Chelly kohotti kulmaansa ja antoi Kellyn jatkaa.
’’Sinun on ihan pakko vähän hillittävä reaktioitasi. Olet kuin mikäkin tulivuori koko ajan. Tulivuorimaisuuden piti olla Lilyn tavaramerkki’’, Kelly virnisti. Chelly naurahti ja oli itsekin samaa mieltä. Lilyltä nyt saattoikin odottaa hankalaa ja tulista luonnetta punaisten hiusten ansioista, mutta Chelly oli ihan blondi ja yleensä kovin rauhallinen. Punapään temperamentti ei siis todellakaan sopinut hänelle.
’’Joo, olet oikeassa’’, Chelly sanoi, ’’ensi kerralla lupaan olla rauhallisempi.’’
Chellyn loppupäivä kuluikin sitten siinä, että hän vältteli Siriusta. Häntä oli tosin melko helppoa vältellä, koska Sirius oli vajonnut niin syvälle maahan, ettei häntä voinut löytää. Chelly tosin päätyi siihen, että Sirius oli omassa makuusalissaan. Saraa hän tosin näki jokaisessa käytävän kulmassa. Chellystä alkoi päivälliseen mennessä tuntua, että Sara seurasi häntä ja keräsi rohkeuttaan tulla juttelemaan hänelle. Chelly oli miettinyt jo valmiiksi liudan haukkumanimiä, joita voisi syytää Saran päälle, jos tämä sitten joskus uskalsi tulla juttelemaan. Useimmat niistä liittyivät lehmiin ja muihin ihaniin kotieläimiin, mutta mahtui joukkoon muutama loukkaavampikin nimitys.
Illalla Chelly istui murtuneen näköisenä oleskeluhuoneessa. Hän ei halunnut mennä makuusaliin yksin, koska tiesi, että olisi ahminut kaksin käsin suklaata. Tosin oleskeluhuoneessa istuminen oli vielä ahdistavampaa. Lähes kaikki rohkelikkotytöt olivat tulleet lohduttamaan Chellyä ja jakamaan omat kokemuksensa. Chelly oli seurustelun aikana melkein jo unohtanut sen, että Sirius oli tosiaan kierrättänyt kaikki rohkelikot ainakin kerran. Nyt tämä tosiasia oli mukavasti palautunut Chellyn muistin perukoilta ja sai hänet tuntemaan olonsa vielä kurjemmaksi. Hän ei mitenkään voinut estää itseään ajattelemasta, että oli ollut vain yksi tyttö muiden joukossa. Yksi saavutus lisää sängyn päädyssä.
’’Chelly?’’ Jamesin ääni kuului varovaisena Chellyn oikealta puolelta. Chelly vilkaisi häneen päin ilmaistakseen, että kuunteli.
”Tuota”, James aloitti ja istui häntä vastapäätä.
’’Mitä jos menisit suoraan asiaan”, Chelly sanoi huokaisten.
’’No tuota, minusta sinun kannattaisi kuunnella, mitä Anturajalalla on sanottavaa’’, James sanoi varautuen siihen, että Chelly räjähtäisi. Koska räjähdystä ei tapahtunut, hän jatkoi: ’’Hän on nimittäin aika romuna ja katuu ihan oikeasti tekojaan.’’
’’Kuule James’’, Chelly sanoi, ’’niin kauan kun se paskapää käskee ystäviensä tulla puhumaan minulle omasta puolestaan, hän saa minun puolestani vaikka hukuttautua jättiläiskalmarin järveen tai eksyä kiellettyyn metsään.’’
’’No kun se siinä juuri on, hän ei käskenyt minun tulla juttelemaan sinulle. Itse asiassa päinvastoin; hän kielsi minua sanomasta sinulle sanaakaan siitä, kuinka häneen sattuu’’, James sanoi hivenen vaivautuneena. Hän seurasi Chellyn silmien hivenen lasittunutta katsetta.
”Jaa”, Chelly sanoi hetken kuluttua.
’’Ihan totta, harkitse Anturajalan kuuntelemista. Et menetä siinä mitään’’, James opasti ja poistui Chellyn luota Lilyn luokse. Chelly katsoi kuinka Lily ja James suutelivat hetken ikkunalaudalla. Uusi itku puski tietään silmäkulmista. Chelly voisi itse olla tuossa samassa kohdassa Siriuksen kanssa juuri sillä hetkellä, jos hän ei olisi ollut niin typerä ja olisi uskonut Siriusta ensimmäisellä kerralla.
’’Kuinka Sirius voi?’’ Lily kysyi Jamesilta katsoessaan murheen murtamaa Chellyä. ’’Onko hän puoliksikaan yhtä maassa kuin Chelly?’’
’’Jos vain on mahdollista, hän on vielä enemmän maassa’’, James sanoi huolirypyt otsallaan, ’’hän ilmaisee sen vain eritavoin.’’ Lily kuvitteli hetken Siriusta parkumassa silmiään päästään poikien makuusalin lattialla. Jotenkin itkevän Siriuksen kuvitteleminen oli erittäin mahdoton yhtälö, joten Lily päätti, ettei Sirius ehkä sittenkään itke.
’’Katuuko Sirius tekojaan?’’
’’Ai että katuuko? Siellä makuusalissa hän vaikeroi ja potkii sängynjalkoja juuri sen takia’’, James vastasi pyöritellen päätään.
Viikko kului, eikä Chelly sittenkään ollut pystynyt juttelemaan Siriuksen kanssa. Pojan näkeminenkin aiheutti ahdistavan palan hänen kurkkuunsa, joten mitä se olisi ollut, jos hän olisi joutunut juttelemaan sivistyneesti Siriuksen kanssa. Siriuksen ja Chellyn ero ei ainoastaan vaikuttanut heihin itseensä, vaan myös muut Kelmit ja Lily, Lola ja Kelly joutuivat kärsimään siitä. He eivät voineet viettää aikaa yhdessä, koska jos Sirius ja Chelly olivat lähekkäin, he aiheuttivat vaivautuneen olon kymmenen metrin säteellä oleviin ihmisiin. Kelmit olivat paljon omissa oloissaan, ja tytöt yrittivät suostutella Chellyä juttelemaan Siriuksen kanssa, kuten kaikki muut täysjärkiset tekivät erotilanteessa.
’’Oletteko tulleet ajatelleeksi, että en ole samanlainen kuin esimerkiksi te? En vain yksinkertaisesti pysty katsomaan Siriusta silmiin ja keskustelemaan hänen kanssaan sivistyneesti’’, Chelly sanoi voipuneena varmaan jo tuhannennen kerran sinä päivänä.
’’Voisit edes yrittää! Kuulisit mitä hänellä on sanottavanaan’’, Lola intti, ’’tämä alkaa nimittäin pikkuhiljaa ottaa voimille. Jos et ole sattunut huomaamaan, teidän eronne ei vaikuta ainoastaan sinuun ja Siriukseen, vaan myös meihin muihin! En voi olla Remuksen kanssa ja teidän kanssanne yhtä aikaa, koska Kelmit ovat aina yhdessä. Enkä usko että Lilystäkään on mukavaa olla aina vain rajatuissa tilanteissa Jamesin kanssa.’’
’’Lola, ihan totta, en ole käskenyt teitä olemaan kanssani joka hetki vuorokaudessa! Pystyn olemaan itseksenikin, jos se siitä on kiinni!’’ Chelly huudahti, ’’menkää ihmeessä Kelmien seuraan, jos se on noin tärkeää! Ajattelin vain, että olette kanssani, koska olette parhaat ystäväni. En tosiaan tiennyt, että teitä vaivaa niin paljon olla kanssani ilman Kelmejä.’’
’’Chelly, ei asia ole noin!’’ Lily sanoi, ’’minua ei häiritse ollenkaan se, että olemme vähemmän Kelmien kanssa. Itse asiassa, on vain hyvä olla välillä ihan tyttöjen kesken.’’
’’Ei tarvitse mielistellä’’, Chelly sanoi virnistäen hieman. Lily halasi häntä, ja hetken vastusteltuaan Lola ja Kellykin liittyivät halaukseen.
Kelmit roikkuivat kuka missäkin asennossa omilla sängyillään makuusalissa. Sirius oli vihdoin päässyt kertomaan Remukselle ja Peterille siitä mystisestä pergamentista, jonka arvoitusta he eivät vieläkään olleet saaneet selvitettyä. Remus oli saanut kaksi sanaa lähes heti vilkaistuaan sitä.
”Tuo on selvästi ”vastauksen” ja tuo ”arvoitukseen”’’, hän oli sanonut ja lyönyt ystävänsä ällikällä.
’’Miten joku voi olla noin etevä?’’ Sirius kysyi silmät hämmästyksestä pyöreinä ja suu roikkuen niin auki kuin vain voi olla.
’’Kannattaisi omistaa nopeat aivot’’, Remus sanoi nostamatta katsettaan pergamentista. ’’Tämähän on lähinnä ristisanatehtävä. Pitää lukea monesti läpi ääneen, mielessä ja huutaen, että saa jotain tolkkua.’’
’’No luepa se ääneen, niin yritän saada jotain selvää siitä’’, James puhisi sängyltään. Hän oli jo niin kyllästynyt loikoilemaan paikoillaan. Huispausharjoituksetkaan eivät olisi vielä tuntiin ja läksyjä hän ei jaksanut tehdä.
’’
Kun avaat ka...ot salaiset,
löydät kamalimmat alaiset.
Tekstiä on paljon ja vähän,
mut niistä et v...au..a löydä tähän.
vastausta
Sun tajuttava on katsoa a..m...,
tai muuten s..a....tta tätä et päivänvaloon paljasta.
salaisuutta
Siis mene ti.....ano..ten tai.aa...n,
avulla sen, löydät va...uk..n kiperään ar..........
vastauksen arvoitukseen’’, Remus sanoi jollottavalla äänellä, koska oli lukenut sen jo niin monesti läpi.
”Tiedättekö”, kuului Peterin ääni lattialta, ’’minusta tuossa ei ole päätä eikä häntää. Ehkä kannattaisi ottaa naisnäkökulmaa asioihin.’’
’’Selvä, kerrohan mielipiteesi Petrina’’, James sanoi silmiään räpytellen. Sirius ja Remus rämähtivät nauruun Peterin punastuessa korvanlehdistään.
’’Haha, olipa hauskaa’’, Peter sanoi, ’’tarkoitin lähinnä tyttöjä.’’
’’Niin minäkin tarkoitin, Petrina-kulta’’, James sanoi ja Siriuksen ja Remuksen nauru yltyi. Pian Peter itsekin yhtyi tähän.
’’Voi Jamina kun olet hauskalla päällä! Saat Sirinan ja Reminan ihan tukehtumaan nauruun!’’ Peter huudahti. ’’Leidit, vaikka tämä olikin hauskaa, paluu maanpinnalle olisi aiheellista.’’
’’Okei, okei. Älysin muuten juuri, ettei Sirina ole nauranut noin paljoa sitten sen ikävän välikohtauksen’’, James sanoi. Siriuksen nauru loppui siihen paikkaan. Hän oli vihdoin saanut Chellyn edes hetkeksi pois mielestään.
”Sori”, James sanoi heti, koska oli tajunnut, mitä oli tullut möläyttäneeksi.
’’Äh, mitä turhia’’, Sirius sanoi heilauttaen kättään huolettomasti, ’’kyllä minun pitää pystyä puhumaan Chellystä ilman että tunnen kauheita tunnontuskia.’’
”Niin”, James sanoi ja katsoi Siriusta. Hän näki pintaa syvemmälle pelkästään vilkaisemalla parasta ystäväänsä ja näki lyhyelläkin vilkaisulla, että kaikki ei ollut kunnossa.
”Kuule”, Remus sanoi. Jamesista tuntui yhtäkkiä, että tämä oli lukenut Siriuksen kasvoilta ihan saman, minkä hänkin. ’’Menet vain rohkeasti juttelemaan Chellylle. Valitset vain jonkun yleisen paikan, niin hän ei voi satuttaa sinua ruumiillisesti’’, Remus sanoi ja virnisti hieman viimeisen lauseen kohdalla. Sirius tuhahti.
’’Tuli sitten sekin päivä nähtyä, jolloin te annatte minulle ihmissuhdeneuvoja’’, Sirius sanoi, ’’mutta ehkä olet oikeassa. Tosin se on sinun vikasi, jos poistun paikalta kolmepäisenä ja tultasyöksevänä.’’
’’En usko, että Chelly on vielä niin hyvä ihmismuodonmuutoksissa, ei ainakaan viime muodonmuutostunnin perusteella’’, Remus vakuutti. Sirius hymähti jotain ja heittäytyi selälleen miettien, mitä sanoisi Chellylle, kun seuraavan kerran kohtaisi hänet.
Tilaisuutta selittämiselle ei ilmaantunut mistään ja Sirius alkoi käydä jo levottomaksi. Chelly näytti alkavan jo toipua heidän erostaan, tai ainakin hän niin antoi olettaa ulospäin. Siriuksen mielessä kävi myös ajatus siitä, että Chelly halusi tehdä hänet mustasukkaiseksi. Siihen koukkuun Sirius oli päättänyt olla tarttumatta. Chelly sai hänen puolestaan pelata kuinka likaista peliä ikinä tahtoikaan, mutta mustasukkaiseksi saaminen oli ihan turhaa, sillä Sirius olisi saanut kenet tahansa vaikka siltä istumalta jos vain olisi halunnut.
Päivät kuluivat ja koitti Chellyn ahdistukseksi helmikuun ensimmäinen päivä. Sinä aamuna hän heräsi tasan yhdeksältä järkyttävään päänsärkyyn. Hän nousi ylös juodakseen vettä. Ottaessaan yöpöydältään vesilasillista, hänen kätensä osui kirjeeseen, joka muistutti oikeudenkäynnistä.
”Eih”, Chelly voihkaisi ja kaatui takaisin sängylleen. Hänen kättään vihlaisi kivuliaasti sen tärähtäessä patjaa vasten. Chelly oli saanut kipsin pois edellisenä päivänä ja joutui nyt totuttelemaan arkaan ranteeseensa.
’’Chelly?’’ Kelly mutisi viereisestä sängystä.
’’Jatka vain nukkumista, minä lähden sinne oikeudenkäyntiin’’, Chelly sanoi. Häntä puistatti ajatella, että parin tunnin päästä hän näkisi jälleen Williamin.
’’Oletko ihan varma, ettet halua meitä mukaan?’’ kysyi puolestaan Lily.
’’Ihan totta, ei teidän tarvitse. Ja en usko, että opettajat katsovat hyvällä, jos olette poissa tunneilta’’, Chelly sanoi ja alkoi pukeutua vaatteisiin, jotka oli valinnut edellisenä iltana. Siistein matkaviitta, mustat kävelykengät, suorat housut ja koulupuvun kauluspaita. Pukeuduttuaan Chelly sipaisi ripsiinsä ohuelti ripsiväriä, rajasi silmänsä kevyesti ja punasi huulensa ikivanhalla huulipunalla. Vielä aseteltuaan lyhyet hiuksensa johonkin järjestykseen hän katsoi täysin vierasta nuorta naista peilistä. Hän ei ollut tottunut käyttämään niin asiallisia vaatteita eikä huulipunaa. Oli outoa nähdä itsensä peilistä näyttäen naiselta, joka oli työskennellyt toimistossa jo ikuisuuden.
’’Lykkyä pyttyyn’’, Lola huikkasi mennessään vessaan.
”Kiitos”, Chelly sanoi, veti syvään henkeä ja lähti kohti pikaista aamiaista, jonka jälkeen hän suuntasi Dumbledoren kansliaan.
Saavuttuaan kivihirviöpatsaan luokse Chelly muisti, ettei hän tiennyt salasanaa. Hän vilkaisi kelloa, joka näytti, että hänellä oli viisi minuuttia aikaa ehtiä hormiverkon kautta Taikaministeriöön, jossa hänen pitäisi vielä kirjautua sisään.
”Hemmetti”, Chelly mutisi ja tuijotti patsasta. Hän ei ollut nähnyt rehtoria aamiaisella joten hän päätteli, että rehtori olisi kansliassaan. Chelly muisteli aikaisempia salasanoja. Ne, jotka hän itse muisti, olivat kaikki olleet joitain Hunajaherttuan tuotteita, joten Chelly päätteli salasanan olevan jokin makeinen.
’’Lakusauva?’’ Chelly ehdotti, mutta hirviö ei hievahtanutkaan.
’’Öö… viuhpiipore? Sokerisulkakynä? Suklaasammakko? Pilvivaahto? Karvakorva karamelli?’’ Viimeisen kohdalla kivimöykky heräsi eloon ja hyppäsi sivuun avaten kierreportaat. Chelly astui portaisiin kulma koholla. Karvakorva karamelli? Itse asiassa aika dumbledoremainen valinta.
”Sisään”, Dumbledoren ääni kutsui, kun Chelly oli koputtanut varovaisesti oveen. Chelly astui sisään ja näki rehtorin pöytänsä takana rustailemassa pitkään pergamenttikääröön.
’’Huomenta, rehtori’’, Chelly tervehti.
’’Huomenta, neiti Smith’’, Dumbledore sanoi ystävällisesti ja kohotti vaaleansinisten silmiensä katseen Chellyyn. ’’Taikaministeriöön matkalla, oletan?’’
”Niin”, Chelly vastasi lyhyesti. Dumbledore nousi pöytänsä takaa, rullasi käärön ja johdatti hänet takkansa ääreen.
’’Tiedät varmasti mitä tehdä?’’ Dumbledore varmisti ja ojensi hormipulveri astian. Chelly otti siitä kourallisen ja heitti sen takkaan. Vihreät liekit hulmusivat viileinä heidän edessään.
’’Joo, kiitos paljon, kun saan käyttää takkaasi.’’
’’Kaikin mokomin’’, Dumbledore sanoi hymyillen ja luoden läpitunkevan katseen Chellyyn. Chelly väisti sen ja astui liekkeihin huudahtaen ”Taikaministeriö”.
Minuutin pyörimisen jälkeen hän rämähti takasta keskelle kiireistä ministeriön aulaa. Joka puolella ihmisiä tupsahti takasta aulaan ja aulasta pois. Chelly oli juuri nousemassa seisomaan, kun kaatui uudestaan, nyt jonkun toisen ansiosta.
’’Kuinka iso kyltti tuohon pitäisi laittaa, että ihmiset älyäisivät siirtyä heti saavuttuaan’’, kimpaantunut ääni sanoi Chellyn päältä ja vanhahko noita kompuroi ylös. ’’No, tyttö. Vauhtia ennen kuin on koko hormi tukossa!’’ Chelly nousi kiireen vilkkaa ylös tuhkapilven saattelemana. Jos hän ei olisi noussut juuri silloin, hän olisi melko varmasti saanut niskaansa kaikki seuraavat kolme, jotka ilmestyivät takasta kymmenen sekunnin välein. Noita, joka oli rämähtänyt Chellyn päälle, oli kadonnut jäljettömiin, ja Chelly katseli ympärilleen. Korkea aula, joka oli tupaten täynnä töihin saapuvia ministeriön työntekijöitä, tuntui jatkuvan loputtomiin. Kun hän kääntyi lähteäkseen kohti vastaanottotiskiä (nuoli osoitti vasemmalle siitä kohdasta jossa Chelly oli), hän kohtasi jättimäisen taulun, jossa luki päivän pääuutiset. Uutiset päivittyivät koko ajan ja välillä alareunaan ilmestyi mainoksia, jotka mainostivat kaikkea mahdollista rauhallisista velholomista aina komennuskirouksen paljastavaan tutkaan. Chelly käveli hitaammin kuin muut hänen ympärillään, joten hän joutui todella monen kiireisen noidan ja velhon tuuppimaksi. Vihdoin saavuttuaan vastaanottotiskille ja jonotettuaan oman vuoronsa hän kohtasi harmaantuneen ja vähän joka kohdasta roikkuvan noidan.
’’Hei, tulin oikeudenkäynnin todistajaksi’’, Chelly sanoi arasti.
’’Nimi?’’ noita kysyi kaivellen lomakkeita. Noidan ääni oli juuri sellainen, jonka Chelly oli tälle kuvitellut: tasapaksu ja erittäin kyllästynyt.
’’Chelly Smith’’, Chelly sanoi ja katsoi, kuinka noita näpäytti pientä nimikylttiä, johon Chellyn nimi ilmestyi. Nimen alle ilmestyi pienen pieni teksti, jossa luki ’oikeudenkäynnin todistaja’.
’’Tuosta oikealle ja hissillä viidenteen kerrokseen’’, noita sanoi tyrkäten kyltin Chellyn käteen. ’’Sitä ennen kuitenkin luovutat taikasauvasi tuohon viereiselle tiskille.’’
’’Okei, kiitos’’, Chelly sanoi ja lähti nimikylttiään asetellen pois. Hän kaivoi taikasauvansa taskustaan ja antoi sen pullonpohjasilmälasipäiselle nuorelle miehelle, joka näytti siltä kuin ei olisi nähnyt päivänvaloa ikuisuuksiin. Mies antoi hetken päästä Chellylle lapun, jolla hän saisi oman taikasauvansa takaisin lähtiessään. Odottaessaan hissiä saapuvaksi aulassa kajahti kuulutus. ’’Taikaonnettomuuksien ja – katastrofien osaston työntekijää pyydetään saapuvaksi välittömästi osaston aulaan auttamaan päänsä niellyttä miestä. Toistan. Taikaonnettomuuksien ja – katastrofien osaston työntekijää pyydetään saapumaan välittömästi osaston aulaan’’, pirteä ja asiallinen ääni kajautti. Hissiin astuessaan Chellyn mieleen pomppasi kuva siitä onnettomasta velhosta, jonka oli onnistunut jollain keinolla nielaista oma päänsä. Hissi rämähti liikkeelle ja vei matkustajia nopeasti kerroksiin, joihin he halusivat. Chelly pääsi viidenteen kerrokseen nopeammin kuin oli luullutkaan ja astui hissistä pieneen ja tylsään aulaan, joka toi mieleen jästihotellien huoneet. Sisustus oli yksinkertainen ja seinien ja tuolien väri muistutti vahvasti oksennusta. Chelly käveli tilavaa käytävää pitkin etsien huonetta kolmetoista. Löydettyään etsimänsä hän istui lähimmälle penkille ja alkoi odottaa. Häntä oli pyydetty saapumaan kymmeneksi, mutta oikeudenkäynnin alkamisaikaa ei ollut ilmoitettu.
”Chelly”, ääni sanoi käytävän päästä. Hetken Chelly jo pelkäsi, että se oli William, mutta käännyttyään hän kohtasikin Siriuksen luonnottoman siistin olemuksen.
”Sirius”, Chelly henkäisi, ’’mitä ihmettä sinä teet täällä?’’ Kaikkein vähiten hän oli odottanut näkevänsä Siriuksen harppomassa käytävää pitkin häntä kohti, mutta siinä poika oli todempana kuin tosi.
’’Kuulin Lilyltä, että se oikeudenkäynti on tänään’’, Sirius sanoi pysähdyttyään jonkin matkan päähän Chellystä. Hän ei uskaltanut mennä liian lähelle, koska ei ollut varma, mitä tyttö saattaisi tehdä.
”Ai”, Chelly sanoi katsellen Siriusta. Nyt kun hän tarkemmin pysähtyi ajattelemaan, hän oli koko ajan jossain mielensä syövereissä toivonut, että Sirius ilmestyisi hänen tuekseen. Vaikka Chelly olikin sydänjuuriaan myöten vihainen hänelle, ei hän silti voinut estää sitä helpotuksen ja turvan tunnetta, joka nyt velloi hänen vatsassaan.
’’Voinko istua?’’ Sirius kysyi viitaten tyhjään tuoliin, joka oli Chellyn vieressä. Chellyn kesti hetken tajuta, mitä Sirius oli kysynyt ja toljotti vain eteenpäin.
’’Chelly?’’ Sirius kysyi heiluttaen kättään tytön kasvojen edessä.
’’Mitä sinä teet?’’ Chelly tiuskaisi ja huitaisi Siriuksen käden pois. Sirius hieroi kämmentään.
’’Kysyin vain, että voinko istua ja sitten sinä huitaisit minua’’, Sirius sanoi kulmat kurtussa.
’’Aa, joo. Istu vain’’, Chelly sanoi. He istuivat hetken hiljaisuudessa ennen kuin Sirius tiedusteli, pelottiko Chellyä.
”Vähän”, Chelly vastasi katsomatta Siriukseen. Taas he olivat hiljaa.
”Kuule”, Sirius sanoi, ’’siitä yöstä silloin. Ymmärrät kai, että olin ihan umpitunnelissa, ja niin oli Sarakin.’’
’’Ymmärrän toki, mutta ei se ole peruste sille, että saat suudella ketä tahansa vastaantulijaa’’, Chelly sanoi ja yritti pitää äänensä normaalina. ’’Jos aina voisit sanoa, että olin ihan kännissä, niin voisit tehdä mitä huvittaa sen varjolla!’’
”No”, Sirius sanoi, mutta huomasi, että oli pelannut itsensä pussiin. ’’Okei, myönnän. Olin maailman suurin älykääpiö silloin ja lupaan henkeni kautta, että en enää ikinä tee mitään vastaavaa!’’
’’Mikä takaa sen, että voin luottaa sinuun?’’ Chelly kysyi ja katsoi vihdoin Siriusta silmiin. Hän näki niissä silkkaa katumusta ja ikävää, muttei silti voinut estää omaa epäilystään ja epävarmuuttaan.
’’Sinun täytyy vain luottaa sanaani’’, Sirius sanoi, vaikka tiesikin vastauksen. Chelly ei ikimaailmassa luottaisi pelkästään hänen sanaansa ja jos luottaisikin, tämä olisi varmasti hyvin varovainen.
’’Sirius, etkö sinä ymmärrä, etten voi sokeasti luottaa siihen, mitä sinä sanot. Petit luottamukseni jo kerran, mikä estää sitä tapahtumasta toistakin kertaa?’’ Chelly kysyi hivenen epätoivoisella äänellä.
’’No vaikka se, että vannon, etten enää ikinä katso kehenkään toiseen naiseen päinkään. Kuljen vaikka side silmillä, kunhan vain saan sinut takaisin!’’ Sirius huudahti hyvin epäsiriusmaisesti. Juuri kun Chelly oli vastaamassa, huoneen kolmetoista ovi avautui ja sama noita, joka oli rojahtanut aiemmin Chellyn päälle, seisoi ovenraossa.
’’Neiti Smith, oletan?’’ noita sanoi, ja Chelly nousi seisomaan.
”Kyllä”, Chelly vastasi.
’’Käy sisään, ole hyvä’’, noita sanoi ja jatkoi Siriukselle, ’’ja kukas nuoriherra mahtaa olla?’’
’’Sirius Musta, rouva’’, Sirius sanoi ja kumarsi tyylikkäästi.
’’Ja asiasi on?’’ noita kysyi kohottaen toista kulmaansa.
’’Pyytäisin päästä oikeudenkäyntiin neiti Smithin tueksi’’, Sirius sanoi asiallisesti. Chelly katsoi poikaa epäuskoinen ilme kasvoillaan. Hän ei ollut koskaan aiemmin kuullut Siriuksen puhuvan yhtä asiallisesti ja kunnioittavasti, ei edes Dumbledorelle.
’’Vai että tueksi’’, noita sanoi arvellen uskaltaisiko päästää Siriusta huoneeseen. ’’No tule sitten, jos olet koko oikeudenkäynnin ajan hiljaa.’’
“Lupaan olla”, Sirius sanoi ja asteli Chellyn perässä aika pieneen huoneeseen. Huoneessa oli noin kymmenen ihmistä. Jokaisella oli yllään samanlaiset hatut ja Chelly päätteli niistä, että hattupäät olivat lakiosaston työntekijöitä. Chelly ja Sirius ohjattiin istumaan ilmeisesti oikeudenkäynnin johtajan takana oleville penkeille. Lähellä heidän istumapaikkaansa istui kumara mies huppu päässään.
’’Hyvät noidat ja velhot, taikojien lakiosaston edustajat, aloittakaamme William Stanislav Wilsonin oikeudenkäynti koskien tämän väärinkäytöstä Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa’’, ilmoitti puheenjohtaja ja löi nuijalla pöytään. ’’Pyydän syytettyä saapumaan eteen kuultavaksi.’’ Chelly katseli ympärilleen nähdäkseen, missä William istui. Pian se kumara mies, joka oli istunut lähellä heitä, nousi seisomaan ja veti hupun pois päästään. Chellyn silmät levähtivät säikähdyksestä pyöreiksi ja hän tarttui kiinni Siriuksen käteen.
’’Ei hän voi tehdä sinulle mitään’’, Sirius kuiskutti rauhoittavasti Chellylle, kun William asteli eteen vilkaisemattakaan heihin.
’’Tiedän, mutta silti minua karmii katsoa häntä’’, Chelly kuiskasi takaisin. Williamin ulkonäkö oli muuttunut huomattavasti sitten viime näkemän. Entinen leukaparta oli muuttunut koko leuan peittäväksi sängeksi, hiukset näyttivät kiillottomilta ja likaisilta. Näiden muutosten lisäksi Chellystä näytti, kuin Williamin kasvotkin olisivat kaventuneet, sillä poskiluut erottuivat nyt selvemmin.
’’Oletko sinä William Stanislav Wilson?’’ noita kysyi.
”Olen”, William vastasi. Sentään pojan ääni oli pysynyt samana.
’’Ja sinut erotettiin määräajaksi Tylypahkan noitien ja velhojen koulusta, koska yritit pahoinpidellä neiti Chelly Smithin?’’ noita kysyi.
“Kyllä”, William vastasi ja Chellystä näytti siltä, kuin hän olisi yrittänyt lisätä jotain vastaukseensa.
’’Selvä. Pyydän sinua kertomaan tarkalleen, mitä koulun kurpitsajuhlan iltana tapahtui, kun olit poistunut sieltä neiti Smithin kanssa’’, noita pyysi ja odotti Williamin vastausta.
’’Kävelimme salista yhdessä kohti Rohkelikkotornia. Matkalla meille tuli riitaa, kun epäilin, että Chelly olisi pettänyt minua’’, William puhui tasapaksulla äänellä. Chelly teki mieli oksentaa muistellessaan tuota iltaa.
’’Eli kyseessä oli vain mustasukkaisuus?’’ noita kysyi.
’’Ei, koska epäilyilleni oli aihetta’’, William sanoi uhmakkaasti. Kuinka tuo saastainen niljake saattoikaan puhua tuolla tavalla, Sirius mietti kiukusta kiehuen. Hänellä ja Chellyllä ei ollut ollut mitään juttua ennen kuin Chelly oli jättänyt Williamin.
’’Ja sinun mielestäsikö se oikeuttaa siihen, että satutat naista?’’ noita kysyi.
”Ei”, William vastasi, ’’enkä minä häntä satuttanut. Kerronko tapahtumat loppuun?’’
’’Jatka, ole hyvä’’, noita vastasi. Nyt Chelly tosiaan tunsi, että oksentaisi hetkenä minä hyvänsä. Ai William ei muka ollut satuttanut häntä? Mitä se kaikki väkisin suuteleminen ja seinää vasten pitäminen sitten oli, jos ei satuttamista? Kyynelet kirvelsivät Chellyn silmäkulmissa.
’’Kun kerroin epäilyistäni, Chelly ei suostunut vastaamaan. Sitten minä huusin jotain ja hän huusi vastaukseksi jättävänsä minut. Minä pyysin anteeksi, että olin huutanut hänelle. Pyysin uutta yritystä, mutta Chelly oli ehdoton. Sen jälkeen halusin vain suudelman muistoksi ja sitten suutelimme. Muuta ei tapahtunut’’, William päätti kertomuksen. Sirius oli noussut jo melkein seisomaan, sillä hän ei pystynyt estämään itseään menemästä lyömään Williamia.
”Sirius”, Chelly kuiskasi ja otti taas kiinni pojan kädestä, ’’mitä sinä teet?’’
’’Tekisi mieli vähän lisauttaa häntä’’, Sirius murisi hampaidensa välistä ja istui Chellyn vetämänä takaisin.
’’Älä, sinäkin saat vielä pahoinpitelysyytteen ja vankilatuomion oikeuden häiritsemisestä’’, Chelly suhahti, vaikka missä tahansa muussa tilanteessa olisi heilutellut kylttiä, jossa käski Siriuksen mennä lyömään Williamilta leuan tohjoksi.
’’Selvä. Voit mennä istumaan takaisin’’, noita sanoi ja William poistui takaisin paikalleen.
’’Nyt pyydän neiti Chelly Eleanor Smithin saapumaan kuultavaksi eteen.’’ Chelly nousi jalat tutisten seisomaan ja huojui pahoinvoivana puheenjohtajan eteen.
’’Oletko sinä Chelly Eleanor Smith?’’
”Ky-kyllä o-olen’’, Chelly sanoi ääni väristen. Hänen katseensa kohtasi Siriuksen katseen, joka viestitti äänettömästi, ettei ollut mitään hätää.
’’Ja sinä olet sama Chelly Smith, joka mainittiin William Stanislav Wilsonin kertomassa tapauksessa?’’
”Kyllä”, Chelly vastasi hivenen varmempana.
’’Selvä. Kerrotko oman näkökulmasi kurpitsaillan tapahtumiin.’’
Chelly veti syvään henkeä ja palasi tuohon iltaan, joka sai kyynelet kirveltämään silmissään ja oksennuksen vellomaan vatsassa. Se sama pelko, joka oli sinä iltana tavoittanut Chellyn tajunnan, tavoitti hänet jälleen puristaen keuhkoja ja kurkkua kasaan, aivan kuin joku olisi painanut tyynyä vasten hänen kasvojaan.
’’No, alku meni samalla tavalla, miten William kertoi sen’’, Chelly sopersi ja väänteli käsiään solmulle, ’’mutta sen jälkeen kun suutelin häntä, hän alkoi työntää minua seinää kohti. Sanoin monta kertaa ei, mutta William ei kuunnellut minua, vaan uhkasi satuttaa, jos en pysyisi paikallani.’’
’’Kuinka sinä sitten pääsit irti herra Wilsonista?’’ noita kysyi ystävällisesti ja rohkaisevasti.
’’No, huusin apua ja Sirius kuuli minut ja tuli auttamaan’’, Chelly sanoi, ’’hän repi Williamin minusta irti ja he tappelivat lattialla hetken ennen kuin hän löi Williamilta tajun kankaalle.’’
’’Tuo ei ole totta!’’ William huusi paikaltaan ja nousi seisomaan.
’’Herra Wilson!’’ noita huudahti varoittavasti. Sirius oli koko ajan seurannut Williamin reaktioita Chellyn kertomukseen ja oli jo puolessa välissä meinannut mennä lyömään poikaa. Nyt sappi kiehui yli ja Sirius pomppasi paikaltaan Williamin päälle.
’’Uskallatkin!’’ Sirius raivosi ja löi Williamia sinne minne vain ylsi. ’’Saakelin vastuuton paskapää! Uskallatkin väittää, että Chelly valehtelee!’’ Sirius haukkui Williamia niin loukkaavilla nimityksillä, ettei kukaan älynnyt keskeyttää nyrkkitappelua.
’’Hyvät herrat!’’ noita kiljaisi tajuttuaan tilanteen. Hän kohotti taikasauvansa heilauttaen sitä. William ja Sirius lennähtivät poispäin toisistaan aivan kuin toisiaan hylkivät magneetit.
’’Oikeussalissa EI hyväksytä minkäänlaista nujakointia, oli tilanne mikä tahansa!’’ noita huusi naama punaisena. Muut salissa istuvat henkilöt mutisivat nuhtelevaan sävyyn. Sirius kompuroi ylös ja juoksi jälleen Williamin kimppuun, mutta noita loitsi heidän välilleen hylkivän muurin, eikä verta vuotava Sirius päässyt enää lyömään ruhjoutunutta Williamia. Williamin silmä alkoi mustua ja nenästä valuva veri sotkea paidan etumusta.
’’Näetkö nyt! Tuo saastainen läjä ansaitsisi pahoinpitelysyytteen, en minä!’’ William huusi ja sylki verta. Veren joukossa oli pieni valkoinen jokin, joka näytti epäilyttävästi irronneelta etuhampaalta.
’’SINÄ ANSAITSIT TUON! KUINKA USKALLAT SATUTTAA NAISTA? HÄH? KUINKA HELVETISSÄ ROHKEUTESI RIITTÄÄ SATUTTAMAAN NAISTA?’’ Sirius karjui minkä keuhkoistaan vain sai. Chelly seurasi sananvaihtoa järkyttyneenä. William ei vastannut Siriukselle ja punakasvoinen oikeudenjohtaja henkäisi syvään.
’’Istunto on päättynyt! Neiti Smith, sinun ei tarvitse tulla enää todistamaan, saimme minkä tarvitsimme. Sen sijaan’’, noita sanoi ja katsoi pistävästi Williamia, ’’herra Wilson saapuu huomenna samaan aikaan kuulemaan oikeuden päätöksen, onko selvä?’’
”Kyllä”, William sanoi katkerasti ja pyyhki nenäänsä hihaan.
’’Herra Sirius Musta’’, noita sanoi ja katsoi Siriukseen. Sirius katsoi uhmakkaasti Williamia välittämättä noidasta. ’’Oletan, että ymmärrät, mitä olet juuri tehnyt.’’
’’Kyllä, enkä kadu siitä sekuntiakaan’’, Sirius sähisi raivostuneena.
’’Ja oletan, ettei tällainen käytös tule toistumaan enää koskaan’’, noita kysyi korottaen ääntään.
’’Ei, ellei tarve vaadi’’, Sirius sanoi välittämättä siitä, mitä hänen puheensa saattoivat saada aikaan.
’’Herra Musta, sinä pakotat minut kohta nostamaan syytteen oikeudenjohtajan halventamisesta ja epäasiallisesta käyttäytymisestä oikeusistunnossa!’’ noita huudahti. Sirius hätkähti aivan kuin olisi herännyt transsista.
’’Kyllä, rouva’’, Sirius sanoi katsoen noitaa silmiin. Heti katsottuaan hän käänsi katseensa takaisin Williamiin ja viestitti äänettömän uhkauksen.
’’Neiti Smith ja herra Musta voivat poistua’’, noita sanoi ja osoitti ovelle. Sirius ja Chelly lähtivät mahdollisimman nopeasti pois huoneesta.
Matkatessaan hiljaisuudessa takaisin kohti tuloaulaa, Chellyn päässä myllersi. Koko päivä oli ollut täynnä epäsiriusmaisuutta ja ritarillisuutta, ja se kaikki sai hänen ajatuksensa pahemman kerran sekaisin. Tähän lisättynä vielä se pienen pieni ääni, joka muistutti siitä, kuinka Sirius oli pettänyt Chellyn luottamuksen, mullisti vielä pahemmin tytön ajatuksia. Antaako anteeksi vai ei? Luottaako jälleen? Uskoako, ettei Saran ja Siriuksen välillä ollut mitään muuta kuin vanha ystävyys? Nämä ajatukset surrasivat Chellyn päässä, kun hän astui takkaan ja tupsahti keskelle Dumbledoren oudon kiehtovaa kansliaa. Hän ei ollut puhunut Siriuksen kanssa sanan sanaa koko aikana. Siriuskaan ei ollut uskaltanut avata suutaan. He kävelivät saman hiljaisuuden vallitessa oleskeluhuoneeseen, jossa välituntia viettävät Lily, Lola, Kelly, James, Remus ja Peter olivat heitä vastassa.
’’No, miten meni?’’ Kelly kysyi heti ensimmäisenä, kun Sirius ja Chelly olivat istuneet alas.
’’Siinähän se’’, Chelly vastasi katsomatta Siriukseen, ’’he eivät saaneet tehtyä vielä päätöstä. Sirius alkoi vähän vaahdota.’’ James naurahti ja läimäisi kaveriaan hyväntahtoisesti selkään.
’’Mitäs meidän pikku Anturajalka tällä kertaa vaahtosi?’’ Remus puolestaan kysyi hivenen huolestuneena.
’’Hän muotoili Williamin leuan uusiksi’’, Chelly vastasi ja tunsi sisällään tuntemattomasta syystä huojentuneisuutta.
’’Se oli ihan oikein sille saastalle!’’ Sirius huudahti, ’’se paskiainen uskalsi väittää, että Chelly valehtelee!’’
’’Ei kai’’, Lily henkäisi.
’’No kyllä! Ja vielä monta kertaa!’’ Sirius huudahti ja nousi seisomaan selvän raivon vallassa. Hän alkoi kävellä edestakaisin.
’’Tytöt, tulisitteko makuusaliin, minulla olisi asiaa?’’ Chelly kysyi, eikä hänen tarvinnut toistaa kysymystään. Nelikko hävisi tyttöjen portaikkoon saman tien.
’’Kannattaisiko minun palata yhteen Siriuksen kanssa?’’ Chelly kysyi heti, kun Lola oli sulkenut oven perässään.
’’Vaikea sanoa’’, Lily vastasi.
’’Mikä sai mielesi kääntymään? Vielä eilen olit valmis laittamaan Siriuksen matkalle häivytyskaappiin’’, Kelly sanoi.
’’No, tänään ennen oikeutta Sirius sanoi haluavansa vain minut ja hakatessaan Williamia hän puolusti minua’’, Chelly kertoi ja lysähti sängylleen.
’’Hyvin epäsiriusmaista, oletko varma, etteivät Sirius ja James ole ottaneet monijuomalientä ja vaihtaneet ruumiitaan?’’ Kelly sanoi epäileväisesti, ’’nimittäin se olisi niin heidän tapaistaan. Vaihtaa ruumiita ja antaa toisen sovitella välejä. Ja nuo ’haluan vain sinut’ puheet kuulostavat paljon enemmän Jamesilta kuin Siriukselta, ei pahalla.’’ Chelly naurahti.
’’Olen aika varma, että taikajuomilla ei ollut osaa eikä arpaa tämänpäiväisen kanssa’’, hän sanoi.
”No”, Lily sanoi varovaisesti, ’’ehkä sinun kannattaisi aluksi sopia rauha hänen kanssaan ja sitten katsoa, mihin kaikki johtaa.’’
”Niin”, Lola sanoi. ’’Voisit olla aluksi ystäväpohjalta ja katsoa onko Sirius luottamuksen arvoinen.’’
’’Niin kai, ehkä voisin yrittää’’, Chelly sanoi miettien Lilyn ja Lolan ehdotusta. Ehkä hänen tosiaan kannattaisi sopia Siriuksen kanssa aselepo ja katsoa mihin suuntaan heidän ystävyytensä johtaa.
---
Kuva on siis itse otettu Helsingissä 16.7.2009. Arvaako kukaan mikä on kyseessä Joo, ja siis kaipiaisin mielipiteitä tuosta luvusta, kiiitos
Joten kommenttia saa siis laittaa
psst, luku on betaamaton. Tosin kaverini luki sen läpi ja yritti syynätä virheitä pois. Lähetän tämän heti betalleni kunhan saan yhteyttä mesessä ja lisään virallisen betauksen sitten heti kun saan sen takaisin 
//muoks. Vaihdettu betattuun, kiitti Amanecer!
