Title: Kaikkein tärkein
Author: Violetu
Rating: Sallittu
Genre: Draama, pieni angst, fluff? Raapalesarja
Hahmot: James, Remus, Sirius, Harry
*Osallistuu kolme kertaa -haasteeseen aiheella Kolme kelmiä, yksi suhde. (joka käy myös summarysta).
Vastuunvapaus: Rowling omistaa, minä vain lainaan enkä hyödy taloudellisesti.
* * *
Kaikkein tärkein
Kuinka pieni ja hauraan tuntuinen lapsi olikaan, kun James ensimmäisen kerran sai pienen käärön käsivarsilleen. Siinä, hänen sylissään oli nyt pieni ihminen, hänen esikoispoikansa.
James katsoi pienokaisen vihreisiin silmiin, jotka tapittivat vielä hiukan sekavina mustan hiustupsun alta, ja tunsi omien silmiensä kyyneltyvän.
Tuntui ihmeelliseltä ajatella, että tämä pieni ihminen ei olisi ollut siinä ilman häntä, ja tarvitsisi häntä yhä selviytyäkseen karussa maailmassa.
Lily nukkui levollisesti sängyssä vähän matkan päässä ja Jamesista tuntui oudolta ajatella, että tutuksi käynyt vatsakumpu oli kadonnut, muuttanut muotoaan.
Siinä pikkuinen Harry nyt oli hänen sylissään, vielä niin puhtaana ja viattomana. James halusi antaa pojalleen onnellisen elämän.
* * *
Remus tunnisti pojan heti ensi näkemältä. Edes pimeässä vaunuosastossa asiasta oli mahdotonta erehtyä. Harrya ei voinut luulla keneksikään toiseksi, ei ainakaan kukaan sellainen, joka oli tuntenut Lilyn ja Jamesin niin hyvin kuin Remus oli tuntenut.
Pojan mustat hiukset olivat täsmälleen samalla tavalla sotkussa kuin Jamesin olivat olleet, ja silmät olivat tuskallisen samanlaiset kuin Lilyn. Remus pani tämän kaiken merkille ennen kuin kohotti sauvansa ankeuttajaa kohti.
Hämmennys, sekaisuus Harryn näkemisen takia… hänen reaktionsa olivat normaalia hitaampia.
Remus tunsi sisuksiensa kouristelevan, kun hän hetkeä myöhemmin yritti saada tajutonta Harrya virkoamaan. Tuntui uskomattomalta, että hän saattoi koskettaa sitä, mitä Lilystä, Jamesista oli jäljellä.
* * *
Sirius kietoi kätensä Harryn ympärille ja veti pojan hiusten tuoksua sisäänsä kuin kyse olisi ollut elämästä ja kuolemasta. Hän oli pelännyt, ollut niin huolissaan, että se tuntui uskomattomalta. Mutta Harry oli kunnossa, kunnossa, eikä muulla ollut väliä.
Siriuksella ei koskaan ollut omia lapsia, mutta nyt hän uskoi alkavansa hiljalleen ymmärtää, miltä vanhemmista tuntui. Sirius oli rakastanut ja tiesi, miltä menettäminen tuntui. Silti, jotenkin hän oli varma, että jos hän joutuisi menettämään Harryn, se sattuisi enemmän kuin mikään oli koskaan sattunut.
”Et enää koskaan – ” Sirius aloitti, mutta Harryn ärsyyntynyt ilme tappoi sanat. Jokaisen täytyi antaa tehdä omat virheensä. Sirius tiesi.
********************
Palautetta?