Ficin nimi: The Last Three Months
Beta: Ei ulee, kaikki virheet ovat omaa syytäni.
Pairing: Harry/Draco
Genre: Romance, deathfic
Ikäraja: K11, luulisin.
Disclaimer: En valitettavasti omista hahmoja tai mitään muutakaan tässä ficissä.
A/N: Noh, ihan alkajaisiksi haluan sanoa että en ole piiiiitkääään aikaan kirjoittanut yhtään MITÄÄN. Kauppalistoja ei lasketa. Omasta mielestäni tämä on kyllä ihan hyvä tuotos ottaen huomioon pitkän kirjoitustauon ja sen, että tämä syntyi yhdessä illassa. Ehkä vähän nopea eteneminen alussa (tarkoitus oli siis vain kuvata aiempia tapahtumia ennen "tätä hetkeä") mutta annan sen itselleni anteeksi. Idea koko ficille tuli T.A.T.U:n biisistä Malchik Gay (jonka lyriikat löytyvät tuolta:
http://www.azlyrics.com/lyrics/tatu/malchikgay.html). Ficistä ei tullut ihan sellainen mitä ensin olin ajatellut, mutta pidän tästä kuitenkin enemmän.
Ja kommenttia siis saa ja pitää jättää!
The Last Three MonthsHarry istui sänkynsä laidalla ajatuksiinsa vaipuneina. Oli kulunut kolme kuukautta siitä kun hän oli kohdannut Dracon kaupungilla monen vuoden jälkeen, eikä hän enää tiennyt mitä ajatella. Heidän välillään oli aina ollut jännitettä. Kouluaikoina se oli purkautunut rajuina riitoina ja vihamielisyytenä, mutta molemmat olivat aina tienneet mistä oikeasti oli kyse. Mitään ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, ja niin koulu loppui ja tiet erkanivat lopullisesti - tai niin he ainakin luulivat. Kolme kuukautta sitten he olivat törmänneet Lontoon kaduilla toisiinsa jälleen ja molemmat olivat tienneet samantien ettei jännite heidän väliltään ollut kadonnut mihinkään.
Kohtaaminen oli johtanut seuraavan päivän kahdenkeskiseen tapaamiseen pienessä ja syrjäisessä kahvilassa, jossa he istuivat monta tuntia keskustellen kouluvuosista ja niiden jälkeisistä tapahtumista, elämästään ja töistään. Kahvilan sulkeutuessa he päättivät jatkaa iltaa Harryn asunnolla, päätyen yöllä samaan sänkyyn.
Kolme kuukautta oli jo jatkunut samalla tavalla, huolimatta siitä että Draco oli koko tuon ajan seurustellut Matthew'n, oman työkaverinsa kanssa. Harry ja Draco olivat sopineet ettei heidän juttunsa olisi muuta kuin seksiä ja ettei Mattin tarvitsisi koskaan saada tietää heidän suhteestaan. Silti Harry ei voinut sille mitään että oli pikku hiljaa rakastunut Dracoon ja epäili, että tälläkin oli ainakin hieman tunteita häntä kohtaan, koska jatkuvasti hän palasi Harryn asunnolle.
Harry ei silti ollut ollenkaan varma asiasta, sillä Dracoa oli vaikea tulkita. Aina tullessaan Harryn luo hän oli hellä, kosketti Harrya tavalla, jonka tiesi saavan aikaan väristyksiä Harryn kehossa ja suuteli tätä pitkään, lähes rakastavasti. Joka kerta he harrastivat seksiä pitkään, nauttien toistensa kosketuksesta ja hengityksestä ihollaan, unohtaen kaiken muun. Ja joka kerran jälkeen Draco muuttui etäiseksi ja viileäksi, lähtien lähes samantien pois Harryn luota. Harry oli ymmällään, hän ei ymmärtänyt mistä oli kyse. Häntä kylmäsi ajatella Dracon katsetta ennenkuin tämä astui ovesta ulos, se tapa jolla hän katsoi... Se välinpitämätön, kylmä häive hänen silmissään vaivasi Harrya, aivan kuin hän olisi Dracolle täysin yhdentekevä.
Mutta Harry ei halunnut ajatella sitä. Hän ei voinut sille mitään että yllätti itsensä haaveilemasta Dracosta ja siitä miten tämä joskus ehkä oikeasti rakastaisi häntä, myös osoittaen sen.
Harry havahtui mietteistään ovikellon soittoon. Se oli Draco, hän tiesi sen sillä oli odottanutkin tätä saapuvaksi illan aikana. Harry nousi sängyltä, vilkaisi peiliin suoristaen paitansa kauluksia ja haroen hiuksiaan ja riensi avaamaan oven.
Draco seisoi oven takana mustassa pitkässä takissaan ja mustissa farkuissa, komeana kuten aina. Harryn nähdessään hän hymyili pienesti ja astui mitään sanomatta sisälle asuntoon. Hän heitti takkinsa huolettomasti eteisen lipaston päälle ja käveli Harryn luokse. Edelleen hiljaisena hän otti Harryn kasvot käsiensä väliin ja suuteli tätä ensin hellästi, sitten rajummin. Harryn avatessa suunsa kuin sanoakseen jotain, painoi Draco sormensa tämän huulille vaientaakseen hänet. Draco vei Harryn jälleen makuuhuoneeseen johdatellen hänet sängylle jokailtaiseen leikkiin..
Puolentoista tunnin kuluttua Draco puki vaatteita päälleen Harryn maatessa sängyllä kyljellään tarkkaillen Dracoa ja tutkien tämän kasvoja. Ne olivat jälleen ilmeettömät eikä Harry pystynyt edes arvaamaan mitä vaalea mies sillä hetkellä ajatteli. Huokaisten hän nousi ylös ja veti housut jalkaansa juuri kun Draco oli suunnistamassa eteiseen.
"Draco, odota."
Draco seisahtui paikalleen ja kääntyi katsomaan Harrya hieman hämmentyneenä. Harry seisoi noin metrin päässä hänestä ja tarkkaili Dracoa pää kallellaan. Voi kuinka hän halusikaan tarttua tämän käteen ja vetää hänet itseään vasten, halata häntä ja hyväillä noita vaaleita hiuksia jotka kiiltelivät eteisen lampun valossa. Tajuamatta mitä teki Harry ojensi kätensä tarttuakseen Dracon käteen, mutta tämä kavahti taemmas. Kylmä tunne levisi Harryn sisällä.
Hän veti syvään henkeä.
"Draco, mitä tämä on?" Harry lopulta kysyi epävarmana. Hän ei ollut yhtään varma mihin tämä johtaisi.
Dracon ilme muuttui ensin ällistyneeksi, mutta palautui nopeasti normaaliin ilmeettömyyteensä.
"Mitä oikein tarkoitat?"
"Tämä meidän.. juttumme, mitä tämä on?"
"Seksiä, niin kuin sovimme."
Harry puri huultaan ja mietti. Uskaltaisiko hän sanoa sen mitä oli jo kauan halunnut sanoa? Hän veti jälleen henkeä ja teki päätöksensä.
"Olen.. Olen miettinyt. Tiedän mitä sovimme, mutta haluaisin enemmän. Haluan sinut. Kokonaan. Voisin olla.. Voisin olla kaikkea mitä kaipaat. Enemmänkin. Haluaisin sinun jäävän tänne enkä aina lähtevän pois. Etkö voisi pysyä täällä?" Viimeisen lauseen Harry lähes kuiskasi.
Draco haroi hiuksiaan ja näytti ahdistuneelta. Ei, ei tämän näin pitänyt mennä.
"En voi. En vain voi. Minun on mentävä Matthew'n luokse. Hän odottaa minua jo."
"Mutta..."
"Ei, Harry. Se ei vain onnistuisi. Minä olen Matthew'n kanssa. En voi."
Harry vaikeni näyttäen musertuneelta. Hän kääntyi pois jottei Draco näkisi kuinka hänen silmänsä kiilsivät kyynelistä.
"Minun on parasta nyt lähteä. Ehkä on molempien kannalta parempi ettemme tapaa enää ollenkaan."
Harry nyökkäsi pienesti kääntymättä katsomaan kun Draco avasi oven ja astui ulos.
* * * * * *
Draco käveli katuvalojen valaisemia katuja pitkin ja mietti. Häntä sattui, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Hän olisi tahtonut jäädä Harryn luo, enemmän kuin mitään muuta, mutta hän ei vain voinut. Hän ei kestänyt ajatusta että satuttaisi Harrya, ja sen hänen jäämisensä olisi auttamatta aiheuttanut. Hän ei halunnut nähdä järkyttynyttä ilmettä Harryn kasvoilla, kun tämä saisi selville että Dracolla olisi enää vain pari kuukautta elinaikaa. Sitä ei nähnyt päälle päin, mutta Draco tunsi sen sisällään. Siitä fyysinen kipu johtuikin. Hänen sisällään kasvoi monia erisuuruisia kasvaimia, levinneenä koko kehoon. Hän pystyi pitämään ne jotenkin kurissa taikajuomilla, ja parilla loitsulla hän sai naamioitua ulkomuodossaan näkyvät muutokset, mutta hän ei pystynyt parantamaan itseään kokonaan. Kukaan ei pystynyt. Jästilääkärit olivat ennustaneet hänelle hyvinkin pikaista kuolemaa, mutta Pyhässä Mungossa oli ollut tarjota kipua lieventäviä ja kasvaimien toimintaa rajoittavia juomia, mutta sielläkin sanottiin niiden olevan pitkässä aikavälissä loppujen lopuksi hyödyttömiä. Niiden teho lakkaisi ennen pitkää, ja Draco oli jo huomannut sen. Hän huomasi miten kipu oli päivä päivältä pahempi, miten hänen jaksamisensa oli rajoittunutta. Hän oli onnellinen siitä, että oli tavannut Harryn viimeisinä elinkuukausinaan ja saanut viettää aikaa tämän kanssa. Se oli auttanut häntä jaksamaan eteenpäin, saanut taistelemaan edes vähän, mutta tämäniltainen.. Draco huokaisi. Totta oli, että heidän pitkät iltansa olivat käyneet hänen voimilleen, mutta hän oli nauttinut niistä silti. Hän olisi halunnut jatkaa niitä vielä, mutta tiesi että nyt se oli mahdotonta. Jos Harryn sanat pitivät paikkansa ja hän oikeasti tunsi Dracoa kohtaan rakkautta, oli suhdetta mahdotonta jatkaa entisellään. Se olisi ollut väärin Harrya kohtaan, eikä Draco aikonut satuttaa Harrya laittamalla tätä katsomaan miten hän itse kuolisi. Tämä sattuisi vähemmän, hän tiesi sen.
Matthew'n tunteilla ei ollut Dracolle pahemmin väliä, hän ei varsinaisesti edes rakastanut Mattia. Hän oli pysynyt suhteessa vain tottumuksesta ja tiesi ettei Mattin olisi kovin vaikeaa toipua hänen kuolemastaan. Toki hän surisi Dracoa, mutta Draco myös tiesi että hän löytäisi melko pian itselleen lohduttajan, eikä se ajatus edes vaivannut häntä.
Draco jatkoi kävelyä vielä tunnin, kunnes tunsi että voimat todella olivat lopussa ja kääntyi mennäkseen kotiin. Nyt kun hänen ainoa ilonaiheensa oli mennyttä, hän tunsi kuinka alkoi jo antaa periksi.
* * * * * *
Oli kulunut kolme viikkoa siitä kun Draco oli lähtenyt Harryn asunnosta viimeisen kerran. Harry oli koko tuon ajan ajatellut Dracoa ja miettinyt mitä teki väärin, miksei kelvannut hänelle, olisiko voinut sanoa jotain toisin.. Hän oli ensimmäiset neljä iltaa itkenyt äänettömästi omaa typeryyttään, kironnut itseään kun ei pitänytkään suutaan kiinni, mutta todennut lopulta ettei Draco vain rakastanut häntä. Hän oli hiljaa hyväksynyt sen ja koitti jatkaa elämäänsä kuin edeltävää kolmea kuukautta ei olisi ollutkaan, koitti vain unohtaa. Mutta se ei ollut helppoa. Hän ei vain pystynyt unohtamaan Dracoa, tämän komeita kasvoja ja tapaa virnistää hänen kiusoitellessaan Harrya, kevyttä kosketustaan ja.. Ei, tämä ei ainakaan auttaisi häntä yli Dracosta, tämän oli loputtava.
Harry pudisti päätään ja nousi keittiön pöydän äärestä mennäkseen kuumaan suihkuun, se aina auttoi häntä rentoutumaan. Ollessaan eteisessä hän kuuli postiluukun kolahduksen postinjakajan tiputtaessa kasan kirjeitä matolle. Harry poimi ne ylös ja selasi pinoa. Lasku, lasku, muistutus palauttamattomista kirjaston kirjoista, lasku.. Viimeisenä pinossa oli kirjekuori, jonka päälle oli kirjoitettu Harryn nimi ja osoite pienin, siistein kirjaimin. Lähettäjän nimeä ei kuoressa ollut, ja Harry avasikin kuoren uteliaana näkemään mitä se piti sisällään. Hän veti kirjeen esiin ja alkoi lukea.
Hei Harry
Kun luet tätä, en ole enää Lontoossa. Tai oikeastaan, en ole missään, tavallaan.. Pyysin Matthew'ta lähettämään tämän sinulle puolestani sitten kun olisi oikea aika.
Halusin pyytää anteeksi sitä iltaa kun viimeksi lähdin luotasi. En halunnut loukata sinua, vaikka niin taisin kuitenkin tehdä. Arvelisin silti, että se satutti sinua vähemmän kuin tämä kirjeeni. Aion nyt kertoa sinulle, mistä tässä kaikessa oli kysymys..
Ensiksi haluan sanoa, että olen tainnut aina rakastaa sinua, ajattelit sitten itse mitä hyvänsä. Taisin kyllä sisäistää asian itsekin vasta kuudennella luokalla, mutta kun katsoin vuosia taaksepäin niin sehän oli ilmiselvää. Kun tapasin sinut kaupungilla reilut kolme kuukautta sitten, huomasin kuinka paljon olin kaivannut sinua. Nuo kolme kuukautta ovat ehdottomasti olleet elämäni parasta aikaa. En luopuisi yhdestäkään illasta, paitsi ehkä viimeisestä...
Katsos, olen ollut pitkään sairas. Lääkärit eivät voineet antaa lupauksia pitkästä ja onnellisesta elämästä, jossa eläisin unelmieni miehen kanssa lopun ikääni, vaan sain ennusteen parista elinkuukaudesta. Pyhän Mungon antaman avun ansiosta sain venytettyä nuo pari kuukautta seitsemäksi kuukaudeksi, joista kolme sain olla sinun kanssasi. Ne auttoivat omalla tavallaan jaksamaan. Mutta kun pyysit että jäisin kokonaan luoksesi, en voinut suostua siihen, sillä en halunnut satuttaa sinua yhtään sen enempää kuin on pakko. Sillä kuten huomaat, tämä sattuu kuitenkin..
En halunnut nähdä miten joudut kärsimään minun alkaessa kuihtua pois. En halunnut sinun joutuvan kokemaan sitä. Matthew'n saatoin antaa nähdä kaiken, sillä emme ole pitkään olleet kovin läheisiä, hänelle tapahtuma ei olisi niin raskas.
Yritän siis sanoa, että välitin sinusta liikaa jäädäkseni. Kokonaan en sinua pysty suojelemaan kivulta, mutta tein parhaani. Kuten ehkä pystyt nyt päättelemään, olen jatkanut eteenpäin. Olisin halunnut nähdä sinut vielä kerran ennen lähtöäni, mutta ajattelin että näin on kuitenkin paras. Haluan sinun vain tietävän että rakastin sinua, rakastan edelleen. Ja jos olisin voinut, olisin jäänyt luoksesi.
Toivon, että ymmärrät. Elä elämäsi onnellisena, meidän yhteinen aikamme tulee vielä!
Rakkaudella, Draco Kirje putosi lattialle Harryn kädestä. Hän oli jähmettynyt paikalleen. Hän ei ollut aavistanutkaan mistä oli ollut kyse. Miten hän ei ollut huomannut, hänen olisi jotenkin pitänyt tietää..
Harry alkoi täristä hillittömästi tajutessaan mitä oli tapahtunut. Hän lysähti polvilleen lattialle ja hautasi kasvot käsiinsä. Hän itki ja itki, mutta tuska ei helpottanut. Hän oli rakastanut Dracoa, toivonut että heillä voisi joskus olla yhteinen tulevaisuus kaikesta huolimatta, ja nyt se pienikin toive oli viety häneltä. Hänen elämänsä oli aina ollut kurjaa mutta hän oli tottunut siihen, kunnes Draco oli tullut ja näyttänyt millaista elämä myös voisi olla. Kolme kuukautta ei ollut paljon, mutta se oli ollut onnellisinta aikaa hänen elämässään. Harry ei missään vaiheessa ollut uskonut että voisi koskaan saavuttaa samanlaista onnea kenenkään muun kanssa. Ja nyt se olisi ikuisesti mahdotonta.
Viimein Harry nousi vavisten ylös. Hän tiesi mitä hänen piti tehdä. Se ei ehkä olisi järkevää, mutta sen hän halusi tehdä. Hän ei vain jaksanut käydä taas läpi tuskaa, joka tuskin koskaan edes helpottaisi kokonaan.
Harry löysi itsensä pian kaupungin laitamilta junaradan läheisyydestä. Ilma oli sateinen ja tuulinen, pian nousisi myrsky. Harry käveli hitaasti raiteiden luo kyynelten valuessa samalla hänen poskiaan pitkin, ja istahti radan reunalle. Hän katseli ympärillään loistavia kaupungin valoja, ja tiesi ettei tulisi kaipaamaan niitä.
Harry istui ja odotti, vesi hiuksista valuen. Hän ei ajatellut mitään vaan keskittyi vain tuntemaan sadepisarat kasvoillaan. Hän oli aina pitänyt sateesta ja nautti siitä nytkin, ajatellen kuinka parempaa hetkeä vesisateelle ei olisikaan. Hän vilkaisi kelloaan ja nousi ylös. Pian olisi aika.
Harry asettui keskelle rataa seisomaan. Kului muutama minuutti, kunnes kaukaisuudesta alkoi näkyä veturin valoa, ja Harry kuuli kuinka veturi päästi kimakan ujelluksen. Hän seisoi tyynenä paikallaan ja tunsi vain riemullista odotusta. Juna lähestyi koko ajan vinhaa vauhtia. Harry vilkaisi sitä kerran ja käänsi sitten katseensa taivaalle. Hän tunsi kuinka juna olisi pian hänen kohdallaan.
"Olen siellä pian, Draco."
