Rikos ja rangaistus, Hetki kaunista, K-11

[Tippi]

Nimi: Hetki kaunista
Kirjoittaja: Hopeakettu
Fandom: Rikos ja rangaistus (eeeh..?)
Vastuuvapautus: Hahmot ja kirja kuuluvat Fjodor Dostojevskille, minä vain hupsuttelen enkä kenellekään pahaa tarkoita.
Genre: Fluff, slash, vähän yli raapale, sanoilla leikittely, hetken maalailu
Ikäraja: K-11
Haasteet: Perspektiiviä parituksiin parilla ystävät
Paritus: Rodion Raskolnikov/Dmitri Razumihin
Varoitukset: Ylenpalttinen söpöily

A/N: Razumihin/Raskolnikov on vain jotain niin ihanaa! Tämä on muuten ensimmäinen tekstini ikinä, jonka olen kirjoittanut miltei samana päivänä kuin julkaisen – mulla on sellainen ärsyttävä piirre, että jahkailen tekstieni kanssa aina ihan liian kauan, paikoin jopa monta kuukautta. Enkä yleensä liiemmin käyttele sulkuja teksteissäni, tämä on hieman tällaista kokeilunmakuista seikkailua, joten kertokaahan, miltä maistuu!


Hetki kaunista

   Pitkät, luisevat sormet seikkailevat selällä, sivelevät sen kuunkalpeaa ihoa ja kiipeilevät selvästi tuntuvalla selkärangalla, kunnes saavat tahattoman henkäyksen karkaamaan toisen suusta. Razumihin hymyää hiukan, hänen sormensa etenevät Raskolnikovin niskaan (pakottavat kaartumaan eteenpäin; toinen ei jaksa tai edes halua vastustella), sukeltavat sieltä ruskeisiin kiharoihin ja alkavat hitaasti hieroa päänahkaa. Tummien silmänalusten entisestään synkentämät murhaajansilmät painuvat raukeina raolleen, kun keveä huokaisu livahtaa ilmoille, ja hetken päästä Raskolnikov kääntyy ja nostaa jalkansa pienelle, narahtavalle sohvalleen. Hiukan ankeat silmät kohtaavat hyväntuuliset, leveä kämmen painaa toisen selälleen (ilman estelyitä; vastaukseksi leviävä virne), verille purrut huulet suutelevat Razumihinin hymyä ja synkkien mietteiden täyttämä pää kallistuu tämän rintakehää vasten. Raskolnikov sulkee silmänsä keskittyäkseen kuuntelemaan toisen sydäntä (kuinka se sykkii vain hänelle), eikä Razumihin pyydä häntä siirtymään, vaikkei voi hengittää kunnolla.

   On vain niin hyvä olla.

[zilah]

Kommenttikampanjasta hyvää iltapäivää. 

Ensiksi minun on tunnustettava, ettei ole aavistustakaan ketä nuo hahmot ovat. Mutta fluffyinen slash on minun juttuni ehdottomasti, enkä pettynyt odotuksissani. Tässä on tällainen ihanan raukea, jopa eroottinen tunnelma alhaisesta ikärajasta huolimatta. Miesten välinen kontrasti on tuotu hyvin esille; (toinen hyväntuulinen, toinen synkkä). Ja kuinka heidän erilaisuudestaan huolimatta Razumihin sydän sykkii vain Raskolnikoville....aah! Ihanaa! 

Kyllä tämä minut ainakin sai kehräämään tyytyväisyydestä. Kiitos tästä kauniista tunnelmapalasta.


zilah

[Himsu]

Joo, en ole lukenut kyseistä kirjaa, mutta tein tänään juuri koulua varten kirjallisuuden aikakaudet-tehtävää ja äikän kirjassa tietenkin mainittiin tästä kirjasta, joten oli pakko lukaista tämä. Olen miettinyt jonkun venäläisen klassikon lukemista joskus, mutten ole ainakaan vielä saanut aikaiseksi. Ehkä jonakin päivä saan. xD

Minusta nuo suluissa olevat pätkät toimii tässä tekstissä ja olet onnistunut vangitsemaan koko hetken hyvin. Ainoa, mikä minua vähän häiritsee, on tuo lopun "On vain niin hyvä olla", se tuntuu vain niin yksinäiseltä ja irralliselta koko muuhun tekstiin verrattuna. Osaltaan se ehkä johtuu siitä, että koko muu teksti on aika synkeää ja lopetus jotenkin rikkoo sen. Muuten tämä oli minusta oikein mainio.   Raskolnikov vaikuttaa aika hirmuiselta.

[Tippi]

Kiitoksia kommentista, zilah! Mukava, että tohdit lukea tämän, vaikka hahmot eivät olekaan niin kovin tuttuja. Hämmennyin hiukan, kun mainitsit tässä olevan aika eroottinen tunnelma - itse en kunnolla edes ajatellut sitä kirjoittaessani, mutta nythän sen näkeekin ihan selkeästi.

Ja himsu, kiitokseja sinullekin! Hyvä kuulla, että onnistuin noissa sulkukohdissa, hermoilin niiden kanssa huikeasti, kun en ole aiemmin sellaisia harrastellut. Tuosta lopetuksesta sen verran, että olen viime aikoina raapustellut hiukan runoja ja niistä taisi jäädä tuollainen "irrallinen loppu" -vaihe päälle, jollaisia rakastan, mutta hyvä kun kerroit, että se ei ollut oikein mieleesi! Ja joo, onhan Raskolnikov hiukan, hmm, sekaisin, mutta eei se nyt niin pahasti haittaa...

Mutta niin, suosittelen Rikoksen ja rangaistuksen lukemista ihan näin yleisesti, itse ainakin pidin ihan huikeasti.

[leofurioso]

Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee...kuten huomaa olen pyörtynyt tai sitten jo taivaissa. Tää on ihana ja lukisin mielelläni lisää, kiitos Hopeakettu. Minä en voi sanoa, etteikö hahmot olisi tuttuja, sillä on tullut kyllä kyseinen klassikko luettua ja kai se jossain vaiheessa tulee uudestaan jälleen luettavakseni. Mielestäni olit oikein hyvin saanut hahmot elämään noinkin lyhyessä pätkässä, vaikka mielelläni olisin lukenut huomattavasti pidempänä samaa. Hahmot ovat niin tutun oloisia, ehkä se johtunee verenperinnöstä tai muusta, mutta en tiedä sitten ja voisin hyvin kuvitella herrojen välillä kyseisen kohtauksen.  Loppu on mielestäni huikea ja mielestäni viimeinen lause kuvaa erinomaisesti sen, mitä Razumihin tuntee, vaikka painoa päällä onkin, eikä hengittään oikein pysty. Jotenkin se loppu vaan kokoaa koko ficin ja saa minun vereni sykkimään, kun olisi elänyt aikakaudella ja näiden hahmojen esimerkkien katossa kärpäsenä, sillä kyllähän Dostojevski käytti reaalimaailman asioita kirjoissaan hyödykseen, kuten niin monet muutkin Venäjän klassikkokirjailijat omissa teoksissaan.

-Fire 

[Tippi]

Hihii, kiitoksia, leofurioso! Vihdoinkin joku toinenkin, joka on lukenut tämän mahtavan kirjan! ♥

Mielestäni olit oikein hyvin saanut hahmot elämään noinkin lyhyessä pätkässä - -

Oh, tämä oli oikein mukava kuulla, minulle on äärettömän tärkeää, että hahmot ikään kuin heräävät henkiin ja toimivat uskottavasti. Ja aion kyllä kirjoittaa lisää näistä kahdesta, niin herkullinen pari kun ovat!

[Karvis]

Pahoittelen jo etukäteen, koska otin sut mun fanitettavaksi ja joudut siis lukemaan tulevaisuudessa useammankin kommenttini. Ne eivät ole tasoltaan kovin korkeita. Tämän valitsin, koska Rikos ja rangaistus on itselleni tärkeä teos, joka herätti aikoinaan ja herättää vieläkin mielenkiintoa psykologisiin puoliin, koska siinä uppouduttiin todella synkkiin mielenmaisemiin ja siihen, miten mieli voi perustella itse itselleen kauheuksia ja oikeuttaa niitä. Sen lukemisesta alkaa olla sen verran aikaa, että pitäisi verestää muistoja uudestaan, mutta tässä oli muistini mukaan samaa henkeä.

Tämä on tuokio siitä samasta synkästä elämästä, mutta antaa sille elämälle edes hetkeksi jotain muuta, edes hetken lepoa vaikkakaan ei niin pitkää eikä kovin rauhallistakaan. En voi olla ajattelematta, että jos Raskolnikovilla olisi ollut kirjassa näin läheinen suhde Razumihinin kanssa niin olisiko koko rikosta tapahtunut. Se olisi tarvinnut syliä ja lämpöä. Ehkä se on liian romanttisesti ajateltu, mutta ei mahda mitään. Mä en ehkä nähnyt tätä kovinkaan eroottisena vaan nimenomaan lohdullisena, lämpöisenä ja suloisena. Razumihin tarjoaa Raskolnikoville sitä mitä toinen tarvitsee ja vielä oman epämukavuutensa kustannuksella, koska sellainen hän on.