Ensimmäinen luku, jossa on sitten hän-kertojaa, toivottavasti ette sekaannu kauhean pahasti. Luvussa on 1354 sanaa, josta olen todella ylpeä. Tuskan ja hien takana tämäkin luku.
Luku 1
Ajat muuttuvatSirius Musta juoksi keittiöön, jossa hänen paras ystävänsä James Potter istui jo syömässä aamiaista. Pojalla oli viisi lettua lautasellaan.
”Auta armias, jos et jättänyt minulle ainuttakaan lettua! Tiedäthän, että rakastan äitisi tekemiä lettuja yhtä paljon kuin...”, Sirius sanoi etsien sopivaa sanaa.
”... Lily Evansia. Joo, tiedetään”, James huomautti suu täynnä lettua.
”Hei! On minulla muutakin ajateltavaa, kuin tytöt”, Sirius protestoi laittaessaan kymmenen lettua lautaselleen ja sen päälle ison kasan hilloa ja jäätelöä.
”Niin, ruoka”, James virnisti katsoen Siriuksen lettukasaa.
”Paraskin puhuja”, Sirius mutisi työntäen yhdellä kertaa kolme lettua suuhunsa.
”Huomenta, pojat”, Jamesin isä Charlus Potter sanoi ilmestyessään yhtäkkiä keittiöön. ”Sirius, miksi ihmeessä sinulla on Jamesin paita päälläsi?”
Sirius virnisti hyväntuulisena. Hänellä oli päällään musta t-paita, jossa oli leijona. James vilkaisi ystävänsä paitaa ja aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla.
”Sinä... olet... vienyt... minun... parhaimman... paidan!” poika onnistui sanomaan järkytyksensä lomasta.
Sirius nauroi.
”Näin on päässyt käymään”, poika virnisti. ”Minun oma paitani hukkui muuton aikana”, hän jatkoi ikään kuin selitykseksi.
James mutrisi huuliaan.
”Isä, sano jotain tuolle paidanvarastajalle”, hän käski.
Charlus yritti pidätellä nauruaan, mutta ei onnistunut. Hän purskahti nauruun ja se sai Jamesin suun mutristumaan entistä enemmän, jos se enää oli edes mahdollista.
Kaikki säpsähtivät, kun pöllö lensi ikkunasta sisään. Se pudotti Charluksen nenän eteen kirjeen ja lensi saman tien ulos. Charlus aukaisi kirjeen ja hänen hymynsä hyytyi ja ilme muuttui järkyttyneeksi.
”Kenet on tapettu?” James kysyi uteliaana. Charlus mulkaisi poikaansa ja kirosi.
”Ketään ei ole tapettu, mutta Kuolonsyöjät ovat kidnapanneet Nholmit”, Charlus sanoi. Rei ja Rudolf Nholmit olivat Jamesin ja Siriuksen kanssa samalla vuosikurssilla, mutta eri tuvassa. Rei oli kaunis korpinkynsiläinen tyttö ja Rudolf, joka tunnettiin paremmin Rudona, oli komea korpinkynsiläinen poika. Jamesin mielestä he olivat molemmat hyvin mukavia ja hän seurusteli Rein kanssa.
”Voi ei”, hän sanoi surullisesti. ”Minun täytyy lähettää Reille kirje”, hän mutisi ja lensi saman tien yläkertaan. Charlus katsoi poikansa perään yhtä surullisena kuin James.
”Toivottavasti Reille ei ole käynyt kuinkaan”, Sirius sanoi äkkiä. ”James murtuu täysin”, hän jatkoi hiljaa. Siriuksella itsellään oli suhde rohkelikkolaiseen tyttöön, Lily Evansiin.
”Mene hänen luokseen”, Charlus ehdotti. ”Minä menen töihin.”
Sirius nyökkäsi, otti Jamesin keskenjääneen lettupinon ja omansa ja lähti yläkertaan. Mennessään hän pohti, mitä sanoisi parhaalle ystävälleen.
James istui huoneensa kirjoituspöydän ääressä kädet painettuina kasvoihin. Näky sai Siriuksen melkein perääntymään huoneesta, mutta hän päätti kuitenkin jäädä. Jos Reille oli käynyt jotain James kaipasi tukea.
Sirius laski lautasen ja lasin Jamesin viereen ja istuutui itse sängylle. Hän katseli hiljaa ympärilleen huoneessa. Jamesin huone oli koristeltu punaisin ja keltaisin värein ja se oli aika isokin. Huoneessa oli kaksi ikkunaa, toinen sängyn yläpuolella ja toinen päätyseinässä, oikeastaan se oli ovi, josta pääsi parvekkeelle, jossa Sirius ja James istuivat todella usein.
”Onko Rei kunnossa?” Sirius kysyi jotain sanoakseen.
James kohotti olkapäitään.
”En tiedä. Lähetin vasta äsken hänelle kirjeen”, poika mutisi nostaen päänsä. Sirius huomasi, että pari kyyneltä eksyi pojan poskelle. James näytti itse hämmästyvän kyyneleistään ja pyyhki ne hihallaan pois.
Juuri silloin avoimesta parvekkeen ovesta lensi sisään lehtopöllö. Sirius nousi, otti pöllön ja antoi kirjeen Jamesille, kun poika itse ei nostanut katsetakaan. Lukiessaan kirjettä Jamesin kasvoille levisi helpottunut hymy.
”Rei on kunnossa!” poika huudahti ja naurahti. Hän luki kirjeen loppuun ja hymy hyytyi. ”Mutta Rudo on kuollut ja hänen vanhempansa ovat kadonneet.”
”Miten?” Sirius kysyi. Jos hänen vanhemmillaan tai veljellään oli asian kanssa jotain tekemistä hän kyllä...
”Rei kertoo, että illalla kun he olivat Rudon kanssa pelaamassa koripalloa - se on joku jästien peli, jota Rudo harrasti huvin vuoksi – heidän luokseen oli tullut huppupäinen velho, joka oli kysellyt jotain Vuotavasta noidankattilasta. Rei ja Rudo kertoivat, että Vuotava noidankattila sijaitsee parin kilometrin päässä. Velho oli kiittänyt ja lähtenyt kävelemään, mutta yhtäkkiä velho oli kääntynyt ympäri, tappanut Rudon ja tainnuttanut Rein. Sen jälkeen tämä oli kai mennyt heidän taloonsa ja vienyt heidän vanhempansa. Muuta ei tässä sanota, paitsi että Rei on mielettömän väsynyt ja surullinen”, James kertoi tarkastaen välillä joitain kohtia kirjeestä. ”Ajattelin pyytää Reitä meille asumaan siksi aikaa, kunnes hänen vanhempansa löytyvät.”
Sirius nyökkäsi. Hän ymmärsi ystävänsä tuskan, mutta paloi halusta päästä kirjoittamaan Lilylle kaikesta tapahtuneesta. Hänkin olisi halunnut kutsua tyttöystävänsä Pottereille, mutta hän ymmärsi, että Reillä oli vaikeampaa, koska hänellä ei ollut ketään. Lilyllä oli vanhemmat ja isosisko.
”Haluaisitko sinä pyytää Lilyn tänne?” James kysyi aivan kuin olisi lukenut ystävänsä ajatukset. Sirius nyökkäsi innokkaana. ”Sitten Rein ei tarvitsisi nukkua yksin ja Rei ja Lily kuitenkin tulevat aika hyvin toimeen keskenään, vai mitä?”
”Joo. Kirjoitan Lilylle heti”, Sirius ilmoitti ja lähti huoneesta jättäen ystävänsä yksin. Hän kiiruhti seuraavaan huoneeseen.
Siriuksen huone oli pienempi, kuin Jamesin. Se johtui siitä, että Siriuksen huone oli entinen vierashuone. Hänen huoneensa oli täysin valkoinen lukuunottamatta yhtä punakeltaista rohkelikko-lippua.
Hei, Lily,
Miten siellä menee? Täällä menee aika ankeasti, varsinkin tänä aamuna. Joka päivä on ilmoituksia kadonneista ihmisistä, tänään oli ilmoitus Nholmien perheestä, tiedäthän, että James seurustelee Rei Nholmin kanssa. Hän oli peloissaan, mutta rauhoittui, kun sai kuulla, että Rei on elossa. Tosin Rein kaksoisveli Rudo on kuollut ja hänen vanhempansa on kidnapattu. James pyytää Reitä asumaan tänne loppukesäksi.
James käski kysyä myös sitä, että haluaisitko sinä tulla asumaan Pottereille. James haluaa, että Reillä on joku tukenaan huoneessaan ja hän kuulemma ajatteli heti sinua. Mutta minä haluan vain olla siellä, missä sinäkin olet.
Jos päätät tulla tänne lähetä minulle pöllö ja tule Likusteritien päätyyn tänään kello yksitoista. Jos taas et jostain syystä halua tulla tänne, lähetä minulle pöllö silti. Kaipaan sinua ja rakastan sinua.
Sirius Sirius lähetti kirjeen Jamesin pöllöllä, sillä hänen omansa oli jäänyt hänen entiseen kotitaloonsa. Sirius oli muuttanut Pottereille vasta edellisellä viikolla, mutta oli jo kotiutunut helposti ja ystävystynyt Jamesin vanhempien kanssa.
Sirius heittäytyi sängylleen ja nukahti nähden unia kauniista punatukkaisesta ja vihreäsilmäisestä tytöstä.
***
Samaan aikaan Lily luki kirjettään kotona ja hymyili Siriuksen kutsulle. Totta kai hän lähtisi, jos vain saisi vanhemmiltaan luvan.
”Äiti!” Lily huusi. Hyvin nopeasti hänen äitinsä tuli hänen huoneeseensa ja istuutui Lilyn keltaiselle sängylle.
”Mitä asiaa, kulta?”
”Poikaystäväni pyytää minua asumaan hänen luokseen loppukesäksi. Hän itse asiassa asuu parhaan kaverinsa luona”, Lily kertoi. ”Hänen parhaan kaverinsa tyttöystävän vanhgemmat on kidnapattu ja isoveli on tapettu ja tämä tyttöystävä muuttaa asumaan poikaystäväni parhaan kaverin luokse. Poikaystäväni paras kaveri haluaa, että minä muuttaisin kanssa sinne, jottei hänen tyttöystävänsä tarvitse olla yksin. Saanhan mennä, äiti?” Lily selitti sekavasti. Hän hymyili enkelimäisesti, jolloin hänen äitinsä oli pakko antaa hänelle periksi. Tämä myöntyi.
Lily lähetti Siriukselle kirjeen, jossa kertoi tulevansa. Sen jälkeen hän pakkasi kolme laukkua tavaraa ja sitten hänen piti odottaa neljästä yhteentoista. Ne seitsemän tuntia olivat Lilyn elämän pisimmät tunnit. Tai ainakin sen jälkeen, kun Sirius oli loukkaantunut huispausta pelatessaan ja hänen täytyi odottaa, että pääsi käymään poikaystävänsä luona.
Vihdoin kello oli yksitoista ja Lily raahasi kolme laukkuaan eteiseen. Hän halasi pikaisesti vanhempiaan.
”Pärjäile. Ja kirjoittele, opiskele ahkerasti”, Lilyn äiti kehotti halatessaan tytärtään silmät märkinä.
”Minne tuo on jo nyt menossa?” Lilyn isosiskon ääni kysyi huoneen nojatuolista. Lily käänsi katseensa ja näki Petunian istuvan nojatuolissa syömässä leipää ja lukemassa jotain kirjaa.
”Lily menee loppukesäksi poikaystävänsä luokse. Tuot hänet sitten jossain vaiheessa näytille”, hra Evans käski iskien nuorimmalle tyttärelleen silmää. Lily hymyili ja nyökkäsi.
”Epäreilua! Miksi minä en saa mennä Vernonin luokse, mutta Lily saa mennä kummajaispoikaystävänsä luokse!” Petunia protestoi. ”Olen kaiken lisäksi vielä vanhempi.”
”Puhutaan siitä myöhemmin, Petunia”, rva Evans sanoi.
Lily sanoi kaikille heippa ja lähti pimeään yöhön. Jo kaukaa hän näki Siriuksen seisovan Likusterintien päässä ja hän vilkutti poikaystävälleen. Rva Evans katseli ikkunasta tytärtään ja tämän komeaa poikaystävää.
”Kyllä hän näyttää ainakin sopivalta pojalta Lilylle”, hän kuiskasi miehelleen, kun Sirius halasi Lilyä lämpimästi ja suuteli sen jälkeen suoraan suulle. Petunia tuhahti nähdessään tämän kohtauksen. Salaa hän oli Lilylle kateellinen. Lilyllä oli niin komea poikaystävä! Petunia kuitenkin tiesi, ettei Sirius ollut hyvä ihminen. Hän aavisti sen jostain.
”Mihin ihmeeseen tarvitset näin paljon tavaraa?” Sirius kysyi nostaen Lilyn kevyimmän laukun.
”Ei tässä edes ole paljoa tavaraa. Matka-arkussa on kaikki kirjat, siinä laukussa ja tässä vaatteet”, Lily vastasi. Hän otti kiinni matka-arkustaan ja Sirius heilautti sauvaansa.
Hetken kuluuttua Likusterintie oli tyhjänä. Rva Evans laittoi verhot olohuoneensa ikkunan eteen ja passitti tyttärensä nukkumaan. Sen jälkeen hän kävi itse nukkumaan miehensä viereen.
----------------------
Kommentteja?
