// Alaotsikko: mystery, drama, monia parituksia
Title: Ei sitä miltä näyttää
Author: Spirit M
Rating: K-11
Genre: Mystery, drama
Pairing: mm. Daphne/Theodore, Ginny/Dean Thomas, Draco/Astoria...
Disclaimer: Rowling omistaa kaiken, minkä huomaatte hänen omistavan
Warnings: Murhia.
A/N: Niin, tämä on siis murhamysteerisarjajuttu, ja kirjotan nyt ekan kerran jotain tällästä, niin, että älkää kiltit hirttäkö ^^' Ai niin, sitten kun jotain alkaa oikeasti tapahtumaan, niin saatte esittää epäilyksenne. Ja tuo prologi on ihan liian lyhyt, tiedän sen.
Prologi
Aivan tavallinen päivä syyskuun lopussa tai lokakuun alussa. Oli Lunan viides vuosi Tylypahkassa. Ilma oli lämmin. Taivas oli pilvetön.
”Tietää pahaa”, Theodore Nott sanoi hiljaa loitsujen luokassa. Draco katsahti häneen.
”Kuinka niin?” hän vastasi säikähtäen. Poika säikkyi nykyään kaikkea, vaikka yrittikin peittää sen.
”Lämmintä syksyyn asti. Erikoisen lämmintä”, poika sanoi salaperäisesti ja vilkaisi ympärilleen, aivan kuin olisi kertomassa salaisuutta. Hän avasi suunsa, sulki sen ja vilkaisi taas kirjaansa. Draco tuhahti ja käänsi päänsä pois. Jokin toisessa pojassa oli kuitenkin saanut Dracon varuilleen.
Theodore vilkaisi vielä kerran Malfoyta. Tämä oli jo kuin olisi unohtanut koko asian, mutta vaikutti silti hermostuneelta. Theodore naurahti hiljaa. Ei ollenkaan iloisesti.
Luna oli kuunnellut tarkasti poikien juttelun ja painoi sen mieleensä.
Kaikki halusivat ulos. Oli läkähdyttävän kuuma. Epätavallisen kuuma. Aivan liian kuuma. Mutta kaikki opettajat pitivät oppilaat sisälle, kunnes tunnit loppuivat. Kukaan ei suostunut päästämään oppilaitaan normaalia aikaisemmin ulos, vaikka jokainen luokka ruinasi. Kun vihdoinkin päivä päättyi, olivat käytävät aivan tungoksessa, niin kuin yleensä.
Kaikki (tai ainakin suurin osa oppilaista ja myös monet professorit) halusivat ulos. Aurinko paistoi, kuului lintujen viserrystä ja iloista naurua. Kaikki olivat iloisia ja Draco oli unohtanut lyhyen keskustelun. Hän yritti keskustella Astoria Greengrassin kanssa, huonolla menestyksellä. He istuivat harmaalla kivellä. Astoria vastasi lyhyesti Dracon kysymyksiin, mutta tämä ei lannistunut. Astorian isosisko Daphne jutteli Theodoren kanssa. Heillä sen sijaan juttu luisti. Theodore nojasi puuhun ja Daphne nojasi Theodoreen. Puun toisella puolella istui Luna.
Luna istui siinä, luki kirjaa kasveista. Puolella korvalla hän myös kuunteli Daphnen ja Theodoren keskustelua, vaikka se sisälsi vain Daphnen valitusta säästä ja Theodoren selityksiä lämmölle, ja molempien lyhyitä rakkaudentunnustuksia. Luna vilkaisi ympärilleen. Tylypahkan portailla istui monia oppilaita. Ginny puhui Dean Thomasille ja McGarmiwa nalkutti joillekin luihuisille, kun he olivat kiusanneet erästä ensiluokkalaista puuskupuhia. Luna huomasi myös Harry Potterin ja hänen seuranaan olivat Hermione ja Ron. Kuten yleensä, Luna ajatteli pisteliäästi ja huokasi. Tämä ilma sai pään särkeään. Mistään ei tullut edes pienen pientä tuulen virettä. Luna sulki kirjansa ja nousi. Daphne, joka oli leikkinyt Theodoren hiuksilla, jähmettyi. Hän käänsi päänsä kohti Lunaa ja huudahti vihaisesti:
“Salakuuntelitko sinä meitä?” Luna katsoi hämmentyneen näköisenä Daphnea.
“En… Miksi minä teitä salakuuntelisin? Ei minua teidän juttunne kiinnosta”, vastasi ja kurtisti kulmiaan, ”Heippa.”
“Kamala tyttö. Salakuunteli meitä”, Daphne valitti Theodorelle, joka kuunteli tylsistyneenä. Olivatko kaikkien tyttöystävät tälläisiä?