// Alaotsikko: Ron/Draco, missään vaiheessa ei tosin mainita Dracon nimeä.
Kirjoittaja: jonke
Ikäraja: S
Genre: Slash, Romance, one-shot
Fandom: Harry Potter
Paritus/Päähenkilöt: Ronald Weasley/Draco Malfoy
Vastuuvapaus: En omista hahmoja millään lailla, hahmot kuuluvat J.K Rowlingille.
Tiivistelmä: Ron on hyvin vihainen ja Draco koettaa saada häntä rauhoittumaan, ja no.. en muuta osaa sanoa
A/N: En tiedä mistä idea tähän tuli, kirjoitin tämän suunnilleen puolessa tunnissa, jotenkin siitä tuli sitten ihan ok, joten ajattelin jakaa sen teidän kanssanne. Tämä on minun ensimmäinen one-shottini, lopetus on aina hankalaa, siksi harrastankin pidempiä ficcejä.
Ulkoasussa on kyllä hiomisen varaa, mutta tämä oli vasta ensimmäinen jonka tänne olen laittanut! Toivottavasti kehityn vielä!! XD
He's in love with the boy"Sinä rakastat häntä!", mies tärisi sanoessaan sen, lähestyin häntä varoen, sillä tiesin että hän voisi käydä väkivaltaiseksi vihoissaan.
"Kulta..", sanoin ja tavoittelin ääneeni pehmeää sävyä, mies nosti katseensa minuun. Hän tärisi yhä katsoessaan minua noilla upeilla sinisillä silmillään. "Älä yritä kieltää!", nyt mies murisi ja se sai minut värisemään, astuin kuitenkin taaemmas, mies ei lopettanut tärisemistään, hän oli vihainen.
"Ainoa mies jota rakastan, olet sinä.", sanoin ja katsoin häntä silmiin, omilla harmailla silmilläni. Toivoin hänen näkevän vilpittömyyteni niistä. "Hän kertoi mitä teitte edellisenä yönä!", mies vei kätensä taikasauvalleen ja pelko hiipi hiljalleen koko vartalooni. "Ronald.. se ei ole totta.", sanoin nieleskellen ja pakottauduin jättämään taikasauvani lojumaan kirjoutuspöydälle edessäni. Peräännyin askeleen ja katsoin miestä uudelleen silmiin, toivoen että tämä uskoisi, rauhottuisi.
Mies pudisti päätään ja puristi taikasauvaansa lujemmin, hän oli nostanut sitä hieman ylemmäs, se osoitti minuun. "Ron.. minä rakastan sinua, mikset usko minua??", kysyin jo hiukan epätoivoisesti. "En koskaan loukkaisi sinua, en koskaan!", painotin viimeistä sanaa ja odotin miehen vastausta. Punaiset hiukset heiluivat komeiden kasvojen edellä kun mies pudisti päätään, hän tarvitsi hiustenleikkuuta.
"Mutta hän näytti minulle, hän näytti!", Ron painotti viimeistä sanaansa ja nosti nyt taikasauvaansa niin että se osoitti suoraan minuun, rintakehääni. En voinut uskoa tätä, mitä sillä miehellä oli minua vastaan, tarkoituksellako hän halusi ystävänsä tappavan minut?? Ei, ei Ron minua tappaisi, hän oli ollut Rohkelikon tuvassa, hänestä ei olisi siihen.. vai olisiko??
"Weasley.. mitä hän näytti sinulle??", kysyin ääni väristen. Mies veti syvään henkeä ja nosti katseensa minuun. "Hän.. sängyssä.. sinun.. kanssasi..", Ron sanoi takellellen. En pystynyt pidättelemään naurahdustani, mutta sillä sain Ronin tuijottamaan minua vihaisena. "Ron.. rakas.. minä en ole koskaan ollut hänen kanssaan niin, tuskin siedän koko miestä!", aloin olla jo epätoivoinen. "Miten saan sinut uskomaan sen??", kysyin vielä ja pääni sisällä rukoilin että mies laskisi taikasauvansa.
Ron näytti miettivän, hän voihkaisi. Tiedän, etten siinä tilanteessa olisi saanut kiihottua äänestä, mutta niin minulla oli tapana tehdä aina kun kuulin sen. Peruutin hieman ja katsoin miehen kasvoja jotka olivat nyt vääristyneet kivusta, samassa huomasin seisovani aivan hänen edessään. "Oletko kunnossa??", kysyin huolestuneena, mies tiputti taikasauvansa ja katsoi minua silmiin. "Hän kertoi.. hän näytti.. en saa sitä mielestäni.", Ronin ääni oli sortumaisillaan, varovasti kiedoin käteni hänen ympärilleen.
"Minä rakastan sinua ja ainoastaan sinua. Enkä ole koskaan ollut hänen kanssaan sängyssä, en missään merkeissä. Eikä sillä ole väliä että hän on kuuluisa.. Sinä olet ainoa mies minulle.", sanoin ja toivoin hänen vihdoin uskovan minua. Viha nousi kurkkuuni kun ajattelin kuinka se mies oli loukannut minun rakastani, minun Roniani.
Ron hengitti raskaasti niskaani ja se sai minut värisemään, en voinut olla hymyilemättä. "Minä rakastan sinua.", sanoin ja kiedoin käteni tiukasti hänen ympärilleen. Ronin tärinä oli kadonnut melkein kokonaan. "Jos et ollut hänen kanssaan.. mitä sinä teit edellisenä yönä??", Ron sanoi tärisevällä äänellä, kuulin kivun ja halusin parhaani mukaan auttaa häntä unohtamaan sen miehen valheen! Miehen joka väitti olevansa Ronin paras ystävä, miehen joka väitti olleensa minun kanssani intiimisti.
"Uneksin sinusta, ikävöin sinua.", sanoin ja varovaisesti suutelin miehen solisluuta ja jatkoin suudelmia siitä tämän kaulalle ja pysähdyin nyt katsomaan häntä silmiin. "Uskothan??", sanoin kuiskaten. Mies vastasi katseeseeni, hänen silmiensä ilme oli pehmennyt eikä hän enää tärissyt.
"Ron..", hain taas ääneeni pehmeimmän sävyn jonka osasin. "Olen sinun, kokonaan sinun.", mies nyökkäsi, sisimmissään hän tiesi sen olevan totta ja hän tiesi minun tietävän sen.
