Nuorta lempeä eli kebabpaikka morsiussviittinä eli katkeroituneen sinkun tilitys K-11

[RoastedGarlic]

draama-angst-seksiäkin; kolmantena pyöränä olemisen yksinäisyydestä, k-11

Ficin nimi: Nuorta lempeä eli kebabpaikka morsiussviittinä eli katkeroituneen sinkun tilitys
Kirjoittaja:  RoastedGarlic
Genre:  Draama/angst/tuntematon
Ikäraja: K-11 // Tinppa lisäsi ikärajan otsikkoon. Yukimura alensi ikärajaa ja siirsi oikealle osastolle.
Paritus/Päähenkilöt: pelkkiä omia hahmoja, minun mielikuvissani kaikki naispuolisia mutta tulkinta on hyvin joustavaa tarvittaessa.
Yhteenveto: Kuinka käy, kun yrittää tavata ystäväänsä tämän alettua seurustella.
Varoitukset: En usko, että tässä on mitään suurempaa varoitettavaa. Paitsi saattaa aiheuttaa tai poistaa kebabhimon.

A/N:  Omistettu  sinkuille ja niille, jotka muistavat miltä tuntuu olla kolmas pyörä. Eli sinkuille. Ette te seurustelevat enää muista. (Lukekaakin siksi, että muistaisitte.)
Arvoin ikärajan kanssa, mutta tulin siihen tulokseen, että vaikka seksiä ei ole paljon, siitä kertomista on kärjistetty tavalla, joka saattaa nuorelta lukijalta mennä ohi.
Pahoittelen jo etukäteen, mikäli joku seurustelevista ystävistäni tämän näkee. Luotan siihen, ettei teillä ole enää aikaa lukea ficcejä.
Ja onhan tämä vähän kliseisesti kirjoitettua shaibaa, kunhan piti vain saada tämä kaikki ulos itsestäni.
Lopuksi rohkenen toivoa jonkinlaista kommenttia. Vertaistukikin kelpaa.


Nuorta lempeä eli kebabpaikka morsiussviittinä eli katkeroituneen sinkun tilitys


Se oli todella hyvää seksiä.
Katseestahan se alkoi, tummanpalavista silmistä jotka houkuttivat toista lähemmäs, hipaisemaan huulilla toisen poskea. Oli suorastaan huvittavaa, kuinka pienen hetken toinen jaksoi vastustaa, ja sitten sormet upposivat niskaa myöten hiusten sekaan. Kasvot katosivat näkyvistä, kohta toinen istui kahareisin sylissä.
Heidän maailmassaan olivat vain he kaksi. Mikään ei hidastanut hapuilevia sormia, jotka kovin pian löysivät varmuuden.

Minä nypin pitaleipää siivuiksi, kastoin sen lautaselle tuhraantuneeseen kermaviilikastikkeeseen. Iskender oli mennyttä siinä missä minun toivonikin. Olin syönyt pöytämme kolme annosta, etteivät pääsisi jäähtymään.
Yskähtelin. Liimasin foliosta repimäni sydämen kastikkeella seinään. Nostin jalat pöydälle ja niistin pöytäliinaan. Join lisää vettä, hyräilin itsekseni.
Mikäpä tässä ollessa, sadatta vuotta näkymättömänä.
Olisin ehkä itkenytkin hieman, mutta päätin, että se on turhaa.

Lähdin hakemaan olutpulloa tiskiltä niihin aikoihin, kun he lähestyivät rakkautensa huippua melko äänekkäästi. Alkoholi, minä ajattelin, on siedettävä tapa jaksaa loppuunsa saakka lounas ystäväni kanssa. Enhän minä keskenkään voisi poistua. Minähän olin loppujen lopuksi ollut se, joka viikoittain nurisi, miten mukavaa olisi kerrankin tavata ja keskustella. Niin kuin meillä oli ollut tapana silloin, kun sinua oli vain yksi.

[Rise]

Täältä tulee vertaistukea ämpärillä kaataen kuule...

Mutta teksti oli hyvä. Tää on aika lyhyt joten en keksi oikeen mitään sanottavaa.. Alussa oli vähän sellanen öh mitä eiks tää ollukkaa sinkkujuttu, mut toka kappale selvens aika hyvin. Kyllästyny fiilis joka tulee just tollases tilantees on loistava ^^

Enivei, hieno teksti ja niin. Paska kommentti, anteeks.

[flehi]

Huh pakko tulla kommentoimaan kun lukasin tän nopeesti, mutta kolahti aika kovaa. Mä NIIIINN tiedän miltä tuntuu olla aina se kolmas pyörä. Aina siinä vieressä, tiellä, mitäänsanomattomana ja katella siinä sitten ympärilleen niinku ei mitään. Sittenkun kerrankin saa kaivettua jostain hyvää aikaa kahdenkeskeiselle toiminnalle. Siis sille mitä hyvän ystävän kanssa tehtiin just sillonku se ihminen oli yks ihminen eikä sillä ollu toista mukana roikkuvaa puoliskoa. Silloin sitten ajatellaan että jes, mutta ei suinkaan... eiköhän viimestään kello seittemän aamulla jo tämä ystävän rakastaja pamahta ovesta sisään ja ilmoita miten ikävä on ollut kultamussuplääplääplää. Kuulostanko katkeralta? Oi en suinkaan...

Sanomani piti että pidin tästä pikkuisesta todella. Se kuvasti aivan tosissaan sitä itseään. Se oli kaunis, virheetön, yksinkertainen ja täynnä tunnetta. Arvostan! Tälläisiä pitäisi olla niin paljon enemmän. Pieniä ja yksinkertaisia ficcejä joihin voi vaan samaistua kertaheitolla ja sitten jäädä miettimään taas että AINIIN en olekkaan ainoa, joka jätetään aina vaan yksin. Sinkkunahan viihtyy loistavasti sinkkujen joukossa, mutta auta armias kun pitää ruveta hengaamaan seurustelevien yksilöiden kanssa. Varsinkin jos on koko pariskunta kyseessä...

Kiitoksia : >

[RoastedGarlic]

Rise: Kommenttisi ei ole ollenkaan paska.. Eihän sellaista olekaan kuin paska kommentti Kiitos myös vertaistuesta!!

Lide: Mää niin tunnistan tuon katkeruuden ja kirjoittajana sanon, että hienoa kun kolahti, mutta empaattisena kommenttina pitäisi kai sanoa pikemminkin, että harmi kun joku samastui.
Pieniä ficcejä on liian vähän ja ne ovat todellakin aliarvostettuja. Sinänsä kummallista, kun niin moni asia muuten yhteiskunnassamme kulkee siihen suuntaan, että keskittymiskyky on puoli minuuttia ja suoritettua pitäisi saada paljon... Myönnän, etten itse jaksa koskaan lukea tai kirjoittaa moniosaisia ficcejä. Mutta siis, kiitän kommentistasi, on aina mukavaa saada palautetta näistä sydänverellä raavituista töistä 

[Q+Black]

Oon huono kommentoimaan muiden tekstejä, mutta päätinpä nyt ottaa itseäni niskasta kiinni. Tähän oli helppo tulla kommentoimaan, koska teksti on lyhyt ja ytimekäs. Pieni näppärä teksti, johon oli saatu kaikki oleellinen! Hiukan äklötti ajatus siitä, että "vastarakastuneet" alkaa kutemaan jossain kebab-paikassa... siis julkisella paikalla  Olen vanhanaikainen... tiedetään.

Itsekin muistan tuon ajan. Minä olin se ruma ankanpoikanen, joka oli aina parhaan ystävän varjossa. Ystäväni sai miehiä sormia napsauttamalla eikä hän ole ollut elämänsä aikana montaakaan hetkeä sinkkuna yläasteen alkamisen jälkeen. Noh, silloin kun tämä "kolmas pyörä" - efekti tapahtui, oltiin sellaisia perus "teinejä" eli ei vielä ikääkään ollut ostaa viinaa tai tupakkaa. Uskaltaisin väittää, että tuo kolmantena pyöränä olo on enemmänkin nuoruuden juttuja, koska silloin kaikki on uutta ja ihanaa ja ihkun ihkun (voihan näin olla siis "aikuistenkin" suhteessa). Kun tuota ikää tuli päälle kahdenkympin niin tilanne muuttui. Ystäväni seurustelee tälläkin hetkellä, mutta vietämme paljon aikaa myös kahdestaan. Eikä minua haittaa viettää aikaa ystävän ja hänen miehensä kanssa. Yleensä meillä on tosi hauskaa. Pistän siis kolmas pyörä-jutut nuoruuden ja alkuhuuman piikkiin

Tulipas mielenkiintoinen kommentti! Sori 

[RoastedGarlic]

Q+Black: Toivottavasti täälläkin päässä alkuhuuma rauhoittuu. Ihan teinejä ei olla, mutta parinkympin rajapyykkikään ei vielä ole rikki (minulla tosin ensi vuonna). Ehkäpä siis muutosta parempaan tapahtuu!
Kiva kuulla, että tässä oli kaikki oleellinen. Ja faktahan on että siellä ne julkisilla paikoilla kutevat - ehkä kuvailu oli jokseenkin kärjistettyä, mutta loppujen lopuksi kun sillä toiminnan tasolla ei välttämättä ole merkitystä sen kannalta, kuinka yksinäiseksi itsensä tuntee...