-
Ficin nimi: Kerro maailmalle, olen tulossa kotiin
-
Kirjoittaja: Classick
-
Beta: -
-
Ikäraja: S
-
Genere: Angst, Songfic
-
Disclaimer: Omistan kainen muun paitsi lopussa olevan kappaleen ja otsikon, joka on käännetty siitä.
I am coming home - Diddy - Dirty Money Featuring Skylar Grey
-
Varoitukset: -
-
Summary: Jokainen sana, lause ja sävel muistutti minua sinusta ja siitä hetkestä. Siitä hetkestä, jolloin olin ollut viimeisen kerran onnellinen.-
A/N: Tällainen angstinen ficerö tällä kertaa. Palautetta otan mielelläni vastaan.
Kerro maailmalle, olen tulossa kotiin
Kyynel tipahti lattialle, toinen vierähti poskelle ja kolmannen kuivasin hellästi paitani hihaan. Annoin haikean hymyn nousta huulilleni, kun sade hakkasi maata hellästi mutta käskevästi ja ukkonen jyrisi juhlallisesti taustalla. Musiikki kuului vain hiljalleen taustalla, mutta sekin riitti saamaan aikaan tuskallisen onnellisen muiston.
Bussissa oli soinut sama kappale kuin nyt huoneessani. Olit hyräillyt sen tahdissa aivan kuten minä nyt. Silloin se ei ollut satuttanut minua. Nyt itkin jo pelkästään kappaleen sanojen ajattelusta. Kaikki, mitä siinä laulettiin tappoi minua sisältä. Jokainen sana, lause ja sävel muistutti minua sinusta ja siitä hetkestä. Siitä hetkestä, jolloin olin ollut viimeisen kerran onnellinen.
Katseeni vierähti jälleen seinällä riippuvaan koruttomaan kalenteriin, josta oli järjestelmällisesti vedetty yli päiviä.
"Elokuun kolmas", kuiskasin hiljaa ja uusi kyynel valui yli kertosäkeen alkaessa uudelleen.
Kävelin kirjoituspöydälle huoneen nurkkaan ja avasin ylimmän laatikon. Nostin kaikki tavarat pois tieltä ja otin hellästi kertaalleen taitellun kuvan käteeni. Odotin hetken ennen taitoksen avaamista. Sitten suorastaan riuhtaisin sen auki ja tiputtauduin seinää vasten istumaan kolealle lattialle vanhojen stereoiden viereen.
Siinä sinä olit. Istuit bussissa kaikkien muiden seurassa ja katselit kamerasta vähän sivulle. Näytit hiukan väsyneeltä, mutta hymyilit silti kuin kesäinen aurinko, aivan omalla tavallasi. Hiuksesi olivat sotkussa ja huulesi näyttivät kuivilta, mutta niin pehmeiltä. Vaatteesi olivat rennot ja mukavan näköiset, mutta näytit hyvältä.
Taitoin kuvan jälleen kiinni ja puristin sitä rintaani vasten. Ainoa kuvani sinusta. Ainoa muistoni. Ainoa asia sinusta, jota tulisin näkemään koko kolkkona kesänä. Se ei tuoksunut sinulta, puhunut kuin sinä, reagoinut kuin sinä, mutta se riitti tällä hetkellä minulle. Parempaakaan en saisi.
Vielä yksi viikko niin istuisimme molemmat jälleen bussissa. Kuulisin naurusi taas ja näkisin kasvosi kokonaan. Voisin taas katsella sinua salaa käytävillä ja puhua pari sanaa ohimennen. Olla läsnä. Olla taas kokonainen. Olla taas oma itseni.
Muistan viimeisen katseeni, kun äiti haki minut keskustasta. Se oli huolettomasti ja hätäisesti heitetty, jottei kukaan huomaisi. Olit jo laittanut mustat aurinkolasisi silmillesi ja näin vain sivuprofiilisi. Sen jälkeen istuuduin autoon ja lähdimme. Nyt kadun sitä hetkeä. Jos olisin tiennyt. Jos olisin tiennyt, olisin heittäytynyt kaulaasi ja suudellut sinua. Suudellut kuin elokuvissa, suudellut kuin en osaisi muutakaan, aivan kuin maailma olisi loppunut sen hetken jälkeen.
Nyt olit poissa. Olit jossakin viettämässä kesääsi kavereidesi kanssa. Se ei haitannut minua, koska tiesin näkeväni sinut pian. Kohta kesä olisi ohi. Kohta äiti lähettäisi minut itkien matkaan ja vilkuttaisin hänelle ikkunasta katsellen sivusilmällä sinua. Ja kun se tapahtuisi, laulaisin kertosäkeen onnenkyyneliä vuodattaen.
I’m coming home
I’m coming home
Tell the World I’m coming home
Let the rain wash away all the pain of yesterday
I know my kingdom awaits and they’ve forgiven my mistakes
I’m coming home, I’m coming home
Tell the World that I’m coming
