VIHDOIN JA VIIMEIN!!!! Meni taas melkein jouluun ennen kuin sain tämän viheliäisen pätkän tänne, prkl... No joo, siis vuosi sitten lupasin tämän tänne ja NYT VASTA saan sen laitettua!!! Syyttäkää ja lytätkää mut ihan maankoloon sen takia et ootte joutunu oottaa nii tajuttoman pitkään. Mutta nyt tämä on tässä! Toivon oikeasti että joku tätä vielä jaksaa lukea. Kiitos kamalasti betalleni joka jaksoi taas vaivautua oikolukemaan tän
<3
Nauttikaa nyt oikein sydämenne pohjasta tätä kauan odotettua murheen kryyniä
16. Epämääräisiä riitoja ja pari sovintoaSirius käveli irvistys kasvoillaan ja jalkaterät sivuttain kohti penkkiä. Kipu oli mitä uskomattomin! Ei edes huispauspelissä osunut ryhmy ollut koskaan tehnyt yhtä kipeää kuin Annabellan terävät kengän korot. Vaati aikamoisia voimia saavuttaa lähin penkki, jolle istua. Viimein kun Sirius pääsi istumaan, hän otti puristavat kenkänsä jalasta.
’’Auh!’’ hän ulvahti, kun kokeili varpaitaan. Sirius olisi voinut vaikka vannoa hänen varpaidensa olevan sinipunaiset ja epämuodostuneet möykyt. Chelly asteli Danielin saattelemana Siriuksen luokse ja istui tämän viereen.
’’Kiitoksia, Daniel’’, Chelly kiitti ja Daniel kumarsi arvokkaasti. Siten hän kysyi Siriukselta minne hän oli Annabella jättänyt.
’’Älä mainitse sitä naista enää ikinä minun kuulteni’’, Sirius murisi ja Daniel katsoi tätä hivenen pöllämystyneenä.
’’Okei… Chelly, oli mukava tanssia kanssasi’’, Daniel sanoi ja hävisi väkijoukkoon.
’’Samoin… No siinä vasta oikea herrasmies!’’ Chelly henkäisi ja tuijotti siihen kohtaan minne Daniel oli hävinnyt.
’’Haloo? Olen yhä vieressäsi ja kuuloni pelaa oikein hyvin’’, Sirius huomautti.
’’Äh, älä ota heti nokkiisi’’, Chelly sanoi ja katseli Siriuksen puuhia.
’’Miksi kenkäsi eivät ole jalassasi?’’ hän ihmetteli ja katsoi jalkaansa puhaltavaa poikaa. Sirius käänsi katseensa Chellyyn.
’’No arvaa!’’
’’No hei, ei Annabella nyt niin paha voinut olla. Onhan hän vähän kömpelö ja-’’
’’Ai VÄHÄN? Hän astui koko ajan varpailleni ja mikä on tulos! En voi enää tanssia diskossa!’’
’’No pysytpähän selvänä’’, Chelly sanoi maireasti hymyillen.
’’Nainen, onko sinulla jotain ongelmaa kenties?’’ Sirius tiedusteli epäuskoisella äänellä. Chelly huokaisi syvään ja istui Siriuksen viereen.
’’Ei ole. Anteeksi äskeinen’’, hän sanoi ja otti Siriuksen kädestä kiinni. ’’Mennäänkö vaihtamaan vaatteet diskoa varten?’’ Siriuksen tuskainen ilme vaihtui äkkiä ovelaksi ja hän vinkkasi silmää Chellylle.
’’No, jos välttämättä tahdot tehdä sen yhdessä, niin mikäs siinä’’, Sirius sanoi viettelevästi ja katsoi Chellyä toinen kulma veikeästi koholla. Chelly naksautti kieltään ja pyöräytti silmiään. Sirius ei lopettanut virnuiluaan vaikka Chelly katsoikin häntä huvittuneena.
’’Lopeta jo’’, Chelly naurahti ja tönäisi Siriusta kevyesti olkapäähän. Poika menetti tasapainonsa ja tipahti penkiltä lattialle. Chellyn silmät laajenivat säikähdyksestä.
’’Anteeksi! Eihän sattunut?’’
’’Mikäs tässä, mukava olla sinun tönittävänäsi’’, Sirius ähkäisi ja nousi vaivoin seisomaan, ’’ja noita kenkiä en kyllä laita enää ikinä jalkaani!’’ Hän poimi viattoman näköiset kengät lattialta ja lähti hoippumaan tasaiseen tahtiin soljuvan ihmismassan mukana salin oville.
Lily ja James suuntasivat kohti Dumbledorea, joka viittoi heitä luokseen.
’’Niin, professori?’’ James tiedusteli.
’’Päästän teidät nyt vapaaksi kaikista velvollisuuksista. Ainoa teidän huolenne tänä iltana on pitää hauskaa’’, Dumbledore sanoi ja hymyili ystävällisesti.
’’Kuka sitten juontaa illan ohjelman, jos me ei tehdä sitä?’’ Lily kysyi ihmetellen. Alun perin idea oli ollut juuri siinä, että johtajaoppilaat vetäisivät ohjelmaa diskossa ja järjestäisivät kilpailut sun muut ajanvietteet.
’’Älkää siitä huoliko. Minulla on eräs juuri siihen hommaan luotu henkilö mielessäni’’, Dumbledore sanoi huolettoman ovelalla äänellä.
’’Ja saanko kenties kysyä, ketä olit ajatellut, professori?’’ Lily kysyi hivenen ennakkoluuloisena.
Dumbledore katsoi ympärilleen aivan kuin olisi etsinyt kadonnutta sukkaansa tai muuta vastaavaa ja lopulta heilautti käsiään itsestään poispäin.
’’Minä.’’
Lily vilkaisi Jamesia syrjäsilmällä ja näki pojan hivenen huvittuneen ilmeen. Siis ihan totta. Mitä ihmettä heidän ikivanha rehtori oikein houri? Hänkö tulisi juontamaan nuorten diskoa, jossa loppuillasta saattaisi olla jo niin villi meno, että jästien rynnäkköpoliisit joutuisivat tulemaan väliin?
’’Öh, kaikella kunnioituksella, professori, mutta etkö ole tuota-’’ James aloitti ja piti pienen mietintätauon, ’’hivenen liian… öh… vanha siihen hommaan?’’
Dumbledore naurahti iloisesti ja heilautti kättään huolettomasti.
’’Voi, voi sinua, James Potter, mutta et näytä tuntevan minua lainakaan! No niin, menkääpäs siitä vaihtamaan vaatteita. Uskon että noissa kaavuissa teille tulee tukalat oltavat’’, Dumbledore sanoi hätistävällä äänellä, mikä ei jättänyt Lilylle ja Jamesille valittamisen varaa. Kaksikko lähti viimeisten joukossa vaatteiden vaihtoon.
’’Tytöt, ette ikinä usko’’, Lily sanoi ensi sanoikseen astuttuaan makuusaliin.
’’No? Hagrid ja jättiläiskalmari olivat treffeillä?’’ Chelly veikkasi innokkaasti.
’’Eipäs, vaan Lily löysi Dumbledoren ja matami Pomfreyn kolmannen kerroksen luutakomerosta toisiinsa köytettyinä kermavaahtokasan päältä!’’ Lola hihkaisi Chellyn jälkeen. Lily katsoi heitä epäuskoisen huvittuneena.
’’En välttämättä tahdo tietää mistä te näette unta joka yö’’, hän sanoi naurun leikkiessä hänen suupielissään.
’’No kerro jo!’’ Chelly patisti.
’’Dumbledore-’’ Lily aloitti.
’’Arvasin että se liittyy Dumbledoreen!’’ Lola hihkaisi Lilyn sanojen päälle. ’’Näitkö sinä hänet pinkeissä boksereissa?!’’
’’Yök, mitä te oikein kuvittelette?! Mistä te oikein revitte tuon likaisen mielikuvituksen?’’
’’Kelmeiltä’’, kaksikko vastasi virnistäen.
’’Kuten arvata saattoi… No kuitenkin. Dumbledore aikoo juontaa diskon ohjelman’’, Lily kertoi ja sai kaverinsa nauramaan.
’’Et ole tosissasi!’’ Chelly kikatti ja otti tukea Lolasta
’’Mitä ihmettä te olette ehtineet juoda tällä välin? Olette ihan sekaisin!’’ Lily huudahti ja katsoi kummastunut ilme kasvoillaan kahta ystäväänsä, jotka kikattivat hänen edessään puolipukeissa.
’’Ei mitään, kaikki on vain niin hyvin että ihan naurattaa’’, Lola vastasi ja etsi itselleen sopivaa hametta, joka sopisi hänen oranssiin pitkähihaiseen paitaansa.
’’Olisiko tämä hyvä?’’ Lola kysyi ja mallasi polviin asti ulottuvaa mustaa vekkihametta itselleen.
’’Näyttäisi sopivan. Ajattelitko laittaa sukkahousuja?’’ Chelly kysyi ja pörrötti hiuksiaan. Niistä lensi kimalletta ja äsken vielä siististi suitut hiukset olivat nyt villi pörrö.
’’Hmm… ehkä mustat sukkahousut?’’ Lola mietti ja katsoi sukkakoriaan ja sen lukuisia polvisukkia ja sukkahousuja. ’’Taidankin laittaa polvisukat.’’
’’Okei’’, Chelly sanoi ja pörrötti uudestaan lyhyitä hiuksiaan.
’’Chelly, ei pahalla, mutta muistutat tällä hetkellä Jamesia vaaleilla hiuksilla ja juhlameikillä’’, Lily huomautti nauraen. Lola auttoi avaamaan Lilyn vetoketjun jotta tyttö saisi mekon pois päältään. Tämän jälkeen Lola vapautti tummat kiharansa nutturalta ja heilautti päätään edestä taakse. Hänen hiuksensa asettuivat hallittuun sekamelskaan hänen olkapäilleen.
’’Minä olen valmis’’, Lola ilmoitti.
’’Nyt jo! Minä en ole löytänyt vielä edes vaatteita’’, Lily sanoi silmät ymmyrkäisinä ja hävisi äkkiä vaatekomerolle. ’’Laitanko minäkin hameen ja pitkähihaisen vai laitanko jonkun siistin T-paidan ja farkut? Mitä ihmettä minä voin oikein laittaa?’’
’’Minä kun luulin, etten ikinä tule näkemään sitä päivää, jolloin Lily Evans hermoilisi vaatteistaan’’, Chelly sanoi sarkastisesti ja solmi kenkiensä nauhoja.
’’Nyt ei ole oikea aika sarkastisuudelle, Chelly Smith. Auta minua löytämään hyvät vaatteet’’, Lily sanoi topakasti ja katseli omaa osuuttaan vaatekomerosta ja sen jälkeen tutkaili ystäviensä osioita. Oli hyvä, että he olivat jokseenkin saman kokoisia. Mitähän siitä olisi tullut, jos he eivät olisi voineet lainata toisilleen vaatteita? Aika monet treffit ja tapaamiset olisi jäänyt käymättä, jos olisi joutunut pärjäämään pelkästään omilla vaatteilla.
’’Kuules, minulla olisi juuri sopiva hame sinulle’’, Lola sanoi mietteliäästi ja tuli Lilyn viereen vaatekomerolle. Hän kaivoi mustan kellohameen kaapin uumenista.
’’Laita tämä’’, Lola sanoi ja ojensi hameen Lilylle.
’’Okei, mutta entäs sitten paita?’’ Lily kysyi laittaessaan hameen ylleen. Se oli hivenen löysä napin kohdalta, mutta pysyi silti hyvin päällä.
’’Olisiko tummanruskea hyvä?’’ Chelly ehdotti ja ahtautui myös vaatekomerolle. Hän veti tummanruskean puolipitkähihaisen paidan, jossa oli oransseja raitoja.
’’Oletko nyt ihan varma?’’ Lily sanoi epäilevästi ottaessaan paidan vastaan.
’’Älä kuules rupea epäilemään minun kykyäni valita yhteensopivia vaatteita’’, Chelly sanoi kipakasti ja Lily laittoi paidan mukisematta päälleen. Paita oli ihonmyötäinen ja sen kaula-aukko oli Lilyn mielestä ehkä liiankin antoisa.
’’En ole oikein varma tästä kaula-aukosta…’’ Lily mutisi ja yritti venyttää paitaa ylemmäs.
’’Älä kitise vaan laita kengät jalkaasi niin kuin olisi jo!’’ Chelly komensi.
’’Okei, okei!’’ Lily puuskahti ja istui lattialle laittamaan kenkiään.
’’Hetkinen, missä Kelly oikein on?’’ Lola ihmetteli.
’’Ei mitään havaintoa. Ehkä hän on käynyt jo vaihtamassa vaatteet?’’ Chelly ehdotti.
’’Niin kai sitten’’, Lola mutisi ja meni pesemään hampaitaan.
’’No, oletko jo valmis?’’ Chelly kysyi Lilyltä.
’’En ihan vielä. Hiukset pitäisi laittaa jotenkin toisin’’, Lily mutisi ja katsoi peilikuvaansa peilistä. Chelly iski kätensä hänen nutturaansa ja vetäisi hiussoljen irti.
’’Ai!’’ Lily huudahti sillä hänestä tuntui kuin joku olisi vetänyt tukon hiuksia hänen päästään.
’’Mikä sinua oikein riivaa?’’ Lily kysyi hangaten päätään.
’’Ajattelin auttaa sinua hiustesi kanssa. Nyt vain irrotat enää pinnit ja harjaat hiuksesi pois takuilta, niin hyvä tulee’’, Chelly sanoi hymyillen viattomasti. Lily katsoi ystäväänsä murhaavasti peilin kautta, repi pinnit päästään ja harjasi hiuksensa.
Suuren salin kalusteet olivat jälleen muuttuneet. Tällä kertaa näkymä oli yllätys jopa oppilaskunnalle. Heille ei ollut vihjattu pienintäkään osaa siitä, että Dumbledore ja muut opettajat toteuttaisivat diskoon kuuluvat tarvikkeet ja valot.
’’Dumbbis ottaa tämän diskoasian aika tosissaan’’, James sanoi virnistäen astuttuaan saliin rennoissa vaatteissa. Hänellä oli yllään tummansininen T-paita ja polvista lähes puhki kulutetut farkut. Sirius käveli hänen vieressään lähestulkoon samanlaisissa vaatteissa, paitsi mustan T-paidan päällä roikkui kultainen kravatti.
’’No ai jaa!’’ Sirius hihkaisi ja katsoi silmät kiiluen katossa roikkuvaa jättiläismäistä diskopalloa ja siitä heijastuvia erivärisiä valoja. Diskopallo ei ollut ainoa poikkeavaisuus. Pikkuiset kahvipöydät olivat kadonneet jäljettömiin ja sali oli yhtä isoa tanssilattiaa. Se oli oikeastaan todella hyvä, sillä meno saattoi yltyä niin villiksi, että pöydät olisivat vain tarjonneet ylimääräisiä virikkeitä pöytätanssia harrastaville yksilöille.
’’Oho’’, kuului ääni Jamesin ja Siriuksen takaa. Sirius rauhoittui hieman kuultuaan Chellyn äänen ja kääntyi häntä vastaan.
’’Saanen tarjota drinkin, arvon leidi’’, Sirius kysyi kumartaen hovikumarruksen.
’’Tiesitkö, puhetapasi ja vaatteesi ovat hienoisessa ristiriidassa’’, Chelly huomautti katsoessaan Siriuksen rentoja ja hivenen rähjäisiä vaatteita.
’’Aina ei voi olla täydellinen’’, Sirius sanoi vinkaten silmäänsä suurieleisesti. Hän tarttui Chellyä kädestä ja lähti johdattamaan tätä juomien luokse.
Kun loput diskoon osallistujat olivat saapuneet saliin, Dumbledore nousi lavalle. Lola havaitsi lavan soitinten muuttuneen radikaalisti: sellojen ja viulujen tilalle oli ilmestynyt kitaroita ja rumpuja. Myös valaistus oli huomattavasti rokahtavampi kuin tanssiaisissa.
’’No niin, nyt on sitten illan huipentavan diskon aika. Monien korviin on saattanut kuulua huhuja siitä, keitä tänne on tulossa soittamaan. Villeimpien juorujen mukaan itse Joshua Stone olisi tulossa bändinsä Ice Smoothin kanssa vierailulle.’’
Sali puhkesi raikuviin suosionosoituksiin Dumbledoren mainittua Joshuan nimi.
’’Mutta ikäväkseni’’, Dumbledore sanoi ja salista kuului voihkaisuja, ’’joudun kertomaan että Ice Smooth ei millään saanut raivattua aikaa kiertueeltaan. Mutta iloitkaamme siitä, että saimme vieraaksemme velhomaailman nousevan tähden: Kohtalottaret!’’
Viisi nuoren näköistä miestä tuli peräkkäin esiin lavan takaisesta ovesta. Sali otti uudet tulokkaat ystävällisesti vastaan ja osoitti suosiotaan, joskin huomattavasti hillitymmin kuin Joshua Stonelle. Sirius katseli kimmeltäviin vaatteisiin pukeutunutta viisikkoa arvioivasti. Esiintyjät olivat tuskin kahta vuotta häntä itseään vanhempia. Lyhyin mutta pitkätukkaisin nuorimies astui taikamikrofonin eteen ja muut alkoivat soittaa vauhdikasta rokkia. Siriuksesta tuntui kuin yleisö olisi miettinyt hetken tanssiako vai eikö, mutta pikkuhiljaa kankeus hävisi ja siellä täällä alkoi näkyä tanssinomaista heilumista ja huojumista.
Kun kappale loppui, kaikki taputtivat jo huomattavasti innokkaammin kuin alussa. Laulaja laittoi kitaransa selkänsä taakse ja puhui mikrofoniin: ’’Kiitos! Kiitos kovin paljon, että pyysitte meitä esiintymään juhlaanne. Tämä on todella ainutlaatuinen tilaisuus aloittelevalle bändille ja toivon että annatte anteeksi jos teemme joitain virheitä. Niin ja tiedoksi kaikille, tämä on ensimmäinen isompi keikka jonka teemme. Suurimmat osat kappaleista on jästien musiikin uusintaversioita, mutta mahtuu joukkoon muutamia omiakin kappaleitamme. Nimeni on Ray Ward ja me olemme Kohtalottaret!’’ Sali taputti taas käsiään yhteen ja Sirius oli näkevinään leveän virneen laulajan kasvoilla.
’’Saanen esitellä muut bändinjäsenet’’, Ray sanoi mikkiin, ’’bassokitarassa toimii Johnny Taylor!’’ Piikkitukkainen Johnny soitti mutkikkaan bassoriffin saaden yleisön taputtamaan.
’’Rummuissa tänä iltana Todd Moore!’’ Afrontapaisen hiuspehkon omistava Todd paukautti rumpujaan muutaman kerran nostaen lopuksi rumpukapulat päänsä päälle ristiin. Yleisö taputti jälleen.
’’Kolmikaulaista kitaraa rämpyttää Zach Miller ja taikakoskettimia hakkaa Dave Lloyd!’’ Zach ja Dave soittivat yhteisen pätkän jonka jälkeen Ray kertoi seuraavan kappaleen nimen. Bändi alkoi soittaa ja nyt jokainen henkilö salissa tanssi.
’’Yllättävän hyvää musiikkia!’’ Remus huusi Lolalle musiikin yli.
’’Hyllyvän pyllyn menoa? Mitä ihmettä sinä oikein puhut?’’ Lola huusi takaisin ja sai Remuksen nauramaan.
’’Sanoin: Yllättävän hyvää musiikkia!’’
Nyt Lola kuuli Remuksen sanat ja nauroi itsekin.
’’Niinpä!’’
Ensimmäisen puolen tunnin aikana sali ehti villiintyä täysin. Valvomaan pestautuneet opettajat saivat nähdä todella paljon vaivaa pitääkseen vanhimmat oppilaat säädyllisissä rajoissa. Näytti vähän siltä, että seitsemäsluokkalaiset olivat päättäneet ottaa kaikkensa irti viimeisistä joulutansseistaan. Lily huomasi kuinka McGarmiwan ehkä hivenen tavallista löysempi nuttura oli löystynyt huomattavasti puolen tunnin aikana. Hänestä tuntui kuin opettaja olisi pikkuhiljaa luovuttamassa pöydällä tanssijoiden suhteen, sillä McGarmiwa istui uupuneen näköisenä seinän vierustalla olevalla penkillä.
’’Mitä luulet’’, Lily kysyi Jamesilta, ’’kuinkahan kauan McGarmiwa vielä kestää?’’ James katsoi Lilyn osoittamaan suuntaan ja virnisti.
’’Veikkaan kahta sekuntia’’, James vastasi ja riuhtaisi vieressään heilunutta Siriusta käsivarresta.
’’Voi James, odota nyt vielä muutama tunti!’’ Sirius kihersi kimeällä äänellä nauraen samalla. James läimäytti ystäväänsä kämmenellään otsaan ja kuiskutti jotain tämän korvaan. Lily ja Chelly vaihtoivat kysyvän silmäyksen keskenään.
’’No nyt puhutaan asiaa, Sarvihaara!’’ Sirius huudahti ja pojat läimäisivät kätensä yhteen ilmassa. Sitten he hävisivät juosten väkijoukkoon.
’’Tästä ei voi seurata mitään muuta kuin harmia’’, Chelly voihkaisi itsekseen ja yritti etsiä poikia katseellaan. Hetkeen hän ei nähnyt muuta kuin käsiä, jotka heiluivat ilmassa suosionosoitusten merkeissä, mutta samalla sekunnilla kun hänen katseensa harhaili boolipöydän luokse, hän näki oman rakkaan poikaystävänsä ja tämän pörröpäisen ystävän nousevan pöydälle.
’’Voi hyvä Jumala taivaassa!’’ Chelly rääkäisi ja sai Lilyn kääntämään katseensa itseen.
’’Mitä nyt?’’ Lily kysyi kummissaan katsoen Chellyn järkyttynyttä ilmettä. Chelly osoitti sormellaan boolipöydän luokse ja Lily älysi mistä Chelly oli järkyttynyt.
’’Nyt hän meni ihan liian pitkälle!’’ Lily murisi ja lähti luovimaan tietä ihmismassan läpi. Chelly katsoi raivostuneena, huvittuneena ja järkyttyneenä Siriusta ja Jamesia, jotka tanssivat pöydällä kuin viimeistä päivää heilutellen T-paitojaan päidensä päällä. Sieltä täältä kuului naurunremahduksia ja vislauksia, jotka vain lietsoivat poikien pöytätanssia.
Lily töni ihmisiä sivuun kyynärpäillään minkä ehti ja viimein hän saavutti tarjoilupöydän.
’’James Potter, tule alas siltä pöydältä tällä sekunnilla tai saat katua sitä koko loppuelämäsi!’’ Lily ärjyi. Ei hän muuten olisi välittänyt vaikka pojat olisivat stripanneet itsensä ilkosilleen, mutta jotenkin Lilystä tuntui että James kuvitteli hänen sulattavan kaiken sen saman sonnan mitä hän ja Sirius olivat tehneet kuusi edellistä vuotta. Se ei todellakaan ollut totta. Vaikka Lily olikin höllännyt periaatettaan siitä, että turhanpäiväinen ja lapsellinen käyttäytyminen ei sovi aikuisille, hän ei silti halunnut poikaystävänsä käyttäytyvän liian hillitysti. Totta oli, että James oli käyttäytynyt lähikuukaudet kuin mikäkin mallioppilas: hän ei ollut aiheuttanut hankaluuksia itselleen eikä muille ja keppostelutkin olivat jääneet. Oikeastaan, Lily ajatteli, olisi ihan oikein antaa Siriukselle ja Jamesille yksi hulluttelumahdollisuus. Tai ei sittenkään. Sirius oli alkanut avata vyönsä solkea. Nyt oli oikea aika pistää piste koko jutulle. Salissa oli sentään alaikäisiä! Lily keskeytti ajatuksensa ja kaivoi taikasauvansa hameen taskusta. Hän loitsi nopeasti ja heilautti sauvaansa isossa kaaressa. Valo välähti ja Sirius ja James pysähtyivät paikoilleen. Yhtäkkiä molemmat rääkäisivät kun huomasivat että heidän ylävartalonsa olivat alkaneet kasvaa pitkää ja tuuheaa mustaa karvaa. Kaikki lähettyvillä olevat oppilaat nauroivat katketakseen näkymälle.
’’Sen siitä saa kun ei kuuntele hyvän sään aikaan’’, Lily sanoi kun katsoi Siriuksen ja Jamesin koikkelehdintaa. Musiikki pauhasi sen verran lujaa että poikien epätoivoiset huudot ja anelut siitä, että Lily peruisi taian, eivät kantautuneet tytön korviin. Vasta sitten kun James hypähti alas pöydältä ja tuli tyttöystävänsä luokse, Lily soi hänelle huomionsa.
’’Haha, olipa tosi hauska juttu, mutta voitko perua taian?’’ James aneli ja yritti raapia selkäänsä.
’’Enkö minä ole jo tarpeeksi monesti sanonut, että en voi sietää tuollaista?’’ Lily kysyi pistävästi.
’’Voi olla, mutta ei se tarkoita sitä että sinun täytyisi muuttaa minut ja Anturajalka gorilloiksi!’’ James ärähti ehkä turhan äkäisesti.
’’No etkö voi edes sen vertaa kunnioittaa minun pyyntöäni, että et hillusi ympäriinsä niin kuin neljä vuotta sitten!’’ Lily huusi. Hän ei olisi halunnut huutaa, mutta musiikki oli niin kovalla ja James oli juuri huutanut hänelle. Lily ei voinut kieltää sitä tosiasiaa ajatuksissaan, että tästä saattaisi tulla hänen ja Jamesin ensimmäinen riita.
’’No kyllä voin ja olen kunnioittanutkin! Etkö ole muka huomannut kuinka kunniallisesti olen käyttäytynyt koko syksyn!?’’ James huusi takaisin. Hänestä oli hyvin epämiellyttävää huutaa Lilylle. Ehkä heidän pitäisi mennä keskustelemaan vaikka ulos. Siellä voisi selvittää sen että huusivatko he toisilleen tarkoituksella, vai vain sen takia että tavallinen puhe ei olisi kuulunut.
’’Mennäänkö ulos?’’ James kysyi tuoden ajatuksensa ilmi.
’’No mennään’’, Lily sanoi pistävästi ja kääntyi kannoillaan. James nappasi paitansa lattialta ja lähti Lilyn perään.
Kelly käveli käytävällä ympyrää samalla kiroten itseään. Että hän saattoi ollakin tyhmä sanottuaan ääneen sen mitä ei tosiaan olisi pitänyt. Mennä nyt sanomaan päin naamaa, ettei halunnut jutella siitä, että toinen on ihastunut hiusjuuriaan myöten. Mitä ihmettä Kellyn päässä oikein oli liikkunut sillä hetkellä? Ei ainakaan niitä kuuluisia harmaita aivosoluja, se oli varmaa.
’’Voi Luoja, miten tyhmä sinä olet, Kelly!’’ tyttö sanoi itselleen. Hänellä oli vieläkin mekko päällään, sillä hän ei ollut vaivautunut mennä vaihtamaan vaatteitaan. Mekossa oli erittäin epämukava olo, mutta Rohkelikkotorni tuntui kovin kaukaiselta kolmannesta kerroksesta. Missähän päin Peter oli? Kellyllä olisi todella hyvä syy pyytää pojalta anteeksi sanojaan. Kelly kääntyi kannoillaan ja suuntasi takaisin alakertaan. Ehkä Peter olisi vielä teltassa istumassa. Ehkä Kellyllä olisi tilaisuus korjata tilanne jollain keinolla. Toisaalta, sen tilanteen korjaamiseen tarvittiin aikamoinen ihme, joka saisi kuvan Peterin pettyneistä kasvoista haihtumaan pois Kellyn silmien edestä.
’’Lily, odota vähän!’’ James huudahti ja otti takin eteisaulan naulakosta. Lily oli ottanut omansa hetkeä aiemmin ja pinkoi nyt ulko-ovista ulos. Hän pysähtyi portaille ja odotti Jamesia kädet puuskassa. James seisahtui tytön eteen.
’’Älä väitä etten olisi huomannut kuinka asiallisesti olet ollut’’, Lily sanoi jatkaen heidän alkavaa riitaansa.
’’Minä en väitä mitään, kysyin vain! En viitsisi riidellä näin tyhjänpäiväisestä asiasta kuin tämä on’’, James vastasi ja huomasi sillä sekunnilla, että oli sanonut väärät sanat.
’’Tämä ei ole mitenkään tyhjänpäiväinen asia! Sinä melkein strippasit alaikäisten koululaisten silmien edessä, taivas sentään!’’ Lily huusi ja huomasi suuttuvansa koko ajan enemmän. Onneksi hänen taikasauvansa oli turvassa takin alla, sillä siinä mielentilassa hän olisi voinut tehdä vaikka mitä. James olisi saanut olla onnellinen jos olisi selvinnyt tilanteesta pelkällä korvan menetyksellä.
’’Minä en tehnyt mitään muuta kuin ottanut paitani pois! Sirius oli se joka alkoi avata housujensa nappeja! Minulle on ihan turha huutaa siitä asiasta!’’ James huusi ja tunsi ahdistuksen rinnassaan. Tämä tosiaan oli heidän ensimmäinen riitansa. Miten riidat sovittiin? Jamesilla ei ollut harmainta aavistustakaan siitä, kuinka tyttöystävän kanssa syntynyttä riitaa saattoi sovitella. Hänelle ei koskaan ennen ollut tullut samanlaista tilannetta kuin sillä hetkellä. Tämä saattoi tosin johtua täysin siitä, että hänen aiemmat suhteet olivat kestäneet hyvällä tuurilla kaksi viikkoa, jonka aikana kaikki on pelkkää halailua ja käsi kädessä kävelyä. Mutta hän ja Lily olivat seurustelleet kohta melkein kaksi kuukautta ja koko se aika oli ollut punaisten ruusujen peittämää. Ehkä nyt oli siis korkea aika palata takaisin todellisuuteen siitä turvallisesta punaruusumaasta.
’’Kuunteletko sinä yhtään mitä minä puhun?’’ Lily tivasi. James oli ollut niin ajatuksissaan, ettei ollut kuullut Lilyn vastausta.
’’Lily-rakas’’, James sanoi järkevän kuuloisena. Hän ei halunnut riidellä maailman ihanimman tytön kanssa.
’’No mitä?!’’ Lily kysyi tuohtuneena.
’’Ylireagoitkohan sinä vähän?’’
’’MITÄ?! MINÄ EN YLIREAGOI YHTÄÄN!’’ Lily huusi ja lähti takaisin sisälle. Tai ehkä sittenkin vähän… Lily ajatteli puolimatkassa eteishallia, voi paska. Lily marssi takaisin saliin, jossa juuri sillä hetkellä soi illan ensimmäinen hidas.
’’Peter? Oletko siellä?’’ Kelly huhuili ja katsoi teltan oviaukosta sisään. ’’Oho, anteeksi…’’ Sisällä ei ollut muita kuin toisiinsa liimautuneet puuskupuhilaiset tyttö ja poika. He olivat hätkähtäneet Kellyn ääntä ja katsoivat nyt poispäin toisistaan naamat punaisina. Kelly tunsi itsensä täydeksi idiootiksi seisoessaan siinä juhlamekossaan. Toisaalta häntä huvitti suunnattomasti tilanne jonka keskelle hän oli joutunut.
’’Minä tästä taidankin tuota… lähteä… hyvät illan jatkot’’, Kelly sanoi ja kääntyi nopeasti kannoillaan. Hän sipsutti lumista polkua pitkin jonkin aikaa ennen kuin rämähti nauruun. Pojan ja tytön ilmeet olisivat olleet ikuistamisen arvoinen asia.
’’Mitä sinä täällä yksin naurat?’’ Peter kysyi Kellyn takaa ja tyttö lopetti kikatuksen siihen paikkaan.
’’Peter!’’ Kelly sanoi ja käännähti poikaan päin. ’’Minä etsin sinua. Missä olit?’’
’’Kävelyllä’’, Peter vastasi lyhyesti. Hän oli hivenen vaivautunut ja olisi viimeisenä halunnut puhua tytölle, joka oli hetki sitten tallonut hänen sydämensä muusiksi jalkoihinsa.
’’Haluan pyytää anteeksi sitä, mitä sanoin. En tarkoittanut sitä niin’’, Kelly sanoi anteeksipyytävällä äänellä. ’’Usko pois, se lause kuulosti miljoona kertaa järkevämmältä päässäni.’’
Peter hymähti.
’’Niin ja anteeksi siitäkin kun ryntäsin sillä tavalla pois. Ei ollut tarkoitus, mutta siinä vaiheessa olin jo niin pakokauhun vallassa sanoistani, joten katsoin parhaakseni lähteä. Se ei tosiaan ollut kovin fiksua…’’ Kelly mutisi hivenen häpeissään.
’’No tuota… minun täytyy olla samaa mieltä siitä ettei ollut järkevää lähteä noin vain pois…’’ Peter hiljensi äänensä, sillä ei keksinyt enää muuta sanottavaa. Hänen päässään risteili monta asiaa jotka hän olisi halunnut sanoa, mutta ei osannut pukea niitä sanoiksi.
’’Äh, antaa olla’’, hän sanoi viimein huolettomaksi tehdyllä äänellä. Hän ei ilmeisesti onnistunut siinä kovin hyvin, sillä Kelly pudisti päätään.
’’Ei, en anna olla. Näin miten satutin sinua tyhmillä sanoillani’’, Kelly sanoi järkevästi.
’’Pyydän oikeasti anteeksi sitä miten tyhmä olin. Viimeisenä halusin satuttaa sinua. Mutta kun en vain keksinyt mitään parempaakaan ilmaisua asialle ja tuota…’’ Kelly sanoi ja tajusi jälleen myöhään, että oli mennyt liian pitkälle puheissaan.
’’Saameri miten tyhmä minä olen!’’ Kelly huudahti pikemminkin itselleen.
’’Et sinä tyhmä ole. Et vain tunne samoin minua kohtaan ja minun on hyväksyttävä se. Eikä sinun tarvitse selitellä tai pyydellä anteeksi. Kyllä minä selviän’’, Peter sanoi hymyillen vaisusti. Kellystä tilanne oli edelleenkin hirvittävän epämukava. Hän ei tiennyt miten päin olisi ollut eikä osannut vastata mitään.
’’Kiitos… luulisin?’’ hän sanoi arasti.
’’Eipä mitään. Mennäänkö takaisin tanssimaan?’’
’’Okei’’, Kelly sanoi hymyillen.
’’No mitäs sinulle on tapahtunut?’’ Chelly kysyi ihmeissään kun näki Lilyn harppovan luokseen ja kulauttavan Chellyn terästetyn boolin jämät kurkkuunsa.
’’James’’, Lily aloitti ja tyhjensi myös Siriuksen pikarin.
’’Hei! Se oli minun!’’ Sirius huudahti. Lily loi tähän murhaavan katseen ja näytti siltä kuin Sirius olisi kutistunut silmissä.
’’James mitä?’’ Chelly kysyi kun Lily kulautti vielä kolmannenkin boolilasin kurkustaan alas. Hän aikoi ottaa jo neljännenkin, mutta Chelly tarttui hänen kädestään kiinni ja esti hänen aikeensa.
’’Meille tuli riitaa’’, Lily sanoi.
’’Ja ajattelit selvittää sen juomalla itsesi humalaan? Ei onnistu’’, Chelly sanoi päättäväisesti. ’’Mistä teidän riitanne johtuu?’’
’’Siitä kun James tanssi pöydällä. Sitten minä-’’
’’Anna kun arvaan: huusit kurkku suorana?’’ Chelly arvasi.
’’Niin’’, Lily huokaisi, ’’mutta ei minun ollut tarkoitus!’’
’’No miksi ette sopineet sitä?’’ Chelly kysyi ja katseli ystävänsä apeaa olemusta. Yleensä Lola tai Lily itse oli se joka antoi terapiaa näissä tilanteissa, joten Chelly ei ollut lainkaan tyytyväinen osaansa.
’’No en oikein tiedä… taisin munata sen tilanteen ihan täysin…’’ Lily huokaisi jälleen. Sirius oli kuunnellut heidän keskusteluaan sivusta ja älysi lähteä etsimään ystäväänsä. Tämä oli varmasti ihan maassa ainakin sen perusteella mitä Sirius oli Lilyn puheista kuullut.
’’Tulen kohta takaisin’’, Sirius sanoi Chellylle ja lähti. Chelly kohautti hartioitaan ja esti Lilyä ottamasta enää yhtään enempää Siriuksen boolia.
’’Rajoita vähän’’, hän mutisi samalla kun Kohtalottaret lopettivat nopeatempoisen tanssikappaleen. Sali antoi raivoista suosionosoitukset joidenka jälkeen rehtori nousi lavalle.
’’Näin! Siinä oli ensimmäiset puolituntia illan bändiämme, Kohtalottaria!’’
Sali vislasi jälleen.
’’He pitävät hetkisen tauon, jonka aikana on luvassa ohjelmaa, nimittäin muutama kovin visainen kysymys! Kysymykset ilmestyvät tänne takaseinälle, ja niihin saa vastata kuka vain. Vastaukset tuodaan oville ilmestyvään laatikkoon keskiyöhön mennessä. Tulokset ja palkintojen jako tapahtuu huomenna järjestettävällä yhteisellä päivällisellä. Lisäksi voisin kertoa, että Kohtalottarien solisti ei taida olla ainoa, joka laulaa tänä iltana’’, Dumbledore lopetti myhäillen ja salin valtasi puheensorina. Kaikki miettivät, mitä rehtori tarkoitti sillä, ettei Ray Ward ollut ainoa laulaja sinä iltana. Ainoastaan oppilaskunta tiesi mitä tuleman piti, ja jokainen piti suunsa kiinni siitä huolimatta, että monet tulivat kinuamaan tietoja heiltä.
’’Eihän se olisi enää hauskaa jos tietäisitte mitä tapahtuu’’, kuului monen oppilaskuntalaisen suusta ja kyselijät joutuivat nielemään tappionsa. Tietovisakysymykset ilmestyivät takaseinälle. Lily vilkaisi niitä ja huomasi, että niitä oli muutama enemmän, mitä oppilaskunta oli päättänyt:
Jouludiskon tietovisa:
1. Kuinka monta pistettä Sirius Musta ja James Potter ovat vieneet Rohkelikon tuvalta?
2. Kuka johtaa Tylypahkan jälki-istunto ennätystä?
3. Kuka koulun opettaja on joutunut jästien putkaan selvittämään päätään liiallisen juhlinnan takia?
4. Kuinka monta kaljuunaa professori Dumbledore voitti matami Rosmertalta heidän lyödessään vetoa siitä, milloin Lily Evans ja James Potter päätyvät yhteen?
5. Kuinka monta vuotta Evora on kirjoittanut tätä ficciä saamatta sitä vieläkään yli puolen välin?Sirius etsiskeli Jamesia joka puolelta Suurta salia. Poikaa ei tuntunut näkyvän missään, mutta viimein Sirius hoksasi parhaimman ystävänsä kököttävän kädet puuskassa ja pää painuksissa eräällä seinänvierustalla olevalla penkillä.
’’Pöö’’, hän sanoi ja istui Jamesin viereen.
’’No pöö’’, James mutisi. Kohtalottaret eivät olleet palanneet vielä tauoltaan, joten pystyi puhumaan normaalilla äänellä. Salin puheensorina oli kylläkin aika voimakasta, mutta lähietäisyydellä istuttaessa ääni kuului ihan hyvin.
”Kuulin Lilyn kertovan Chellylle, että teillä oli ollut riitaa”, Sirius sanoi niin epäsiriusmaisella äänellä, että James joutui tarkistamaan, kumpi hänen viereensä oikein oli istunut: Sirius vai Remus.
’’Jep’’, James murahti jälleen lyhyesti. ’’Kaiken lisäksi syy oli kokonaan Lilyn. Hän se alkoi huutaa ja raivota kurkkusuorana.’’
Sirius naurahti ja sanoi: ’’Ja kumpihan teistä oli se, joka tanssi pöydällä: sinä vai Lily?’’
James oli hetken hiljaa ennen kuin tuhahti turhautuneena ja painoi päänsä käsiinsä.
’’En halua että eroamme tämän takia… en kestäisi sitä. Tai jos meille tulee tauko’’, James puhui itselleen ja Sirius pyöräytti silmiään turhautuneena.
’’Sen verta mitä Kuutamon puheista ja neuvoista muistan, seurustelu ei pääty ensimmäiseen riitaan. Itselläni ei kyllä ole paljoa käytännön kokemusta siitä, joten en tiedä miten se toimii’’, Sirius vastasi.
’’Miksihän tilitän näistä sinulle? En kuitenkaan saa yhtään edes harkinnan arvoista neuvoa sinulta. Pitäisi kai etsiä Kuutamo jostain…’’ James mutisi aivan kuin ei olisi kuullutkaan mitä Sirius oli sanonut. Hän nousi tuoliltaan ja lähti laahustamaan väkijoukkoon.
’’Tuo oli hei aika loukkaavaa’’, Sirius sanoi, mutta James ei kuullut häntä enää. Miksi kaikki aina epäilivät Siriuksen arviointikykyä tyttöjä kohtaan? Ei se aina tarkoittanut sitä etteikö hän ymmärtänyt seurustelun päälle paskan vertaa vaikka hänen kaikki tyttönsä olivat olleet parinpäivän keikkoja. Hetken päästä hän vasta älysi kuinka ristiriidassa hänen ajatuksensa olivat sen kanssa, mitä hän oli hetki sitten sanonut. Sirius tunsi itsensä turhautuneemmaksi kuin koskaan aiemmin.
Kohtalottaret palasivat tauoltaan ja sali taputti käsiään villisti yhteen. Siriuksesta tuntui kuin väki olisi yhtäkkiä tuplaantunut. Ehkä se johtui siitä että ihmiset olivat olleet pihalla virkistäytymässä tai jotain. Enempää päätelmiä Sirius ei jaksanut tehdä vaan lähti etsimään Chellyn käsiinsä.
Remus ja Lola kävelivät pimeillä käytävillä käsi kädessä. Kukaan ei vielä tiennyt, että he olivat yhdessä. Ei sillä etteivätkö he olisi halunneet kertoa siitä kenellekään, mutta he halusivat pitää matalaa profiilia hetken aikaa. Jos juttu ei toimisi, ei tarvitsisi selitellä eron syitä kavereille. Näin oli helpointa. Remus katseli vierellään pää nuokkuen kävelevää Lolaa. Tyttö oli niin kaunis. Remus tunsi itsensä todella onnelliseksi pitkästä aikaa. Viimeksi hän oli tuntenut näin suurta onnea saadessaan kuulla että Lily ja James olivat päätyneet yhteen.
’’Remus’’, Lola sanoi.
’’Mmh?’’
’’Lupaathan että tämä onnistuu’’, Lola sanoi ja katsoi Remusta. Remus katsoi takaisin ja käänsi sitten katseensa eteenpäin.
’’Koskaan ei voi luvata mitään varmuudella. Aina on mahdollisuus, ettei joku juttu toimi. Mutta voit olla ainakin minun puoleltani varma, että tämä onnistuu. En sitten tiedä häiritseekö sinua se tosiasia että olen ihmissusi…’’
Lola katsoi epäuskoisena Remusta jonka kasvoilta erottui selviä vaivautuneisuuden häivähdyksiä.
’’Kuulehan nyt. Enkö minä ole jo kertaalleen sinulle vakuuttanut että minua ei haittaa se ollenkaan? Olen ihan okei sen kanssa’’, Lola sanoi painokkaasti. Hän ei halunnut Remuksen tuntevan itseään huonoksi ihmiseksi sen takia, että sattui olemaan ihmissusi. Eihän se ollut kuin yksi päivä joka kuukaudesta. Ja jos Remus tunsi epäillystä siitä että saattaisi satuttaa Lolaa joskus ollessaan ihmissutena, siitä tämän ei tarvitsisi huolehtia. Ei Lola sentään niin tyhmä ollut että menisi täydenkuun aikaan hillumaan ulos neonkyltti kädessä, missä lukisi välkkyvin kirjaimin ”tulkaa syömään minut, olen täällä!”
’’No hyvä… ajattelin vain että saattaisit kuvitella minut vaaraksi tai jotain…’’
’’Hei, ajattelehan nyt. Olen ollut kaverisi melkein seitsemän vuotta, enkä ole vieläkään hylännyt sinua. Ehkä olisin siinä vaiheessa, kun sain tietää ihmissuteudestasi, vältellyt seuraasi, mutta kappas: en tehnyt niin’’, Lola sanoi naurahtaen perään.
’’No joo, olet oikeassa. Tiesitkö, että en koskaan kuvitellut, että saisin tyttöystävän’’, Remus sanoi mutisten.
’’Miksi ihmeessä?’’
’’No sen syyn takia mistä juuri puhuimme. Tytöillä on taipumus karttaa minua’’, Remus sanoi olkiaan kohauttaen.
’’No, siihen on nyt luvassa parannusta’’, Lola sanoi hymyillen ovelasti ja suuteli Remusta.
Lily istui lysyssä yhdessä nurkassa olevista lumisohvista. Hän ei halunnut juuri sillä hetkellä puhua kenellekään. Tai ehkä hän olisi halunnut selvittää asiat Jamesin kanssa, mutta ajatuskin pojan etsimisestä juuri sillä hetkellä sai kyynelet ja suuttumuksen nousemaan pintaan. Ei hän Jamesille ollut vihainen, ei, vaan itselleen siitä, kuinka tyhmä hän oli ollut. Syyttää nyt Jamesia heidän koko riidastaan. Lily huokaisi ja toivoi että koko ilta olisi jo ohi. Hän ei enää jaksanut kysyviä katseita ja tuijotuksia erinäisiltä oppilailta ja vielä vähemmän hän kaipasi Kohtalottarien uusintaversioita Elviksen musiikista. Elviksestä tuli mieleen koti ja oma huone, jossa Lilyllä oli aina tapana soittaa radiosta kanavaa, joka soitti taukoamatta hänen lempiartistiaan. Koko illasta oli tullut täysi pannukakku hänen ja Jamesin riitaa myöten.
(Jos haluat draamaa tähän kohtaukseen nii siitä vaan: laitahan soimaan The Weird Sisters – Magic works (se on siis se biisi Potter 4 leffasta))
Salissa oleva väki tanssi todella lujaa kun Kohtalottaret soittivat omaa kappalettaan, joka kertoi tanssivista kurpitsoista ja lepakoista niiden ympärillä. Oli jännää seurata kuinka äsken vielä niin tuntematon yhtye sai niin raivoisat suosionosoitukset, jotka raikuivat kattoa tärisyttävällä voimalla.
’’Kiitos!’’ Ray huohotti mikkiin salin pauhatessa. ’’Kiitos! Olette mahtava yleisö! Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan’’, hän jatkoi ja salista kuului pettyneitä huokauksia. Bändi alkoi soittaa rauhallista musiikkia ensin hiljaa, jotta Rayn lähes kuiskauksen hiljaiset sanat kuuluivat: ’’On vuorossa illan viimeinen hidas... kaikki rakastavaiset, tulkaa tanssimaan... etsikää kainaloonne Se Oikea ja olkaa lähekkäin sillä tämähän on... teidän viimeinen... mahdollisuutenne. Tanssikaa oikein lähellä toisianne, pitäkää lujasti kiinni... älkääkä päästäkö irti.’’ Kappale alkoi ja Rayn kusikaava ja huokaava ääni kaikui hiljaisessa salissa rauhoittaen tunnelmaa silmin nähden. Lily katseli tanssilattialla toisiaan halaavia pareja ja oli hirvittävän kateellinen kaikille, jotka saivat olla niin lähellä jotakuta. Olisi ollut niin ihana tanssia Jamesin kanssa kuunnellen tämän sydämen sykkimistä. Pieni kirvely tavoitti Lilyn silmät kun Ray lauloi viimeisestä tanssista ja uskalluksesta kertoa tunteistaan.
And dance your final dance
This is your final chance
To hold the one you love
You know you've waited long enough.James kuunteli Rayn karheaa ääntä tämän laulaessa. Kappaleen sanat toivat väistämättä pojan mieleen Lilyn ja heidän seurustelun alun. Kappaleessa käskettiin olemaan rohkea, että voi kertoa tunteensa; Lily oli ollut rohkea myönnettyään monen vuoden kieltämisen jälkeen tunteensa Jamesia kohtaan. Jamesin oli pakko saada välit kuntoon Lilyn kanssa. Hän ei voinut millään päästää tyttöä käsistään, ei sen jälkeen mitä kaikkea hän oli joutunut tekemään ennen kuin sai vastakaikua rakkaudelleen. James nousi päättäväisesti ylös portailta, joilla hän oli istunut, ja meni takaisin tupaten täynnä olevaan saliin.
Kohtalottarien viimeinen kappale päättyi juuri. Sali osoitti suosiotaan bändille, joka poistui takaoven kautta. Dumbledore tuli iloisen näköisenä lavalle ja puhui: ’’Annetaanpa vielä raikuvat aplodit riemastuttavan hienosti soittaneelle bändillemme, Kohtalottarille!’’ Kaikki taputtivat uudestaan.
’’Nyt olisi sitten vuorossa illan seuraava ohjelma. Aiemmin tänä iltana vihjasin, ettei Ray Ward ole ainoa joka pääsee laulamaan tänä iltana’’, salissa kävi kohahdus, sillä Dumbledoren sanat olivat saaneet mielenkiinnon heräämään. ’’Seuraavaksi luvassa on nimittäin jästien keskuudessa erittäin suosituksi noussut karaoke!’’ Salista kuului vislauksia ja kummastunutta puheensorinaa, sillä harvat tiesivät mitä karaoke oli.
’’Niille, joilla ei ole haisuakaan siitä mitä karaoke on, kerron lyhyesti: Karaoke on jästien kehittämää ajanvietettä. Kuka vain voi osallistua siihen vaikkei omaisikaan kehuttavia laulutaitoja. Kappaleita lauletaan sanoista, jotka näkyvät täällä takaseinällä ja tällä pergamentilla, joka on tässä telineessä. Musiikki kuuluu näistä taialla vahvisteuista gramofoneista.’’ Salissa puhkesi innostunut puheensorina. Kaikki halusivat päästä kokeilemaan laulamista noin jännittävällä tavalla.
’’Onko vapaaehtoista aloittajaa?’’ Dumbledore kysyi. Muutama rehvasteleva poika ryntäsi lavalle, ihme ja kumma, Sirius tai James ei kumpikaan ollut tässä joukossa. James oli aivan liian masentunut juuri sillä hetkellä aloittaakseen mitään ja Sirius kiehnäsi Chellyn kanssa lumisohvalla.
Pojat lauloivat triona enemmän tai vähemmän nuotin vierestä Jamesille tuntematonta kappaletta. Sali alkoi kuin yhteisestä sopimuksesta tanssia. James väisteli kyynärpäitä ja vispaavia jalkoja kun suunnisti toisiinsa liimautuneita Siriusta ja Chellyä kohti. James rykäisi heidän edessään. Sirius nosti sormensa pystyyn merkiksi että vastaisi kohta. Hän lopetti suudelman Chellyn kanssa ja katsoi ystäväänsä.
’’Ja asia oli?’’
’’Auta minua’’, James sanoi epätoivoissaan. Hän olisi mennyt Remuksen puheille jos vain olisi tiennyt minne tämä oli yhtäkkiä hävinnyt.
’’No nyt apu sitten kelpaa kun minulla on parempaakin tekemistä’’, Sirius tuhahti ja irtautui Chellystä.
’’Miten minä selvitän välini Lilyn kanssa?’’ James kysyi ja lysähti Siriuksen ja Chellyn väliin.
’’Kuule James’’, Chelly aloitti ja laittoi käden Jamesin käden päälle, ’’mene juttelemaan hänelle. Lily on yhtälailla mieli maassa, joten paras tapa juuri tällä hetkellä on jutella hänelle.’’
’’Niin kai sitten...’’ James huokaisi ja nojasi taaksepäin.
’’Arvaa mitä sinä juuri nyt kaipaat’’, Sirius sanoi tietäväisenä ja kaivoi taskumattinsa esille. ’’Tuliviskiä ja karaokea!’’
’’Kuulostaa erittäin huonolta yhdistelmältä’’, James sanoi seinille.
’’Eihän, kuvittele: otat pienen huikan, olet tarpeeksi turta ettet tajua, mitä aiot tehdä ja menet ja luritat jonkun hempeily-anteeksipyyntö-siirappi –kappaleen, ja Lily juoksee syliisi kuin olisit ainoa mies maan päällä’’, Sirius sanoi. Hänen ilmeensä oli juuri sellainen kuin hän olisi nähnyt koko tapahtuman silmiensä edessä. James nousi kunnolla istumaan ja mietti. Itse asiassa tuo ei ollutkaan niin huono ajatus. Kappalelistasta löytyisi varmasti joku jästien anteeksipyyntökappale, ja jos hän laulaisi sen koko salin edessä, Lily heltyisi aivan varmasti.
’’Hyvä idea muuten, mutta otitko huomioon, että en omista minkäänlaista lauluääntä’’, James huomautti ja sai Siriuksen pärskähtämään.
’’Haha! Ja ihan kuin tuolla, joka laulaa juuri nyt, olisi ääni mistään kotoisin’’, Sirius nauroi. Totta. Lavalla hoilaava oli tainnut hörpätä jostain muustakin kulhosta kuin boolikulhosta, sillä hän oli monta riviä sanoja jäljessä ja lauloi miten sattuu. ’’Ja muutenkin, olen kuunnellut suihkulaulantaasi jo kuusi vuotta joten voin sanoa että et voi nolata itseäsi ainakaan pahemmin kuin tuo raukka tuolla.’’
’’Hemmetti, minä kun luulin että pesuhuone on äänieristetty’’, James manasi, sillä hän tosiaan lauloi joskus suihkussa. Mutta hyvin harvoin. No ehkä kerran viikossa.
’’No, sitten eikun laulamaan!’’ Sirius hoputti.
’’Niin kai sitten. Mutta anna se taskumattisi’’, James sanoi ja ojensi kätensä. Sirius antoi pullon hänelle ja James kulautti sen tyhjäksi irvistäen.
’’Millä sinä kuvittelet että pärjään loppuillan, häh?’’ Sirius sanoi närkästyneenä kun James nakkasi tyhjän pullon takaisin.
James katsoi hämmästyneenä lavalle, sillä tyttö, joka nyt lauloi, omisti maailman kauneimman äänen. Koko sali oli kuin lumouksen vallassa kuunnellessa tuota enkelimäistä ääntä, joka lähti lyhyestä ja vaaleahiuksisesta puuskupuhista.
’’Vau’’, James ei voinut olla sanomatta ääneen. Hän käveli kuin usvassa kohti lavaa ja kappalevihkoja. Kun hän saavutti lavan hän otti yhden vihkoista ja selasi sitä. Monen monta tuntematonta kappaletta osui hänen silmiinsä kun hänen katseensa vilisti kappaleluetteloa. Kolme sivua selattuaan hän löysi kappaleen jonka tunsi kuin omat taskunsa. Hän oli kuullut sen monen monta kertaa lapsena, sillä se oli ollut hänen äitinsä lempikappale. Everly Brothersien Love hurts. Se kappale sopi kuin nappi silmään juuri siihen tilanteeseen. Kaunisääninen tyttö asteli raikuvien aplodien saattelemana pois lavalta ja James älysi kauhukseen olevansa seuraava. Kaikki itsevarmuus hävisi kuin hän astui portailta lavalle.
’’Öh’’, James sanoi mikkiin, ’’omistan tämän Lilylle. Anna anteeksi.’’ Kappaleen alkusoitto alkoi ja James tunsi sydämensä hyppivän rinnassaan. Se pomppi niin lujaa että James pelkäsi sen hyppäävän ihon läpi lattialle.
Love hurts, love scars, love wounds and mars
Any heart not tough nor strong enough
To take a lot of pain, take a lot of pain,
Love is like a cloud, holds a lot of rain.
Love hurts.
Oooh, love hurts.Lily katsoi silmät ymmyrkäisinä lavalle. Hän ei ollut uskoa silmiään kun näki poikaystävänsä fiilistelemässä lavalla tällaisen hempeilykappaleen tahdissa. Suurin järkytys oli se kuinka HYVIN James lauloi. Lilyllä ei ollut ollut aavistustakaan mikä lahjakkuus poika oli. Ja nyt tämä lauloi hänelle, Lilylle. Lily katsoi herkeämättä Jamesiin ja lähti hitaasti kävelemään lavan etureunaa myöten portaille, joita pitkin pääsisi lavalle. Hän jäi odottelemaan portaiden alapäähän, että James lopettaisi. Ei Lily voinut olla enää vihainen tai suuttunut mistään asiasta Jamesille. Lily ei olisi halunnut mistään hinnasta itkeä juuri nyt, mutta väistämättäkin muutama kyynel vierähti hänen poskelleen.
Kappale tuntui kestävän ihan liian pitkään, tai sitten se vain tuntui Lilystä siltä, sillä hän ei malttanut odottaa pääsevänsä halaamaan Jamesia ja kertomaan tälle, että oli tyhmää aloittaa riita jostain niin aivottomasta asiasta. Viimein James lauloi viimeiset sanat ja tuli nopeasti alas lavalta Lilyn luokse.
’’Anna anteeksi että huusin sinulle, lupaan vastedes olla huutamatta vaikka kuinka tekisi mieli’’, Lily lupasi ja halasi poikaa.
’’Äh, älä turhaan lupaile. Sitä paitsi, ehkä välillä onkin ihan hyvä, että korotat ääntäsi’’, James sanoi virnistäen ja suukotti Lilyä otsaan.
’’Jahas, jahas’’, Sirius sanoi tietäväisenä kun Lily ja James tulivat hänen ja Chellyn luokse, ’’sitä ollaan sitten sovittu kaikki, vai?’’
’’Jep’’, James sanoi ja virnisti.
’’Minä en muuten aavistanutkaan, mikä kultakurkku sinä todella olet. Suihkulaulantasi ei aina mennyt ihan nuotilleen, mutta tuo oli jo ammattimaista’’, Sirius virnuili. Tästä James saisi kuulla pitkään.
’’Mitäs sanoisitte jos lähdettäisiin Rohkelikkotorniin?’’ Chelly ehdotti Siriuksen kainalosta, ’’en halua pahentaa päänsärkyäni enää yhtään kuuntelemalla noita epävireisesti kiekuvia kanoja.’’
--
Siinäpä tuo. Kommenttia saa ihan vapaasti laittaa
(Niin ja siis toi biisi tossa lopussa on
Everly Brothersien biisi Love Hurts
