Anteeksi taas vaihteeksi. Tässä kesti ihan tuhottoman kauan, mutta pääasia että tämä on edes nyt täällä. Yritän panostaa seuraavan luvun ajoissa laittamiseen. Kiitos kaikille jotka edelleenkin viivästyksistä huolimatta jaksaavat tätä lukea. Ai niin, tämä osa on sitten betaamaton, koska betani lähti maanpakoon Maltalle, joten virheistä syytetään sitten minua.
Ev
15. C-osa
’’Minua hävettää ihan hirveästi mennä tuonne’’, Kelly kihisi kun he seisoivat salin ovien takana hengästyneenä.
’’Miten helkkarissa me emme muistaneet ajan kulkua?’’ Lola kuiskasi huultaan purren.
’’Eräät kuhertelivat vähän liian pitkään tällä kertaa’’, James sanoi virnistäen. ’’Oli muuten kiva sanoa noin, koska tällä kertaa kyseessä en ollut minä!’’ Lily läppäisi huvittuneena Jamesia olkavarteen ja sanoi: ’’Mennään nyt vain. Eivät he meitä pure. Korkeintaan kaikki tuijottavat meitä typerät virneet kasvoilla.’’
’’Se tästä vielä puuttuikin’’, Chelly pihahti kun aukaisi salin oven. Ovi narahti epätavallisen kovaäänisesti ja pystyi lähes kuulemaan kohahduksen joka kuului siitä, kun ihmiset käänsivät päänsä ovelle.
’’Ah, nyt kun viimeisetkin ovat saapuneet, voisimme päästä itse asiaan’’, kuului Dumbledoren taialla vahvistettu ääni salin etuosasta. ’’Neiti Evans ja herra Potter. Voisittekin tulla tänne lavalle ennen kuin ehditte istumaan. ’’ Lily vilkaisi Jamesia kummastunut ilme kasvoillaan ja sai kohdata pojan kasvoilla lähes samanlaisen. Chelly ja muut olivat menneet istumaan vapaaseen pöytään, johon jäi jäljelle vielä kaksi paikkaa Lilyä ja Jamesia varten. He puikkelehtivat pöytien välistä kohti lavalla seisovaa Dumbledorea. Tässä vaiheessa oli jo ihme, jos jokainen silmäpari ei tuijottanut heidän menoaan tanssilattian poikki soitinten täyttämälle lavalle.
’’No niin’’, Dumbledore aloitti kun kaksikko oli selviytynyt pieniä portaita pitkin hänen viereensä.
’’Aluksi haluaisin kiittää teitä kahta ja muuta oppilaskuntaa erittäin hyvin onnistuneista koristeluista!’’ hän sanoi iloisesti hymyillen, ’’ilman teitä ja oppilaskuntaa tästä juhlasta ei olisi tullut yhtään mitään. Mutta oli minulla asiaakin. ’’Dumbledore oli kääntynyt Jamesista ja Lilystä poispäin ja puhui nyt hienoksi pynttäytyneille oppilaille. James näki hopeahapsisen rehtorin sivuprofiilista tämän silmien tuikkivan ovelasti ja hiukan onnellisesti, kun hän aloitti puheensa.
’’Kuten monet teistä ovat huomanneet, tämä kaksikko’’, rehtori viittasi hieman takaviistossa seisoviin Lilyyn ja Jamesiin, ’’on vihdoin päätynyt yhteen.’’
Ennen näitä sanoja James oli virnistellyt huvittuneena, mutta nyt saattoi selkeästi huomata, kuinka ilmeet vaihtuivat pelosta häpeään hänen kasvoillaan. James kääntyi kauhistuneena Lilyyn päin ja hänestä tuntui kuin hänen oma ilmeensä olisi peilautunut tyttöystävänsä kasvoista.
’’Hän aikoo puhua meistä!’’ Lily kuiskasi hätääntyneenä. James aikoi vastata Lilylle, mutta ei ehtinyt ennen kuin Dumbledore porhalsi eteenpäin puheessaan
’’Heihin liittyen minulla olisikin oikein viihdyttävä tarina kerrottavanani.’’ Dumbledore vilkaisi pikaisesti taakseen ja näki Lilyn ja Jamesin kauhistuneet ilmeet.
’’Älkää pelätkö’’, hän jatkoi, ’’tämä ei ole mitenkään nöyryyttävä tarina, eikä se paljasta mitään mitä kukaan ei jo ennestään tietäisi.’’ Huomaamattomasti James huokaisi ja haroi hiuksiaan hermostuksissaan. Lily tarttui poikaystävänsä kädestä kuin tukea ottaakseen. Hänestä tuntui, että kohta lähtisi taju jo pelkästä häpeästä.
’’Tarinamme alkaa oikeastaan jo ensimmäiseltä luokalta, mutta en millään halua tuhlata kallista aikaanne, joten aloitetaan tästä syksystä’’, Dumbledore sanoi hymyillen lempeästi. Tässä vaiheessa Lily olisi maksanut mitä tahansa, jotta olisi voinut painua maan alle. Jamesia oli pikkuhiljaa alkanut kiinnostaa se, mitä kaikkea Dumbledore heistä tiesikään, joten tilanteen häpeäminen alkoi olla jo toisarvoinen asia.
’’James’’, Lily kuiskasi silmät kiinni, ’’kuolen häpeään.’’
’’Se ei ole tieteellisesti mahdollista. Ja eikö sinua muka kiinnosta, mitä kaikkea hän meistä tietää?’’ James kuiskasi takaisin ja vilkaisi sivusilmällä Lilyä.
’’No kyllä, mutta en halua että sitä kailotetaan koko koululle!’’ Lily kuiskasi takaisin ja meinasi jo lähteä portaita alas kunnes James otti häntä kädestä kiinni.
’’Älä nyt mene minnekään. En usko että loppujen lopuksi häpeät niin paljoa’’, James sanoi virnistäen ja otti Lilyä kädestä kiinni puristaen sitä hellästi. Lily ei enää vastannut vaan yritti vastentahtoisesti kuunnella Dumbledorea.
’’Viime kesänä mietin pääni puhki erilaisia ideoita, joilla voisin saattaa nämä kaksi yhteen’’, Dumbledore sanoi, ’’olin niin surullinen heidän molempien puolesta, koska he eivät tajunneet kuinka hyvin he toisilleen sopivatkaan. Päätin, että nyt on aika puuttua tähän tilanteeseen ja auttaa vähän kohtaloa.
’’Monet varmasti, etenkin rohkelikot, ovat ihmetelleet miksi James Potterista saattoi tulla johtajapoika. Eihän hän ollut edes valvojaoppilas, saatikka sitten kunnon kansalainen! No, tähän kaikkeen on hyvin pätevä syy. Tein Jamesista johtajapojan siksi, koska Lily Evansista tuli johtajatyttö. Ajattelin, että jokailtaiset käytäväpartioinnit ja oppilaskunnan johtaminen saisi heidät tutustumaan toisiinsa paremmin ja ehkä James keksisi keinon sulattaa Lilyn sydämen. Ja kappas, nerokas ideani toimi!’’ Dumbledore iloitsi. Muutamat oppilaat naurahtelivat ja odottivat, että rehtori jatkaisi.
’’Suunnitelmaani kuului kuitenkin muitakin. Käskin muutamia opettajia järjestämään luokkansa istumajärjestyksen niin, että Lily ja James joutuisivat istumaan vierekkäin. Totta kai opettajat aluksi ihmettelivät, miksi näin, mutta sanoin, että he tulisivat huomaamaan syyn ennen pitkää. Ette voi uskoa, kuinka onnellinen olen heidän puolestaan’’, Dumbledore sanoi. Jos joku olisi nyt katsonut oikein tarkasti rehtoria silmiin, tämä olisi nähnyt niissä pienen pieniä onnen ja ilon kyyneliä. ’’Ehdottaisin maljaa tälle kaksikolle, jos vain sopii.’’ Rehtori nosti lasisen pikarin ilmaan ja katsoi taakseen. ’’Lilylle ja Jamesille.’’ Oli hyvin yllättävää, että lähes jokainen salissa oleva henkilö kohotti pikarinsa ja toisti nämä sanat. Tämän jälkeen McGarmiwa aloitti taputukset ja kaikki yhtyivät niihin.
’’James, lähdetään jo pois, tule nyt!’’ Lily kuiskasi ja yritti riuhtoa poikaystäväänsä kädestä.
’’Odota hetki’’, James vastasi ja käveli Dumbledoren viereen.
’’Älä nyt vain mene tekemään mitään tyhmää, tai saat olla varma, että tanssit tänä iltana ihan yksinäsi!’’ Lily uhkasi, mutta James ei kuunnellut. Hän vahvisti äänensä taialla ja puhui: ’’Kiitos, professori. Täytyy sanoa, että olet todella ovela. Mutta jos jätettäisiin minun ja Lilyn asiat nyt sikseen ja vietettäisiin hauska ja ikimuistoinen ilta. Eli minun, ja koko oppilaskunnan puolesta, nauttikaa tanssiaisista!’’ Sali taputti jälleen käsiään, ja James asteli portaiden luona odottavan Lilyn luokse.
’’Eihän se nyt niin kauheaa ollut?’’ James kysyi kun he kävelivät kohti pöytää, jossa olivat heidän paikkansa.
’’No ei se nyt niin’’, Lily mutisi. Koko sali oli alkanut keskustella ja haarukat ja veitset alkoivat kilistä lautasia vasten, kun ihmiset saivat ruokaa syödäkseen.
Lily ja James istuivat paikoilleen ja aloittivat syömisen.
’’Aika jännä juttu tuo Dumbledoren puhe’’, Chelly sanoi keskustelua aloittavalla äänellä ja otti lautaselleen lisää salaattia pöydän keskellä olevasta kulhosta.
’’Älä edes muistuta’’, Lily naurahti ja joi kulauksen joulusimaa pikaristaan. Keskustelu tyrehtyi siihen, sillä kaikilla oli sen verran kova nälkä, että mieluummin käytti kaiken ajan ruokailuun kuin tyhjänpäiväisestä jauhamiseen. Muutenkin oli mukava ahtaa vatsa täyteen herkullista jouluruokaa, sillä tarjolla oli lipeäkalasta joulupuuroon. Monet lähipöydissä olevat oppilaat kehuivat ja ihastelivat koristeita ja salin tunnelmallista valaistusta.
Noin tunnin kuluttua, kun kaikki olivat lopetelleet ruokailunsa, kultaiset lautaset ja pikarit pyyhkiytyivät tyhjiksi. Suolaisten ruokien tilalle tulivat jälkiruuat. Vesi herahti Siriuksen kielelle kun tämä vain katseli kaikkia niitä herkkuja, mitä vain saattoi kuvitella. Jäätelöt tuntuivat sulavan Siriuksen intensiivisen katseen alla. Samoin teki suussa sulava mutakakku ja erilaiset suklaalajitelmat.
’’Sirius, nuo suklaat hyppäävät kohta oikeasti tuosta kulhosta sinun naamallesi tuon ällöttävän tuijotuksesi takia’’, Remus sanoi pöydän toiselta puolelta ja katsoi kuinka Siriuksen silmät loistivat suklaanhimosta. Sirius näytti heräävän transsistaan ja rykäisi hieman.
’’Hyvin mahdollista, joten minun täytyykin tuhota ne saman tien’’, hän sanoi ja otti kourallisen suklaakonvehteja kulhosta.
’’Ei millään pahalla, rakas kullannuppuni, mutta vain tytöillä on oikeus himoita suklaakonvehteja’’, Chelly sanoi herttaisella äänellä, ’’joten kiitos!’’ Chelly oli kurottunut Siriuksen ylitse ottamaan kulhon pois pojan ulottuvilta. Sirius aukoi suutaan mielenosoituksellisesti ja katsoi vieressään istuvaa tyttöä järkyttyneenä.
’’Ihan totta, kamu, suklaanhimo on hyvin tyttömäistä’’, James muistutti ja lusikoi minttusuklaajäätelöä ja mutakakkua suuhunsa.
’’Puhuhan kuule vain omasta puolestasi’’, Sirius mutisi ja tyytyi syömään mutakakkua suklaanhimoonsa.
Jälkiruuat haihtuivat ennätysvauhtia. Monet pitelivät vatsaansa lopetettuaan syömisen ja sieltä täältä kuului tyttöjen voihkaisuja siitä, kuinka he jaksaisivat enää ollenkaan tanssia täpötäyden vatsan takia.
’’Hemmetti miten tyhmä minä oikein olen’’, Chelly vaikeroi ja katsoi vatsaansa ja tarkisti, mahtuiko hän enää juhlamekkoonsa.
’’Sen siitä saa kun ei osaa rajoittaa syömisiään’’, Sirius luennoi Chellyn vierestä. Chelly läppäsi tätä käsivarteen ehkä turhankin lujaa.
’’Nyt minun täytyy kysyä: Minkä helkkarin takia sinä olet aina lyömässä minua? Olet tänäkin vuonna lyönyt minua varmaan kymmenen kertaa. Kerro mitä ihmeen sairasta mielihyvää sinä saat siitä, että lyöt minua?’’ Sirius kysyi, vaikkakin pystyi hädin tuskin pidättämään virnistystään. Hänestä oli hauskaa kun Chelly läpsi häntä. Syytä hän ei todellakaan tiennyt, mutta jotenkin se oli niin Chellyn tapaista. Vähän sama asia kuin tavaramerkki.
’’Sinua on niin kiva läpsiä’’, Chelly vastasi ja läppäsi Siriusta hellästi poskelle, ’’olet siinä sopivalla läpsimiskorkeudella.’’ Chelly hymyili ja läpsi Siriusta joka puolelle minne vai ylsi.
’’Kyyhkyläiset, vaikka tuo on varmasti oikein mukava tapa viettää aikaa, meillä olisi vielä tanssiaiset edessä’’, Kelly muistutti herttaisesti.
’’Miten läpsiminen liittyy tanssimiseen?’’ Chelly kikatti kun Sirius alkoi kutittaa häntä. Jostain kuului kilinää, sillä Dumbledore oli kilisyttänyt pikariaan veitsellään. Ääni oli paljon sointuvampi mitä normaalisti pikarinkylkeä kilisytettäessä. Chelly yritti nyt kikattaa ääneti Siriuksen yhä jatkaessa kutitusta.
’’No niin, nyt kun kaikki ovat saaneet kupunsa täyteen oikein maittavaa ruokaa, alle neljäsluokkalaiset voisivat seurata tuvanjohtajiaan omiin tupiinsa. Siellä teitä odottaa yllätys. Tietenkin alle neljäsluokkalaisia saa jäädä saliin, jos tällä vain on tanssipari vanhemmista oppilaista’’, Dumbledore sanoi ja viitisensataa oppilasta nousi ylös penkeiltään.
’’Rohkelikot tänne’’, kuului McGarmiwan ääni salin ovelta. Lily seurasi tätä rituaalia siihen asti kunnes kaikki ylimääräiset olivat poistuneet salista. Jäljelle jäi noin seitsemänsataa juhlapukuista ja jännittyneen näköistä henkilöä.
’’No niin. Tässä välissä on viidentoista minuutin tauko ja sillä aikaa laitamme salin tanssikuntoon valvojaoppilaiden ja johtajaoppilaiden johdolla. Muut voivat käydä vaikka vessassa tai puuteroimassa nenäänsä’’, Dumbledore opasti ja kaikki muut paitsi oppilaskunta nousivat seisomaan ja lähtivät soljumaan tasaista tahtia kohti ovia. Lily näki muutamien menevän ulos haukkaamaan raikasta talvi-ilmaa ja näki oven raosta ilmassa lenteleviä keijuja, jotka valaisivat jäästä veistettyjä patsaita. Ulkona oli varmasti taianomaista, sillä taivas oli selkeä ja ilma oli muutenkin tyyni. Lily oli nähnyt käytävän ikkunasta muutamaa tuntia aikaisemmin, että professorit McGarmiwa ja Lipetit olivat olleet ulkona tekemässä tuota keijuin ja jääpatsain koristeltua polkua kohti järvenrantaa. Rantaan oli pystytetty teltan tapainen katos, jossa saattoi rauhoittua mukavilla sohvilla ja katsoa tähtitaivasta ja kuutamoa. Jos oikein tarkasti katsoi, saattoi jopa nähdä Linnunradan tähdistä ja tähtisumusta koostuvan kaaren.
’’Herätys’’, James kuiskasi Lilyn korvaan ja Lily havahtui ajatuksistaan. Hän istui yksinään pöydän ääressä, sillä muut olivat alkaneet leijuttaa soittimia niiden oikeille paikoille. Lily nousi seisomaan ja saman tien tuoli hänen takaansa katosi kuin tuhka tuuleen. Kun hän katseli tarkemmin ympärilleen, kaikki ruokailussa käytetyt pöydät olivat tipotiessään. Niiden tilalle oli tullut satoja kolmen istuttavia kahvipöytiä, joilla ei ollut muuta kuin serviettiteline ja joulutähtikukka. Lily huomasi pöydän, jolle oli ilmestynyt naposteltavia, kuten karkkeja, sipsejä, pähkinöitä, viinirypäleitä ja muita pieniä purtavia sekä viittä erilaista boolia. Pöytä sijaitsi ovilta katsottuna oikealla seinällä. Valaistus ei ollut muuttunut ollenkaan, vaan edelleenkin valoa hohkasivat punaiset kynttilät ja päätyseinällä roikkuvat valopallot. Toki myös joulukuusissa olevat kynttilät antoivat oman osansa lämpimään valaistukseen.
Dumbledore käveli herkkupöydän luota Lilyn ja Jamesin eteen.
’’Olenkos minä jo kertonut, että johtajaoppilaat ja oppilaskunta aloittavat tanssin?’’ Dumbledore kysyi ja puhui asiasta kuin keskustelisi seuraavan päivän säästä.
’’Kiva kun ilmoitit’’, James sanoi ja tunsi kurkkuaan kuristavan. Hän oli maailman huonoin tanssija ja nyt hän joutuisi jammailemaan koko koulun silmien edessä. Tai no eihän siellä koko koulu ollut, mutta silti siellä oli hyvin monta silmäparia todistamassa nolointa tilannetta maanpäällä. Lily huomasi Jamesin ahdingon ja naurahti iloisesti.
’’Kuule, minä voin viedä jos sinusta tuntuu, ettet pysty siihen’’, hän ilmoitti ja otti poikaystävänsä kädestä kiinni. James tunsi helpotuksen aallon sisällään, mutta silti häntä hermostutti mennä kompuroimaan keskelle tanssilattiaa.
’’Se on sillä selvä sitten’’, rehtori vastasi iloisesti hymyillen ja vilkaisi outoa kelloaan, ’’aha, tauko taitaakin olla ohi. Viitsittekö käydä aukaisemassa salin ovet, jotta muut pääsevät sisälle?’’
’’Totta kai, professori’’, Lily sanoi ja veti Jamesin perässään oville.
Lavan suunnalta kuului meteliä, sillä illan ensimmäiset soittajat olivat saapuneet lavalle virittelemään viuluja ja selloja ja muita soittimia. Tanssimusiikista huolehtivat Ted Hamilton’s trio yhdessä solisti T. Uuban kanssa. Dumbledore kätteli bändin jäseniä samalla kun oppilaat virtasivat takaisin sisälle saliin. Osa asettui seisomaan tanssilattian ympärille ja muut, jotka eivät mahtuneet siihen, etsivät hyvä paikan seinänvierustoilta tai pöytien äärestä. Oppilaiden jälkeen tuvanjohtajat saapuivat takaisin saliin ja viimeinen sulki oven perässään. Dumbledore meni lavalle ja hiljensi salin rykäisemällä kepinpäässä olevaan palloon. Pallossa oli omituisia soikion muotoisia koloja. Jamesista tuo vempele näytti naurettavalta. Aivan kuin joku olisi yrittänyt väkipakolla tunkea ryhmyn tikun päähän.
’’Se on mikrofoni’’, Lily kuiskasi Jamesin korvaan, sillä oli huomannut hölmistyneen ilmeen pojan kasvoilla.
’’Mistä tiesit, että ihmettelin juuri sitä?’’ James kuiskasi takaisin, eikä kuunnellut mitä Dumbledore puhui.
’’Ei tarvinnut kauaa katsella sinua kun älysin. Ilmeesi kertoi aika paljon’’, Lily vastasi ja hymyili. Chelly tökkäsi häntä kylkeen ja kuiskasi: ’’Teidän pitää mennä tanssimaan!’’ Lily hätkähti ja älysi, että bändi oli alkanut soittaa suurieleistä musiikkia. Hän näki, että muut oppilaskunnan jäsenet ilmestyivät tanssilattian reunoilta. He odottivat oikean tahdin ja aloittivat tanssin. Lily tarttui Jamesin käsipuolesta ja poika johdatti hänet keskelle lattiaa. Jamesista tuntui kuin hänen jalkansa olisivat venyneet kolmen jalan mittaisiksi kanooteiksi ja hän kaatuisi saman tien kun vain yrittäisi tanssia. Hän nosti jalkaansa ja oli jo valmistautunut kaatumaan, mutta kaatumista ei tullut. Hän vilkaisi nopeasti jalkoihinsa ja huomasi, että hän tanssi oikein hyvin eikä Lily edes vienyt häntä. James keskittyi katsomaan Lilyä tiiviisti silmiin ja laskemaan mielessään tahtia. Pian opettajat ja muutkin parit tulivat mukaan pyörähtelemään ja kohta koko sali oli yhtä tanssin pyörrettä.
Tanssiaisia oli kestänyt jo neljäkymmentäviisi minuuttia. Kelly ja Peter istuivat ja nauroivat keskenään Siriukselle, joka yritti epätoivoisesti olla astumatta Chellyn varpaille. He eivät olleet tanssineet yhtään alkutanssin jälkeen. He olivat vain jutelleet. Kelly olisi halunnut mennä pyörähtelemään tanssilattialle muiden seuraan, mutta hän ei uskaltanut ehdottaa sitä Peterille. Kellystä tuntui, että tanssiin pyytäminen olisi miesten tehtävä ja se saattaisi loukata Peteriä, jos Kelly pyytäisi häntä. Toisaalta, nyt elettiin nykyaikaa. Hiiteen vanhat säännöt!
’’Peter, mentäisiinkö tanssimaan?’’ Kelly kysyi ja hymyili ystävällisesti.
’’Sanohan osaatko lukea ajatuksia, sillä olin juuri aikeissa kysyä sinua’’, Peter sanoi ja virnisti. Hän nousi seisomaan ja ojensi kätensä Kellylle: ’’Saanko luvan?’’
’’Mielelläni’’, Kelly sanoi ja katsoi Peteriä silmiin. He astelivat tanssilattialle, odottivat oikean tahdin ja lähtivät tanssinpyörteisiin kymmenen muun parin seuraksi.
’’Varoitan sinua jo etukäteen: olen surkea tanssija’’, Kelly sanoi ja nauroi perään, sillä oli astunut kevyesti Peterin varpaille.
’’No sittenhän meitä on kaksi’’, Peter vastasi ja hymyili. Kelly yritti katsoa poikaa silmiin, mutta aina kun hän teki niin, hän tallasi tämän varpaille.
’’Ehkä on parempi, että katselen jalkojani ja keskityn laskemaan tahtia’’, Kelly mutisi ja laski mielessään yks, kaks, kol, yks, kaks, kol.
’’Katso vain ylös ja keskity askeliin’’, Peter rohkaisi ja nosti Kellyn pään kädellään hellästi ylös. Saman tien Kelly sekosi askelissa ja astui Peterin varpaille, tällä kertaa ei ihan niin hellästi.
’’Anteeksi’’, Kelly pahoitteli ja vilkaisi taas jalkoihinsa. Peter sulki silmänsä ja puri hammasta yhteen ettei olisi parkaissut kivusta.
’’Ei se mitään’’, Peter aloitti, ’’joudun huomenna kylläkin ottamaan pesuvadit kengiksi kun varpaani turpoavat niin suuriksi.’’ Kelly astui tahallaan pojan varpaille ja katsoi tätä kulmat kurtussa.
’’Hei, se oli vitsi!’’ Peter naurahti vaikka hänen tekikin mieli huutaa kivusta. He tanssivat Siriuksen ja Chellyn ohitse. Parilla näytti olevan meneillään omalaatuinen steppitunti, sillä he astuivat vuorotellen toistensa varpaille. Oliko se tahallista vai tahatonta, sitä Kelly ei tiennyt, mutta sen hän tiesi, että molempien varpaat olisivat illan jälkeen perunan kokoisia.
’’Kuinka sujuu?’’ Peter kysyi virnuillen Siriukselta tämän loikkiessa ympäriinsä, ettei Chelly ylettäisi hänen varpaisiinsa.
’’Siinähän tuo’’, Sirius hengähti ja nosti vasenta jalkaansa, ’’lopetetaanko jo? Kuolen kohta janoon!’’
’’Itsehän aloitit’’, Chelly vastasi ja yritti astua Siriuksen varpaille kuitenkin onnistumatta siinä. Sen sijaan että olisi muussannut Siriuksen varpaita lisää, hän oli kaatua pärställeen keskelle lattiaa.
’’Pysyhän pystyssä’’, Sirius sanoi ja sai kaapattua Chellyn halaukseensa ennen kuin tämä kaatui lattialle.
’’Kiitos’’, Chelly sanoi ja rauhoittui. ’’Käydäänkö hakemassa boolia?’’
’’Joo. Tuo mansikkaa minulle’’, Sirius sanoi ja meni tanssivia pareja väistellen kohti vapaata pöytää.
’’Jatkammeko?’’ Peter ehdotti, sillä he olivat lopettaneet tanssin ja seisoivat keskellä tanssilattiaa muiden tönittävänä.
’’Sopii’’, Kelly vastasi hymyillen.
Chelly puikkelehti pöytien ja ihmisten välistä herkkupöydän luokse ottamaan juotavaa itselleen ja Siriukselle. Hän nappasi muutaman perunalastun suuresta kulhosta ja otti kertakäyttöpikareita pinosta. Jotenkin oli taas niin Chellyn tuurin mukaista, että heti kun hän tuli hakemaan juotavaa, kymmenen muuta ihmistä ajatteli tehdä samalla tavalla. Hän joutui jonottamaan viitisen minuuttia ennen kuin pääsi lähellekään boolikulhoa ja vihdoin kun hän ylsi ottamaan kauhan, joku tönäisi häntä ja koko kulho kaatui pöydälle.
’’No olipa tosi viisasta!’’ Chelly huudahti valkohiuksisen pojan perään ärtyneenä. Onneksi juomaa ei ollut roiskunut hänen kauniille tummansiniselle mekolleen. Chelly kaivoi taikasauvansa sukkanauhansa alta ja kuivatti booliroiskeet pois joululiinalta. Tämän jälkeen hänen oli odotettava että kulho täyttyisi uudella vaaleanpunaisen sävyisellä juomalla pakastemansikoineen päivineen. Vihdoin astia täyttyi ja Chelly sai kipattua kauhallisen juotavaa kahteen läpinäkyvään kertakäyttöpikariin. Hän kääntyi ympäri pikarit käsissään ja etsi katseellaan Siriusta. Hän löysi pojan ja nähtyään tämän, hänen sydämensä jätti kaksi lyöntiä välistä. Hän tunsi poltteen silmäkulmissaan, sillä hän näki poikaystävänsä suutelevan punahiuksista nuorta naista. Kuinka hän voi satuttaa minua näin?, Chelly huomasi ajattelevansa katkerasti. Hänestä tuntui kuin pikarit olisivat alkaneet valua hänen käsistään aivan kuin ne olisivat olleet saippuaa. Kuului loiskahdus ja vaimea kolahdus kun kaksi täyttä pikarillista mansikkaboolia tipahti lattialle. Chelly ryntäsi vauhdilla kohti salin ovia ja meni niitä kohti niin nopeasti kuin vain pääsi pöytien ja ihmisten välistä. Korkokengät kopisivat tiuhaan kovaan lattiaan ja Chelly pyyhkäisi ensimmäisen kyynelen silmäkulmastaan. Kuinka Sirius saattoi satuttaa minua ja Jamesia näin?
’’Chelly, mikä sinulle tuli?’’ Lola kysyi lähimpänä ovia olevasta pöydästä Remuksen vierestä. Chelly ei vastannut vaan juoksi helmojaan pidellen kohti muuttuvien portaiden portaikkoa.
Sirius etsi katseellaan tyttöystäväänsä herkkupöytien luota. Hän ei nähnyt tyttöä missään.
’’Mihin ihmeeseen hän nyt katosi’’, Sirius mutisi itsekseen ja huomasi Remuksen ja Lolan istuvan pöydässä. Hän meni ystäviensä luokse ja kysyi olivatko he nähneet Chellyä.
’’Hän juoksi juuri hetki sitten tästä ohi’’, Lola vastasi ja katsoi Siriusta kulmat hivenen kurtussa.
’’Minkä ihmeen takia? Hänenhän piti mennä hakemaan boolia meille’’, Sirius vastasi ja näytti hämmentyneeltä.
’’No tästä hän juoksi eikä näyttänyt kovinkaan iloiselta’’, Lola väitti ja katsoi jälleen Siriusta epäilevästi. ’’Et kai sinä ole taas mennyt tekemään jotain tyhmää?’’ Tämän sanoessaan Lola muistutti huomattavasti rouva Potteria ja muisto tästä naisesta sai Siriuksen sekunninmurto-osan ajaksi surulliseksi.
’’No en ole ja miksi sitä pitää aina epäillä? Pyysin ihan ystävällisesti Chellyä hakemaan meille juotavaa ja nyt hän sitten juoksee pitkin maita ja mantuja. Minne hän muuten meni?’’ Sirius vastasi ja katseli ympärilleen josko näkisi jalanjälkiä tai muuta vastaavaa.
’’Tuonne portaisiin’’, Lola näytti ja Sirius hölkkäsi tytön osoittamaan suuntaan.
Chelly nousi vielä yhdet portaat niin nopeasti kuin vain kengillään ja mekollaan pääsi. Hän ei ollut hengittänyt melkein koko matkan aikana ja nyt hän lysähti istumaan kolmannen kerroksen kohdalla olevien portaiden tasanteelle ja hengitti ja itki samalla. Hän piteli vatsastaan kiinni ja haukkoi happea itkun seasta. Chelly pyyhkäisi silmien alusiaan ja huomasi, että kyynelten sekaan oli sekoittunut mustaa ainetta.Hienoa, nyt on sitten meikitkin poskilla, hän ajatteli.
’’Mitä neito kaunis täällä suree?’’ kuului ylväs ääni vanhasta taulusta. Chelly kohotti katseensa ja huomasi vanhan rokokoo taulun, jossa pyöreäkasvoinen ja siloposkinen nuori mies seisoi metsätaustan edessä valkoisissa sukkahousuissa, miesten soljellisissa korkokengissä ja tummansinisessä, polviin ulottuvassa, hännystakissa. Normaalissa tilanteessa Chelly olisi nauranut kauneusluomelle ja valkoiselle peruukille. Nyt hän vain vilkaisi tauluun ja käänsi jälleen kasvonsa lattiaan päin.
’’Poikaystäväni on täysi sika’’, Chelly sanoi ja pyyhkäisi jälleen poskiaan.
’’Kuulepas, tyttökulta. Minun aikanani miehet saattoivat tehdä suuriakin erehdyksiä, mutta aina he anoivat, minä mukaan lukien, anteeksiantoa rakastetuiltaan laulamalla heille serenadin ja antamalla tuoksuvia punaruusuja’’, taulu sanoi ja röyhisti rintaansa.
’’Tässä tilanteessa se ei taida ihan toimia’’, Chelly mutisi ja kyynel valui jälleen hänen poskelleen. Ei häntä olisi sattunut se, jos Sirius olisi suudellut jotain satunnaista tyttöä, sillä jotkut niistä olivat niin epätoivoisia, että hyökkäsivät nurkan takaa ja tarrasivat huuleen kiinni. Mutta nyt oli kyseessä hänen paras ystävänsä joka oli vielä kaiken kukkuraksi varattu Siriuksen parhaalle ystävälle!
’’Vihaan tällaisia tilanteita!’’ Chelly parkaisi ja koko muuttuvien portaiden portaikko kaikui pitkään hänen huudostaan.
’’Chelly?’’ kuului portaiden alapäästä ja Sirius kääntyi edellisten portaiden kulmasta niille askelmille, joiden päässä Chelly istui. Sirius juoksi raput ylös kolme kerrallaan ja kumartui Chellyn eteen huomattuaan, että tämä oli itkenyt. Pojan tummat hiuksent valahtivat eteen ja tämä pyyhkäisi ne sivulle.
’’Mikä sinulla on?’’ Sirius kysyi hieman huolta äänessään. Chelly kohotti katseensa Siriuksen silmiin ja nousi ylös. Häntä raivostutti nähdä pojan niin tekaistunviattomanhuolestunut ilme, joten hän kohotti kätensä ja läimäytti avokämmenellä Siriusta suoraan vasempaan poskeen.
’’Kuinka saatoit?!’’ Chelly henkäisi vielä ennen kuin lähti portaita ylös jättäen pöllämystyneen Siriuksen jälkeensä. Sirius katsoi Chellyn menoa kohti Rohkelikkotornia ja nosti vasemman kätensä poskelleen. Hän siveli kasvojensa ihoa ja tunsi kuumotuksen kätensä alla. Kämmenenmuotoinen mustelma alkoi tehdä tuloaan pojan kasvoihin. Sirius kääntyi ympäri ja suuntasi hämmentyneenä takaisin Suureen saliin.
’’No mitäs sinulle on tapahtunut?’’ James kysyi kun Sirius palasi saliin ja istui hänen ja Lilyn seuraan.
’’En tosiaankaan tiedä’’, Sirius vastasi ja kosketti taas poskeaan. Nyt se alkoi olla jo kipeämpi.
’’Taitaa olla hameväen syytä. Kuka tällä kertaa?’’ James kysyi ja naurahti tökättyään Siriusta poskeen.
’’Chelly’’, Sirius vastasi ja veti päänsä Jamesin ulottumattomiin.
’’Miksi ihmeessä? Äskenhän te olitte niin rakastuneita, ettei muusta väliä’, Lily sanoi ja joi ananasboolia.
’’Kerrohan sinä minulle’’, Sirius sanoi ja huokaisi perään. ’’En tiedä mitä minä tein väärin. En ole suudellut ketään, en ole lyönyt ketään, en ole edes ollut humalassa!’’
’’No entä jos olet sanonut jotain sopimatonta?’’ Lily ehdotti ja mietti mistä Chellyn äkkinäinen kiukunpuuska johtuisi.
’’En ole. Omasta mielestäni olen vain kehunut ja puhunut pehmoisia Chellylle’’, Sirius sanoi ja hänen puheensa muuttui mutinaksi loppua kohden.
’’Hah! Anturajalastakin löytyy pehmoinen puoli’’, James sanoi härnäävästi ja pukkasi Siriusta kyynärpäällä kevyesti olkavarteen.
’’Älä viitsi’’, Lily torui ja James sulki suunsa. ’’Pitäisikö minun mennä katsomaan mikä hänellä on.’’
’’Voi olla hyvä ajatus. Tulen mukaasi’’, Sirius sanoi ja nousi saman tien tuolilta.
’’Jäätkö tänne vai tuletko mukaan?’’ Lily kysyi Jamesilta joka napsi suklaarusinoita lautaseltaan.
’’Taidan jäädä virumaan tänne’’, James sanoi.
’’Okei’, Lily vastasi ja meni Siriuksen perässä ovista ulos ja portaisiin.
Sirius astui Lily perässään muotokuvasta sisälle oleskeluhuoneeseen. He aukaisivat muotokuvan ja oleskeluhuoneen välissä olevan oven ja musiikin pauhu täytti heidän korvansa. Alle neljäsluokkalaisilla näytti olevan omat joulujuhlansa, sillä joka puolella näkyi tonttulakkeja ja joulukuusenkoristeita. Huoneen nurkasta löytyi jopa samankaltainen, mutta jokseenkin pienempi, herkkupöytä mitä salissa oli.
’’Hän on varmaankin makuusalissa’’, Lily sanoi ja puikkelehti Siriuksen kanssa kohti poikien makuusalin portaikkoa, sillä he olivat päättäneet käyttää makuusaleja yhdistävää ovea.
Sirius astui pimeään makuusaliin ja sytytti sauvansa heilautuksella kynttilät oven molemmin puolin. He menivät Lilyn kanssa väliovelle ja astuivat siitä sisään tyttöjen puolelle. He kuulivat nyyhkettä vessasta. Kaksikko ei ehtinyt mennä edemmäs huoneessa ennen kuin Chelly tuli silmiään pyyhkien pois kylpyhuoneesta ja seisahtui niille sijoilleen huomattuaan ketkä olivat tulleet sisälle.
’’Jahas’’, hän sanoi ja niiskaisi, ’’päätitte sitten tulla tänne kuhertelemaan.’’ Lily ei ymmärtänyt mistä Chelly oikein puhui. Kuhertelemaan? Hän tarkisti vielä, että hän oli Siriuksen eikä Jamesin kanssa, sillä jos hän olisi ollut Jamesin kanssa, Chelly olisi voinut vallanmainiosti sanoa noin.
’’Mitä…?’’ Sirius kysyi ja katsoi pikaisesti Lilyyn.
’’Älkää yhtään yrittäkö esittää viatonta’’, Chelly sanoi myrkyllisesti. Hän oli lähtenyt kävelemään hitaasti ja epäuskon vallassa kohti hämmentyneitä Lilyä ja Siriusta.
’’Minä näin teidät. Näin kuinka suutelitte keskellä Suurta salia. Kuinka saatoitte? Lily, sinulla on maailman ihanin poikaystävä ja silti sinun täytyy suudella ja varastaa toisten poikaystävät. Ja Sirius. Luulin että sinä oikeasti välität minusta!’’ Chelly ei antanut kahdelle muulle suun vuoroa vaan jatkoi puhettaan täydellä vauhdilla. Hyvä että hän edes hengitti. Chelly tunsi kuinka kyynelet alkoivat taas kirveltää silmäkulmissa ja raivonpala alkoi nousta kohti kurkkua ja hänen suutaan. Pian se purkautuisi ja kaikki lähellä olijat toivoivat totisesti, että olisivat olleet jossain muualla. Chelly tunsi kuinka kuuma pisara lähti valumaan hänen raivosta vääristyneitä kasvojaan pitkin.
’’Minä oikeasti luulin, että minulla olisi oikea poikaystävä ja ennen kaikkea todellinen ystävä, joka ymmärtäisi olla koskematta toisen omaan. Mutta taisin olla totaalisen väärässä molempien suhteen. En voi käsittää miten olen voinut olla ystäväsi, Lily. Luulin että olet kunnollinen ihminen, joka ei piittaa ainoastaan omasta itsestään vaan ymmärtää ja tukee muita. Mitä Jameskin ajattelee?!’’
’’Chelly’’, Lily henkäisi. Chellyn suusta tullut teksti oli rankkaa kuultavaa ja Lily tunsi kuinka häntä itseäänkin alkoi itkettää. Näinkö hänen paras ystävänsä ajatteli hänestä? Tässäkö oli kiitos monen vuoden ystävyyssuhteesta? Ei, ei se voinut olla niin.
’’Älä keskeytä minua ennen kuin saan sanottua loppuun!’’ Chelly sanoi ja hikkasi perään. Hänen oli vaikea puhua sillä itku olisi halunnut tulla ulos vahvojen äänitehosteiden kanssa, mutta hänen oli pakko sanoa sanottavansa. Hän käveli yhä hitaasti kahta ystäväänsä kohti ja pysähtyi jaardin päähän heistä. Hän katsoi Siriusta ja osoitti seuraavat sanansa hänelle.
’’Sirius, ajattelin, että olisit vihdoin kasvanut ulos naistennaurattajan kengistäsi. Luulin, että voisit oikeasti rakastaa minua ja välittää minusta mutta ei. Naistennaurattajan kengät taitavat olla aivan liian suuret, sillä olet yhä se sama vanha tunteeton sika, joka tykkää jaella itseään vähän joka puolelle!’’
’’Nyt menit neiti liian pitkälle!’’ Sirius huudahti ja otti Chellyä käsivarsista kiinni. Hän katsoi tyttöystäväänsä pitkään ja syvälle silmiin tämän alkaessa itkeä hervottomasti.
’’Päästä irti!’’ Chelly itki ja yritti rimpuilla voimattomasti pojan otteesta.
’’En päästä ennen kuin kuuntelet!’’ Sirius sanoi päättäväisesti ja vangitsi Chellyn itseään vasten.
’’Minä ja Lily ei olla suudeltu. En ole suudellut häntä ikinä, enkä tule suutelemaankaan’’, sanojensa jälkeen Sirius päästi Chellystä irti ja katsoi tiukasti häntä silmiin.
’’Uskotko minua?’’ Sirius kysyi ja tuijotti silmäänsä räpäyttämättä Chellyä.
’’Chelly’’, Lily sanoi arasti ovelta, ’’se on totta. Olen ollut koko illan Jamesin kanssa. En ole missään välissä voinut suudella kenenkään muun kanssa kuin Jamesin…’’
Chelly vilkaisi ystäväänsä ja näki tämän itkevän äänettömästi. Hän katsoi uudelleen Siriuksen totuudessa kylpeviä silmiä.
’’No kenet minä sitten olen voinut nähdä jos en kerta sinua ja Siriusta? Vannon, että näin ihan samannäköisen pojan ja punahiuksisen tytön suutelevan tanssilattialla’’, Chelly sanoi ja itki jälleen. Tällä kertaa kyynelet eivät olleet raivon kyyneliä vaan ne johtuivat häpeästä. Hänestä alkoi pikkuhiljaa tuntua, että Sirius ja Lily puhuivat totta. Nyt kun hän tarkemmin ajatteli, eihän hän ollut edes katsonut kunnolla. Hän oli vain nähnyt pojan samankaltaiset kasvonpiirteet kuin Siriuksella ja tytön punertavat hiukset. Ja nyt hän oli mennyt huutelemaan vähän kaikenlaista raivonpuuskassaan.
’’Jos saan heittää vapaan arvauksen, olet nähnyt rakkaan pikkuveljeni ja hänen iilimato tyttöystävänsä’’, Sirius sanoi happamasti ja otti Chellyä käsistä kiinni.
’’Anteeksi’’, Chelly kuiskasi ja painoi päänsä. Sirius nosti Chellyn pään hellästi kädellään ja suuteli tyttöä kevyesti huulille. Lily tunsi olonsa hivenen vaivautuneeksi katsoessaan ystäviensä suuteloa. Pari erosi ja Chelly katsoi anteeksipyytävästi Lilyä.
’’Sanoin äsken kauheita asioita, joista en tarkoittanut ainuttakaan’’, Chelly kuiskasi. Lily tunsi alkavansa itkeä ja hän ja Chelly halasivat pitkään sovinnon merkiksi.
’’Ei se mitään. Olisin minäkin laukonut vaikka mitä kauheuksia siinä tilanteessa jos saisin tietää, että joku ystävistäni olisi suudellut Jamesia’’, Lily sanoi. He erosivat halauksestaan ja Chelly meni halaamaan Siriusta.
’’Anteeksi myös sinulle. Olen ihan kauhea tyttöystävä kun en luota edes tämän vertaa sinuun’’, Chelly pahoitteli ja halasi Siriusta lujasti.
’’Ei se mitään. Uskon että minuun on vähän vaikea luottaa’’, Sirius sanoi ja virnisti.
’’Anteeksi jos kuulostaa kamalan töykeältä näin herkän hetken päätteeksi, mutta miten olisi jos palaisimme takaisin tanssiaisiin’’, Lily ehdotti hymyillen.
’’Hyvä idea’’, Chelly sanoi ja pyyhkäisi meikkejään, ’’mutta ennen sitä joudun kyllä pesemään naamani kunnolla.’’
’’Tee se’’, Sirius sanoi ja suuteli Chellyä otsaan, ’’taidan palata saliin ja etsiä Reguluksen.’’
’’Hän ei ole tehnyt yhtään mitään’’, Lily varoitti, ’’joten uskallakin satuttaa häntä.’’
’’Lily-kulta, älä sinä huoli’’, Sirius sanoi ja taputti Lilyä päälaelle mennessään.
’’Anteeksi vielä kerran, taisin vähän ylireagoida’’, Chelly sanoi häpeissään.
’’Lievästi sanottuna’’, Lily hymähti ja vilkaisi itseään peilistä. Hänenkin ripsiväri oli valunut silmien alle mustaksi viiruksi. ’’Ensi kerralla kannattaa selvittää faktat ennen kuin räjähtää. Olen havainnut sen hyödylliseksi keinoksi välttää ylimääräisiä selkkauksia’’, Lily jatkoi ja nauroi perään. ’’Näytät ihan pandakarhulta!’’
’’Kiitos samoin’’, Chelly vastasi ja kävi pesuhuoneessa huuhtelemalla kasvonsa kylmällä vedellä. Hänen silmänsä olivat punaiset ja turvoksissa.
’’Lily, et viitsisi taikoa paria jääpalaa? Silmäni muurautuvat kohta umpeen’’, Chelly huusi vessasta, ’’tiedät etten ole kovin hyvä jään muodostuksessa.’’
’’Samapa tuo’’, Lily vastasi ja kaivoi taikasauvansa. Hän mutisi loitsun ja osoitti sillä pöydälle. Ensin sauvankärjestä suihkusi vettä, mutta kosketettuaan pöydänpintaa se muuttui heti jääksi. Chelly tuli vessasta pois juuri parahiksi ja Lily ojensi jääkuutiot ystävälleen.
’’Kiitos’’, Chelly kiitti ja meni sängylleen. Hän asettui makaamaan sille ja laittoi jääpalat silmilleen. ’’Jo helpottaa.’’
Lily hymyili ja istui meikkauspöydän äären alkaen levittää luomiväriä luomilleen. Chelly liittyi hänen seuraansa hetken kuluttua.
’’Inhottavaa tehdä kaikki alusta’’, Chelly mutisi ja kaivoi puuterin esille.
’’Ajattele asiaa siltä kannalta että saat vielä paremman meikin mitä aikaisemmin’’, Lily kehotti ja laittoi ripsiväriä. ’’Huomasin juuri, että minulla on ihan kamalat meikkausilmeet.’’
’’Et ole ainoa. Näytän psykoottiselta aina kun meikkaan’’, Chelly sanoi ja yritti rajata silmiään jokseenkin samanlaisiksi.
’’Yritetään suoriutua nopeasti takaisin. En halua olla yhtään enempää poissa tansseista’’, Lily sanoi ja tuhahti perään koska sohaisi ripsiharjalla silmäänsä.
Sirius etsi Regulusta väentungoksesta, mutta ei löytänyt pikkuveljeään mistään. Hän päätteli tämän menneen ulos imuttelemaan iilimatonsa kanssa, joten hän unohti veljensä ja älysi mennä pelastamaan Jamesin tukalasta tilanteesta.
’’Voi Jaa-ames’’, joku tyttö voivotteli ja yritti repiä Jamesia käsivarresta tanssilattialle. ’’Tanssi kanssani!’’
’’En tanssi koska satun omistamaan tyttöystävän jos et vielä ole älynnyt’’, James murahti ja yritti vetää kättään irti tytön pihtimäisestä otteesta. Hänestä tuntui kuin hänen ranteensa irtoaisi pian paikoiltaan. Sirius virnisti yksinään ystävänsä epätoivoisille yrityksille löytää jotain lattiaan pultattua esinettä, josta olisi voinut pitää kiinni. Niinpä Sirius päätti mennä pelastamaan ystävänsä tuon takiaisen kourista ja sanoi: ’’Arvon leidi on hyvä ja katsoo taakseen. Hänen prinssinsä valkealla ratsulla on saapunut.’’ Tyttö päästi salamana irti Jamesin kädestä ja tähyili ympärilleen etsien äänen lähdettä. Viimein hän tajusi, että Sirius oli puhunut. Tytön silmissä kävi outo kiilto kun tämä syöksähti kohti Siriusta, jonka silmät olivat levähtäneet pakokauhusta auki.
’’Ei, en minä vaan tuo!’’ Sirius parahti epätoivoisesti ja osoitti summamutikassa jonnekin tytön selän takana. Tyttö kääntyi jälleen salamana ympäri ja huomasi edessään Siriuksen pikkuveljen, joka juuri parahiksi kääntyi poispäin ja suunnisti salin oville.
’’Oih’’, oli tytön viimeinen kommentti kun tämä lähti leijumaan Reguluksen perään.
’’Ja kaksi kärpästä yhdellä iskulla’’, Sirius sanoi ja virnisti seuratessaan tyttöä katseellaan.
’’Kiitos’’, James sanoi ja huokaisi perään, ’’taisit juuri pelastaa henkeni.’’
’’Korvaa sitten joskus’’, Sirius sanoi ja vinkkasi silmäänsä ystävälleen samalla istuen tämän seuraan.
’’Mikä sillä Chellyllä oli?’’ James tiedusteli ja katseli erilaisissa puvuissa toikkaroivia henkilöitä. Eräällä tytöllä oli yllään lohenpunainen ja polviin asti ulottuva puku, jonka seurana oli samanvärinen hartiahuivi. Huiviin oli ommeltu satunnaisesti paljetteja jotka välkähtelivät aika ajoin. Samanlaisia paljetteja oli ilmeisesti myös varsinaisessa mekossa, sillä sen helma kimalteli tietyistä kulmista. Helmassa oli myös lantion korkeudelta lähtien yläviistoon poikittaisia röyhelöitä. Röyhelöt laskeutuivat kerroksittain polviin asti. Tarkemmin katsottuaan James älysi, että hänen seuraamansa tyttö olikin Kelly, joka oli täysin tanssin hurmassa.
’’Matohännällä ja Kellyllä näyttää menevän hyvin’’, James sanoi ilmaisten ajatuksensa.
’’Niinpä näkyy’’, Sirius vastasi.
’’Ai niin, kysyin että mikä sillä Chellyllä oli’’, James sanoi ja palasi aiheeseen jonka oli aloittanut.
’’Pitkä tarina. Lily saa kertoa sen sinulle’’, Sirius ilmoitti ja katsoi ovelle. Lily ja Chelly tulivat käsi kädessä heitä kohti. Sirius nousi tuoliltaan ja otti Chellyä kädestä kiinni suukottaen sitä.
’’Saanko luvan?’’ Sirius kysyi kohottaen katseensa Chellyn punertaviin, mutta kauniisiin silmiin.
’’Toki’’, Chelly kuiskasi ja he menivät tanssilattialle ja rauhallisen kappaleen tahdissa. Bändin laulaja näytti lepuuttavan ääntään, sillä kyseessä oleva kappale oli pelkkää soitinmusiikkia. Lily huomasi, että kaksikko tanssi huomattavasti tiiviimmin yhdessä äskeisen välikohtauksen takia.
’’He sopivat toisilleen tosi hyvin’’, Lily kuuli Jamesin sanovan.
’’Niin’’, Lily myönsi hymyillen onnellisesti. ’’Mennäänkö mekin?’’
’’Mennään vain’’, James vastasi ja nousi tuoliltaan ylös johdattaen Lilyn tanssilattialle.
Lola ja Remus tanssivat hekin. He olivat jääneet tanssilattian reuna-alueelle muiden selkien taakse. He olivat luovuttaneet valssin ja muut perinteiset tanssit. Sen sijaan että olisivat mukautuneet kaavaan, he tanssivat lähekkäin lähinnä valssin ja pelkän pyörimisen välimuotoa. Heillä oli sama tanssiote kuin valssissa, mutta askeleet muodostuivat pelkästä paikallaan pyörimisestä.
’’Sinun kanssasi on mukava tanssia’’, Lola sanoi hiljaa ja katseli Remusta silmiin. Remus huomasi kuinka salin valot heijastuivat Lolan vihreänruskeista silmistä antaen niihin viattoman kauniin tuikkeen.
’’Kiitos, olet itsekin oikein mukavaa tanssiseuraa’’, Remus vastasi ja jatkoi Lolan silmien katsomista. Hänestä tuntui kuin ympärillä oleva maailma alkoi pikkuhiljaa hävitä ja että he olisivat ainoastaan olemassa siinä taianomaisessa hetkessä. Remuksesta tuntui kuin Lolan silmät saivat tuon kaiken aikaan. Hän huomasi ajautuvansa lähemmäs ja lähemmäs Lolan kasvoja hetkeäkään katsekontaktia rikkomatta. Heidän välissään oli enää hädin tuskin neljän tuuman matka, kunnes Remus älysi mitä aikoi tehdä, sillä hän oli havahtunut rykäisyyn, joka kuului lavan suunnalta. Hän veti päänsä salamana taaksepäin ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hän vilkaisi nopeasti Lolan kasvoja ja - hetkinen? Oliko niissä pieni pettymyksen häivähdys?
’’Hyvät tanssijat. On ollut ilo olla kanssanne täällä tänä iltana. Huomaan monen löytäneen sen oman rakkaan tästä joukosta, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan’’, bändin tummaihoinen, ja syvä-ääninen laulaja sanoi mikrofoniin. Salissa kuului monta huokaisua ja voihkaisua.
’’Mutta ei tämä kuitenkaan ihan heti ole loppumassa. Soitamme teille vielä puolisen tuntia, mutta tässä vaiheessa on hyvä ilmoittaa, että viimeinen valssi tanssitaan jonkun muun, kuin tuomanne seuralaisen kanssa. Jos haluaa saada sattumanvaraisen parin, on syytä tuoda nimensä pergamentinpalasella näihin pusseihin’’, laulaja osoitti kahta samettipussia, sinistä ja punaista, soitinlavan edessä, ’’tytöt laittavat nimensä punaiseen ja pojat siniseen pussiin. Professori Minerva McGarmiwa on ystävällisesti luvannut suorittaa arvonnan ja laittaa parilistat salin oviin, joista jokainen voi käydä katsomassa parinsa. Kiitoksia huomiostanne ja nyt jatkammekin sitten kuningattaren ja kuninkaan valssilla. Olkaa hyvät ja tanssikaa päänne pyörryksiin’’, laulaja sanoi lopettaen puheensa. Remus huokaisi helpotuksesta, että tuo puhe oli keskeyttänyt hänen typerän aikeensa.
’’No, jatkammeko?’’ Lola kysyi. Remuksesta hän kuulosti hivenen turhautuneelta.
’’Mikä tuli?’’ Remus kysyi ja katsoi Lolaa kun he jatkoivat jälleen tanssimista.
’’Ei mikään’’, Lola vastasi.
’’Lola, älä viitsi. Tiedät varsin hyvin, että minulle on turha sanoa ’ei mitään’. Jamesista olen oppinut sen verran, että jos hän sanoo niin, jotain on vialla. Joten alahan kertoa, mikä on’’, Remus sanoi ehkä turhankin määräävästi.
’’Sanoin jo, ettei mikään. Jos nyt vain tanssittaisiin’’, Lola tuhahti ja katsoi vasemmalle Remuksen olan yli. Miksei tuo älykääpiö jo tajunnut tehdä jotain, Lola mietti mielessään. Hänen olisi tehnyt mieli heilutella kylttiä, jossa lukisi suutele minua törppö, jotta Remus olisi saattanut saada jotain vihiä hänen tunteistaan. Mutta eeei. Ei missään tapauksessa kyseinen nuori herra voi älytä yhtään mitään edes siitä, että tuijotan häntä silmiin koko ajan ja hakeudun hänen seuraansa. Totta kai Remuksen täytyi olla niin lyhytnäköinen.
’’Lola’’, Remus sanoi ja hänen kurkkuaan kuristi. Lola käänsi jälleen katseensa Remuksen silmiin ja tuijotti niitä kaipaavasti. Remus oli taas aikeissa kumartua ja suudella Lolaa, mutta taas hänet keskeytettiin. Joku taputti häntä olkapäälle. Remus laski mielessään kolmeen ennen kuin kääntyi katsomaan kuka oli tullut häiritsemään. Hän katsoi häiritsijää murhaavasti ja kysyi mitä asiaa tällä oli.
’’Oho, keskeytinkö jotain?’’ Sirius kysyi ja katsoi synkkää Lolaa ja murhaavasti tuijottavaa Remusta. Tämän jälkeen hän mutisi hetken itsekseen. ’’Anteeksi. Jatkakaa, olkaa hyvät.’’ Remus olisi voinut kuristaa Siriuksen siihen paikkaan, mutta katsoi parhaaksi olla järjestämättä mitään kohtausta keskellä rauhallisia joulutansseja.
’’Mitä jos lähdettäisiin kävelylle?’’ Remus ehdotti. Siellä jos joku tulisi häiritsemään heitä, hän ei vastaisi teoistaan.
’’Sopii. Täällä alkaa muutenkin olla aika alhainen happitaso’’, Lola sanoi ja otti hartiahuivinsa pöydästä, jossa he olivat istuneet.
Remus ja Lola astuivat eteishalliin ja menivät ottamaan lainaksi paksut ulkoiluviitat. Heidän oli pakko tehdä niin, koska ulko-oviin oli ilmestynyt kyltit joissa luki: EI ULOS ILMAN TAKKIA JÄLKI-ISTUNNON UHALLA!
’’Ihan selkeää matami Pomfreyn jälkeä’’, Remus hymähti ja otti tummansiniset viitat naulakosta. Hän kietoi ensimmäisen Lolan ympärille.
’’Kiitos’’, Lola kiitti ja solmi viitan kauluksessa olevat nauhat, että viitta pysyisi hänen päällään. He lähtivät vierekkäin ulko-oville ja niistä ulos kirpeään joulukuun iltaan.
Peter ja Kelly istuivat jälleen pöydässä jutellen. He olivat suosiolla luovuttaneet kuuden tanssin jälkeen, sillä molempien jalkoja kolotti aika lahjakkaasti.
’’Muistatko silloin vuosi sitten kun yrititte muiden Kelmien kanssa järjestää joulushow’n jouluaterialla’’, Kelly nauroi.
’’Joo, ei tainnut mennä oikein nappiin, koska Anturajalka päätyi viikoksi sairaalasiipeen ja Sarvihaara sai käristettyä kulmakarvojensa lisäksi otsahiuksensakin’’, Peter nauroi. Vanhojen asioiden muistelu oli todella hauskaa varsinkin hyvässä seurassa. He nauroivat hetken mielikuville kunnes Kelly valitti että hänen vatsalihaksensa eivät kestäisi enää yhtään enempää hepulikohtauksia.
’’Meinasitko muuten laittaa nimesi tuonne arvontajuttuun?’’ Kelly kysyi kun sai pyyhittyä ilonkyyneleitä silmistään. Siitä tuntui olevan ikuisuus kun hän oli nauranut niin makeasti kuin hetki sitten.
’’Kyllä minä ajattelin. Sinä?’’
’’Voisin kai sitä laittaa. Pitää vain toivoa etten saa Kalkarosta parikseni’’, Kelly sanoi ja värähti huomaamattomasti.
’’Pidän peukkuja’’, Peter sanoi virnistäen.
’’Mitä jos käytäisiin laittamassa nimet sinne ja mentäisiin käymään ulkona. Olisi kiva nähdä miltä ne jääpatsaat näyttävät pimeällä’’, Kelly ehdotti ja oli valmiina nousemaan tuoliltaan.
’’Samapa tuo. Jos kerran et halua tanssia enää?’’ Peter varmisti ja laittoi juhlakaapunsa takin päälleen.
’’Ei kiitos yhtään enempää tanssimista. Jalkojani pakottaa ja veikkaan ettet halua minua enää yhtään kertaa varpaillesi’’, Kelly naurahti, ’’ja pitää minun säästää jalkojani edes vähän viimeiselle valssille.’’
’’Okei’’, Peter vastasi ja he suunnistivat kirjoittamaan nimensä.
Remus ja Lola kävelivät lähekkäin pitkin aurattuja kävelyteitä koulunpihalla. Suuren salin musiikin ja juttelun pauhu oli jäänyt taakse eikä sitä kuulunut enää lähes ollenkaan hangen vaimentaessa äänet. Kumpikaan ei oikein uskaltanut ottaa kädestä kiinni vaikka molemmat sitä halusivat. Lola ajatteli että olisi liian tunkeilevaa tunkea käsi Remuksen käteen ihan vain yhtäkkiä. Vaikka toisaalta se saattaisi olla todella mukavaa ja ihanaa. Hän päätti odottaa, josko Remus tekisi jotain asian suhteen. Onneksi Lolalla ei ollut sentään niin hyvä kuulo, että hän olisi kuullut Remuksen pään sisällä käytävän kamppailunäänet. Remuksesta tuntui kuin hänen kaksi minäänsä taistelisivat siitä, että pitäisikö ottaa Lolan kädestä kiinni vai ei. Toinen käski tarttua kiinni, koska olihan Lola siinä niin lähellä häntä ja hän voisi verhota kädestä kiinni ottamisen vaikka tahattomaan kädenheilahdukseen. Mutta entä jos Lola vetäisi kätensä pois ja säikähtäisi Remuksen elettä. Siitä seuraisi kyllä täydellinen tanssiaisten fiasko. Uskallanko ottaa hänen kädestään kiinni? Remus mietti kuumeisesti.
Tartu jo käteeni, Remus, Lola huomasi toivovansa.
Entä jos hän vetää käden pois, Remus mietti ja kauhisteli ajatusta siitä kuinka pahasti hän nolaisi itsensä.
No mikä kestää? Käteni on jo melkein omassasi! Ei luulisi olevan turhan vaikeaa, Lola ajatteli ja puuskahti mielessään.
Ei tästä tule mitään. Ihan sama, molemmat ajattelivat ja liikauttivat käsiään täsmälleen yhtä aikaa ja heidän sormensa kohtasivat. Remus ujutti kätensä Lolan kylmän käteen ja puristi hellästi. Hän vilkaisi vierellään kävelevää tyttöä ja huomasi tuijottavansa tätä silmiin. Lolan silmistä heijastui kuun kirkas valo ja taivaan tuhannet tähdet. Tämä hetki vaikutti juuri niin täydelliseltä ja romanttiselta, että jos Remus ei nyt saanut suudeltua Lolaa niin ei sitten milloinkaan. He pysähtyivät keskelle kaunista joulukuun iltaa. Heidän ympärillään olevat jääpatsaat ja talvikeijut hohkasivat taianomaista valoa luoden tunnelmasta yltiöromanttisen.
’’Tuota Remus-’’ Lola aloitti hiljaa ja katseli poikaa silmiin.
’’Shh’’, Remus sanoi ja laittoi sormensa suunsa eteen. Hän kumartui hitaasti ja tunnustelevasti eteenpäin ja antoi kevyen suukon Lolan huulille. Lola kosketti huuliaan siitä kohtaa mihin Remus oli häntä suudellut ja näytti hämmentyneeltä katsoessaan edessään seisovaa vaaleahiuksista ja meripihkasilmäistä poikaa. Remus uskaltautui kumartumaan uudelleen eteenpäin ja tällä kertaa Lola jopa vastasi suudelmaan samalla kietoen kätensä hellästi Remuksen kaulan ympärille. Remus halasi tyttöä ja painoi häntä itseään vasten hellästi ja samalla varmasti. He suutelivat jälleen ja tällä kertaa molemmat uskalsivat nauttia tuosta lämpimästä hetkestä niin paljon kuin vain pystyivät. Suudelman jälkeen he halasivat pitkään ja Remus kuiskasi: ’’Ai niin. Taidan pitää sinusta enemmän kuin ystävänä.’’ Hänen äänestään kuulsi nauru ja onnellisuus.
’’Kas kun en huomannut’’, Lola vastasi kuiskaten ja naurahti perään.
Chelly ja Sirius istuivat yhdessä nurkassa olevista lumisohvista. Chelly nojasi päätään silmät kiinni Siriuksen olkaan. Siriuksen käsi oli Chellyn hartioiden takana ja toinen käsi piti tyttöä tämän toisesta kädestä kiinni.
’’Arvaa mitä’’, Chelly sanoi uteliaan kuuloisella äänellä.
’’No mitä, prinsessa?’’ Sirius kysyi virnistäen ja katseli heidän yhdessä olevia käsiään.
’’On tosi ihmeellistä miten pystyimme välttelemään toisiamme näinkin pitkään’’, Chelly sanoi ja käänsi päätään niin että näki Siriuksen kasvot.
’’Eipä se nyt niin kovin ihmeellistä ole’’, Sirius vastasi.
’’Ai miten niin ei muka ole ihmeellistä?’’ Chelly kysyi kurtistaen kulmiaan ja nousten istumaan kunnolla. ’’Mieti nyt vähän. Olet kellistänyt kaikki muut koulun tytöt noilla harmailla silmilläsi ja mustilla seksikkäästi asettuvilla hiuksillasi muskeleista puhumattakaan. Minuapa et saanut valloitettua ennen tätä vuotta!’’
’’Pitäisikö minun loukkaantua äänensävystäsi?’’ Sirius kysyi uteliaasti, sillä Chelly kuulosti lähinnä voitonriemuiselta.
’’Ei nyt niinkään. Ilmoitin vain, että taidan olla seikkailuistasi suurin’’, Chelly sanoi itsetyytyväisyyttä pursuavalla äänellä.
’’No ainakin suurin seikkailu tähän asti’’, Sirius sanoi ja suukotti Chellyä otsaan.
’’Mikä muka voisi olla suurempaa kuin minä?’’ Chelly kysyi haastavalla äänellä. Siriuksella oli vastaus jo valmiina, mutta hän ei halunnut alkaa selittää koko juttua mysteerisestä lapusta ja puoliksi näkyvästä tekstistä. Toisaalta voisi olla kiva saada joku muukin avuksi ratkaisemaan lappusen arvoitusta.
’’On kyllä eräs juttu josta saattaa kehkeytyä suurikin seikkailu’’, Sirius vihjasi ja näki, että vastaus oli ollut totaalisen väärä. Chellyn silmät vaihtuivat silmänräpäyksessä viiruiksi, sillä tyttö tuijotti tuimasti vieressään olevaa poikaa.
’’Ala kertoa’’, Chelly käski ja Sirius arveli että olisi turha yrittääkään kuitata tilannetta sanomalla ’pitkä juttu’ tai muuta vastaavaa.
’’No muistatko silloin pari kuukautta sitten kun lennätimme Kalkarosta Suuren salin katossa?’’ Sirius kysyi huokaisten.
’’Kyllä ja älä vain sano että se liittyy kyseiseen herraan, sillä muuten saat olla varma että lähdet kämmenenjälki toisessakin poskessa pois näistä tansseista’’, Chelly uhkasi.
’’No se saattaa liittyä ihan vain pikkuriikkisen verran Ruikuliin’’, Sirius aloitti hitaasti, mutta kun näki Chellyn valmistautuvan lyömään, hän kiirehti lisäämään, ’’mutta en todellakaan ole varma onko hänellä mitään tekemistä koko jutun kanssa!’’
Chelly rauhoittui ja sanoi: ’’Okei, sait kiinnostukseni heräämään.’’
’’Niin siis silloin kun saimme Sarvihaaran kanssa jälki-istuntoa Kalkaroksen lennättämisestä, jouduimme kiellettyyn metsään, kuten varmaan muistat. No siellä minä sitten löysin sellaisen pergamentin palasen ihan keskeltä ei mitään.’’
’’Voi hitsi kun mielenkiintoista! Minä löysin myös sukkani sänkyni alta ja olin sentään etsinyt sitä jo kaksi vuotta’’, Chelly sanoi sarkastisesti ja sai nyrpeän katseen Siriukselta. ’’Okei, okei. Jatka vain. Miten muuten Kalkaros tähän liittyy?’’
’’Olen juuri pääsemässä siihen kohtaan. Löysin siis sen pergamentin sieltä metsästä ja takaisin tullessani näin kun Kalkaros meni samaan suuntaan mistä itse olin tullut hetki sitten.’’ Sirius oli madaltanut äänensä lähes kuiskaukseen ettei kukaan kuullut.
’’Ja se on kummallista koska…?’’ Chelly kysyi toinen kulma koholla. Sirius pyöräytti silmiään ja naksautti kieltään.
’’Olet yhtä vähä-älyinen kuin Sarvihaara’’, Sirius mutisi turhautuneena.
’’No kiitos vain!’’
’’Älä taas aloita. Eikö se muka ole ihmeellistä että Kalkaros meni metsään kainalosauvoissa, jalka kipsissä ja kaatosateessa?’’
’’No kun sanot sen noin niin asia on ihan erilainen. No mitä siinä pergamentissa sitten luki?’’ Chelly kysyi nyt jo uteliaisuutta äänessään.
’’No aluksi siinä ei lukenut mitään, mutta sitten siihen ilmestyi joku arvoituksen tapainen teksti. Sitä on aika vaikea lukea koska monet sanoista on vain osittain näkyvillä.’’ Sirius katsoi Chellyä ja huomasi tämän silmiin syttyneen uudenlaisen pilkkeen. Ne olivat jotenkin villit ja ehkä hivenen innostuneet? Hän nousi yhtäkkiä seisomaan ja suoristi mekkonsa etumusta.
’’Mihinkäs sinä menet?’’ Sirius ihmetteli kun Chelly jo veti häntä kädestä seisomaan.
’’No sitä lappua katsomaan. Tule jo!’’ Chelly repi Siriuksen seisaalleen ja lähti pikavauhtia kävelemään kohti salin ovia.
’’Hei! Entäs ne nimet siihen arvonta juttuun?’’ Sirius kysyi Chellyn vetäessä häntä perässään.
’’Ei jaksa laittaa. Tanssi vaikka Lilyn kanssa niin minä tanssin Jamesin kanssa’’, Chelly vastasi topakasti ja johdatti poikaystävänsä portaikkoon.
’’Täällä on todella kaunista’’, Kelly huokaisi kun he kävelivät Peterin kanssa järvenrantaa ja telttaa kohti.
’’Sanopa muuta’’, Peterkin myönsi katsoessaan taivaalle. Tähdet tuikkivat heidän yläpuolellaan kauniisti ja kevyt pakkasen säestämä tuulenviri heilautti hänen hiuksiaan. He saapuivat järvenrantaan. Kuten joka vuosi, tälläkin kertaa jäälle oli aurattu alue, jolla saattoi luistella. Alueen ympärille oli laitettu lyhtyjä valaisemaan yöllisiä luistelijoita. Kelly riemastui nähdessään luistin radan ja hänen oli ihan pakko päästä liukumaan sille.
’’Tule!’’ hän huudahti ja lähti nauraen juoksemaan, niin hyvin kuin vain pystyi korkokengissään, kohti telttaa, jonne oli ilmestynyt luistimia. Peter hölkkäsi nauravan Kellyn perässä kohti luistinten vaihtopaikkaa.
’’Luistele sinä vain. Minä voin liukua kengilläni’’, Peter sanoi ja nosti ylähyllyltä Kellylle valkoiset kaunokkaat.
’’Okei’’, Kelly vastasi ja meni puiselle penkille vaihtamaan korkokenkänsä. Hän oli hetkessä valmis ja pian hän ja Peter jo olivatkin jäällä, Peter kengillä ja Kelly luistimilla.
’’Tämä on kyllä joka vuosi niin ihanaa’’, Kelly sanoi nauraen, ’’joka kerta tulee lapsuus mieleen.’’ Peter yritti pysyä pystyssä liukkaalla ja kiiltävällä jäällä. Hän sai jotenkuten pysyttyä pystyssä ja heti kun hän saavutti kohtalaisen tasapainon, Kelly ampaisi kentän toisesta päästä häntä kohti kädet levällään ja iloinen hymy huulillaan. Kellyn törmätessä Peteriin, Peterin kenkien heikko pito petti lopullisesti ja he lensivät päällekkäin jäälle. Molemmat purskahtivat nauruun vaikka kaatuminen ei ollutkaan tehnyt hyvää häntäluulle. Kelly kierähti pois Peterin päältä ja jäin nauramaan jäälle.
’’Eihän sinuun vain sattunut?’’ Peter kysyi Kellyn nauraessa yhä vatsansa pohjasta.
’’Ei’’, tyttö kikatti. Hänen hiuksensa olivat sekaisin ja ne muodostivat vaaleanruskean alustan hänen päänsä alle. Peteristä näky oli todella kaunis. Hän ihaili sitä miten luonnollisen kaunis Kelly oli. Tämän vaaleanruskeat olkapäille ulottuvat hiuksensa heiluivat aina iloisesti kun tyttö käveli nopeasti käytävällä tunnilta tunnille. Samoin tytön korvasta korvaan ulottuva hymy sai huonoimmallakin tuulella olevan ihmisen nauramaan pelkästään siitä ilosta, että oli nähnyt Kellyn hymyn.
’’Noustaanko ylös?’’ Kelly kysyi katkaisten Peterin ajatukset. ’’Minulla on aika kylmä.’’ Peter hymyili vain ja auttoi Kellyn pystyyn. Kelly sai noustua juuri ja juuri ylös ennen kuin he jälleen löysivät itsensä jään pinnasta, tällä kertaa vastakkain istuen. He nauroivat jälleen katketakseen itselleen ja koko koulun piha tuntui kaikuvan siitä naurunäänestä.
’’No nyt oikeasti yritetään pysyä pystyssä’’, Peter nauroi ja yritti vaivalloisesti nousta ylös. Hän nousi ylös Kellyn tukemana, sillä tyttö pysyi pystyssä vain ja ainoastaan luistintensa ansioista. Peter joutui ottamaan Kellyn kädestä kiinni jotta pystyi kunnolla kävelemään teltalle. Teltta oli toistaiseksi autio ja Kellyn vaihdettua luistimensa takaisin korkokenkiinsä he menivät istumaan upottavalle sohvalle viltin alle.
’’Katso! Täällä on kuumaa kaakaotakin’’, Kelly huudahti ja suuntasi salamana pöydälle jossa oli suuri noidankattila joka höyrysi hiljalleen. Hän palasi hetken päästä kaksi mukillista kaakaota mukanaan.
’’Kiitos’’, Peter kiitti ja hörppäsi tulikuumaa juomaa. Neste poltti kieltä ja kitalakea ja Peter sylkäisi melkein kaiken ulos. Kelly katsoi Peteriä kulma koholla ja vino hymy huulillaan.
’’Kuumaa.’’
Lily ja James pyörähtelivät ympäriinsä koko ajan uusia tanssikuvioita tehden. Heidän lisäkseen tanssilattialla ei ollut kuin kymmenen paria, vaikka musiikki oli vaihtunut vetävään tanssimusiikkiin. Bändin jäsenet soittivat fiiliksissään kuin viimeistä päivää ja Lily nauroi niin että vatsaan sattui. James pyöräytti Lilyn kätensä alta ja Lily oli törmätä suoraan päin Regulus Mustaa ja tämän seuralaista.
’’Oho, anteeksi’’, Lily kikatti matkalta takaisin Jamesin syliin.
’’No olisit vain törmännyt’’, James nauroi ja pyöräytti Lilyn toiseen suuntaan.
’’Ajattelin etten halua saada pahoinpitelysyytettä’’, Lily huudahti ja pyörähti piruetin. Kappale loppui mahtavaan trumpettisooloon ja kaikki taputtivat raikuvasti käsiään yhteen. Lily löi käsiään niin kovasti yhteen että lopetettuaan ne olivat ihan punaiset.
’’Mitähän ainetta tuossa boolissa oikein on?’’ James kysyi nauraen tyttöystävänsä hullunkuriselle ilmeelle.
’’En tiedä, mutta tunnelma ainakin on katossa!’’ Lily hihkaisi ja heittäytyi Jamesin kaulaan.
’’Olet aivan liian villi tällä hetkellä etkä ollenkaan oma rauhallinen itsesi’’, James huomautti.
’’Höpsis. Vihdoinkin voi ottaa kunnolla rennosti, niin eikö siitä tilanteesta saa nauttia?’’ Lily sanoi ja pörrötti Jamesin hiuksia.
Remus ja Lola kävelivät juuri Hagridin mökin ohitse. Mökki näytti kuunvalossa kermalla kuorrutetulta täytekakulta sillä lumikinokset roikkuivat katon reunojen yli. Remus oli kietonut kätensä Lolan harteiden ympäri ja Lola laittanut kätensä Remuksen selän taakse. He kävelivät hitaasti takaisin linnaa kohti.
’’Tiedätkö mitä?’’ Remus kysyi yhtäkkiä.
’’No?’’ Lola vastasi kohottaen katsettaan.
’’Olen ollut ihastunut sinuun jo Siriuksen syntymäpäiviltä asti’’, Remus hymähti, ’’en vain missään välissä uskaltanut kertoa sinulle tunteistani.’’
Lola naurahti hieman ja kurottui suutelemaan tuoretta poikaystäväänsä.
’’Voi sinua’’, hän sanoi.
Loppumatkan he kävelivät hiljaisuuden vallitessa. Satunnaiset pöllöt huhuilivat utuista huhuiluaan pöllölässä ja metsässä. Ajoittain myös thestralien syvät ulvahdukset sekoittuivat kevyeen tuuleen.
