Title: Vielä yksi mahdollisuus
Fandom: Twilight
Author: Sindoria
Raiting: K-11
Genre: AU, H/C
Päähenkilö: Bree Tanner
Summary: Otsikko ja päähenkilö paljastavat todella paljon ja tämä on muutenkin niin lyhyt
One-shot, etten kerro mitään.
Disclaimer: Meyer omistaa paikat ja henkilöt minä tarinan.
A/N: Ensimmäinen ficcini jonka postitan tänne, joten rakentavaa otetaan vastaan. Betaa en käyttänyt, sillä en uskaltanut
näyttää tätä vielä kenellekään. Toivottavasti pidätte.
Vielä yksi mahdollisuusOlin tulen ympäröimänä. Se raastoi hermojani ja luuytimiäni pahemmin kuin muuttuessani. Yritin halata itseäni ja kuvitella Diegon olevan siinä helpottaakseni poltetta. En kylläkään onnistunut siinä, sillä en tunne käsiäni. Nyt kun tulin ajatelleeksi, en tunne myöskään jalkojani keskiruumistani tai maata niiden alla. Vain vartaloani nuolevat lieskat, jotka yrittävät hoitaa tehtävänsä ja muuttaa minut purppuranharmaaksi tuhkakasaksi.
Sitten se on ohi. Hetken aikaa kuvittelin olevani kuollut, mutta poltteen tilalle
vaihtunut kihelmöinti kertoi muuta. Saatuani tuntoaistin kunnolla takaisin ja ollessani varma ettei tämä ollut unta tai jotain vastaavaa, avasin silmäni. Ja siinähän se hunajahiuksinen keltasilmä oli täsmälleen samassa asennossa, jossa olin hänet viimeksi nähnyt. Olin ollut lähellä huokaista helpotuksesta, kunnes näin hänet. Valmiina repimään raajani uudelleen irti hetkenä minä hyvänsä. Mustakaavut tosin olivat poissa, joten sitä voinee pitää jonkinlaisena edistyksenä.
Carlisle tuli lähemmäs meitä rauhoitellen ylläni olevaa keltasilmää. ”Jasper rentoudu.
Edwardin mukaan hän saa kyllä hillittyä itsensä ja tiedäthän, että Bella on hänelle tärkeämpi kuin kenellekään meistä.” Jasper nyökkäsi muttei siirtynyt paikaltaan.
Huomasin ihmistytön ja ajatusten lukijan käyvän äänetöntä keskustelua, yrittäen päästä
yhteisymmärrykseen. Bellan ilmeestä huomasi helposti kumpi oli kiistassa voitolla. Punapää, Edward, nosti päätään hieman omahyväisenä pyytäen Rosalieta ja Alicea viemään Bellan kotiinsa. Syistä joita en tiedä Rosalie kieltäytyi jyrkästi tästä ehdotuksesta valittaen, miksei vaikka Esme voisi mennä hänen puolestaan. Parin sekunnin kiistelyn jälkeen tämä kuitenkin myöntyi ja he katosivat metsään.
Sen jälkeen minut peitti kysymystulva. Kuka olin, miltä tulin, milloin ja miten muutuin
vampyyriksi, mitä olisin tehnyt ellen olisi tullut Forksiin, sekä useita muita kysymyksiä joihin kaikkiin ei ollut edes vastausta. Kerroin tarinani kokonaan mainitsematta kuitenkaan missään kohtaa mitä olin luvannut Fredille. Kertomukseni päätyttyä minulle pidettiin pikakurssi vampyyrina olemisesta. Kaiken oleellisen selvittyä minut ohjattiin heidän talolleen. Astuttua huoneeseeni ja jäätyäni yksin, tulin ajatelleeksi kuinka onnellinen sainkaan olla. Sillä olinhan saanut vielä yhden mahdollisuuden.
