Nimi: Ohikiitävää
Kirjoittaja: yukine
Ikäraja: S
Yhteenveto: Olen liian heikko.
A/N: Toivottavasti ette hirtä minua, tämä on nimittäin ensimmäinen finissä julkaisemani tuotos. En ole ikinä kirjoittanut mitään tämän tyylistä joten kommentointi on sallittua, otan vaikka sangollisen paskaa niskaan. Ja tämä on älyttömän lyhyt, antakaa anteeksi.
Kadun vielä sitä että julkaisen tämän, mutta noh... Kerran sitä eletään !
niin ja sanathan ovat siis Juha Tapion Ohikiitävää-kappaleesta
~
Tuuli hiuksillaan
hiekkaa varpaissaan
silmin hehkuvin, tyttö naapurin
öihin valkeisiin
kanssas kauniit niin
kesät kuljettiin
Aurinko maalaa taivaanrantaa kauniilla sävyllään.
Istumme rannalla yhdessä, ei ketään muita ympärillä, vain me.
Miten helppoa olisikaan kertoa sinulle mitä tunnen.
Miten helppoa olisikaan tarttua käteesi, eikä koskaan päästää irti.
En vain voi tehdä sitä, olen liian heikko.
Enkä milloinkaan
tullut kertomaan
salaa iltaisin, meistä haaveilin
Siitä kuinka jäät, mun syliin kiihkeään
kun aamu hämärtää
Odotat minua pihani edessä, teet niin joka aamu.
Olet kaunis.
Haluaisin juosta luoksesi ja antaa sanojen virrata vuolaana sydämestäni.
Mutta en tee niin, en vain voi, olen liian heikko.
Katsot minua ja näen haikeuden silmistäsi.
Ja kun kuulen sinun puhuvan, tunnen kuinka sydämeni hajoaa.
Aivan kuten peili, joka paiskataan kiviseen lattiaan.
"Olen lähdössä pois."
Joskus vieläkin, talviaamuisin
mietin missä meet
onko vastanneet
vuodet unelmiis
Minkälainen tie, sulle annettiin
Katselen ulos sateeseen.
Pisarat piirtävät kuvaasi ikkunaan.
Olet poissa.
En koskaan voinut kertoa sinulle, en koskaan.
Minulla ei ole enää mitään.
Sinä olit kaikkeni, olet yhä.
En vain voi unohtaa, olen liian heikko.
Niin kaikki ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää.
