Winerie,
Failaaja,
Anskubits,
miiru_97, kiitos teille kommenteistanne
ja nyt se kauan odotettu 2. luku!
2. luku
“Autoon!”, Renee huusi.
Kostan tämän vielä! Aivan varmasti kostan! Tällä hetkellä näytti siltä ettei Renee pitänyt mistään, mitä tein. Ei siitä, että olin eilen ennen nukkumaan menoa värjännyt hiukseni vaaleiksi ja leikellyt niistä
hieman revitymmän näköiset eikä siitä, että joutui tällä hetkellä kantamaan minut autoon, koska olin käynyt istumaan keskelle tietä ja sanonut etten aio liikkua siitä ennen kuin saisin jäädä. Joskus en vain tajua häntä. Aivan hän ei myöskään pitänyt Italian matka ideastani ja minun tietysti pitää lähteä niin aikaisin, että piti twiitata tästä koko jutusta tytöille
autosta. Ihan kuin jossain kidnappauksessa, siis
niin ulkona muodista.
---
Se on siis jossain pikkukylässä! Sen takia hän ei siis suostunut kertomaan paikan nimeä!, kauhistelin, kun huomasin pikkukylille ominaisen kyltin lähestyvän.
Tervetuloa Forksiin!, siinä luki.
Olen kuullut tuon nimen jossain…“Mikä on
Forks?”, kysyin äidiltä painottaen nimeä tympeästi.
“Haarukka”, äiti vastasi nopeasti.
Et pääse tästä näin helpolla!“ÄITI!”
“Sinä et siis oikeasti muista?”, äiti kysyi surullisena. Pudistin päätäni. “Sinä synnyit siellä kulta!”, hän kuulosti aivan tokanluokan matikanopettajalta, joka yritti opettaa, että vaikka luokan pellein ja varmasti suosituin oppilas sanoikin niin, niin 2x3 ei ole sama kuin 2+3.
“Aijaa…”, sanoin välinpitämättömästi.
Hahahahah! Minähän sanoin, minähän sanoin, mutta kuuntelitko sinä, kuuntelitko? Et niin, sinä olit niin kiireinen miettiessäsi asukaslukua tai sen puutetta, ettet viitsinyt kuunnella minua!, ääni huusi pääni sisässä.
Turpa kiinni!, ärähdin sille mielessäni.
Et voi hiljentää minua! Bimbo ei katsos saa kaikkea, mitä haluaa!, se huusi takaisin.
Okei, hienoa kuulin ääniä. Olin ollut täällä vasta vajaat puoli minuuttia ja sekosin jo. Näytän vielä tuolle kailottajalle taivaanmerkit.
---
ReneePov:“Ovatko he tyhmiä?!”, Bella huusi selvästi yllättyneenä. “Onko tämä joku keskitysleiri ja he vartioivat meitä ympäri päiväisesti?”, hän jatkoi kiihtyneenä.
“Minusta on hienoa, että he antavat teidän asua talossaan koko leirin ajan. Voithan sinä toki kysyä, jos saat asua ulkona teltassa.”, tokaisin virnistellen. Bellan silmät olivat pyöristyä ulos kuopistaan, hän ei ollut ikinä nukkunut ulkona.
Bella jatkoi valitustaan, kuinka hänellä ei ollut aikaa tähän, hän halusi kotiin, hän halusi Volterraan ja niin edespäin. En välittänyt hänen valituksestaan ja aloin heitellä hänelle laukkujaan.
“Otat kiinni jokaisen laukun jonka et halua menevän märäksi ja mutaiseksi.”, komensin. Taivaalta tihkui vettä, tyypillistä Forksia. Bellaan sai kerrankin vauhtia ja hän otti jokaisen laukkunsa kiinni.
“Eikö kukaan oikeasti tule auttamaan?”, hän ähisi samalla, kun kantoi kuutta matkalaukkua sisään minulla oli toiset kuusi ja autossa oli vielä lisää.
Ei sillä, että valittaisin, mutta joku voisi oikeasti hieman auttaa.Kuin käskystä kolme komeaa poikaa, tai pikemminkin nuorta miestä tuli meitä vastaan.
“Minä voin ottaa nämä.”, tarjoutui poika jolla oli kultaisen väriset hiukset. Hän otti kaikki kuusi laukkua ja näytti, kun ne eivät olisi painaneet mitään.
“Kiitos-”, jätin lauseen roikkumaan.
“Jasper, veljeni Emmett ja Edward.”, hän esitteli kohteliaasti ja nyökkäsi vuoroperään tumma- ja punahiuksiseen poikaan.
“Äiti ja isä ovat sisällä muiden kanssa, voitte seurata meitä, niin esittelemme teidät.”, hän ilmoitti.
Ei Bella varmasti pane pahakseen etten kertonut, että leiri kestää koko kesän.---
Bpov:Jasperiksi itsensä esitellyt poika puhui äidin kanssa ja äiti rakasti sitä kuinka ystävällinen ja hyväkäytöksinen hän oli. Minusta hän näytti hyvälle.
Edwardkin oli ihan hyvännäköinen, mutta hyvin jäykän oloinen, aivan kuin olisin loukannut häntä jotenkin. Emmett puhui Edwardin kanssa kiivaasti jostain, en ymmärtänyt muuta kuin, että hän yritti rauhoittaa pikkuveljeään. Huippu kuulosta oli huumekaupoissa hyötyä. Kyllä, myin huumeita, siitä sai hyvin rahaa.
“Ahaa. Sieltä ne viimeisetkin saapuvat!”, kaunis naisääni sanoi mikrofooniin. Sisällä oli palljon porukkaa varmaan 20 henkilöä. Olin kyllä huomannut, että talo oli iso, mutta niin iso, että sinne mahtui 20 vierasta en oikein usko. Oho, puolet ovatkin vanhempia, ne ovat pukeutuneet kuin lapsensa, eli kauheasti, ja ne olivat yhtä kalpeitakin, ei niitä voinut erottaa.
Sokea! Ja The ääni is back!
“Mike ja Ben sininen huone…”, mies, Carlisle, luetteli.
Meidät on jaettu värien mukaan! Yök, tulee mieleen ensimmäinen kesäleirini kun olin vasta kuusi!, ajattelin inhoavana.
Minä tarkastelin kynsiäni, pitäisi käydä manikyyrissä heti, kun vain he aloittavat ohjelman minä häivyn.
Odota aluksi, että jos heillä on nimenhuuto. Äänihän on fiksu!
Kiitos, vihdoinkin vähän tunnustusta sinultakin. Äänestä ja minusta voisi tulla hyvätkin kaverit ja voisimme suunnitella pakomme yhdessä, voisimme olla liittolaisia!
Nyt puhut asiaa siskoseni! Rynnäkköön! Titiditididiiii!“Bella punainen huone. Se on eripuolella taloa kuin muiden leiriläisten huoneet.”, Carlisle sanoi ystävällisesti. Tyydyin vain kohauttamaan olkiani.
Saanpahan omaa rauhaa!, ajattelin vahingoniloisesti, kun kaikki katselivat, jostain syystä etenkin tytöt, minua kateellisena.
---
Hahahah! Hienoa annoin sen ystävällisen kuuloisen miehen huijata itseäni. Muka eristyksissä ja omaa rauhaa! Pah!, ajattelin katsoessani punaisen huoneen ovea ja sen viereistä ovea.
Niin ihanaa. Eihän hän oikeastaan huijannut minua, hän vain sanoi ettei täällä asu muita
leiriläisiä.
Nyt selvisi syy siihen, miksi kaikki ovat tuijottaneet minua niin kateellisesti. Edward tuli huoneestaan pelkkä
pyyhe lantiolle kiedottuna ja oli törmätä minuun. Hän näytti yllättyneeltä. Hänen vatsalihaksensa liikkuivat ihanasti hänen ihonsa alla, kun hän hengitti. Tajusin tuijottavani häntä, käänsin katseeni pois nopeasti ja kipitin avaamaan oveani.
“No, näitkö mitään kiinnostavaa.”, hän kysyi ja pystyin aistimaan typerän flirtti virneen hänen äänestään.
Todellakin!!“En oikeastaan… paitsi”, pidin dramaattisen tauon ja käännyin katsomaan häntä.
Olin oikeassa hän tosiaan virnuili “onko hiusten värisi aito?”, jatkoin ja esitin, että minua olisi kiinnostanutkin asia. Hänen naamansa valahti.
Hahaaa! Siitäs sait! Hänen naamansa kovettui samaan vihaiseen naamaan kuin ennenkin. Hän kääntyi ja meni takaisin huoneeseensa.
Muuta en tiedä tästä leiristä kuin, että… minulla on parhaimman näköinen naapuri!
A/N: Kommentit ois ihan mahtavia!! 
