Hmm hmm hmm. Nyt lyö aika tyhjää, vaikka haluankin kommentoida. Aloitan huonoista asioista, joita löytyi vain yksi, kun en nyt muuten saa tätä mitenkään liikkeelle.
Eli hieman häiritsi tuo kuvaus nuoren pojan angstailua. Missään välissä ei mainittu mitään sukupuoleen liittyvää, joten oliko sen kertomisessa jokin pointti? Se ei sinänsä mua henk. koht. häiritse, mutta kelasin lähinnä, että näin lyhyessä pätkässä voisi jättää lukijalle sen vapauden päättää henkilön sukupuolen.
Ensinnäkin tykkäsin tarinan nimestä todella paljon. Se sointui hyvin fikkiin, etenkin viimeiseen lauseeseen. Koko teksti kuvaa fiiliksiä tosi realistisesti, vaikken niitä onneksi ole koskaan kokenut. Ystävien kuvaukset ovat kyllä aika samantapaisia kuin tässä fikissä, viiltelyyn jää ikään kuin koukkuun ja olo on "normaali" vain jos saa sopivin väliajoin vetää ranteet auki. Rumaarumaarumaa ja siksi niin hyvä aihe kirjoittaa.
Tykkäsin, kun vaikean aiheen teksti oli kirjoitettu ikäänkuin satumuotoon. Aloitettiin lyhyellä lauseella: "Eräänä aamuna herätessäni, huomasin olevani kuollut.", jonka jälkeen alettiin kuvata tekemisiä. Tuota lausetta voisi verrata tyyliltään vaikkapa seuraavaan: "Eräänä aamuna prinsessa huomasi, että hänen kukkansa oli kuollut." > Lauseissa on ihan eri merkitys, mutta ne ovat kovin saman tyyppisiä. Ja se on kiehtova piirre tässä fikissä, että rankka aihe on ikään kuin naamioitu tuollaiseen.
Kuvaus oli tietyllä tasolla vähän tylsää, mutta omalla tavallaan se kuitenkin sopi tähän fikkiin. Aihe on angstinen, ja kunj oku tuntee henkisesti kuolleensa, varmaan on aika apaattinen. Ja sitähän tässä juuri kuvattiin. Ei tajunnut laittaa muroihin maitoa jne... Tuollainen välinpitämättömyys on ihmisissä kamalinta, silloin tietää, ettei kaikki ole ihan okei. Osaa siis hyvin samaistua masentuneen mieleen tässä, vaikkei ko. sairautta ole läpi käynytkään.
Mulla oli vielä tuhat ja yksi asiaa sanottavana, mutta ajatus katkesi. Yhteenveto on kuitenkin se, että tykkäsin, teksti oli aitoa. Kivan lyhyt ja ytimekäs, sai säälimään masentuneita, vaikkei ehkä pitäisi. Sääli on inhottavaa. Ja nyt menee jo niin randomiksi, että taidan lopettaa. Sympatiat fikin tyypille ja samankaltaisille ihmisille, sekä kiitokset sulle.