Title: Kookospähkinä (tai Tupakkavalistusta Remuksen tapaan)
Pairing: Sirius/Remus
Rating: S
Genre: huumoripitoinen fluffromancedraama
Summary: "Mistä lähtien sinulla on mennyt länsi ja itä noin pahasti sekaisin?"
Disclaimer: Kaikki minkä tunnistatte Rowlingille kuuluvaksi, myös kuuluu hänelle.
A/N: It's meeee!!! Comeback!
*köh köh* Koneeseen iski joku vika, fontit nousi taivaisiin...
*köh* SIIS, heipä hei, pitkästä aikaa! Palasin erittäin spontaanisti takaisin S/R:n pariin. Tässä uutukaiseni. Tässä he ovat siis aika pieniä pentuja, about 14-15-vuotiaita ja ekaa kertaa tunnustamassa tykästymistään.
Aikamoisen höttöinen eikä nerokkuuttakaan löydy hakemallakaan, mutta koittakaa vaikka edes vähän nautiskella. ^^
Kookospähkinä
* * * * *
Ilta himmeni rohkelikkotornin ikkunoiden takana, Kelmien makuuhuoneessa soi vanha äänilevy, ja Remus mökötti. Ripeät askeleet lähestyivät, ovi tempaistiin auki eikä tarvinnut edes katsoa sitä kohti tunnistaakseen tulijan.
”Moro, Kuutamo!”
”No terve.”
Sirius istuutui Remuksen viereen ikkunalaudalle näyttäen aivan liian hyvältä shakkikuvioisessa kauluspaidassaan ja Remus vältti katsomasta häneen. Hänen tarkoituksenaan oli näyttää vihaiselta, ei lumoutuneelta.
”Mistä puristaa?”
Kysymys lennähti ilmaan keveänä ja lähes välinpitämättömänä, mutta Remus aisti toisen pojan jännittyneen. Jokin tämän ylösalas heiluvassa jalkaterässä ja hiuksia sukivassa kädessä kertoi, ettei poika jättäisi häntä rauhaan ennen kuin hän selittäisi.
”Ei mistään.” Remus yritti vaikuttaa läpitunkemattomalta muurilta, läheskään onnistumatta, sillä hän tunsi vastustuksensa sulavan ennennäkemätöntä sekuntivauhtia Siriuksen istuessa lähes kiinni hänessä, lämpimänä ja vakavoituneena.
”Hyvä on, älä kerro. Anna minun arvata”, mustahiuksinen vastasi mietteliäänä. Remus hymyili salaa. Sirius oli hänen ansassaan. Sirius ei luovuttaisi, ja se kertoisi taas kuinka tämä piti hänestä erilailla kuin muista. Jamesin kanssa väitellessään Sirius luovutti heti nauraen, ja jos James mökötti, Sirius jätti hänet suopeasti omaan rauhaansa. Remus oli Siriukselle pakkomielle, eikä hän edes itse huomannut sitä.
”Lunttasinko sinulta tänään jästitiedon kokeessa?” Sirius kysyi kauhistuneena mietittyään noin viisi sekuntia.
”Et”, Remus tokaisi. ”Kai?”, hän lisäsi ja käänsi kysyvän katseensa Siriukseen.
”No, se siitä sitten”, Sirius totesi naurahtaen ja pyyhkäisten teatraalisesti otsaansa. ”Hmm... Et kai suuttunut siitä, kun sanoin että syöt liikaa suklaata? Kuutamo, senkin hölmö, en minä tarkoittanut että olisit lihonut tai mitään, mikä ei edes todellakaan olisi pahitteeksi, kun olet niin kamalan laiha ja hento-”
”En, en”, Remus keskeytti, tukahduttaen vaivoin hymynsä. Sirius rentoutui taas nojaten ikkunaan, painoi leukansa rintaansa ja ummisti silmänsä. Remus katseli häntä hetken ja mietti nukkuiko vai pohtiko hän, mutta sitten Sirius ponkaisi pystyyn ja hihkaisi: ”Heureka! Se on se perjantaiyön skenaario!”
Remus katsoi häntä ilmeellä joka sanoi: Mikä helvetin skenaario? mutta Sirius ei välittänyt, vaan katsoi Remusta pahoittelevana. ”Ei sellaisesta tarvitse vetää hernettä nenään, Kuutomoiseni.”
”Siis...Häh?” Remus sai kysytyksi.
”Olin juonut aivan liikaa”, Sirius jatkoi kuin ei olisi kuullut, ”ja no, ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön...”
”Kiinnostavaa”, Remus nyökkäili, ”mutta - mistä helvetistä oikein puhut?”
”Ai...” Sirius epäröi. ”Eikö James kertonutkaan sinulle? No, olit mennyt nukkumaan ja me jatkoimme pullonpyöritystä vielä jonkin aikaa, ja minä sain tehtäväksi...” (tässä vaiheessa Remus huomasi epäsiriusmaisen punastuksen leviävän tasaisesti Siriuksen poskille) ”antaa sinulle hyvänyönsuukon.”
Punastuminen taitaa olla tarttuvaa, Remus ajatteli tuntiessaan kuumotuksen nousevan kasvoilleen. Hän yritti kertoa kiihtyvää tahtia takovalle sydämelleen, että oli turha innostua kännisen ihastuksensa viattomasta suukosta, mutta se innosti sitä vain lisää.
”Jaa”, hän mutisi katsellen rispaantunutta matonreunaa. ”Mihin annoit sen?”
Kysymys tuli suusta kuin karaten, säikähdyttäen Remuksen itsensä perinpohjin. Mutta Sirius hymyili.
”Tuohon." Ja samassa kaksi viileää kättä tarttuivat hellästi Remusta kasvojen sivuilta. Nopea ja kuuma huulten kosketus kävi hetkellisesti Remuksen poskella, ja oli sitten poissa, tilalla Siriuksen ujo hymy ja seinäänsuunnattu katse.
Remuksen teki mieli kysyä: mitähelvettiä-oletkokännissä-rakastatko minua-oletkohullu-tuletkomiehekseni-olikotuovitsi-missäkohtaapitinauraa-tiedätköettäolenrakastunutsinuun? mutta hän sai aikaan vain typertyneen äännähdyksen. Siriuskaan ei enää saanut sanaakaan suustaan, vaan hapuili kiusaantuneena rintataskustaan tupakka-askin. Remus näytti typertyneeltä vielä hetken, äkkäsi sitten Siriuksen Chesterfieldit, ponkaisi jaloilleen ja katsoi murhaavasti tupakkaansa sytyttävää poikaa. Sytyttimen virkaa toimittava taikasauva sammui vaisusti sihahtaen Siriuksen nähdessä Remuksen ilmeen.
”Mitä?”
”Onko nyt kivaa pyytää kaveria kokeilemaan tupakkaa hyppytunnilla, ja sitten sauhutella ylimielisenä puskassa jonkun kikattelevan tytön kanssa?” Remuksen sanat tulivat ulos kuin toisiinsa sidottuina, niin pikkukakaramaisen loukkaantuneena puhetulvana, että Remus nolostui.
”Häh?”
Remus kaivoi taskuaan, taitteli auki paperilappusen ja ojensi sen Siriukselle.
Kuutamo, tupakalle heti tunnin jälkeen?
Länsitornin takana on sopiva metsikkö, opet ei huomaa.
Nautinnon tarjoaa, minä
”Ja sitten – oharit – ja sinä - jonkun tytön kanssa”, Remus kyhäsi lauseen kokoon minkä loukkaantumiseltaan kykeni, ja katsoi Siriusta vaativasti.
Sirius taitteli lapun takaisin juhlavin elein, heitti sen raotetusta ikkunasta alas, laittoi tupakkansa takaisin taskuun, risti kätensä rinnalleen ja hymyili tyytyväisenä.
”Kuutamo. Mistä lähtien sinulla on mennyt länsi ja itä noin pahasti sekaisin?”
Remus vain tuijotti kysyvästi.
”Sanoit: sauhutella ylimielisenä puskassa. Tarkoitat varmaan niitä tuuheita hutsunmarjapöheikköjä - itätornin takana?”
Remus katsoi ensin vasemmalle ja sitten oikealle, kuin kerraten ilmansuuntia, laski katseensa mattoon ja nosti kätensä silmilleen.
”Anteeksi”, hän sanoi sitten ja nosti hymyilevän katseensa Siriukseen, joka katseli häntä hellästi.
”Et kai sinä nyt pelkän puskasta kuuluvan kikattelun takia luule, että minä olen sen aiheuttaja?" hän nauroi.
"Oikeastaan aika söpöä miten mustasukkainen olet." Sirius tarttui yllättäen Remuksen solmioon, vetäen häntä lähemmäs.
"Sinäkin olet... söpö", Remus tunnusti tuijottaen Siriuksen avonaisten paidannappien takaa näkyvää vaaleaa ihoa ja punastuen ennätysvauhtia.
Sirius kiskaisi hellästi solmiosta, saaden Remuksen kohottamaan kasvonsa ja kohtaamaan hänen katseensa. Miettimättä mitä teki, Remus vei huulensa hieman epäröiden muutaman sentin päähän toisen huulista. Nenänpäät koskettivat toisiaan, Remus tunsi Siriuksen mintuntuoksuisen hengityksen, sulki silmänsä ja kosketti huulillaan Siriuksen huulia. Seurasi pehmeä ja kokeileva suudelma.
”Kookospähkinä?” Sirius hymyili vasten Remuksen leukaa.
”Mmhäh?” esitti vastakysymyksensä Remus, joka ei halunnut irrottaa huuliaan Siriuksen huulista.
”Sinulla on huulirasvaa”, Sirius selitti, ja syventyi maistamaan sitä uudelleen.
Remus tajusi, että maistelisi paljon mieluummin Siriusta kuin tupakkaa, eikä niin ollen enää koskaan tuntenut tarvetta polttaa.
Ei edes vaikka Sirius houkutteli häntä vielä useaan kertaan länsitornin taakse tupakalle.
Älkää käsittäkö väärin - Remus lähti kyllä mukaan, mutta tuossa metsikössä tehtiin aina jotain aivan muuta kuin poltettiin.
* * * * *
