Kirjoittaja Aihe: Turta, S  (Luettu 3995 kertaa)

Peacock

  • ***
  • Viestejä: 300
Turta, S
« : 19.03.2011 22:27:52 »
Nimi: Turta
Kirjoittaja: Peacock
Genre: angst, oneshot, kirjeficci
Vastuunvapaus: Kaikki mikä on tunnistettavissa Rowlingin omaisuudeksi, on myös hänen. En rikastu tällä tekeleellä.
Ikäraja: S
A/N: Oikeastaan tämä lähti oli kirjoitettuna englanniksi johonkin vihkooni ja päätin kirjoittaa siitä puhtaamman, suomenkielisen version äikän tehtävääni. Ja ihan kivaltahan se vaikutti, ainakin oman pienen pääni sisällä - teistä muista en tiedä. Kommentteja siis. :>
Taustamusiikkina suosittelen Linkin Parkin Numbia. Ja vaikka se tuleekin tässä hyvin selville, sanon vielä että kirje on tarkoitettu Luciukselle Dracolta.

___________________________________________________________________________________________________________

TURTA

Olin todella ylpeä sinusta, isä. Sinulla oli yhteyksiä juuri oikeisiin ihmisiin ja meillä oli paljon rahaa. Elintapojamme kadehdittiin ja minä pidin elämästämme aina tiettyyn pisteeseen asti. Meillä oli sen verran varoja, että pystyimme tekemään lahjoituksia ja niitähän sinä teitkin ahkerasti, jotta näyttäytyisimme muille hyvässä valossa. Meillä oli valtaa. Ja minä rehentelin sillä ja jopa sinulla.

Mutta nyt, joka ikinen vuosi, olen huomannut kuinka sinä haluaisit minun olevan ihan niin kuin sinä. Laitoit minulle kuin joitakin tasoja, joita minun piti suorittaa. Ensiksi olin imarreltu kun jotkut sanoivat minua kaltaiseksesi. Nyt ne tasot ovat ihan liian korkealla minulle ja jos tein jotakin väärin, huomasin kasvoissasi pettymyksen ja nolouden. Aivan kuin olisit sanomattomasti viestinyt minulle, että ”tuo poika on aina ollut luuseri eikä hänestä ole ollut koskaan mihinkään”. Se satutti minua, sillä minulle oli tärkeää yrittää olla sinulle mahdollisimman hyvä poika, josta saatoit olla ylpeä. Joten yritin kovempaa, mutta mitä korkeammalle kurotin, sitä alemmas putosin.

Sitten sinä teit minun ja äidin nolostuneiksi koska suunnitelmasi viedä ennustus pimeyden lordille epäonnistui täydellisesti. Aurorit lähettivät sinut Azkabaniin ja minun sekä äidin piti kestää se mediakohu pohjamutaan joutuneista Malfoyista. Se olitkin sinä, kuka meidät siihen kuraan veti enkä minä niin kuin olit minusta kuvitellut.
Ihmiset sanoivat meidän olevan säälittäviä ja kirkas valokeila vaihtui hetkessä tummaan. Sitähän sinä et ollut halunnut, vai mitä? No siinä tilanteessa me kuitenkin olimme, kiitos sinun.

Ja sitten tiedät-kyllä-kuka antoi minulle tehtävän suoritettavaksi: minun piti tappaa Dumbledore. Olin ensisijaisesti järkyttynyt, mutta tiesin, jos suoriutuisin tästä, maineemme olisi taas puhdas. Perheen nuorimmaisen piti suorittaa likainen työ vanhempansa mokan takia.
Mutta sinä et kannustanut minua ja se söi minua kaiken sen muun paineen ja epäonnistumisieni lisäksi. Olin heikompi kuin arvasitkaan, liian heikko pysyäkseni vahvana edes ulkoisesti. Eristäydyin muista, itkin salassa ja olin kuin katto ilman tukipilareita. Katto näytti vahvalta, mutta sillä oli aina sortumisvaara. Et arvaa kuinka monta kertaa mietin itsemurhaa, mutta jos olisin tappanut itseni, te olisitte äidin kanssa seuranneet minua maan alle Voldemortin kädestä. Suostuin kaikkeen siihen vain pelastaakseni maineemme. Ja sinä vähät välitit tilanteestani. Onneksi kuitenkin äiti oli ymmärtäväisempi ja yritti auttaa minua.

Kaikki yritykseni menivät kuitenkin pieleen ja sentään siinä olin samanlainen kuin sinä: poika ei voi valita isäänsä. Vaikka saarroin tornin huipulla Dumbledoren ja minulla olisi ollut tilaisuus tappaa hänet, en kyennyt antamaan käskyä aivoilleni murhaamisesta. Ja viimeistään silloin ymmärsin, ettei elämäsi sovi minulle. Minä en pysty kiduttamaan ja tappamaan ihmisiä. Millainen kuolonsyöjä sekin olisi ollut? Totaalisen naurettava. Kaikki pelonsekainen surullisuuteni ja masentuneisuuteni paisuivat yhdeksi isoksi kimpaleeksi kurkkuuni.

Joten Kalkaros sai kaiken ”kunnian” Dumbledoren tappamisesta. Se oli osittainen helpotus mutta suurimmaksi osaksi järkytys: kuusi vuotta minua opettanut rehtori oli kuollut ja minä olin ajanut hänet kuolemaan. Minun oli pakko karata pois Tylypahkasta muiden kuolonsyöjien kanssa, vaikken olisi tahtonut. Minusta oli tullut kuolonsyöjä, se, mikä en halunnut olla.

Mutta tiedän, etteivät kuolonsyöjät ole minua varten. Se on vain helpommin sanottu kuin tehty irtautua kuolonsyöjistä, sillä edessäni olisi muuten auttamatta ollut kuolema.
Haluaisin aloittaa tämän kaiken alusta ja poistaa tekemäni virheet, sillä en enää tunnista itseäni. Haluaisin olla se Draco Malfoy joka ennen olin enkä itseni ja sinun sekoitus.
Nyt on kuitenkin liian myöhäistä kääntyä takaisin. Sinun takiasi olen tässä tilanteessa.

Draco


// Sca siirsi ikärajan alaotsikosta yläotsikkoon
« Viimeksi muokattu: 22.03.2015 08:38:59 kirjoittanut Beyond »

ava © vanilla
banneri © raitis

Claire

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 985
Vs: Turta
« Vastaus #1 : 20.03.2011 16:59:03 »
Hei joo, tämähän oli hyvä, tosi hyvä!

Pääasiassa tartuin tähän päähenkilön takia (Dracoa ei koskaan voi ohittaa!) ja yksinkertaisen, kenties hieman kliseisen, mutta vetävän otsikon ansiosta enkä todellakaan tullut pettymään, vaikkakaan en usein kirjeficeistä perusta. Kerronnan olit saanut pidettyä hyvin IC:nä; tämä kuulosti niin Dracolta, tämä itsessään oli niin Dracoa, että ah, tuplapointsit siitä!

Muutamia pilkkuja oli jäänyt pois ja aikamuodot vaihtuivat paikoin vähän häiritsevästikin, mutta muuten kadehdittava kirjoitusasu ja todella selkeää ja viihdyttävää tekstiä. Sait hienosti upotettua siihen Dracon vihan ja katkeruuden, joka toi kyllä tunteet pinnalle tavallista helpommin.

Lainaus
Laitoit minulle kuin joitakin tasoja, jotka minun piti suorittaa.
Tiedän, ettei maininnastani ehkä hirveästi ole apua, sillä en tiedä miten tämä pitäisi korjata, mutta minun oli vain pakko sanoa, että tämä virke kuulosti mielessäni hiukan oudolta. Hmm.

Lainaus
Olin heikompi kuin arvasitkaan, liian heikko pysyäkseni vahvana edes ulkoisesti. Eristäydyin muista, itkin salassa ja olin kuin katto ilman tukipilareita. Katto näytti vahvalta, mutta sillä oli aina sortumisvaara.
Tämä oli ehdottomasti paras kohta, ihana vertauskuva ja kuinka kauniisti se on kuvailtu; käytä niitä vielä enemmän, kun kerran osaat! Vaikkakin tällä kertaa, tähän tekstiin, sellainen "koruttomuus" kyllä sopikin, kun kyseessä oli Dracon näkökulma. Oli kuitenkin kiva, että tekstissä piili tällainenkin helmi.

Niin ja ihan btw, tuo Linkin Parkin biisi oli tosi hyvä lisä tähän. :)

Kiitoksia paljon tästä lukukokemuksesta, tulen varmaan seuraamaan jatkossakin tuotoksiasi!
We're stars wrapped up in skin
The light comes from within



There's no me, there's only (you)
There's only youniverse

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 951
Vs: Turta
« Vastaus #2 : 20.03.2011 17:15:21 »
Ohoh, tämä olikin ihan erilainen kuin odotin. En kyllä tiedä, mistä odotukseni repäisin, mutta mieleeni ei olisi ikinä tullut Dracoa kirjoittamassa Luciukselle noin. Oli muuten kiva, kun sanoit ihan heti alussa, mistä on kyse: siten lukijana pääsi heti ensimmäisistä sanoista lähtien mukaan siihen, mitä kaikkea kirjeen taustalla oli. Yleensä pidän siitä, että ficciä lukiessa voi arvata, mitkä henkilöt ovat kyseessä, mutta tähän se ei olisi mielestäni sopinut. Hyvä siis näin!

Aihe oli erittäin mielenkiintoinen. En muista lukeneeni yhtäkään ficciä Dracon ponnisteluista kuudentena kouluvuotenaan, ja tämän luettuani aloin ihmetellä sitä. Kylä siitä ehdottomasti pitäisi olla enemmän ficcejä! (Tai sitten niitä on, enkä ole vain törmännyt.) Käsittelit mielestäni koko aihetta ihanasti, ja tästä tuli hyvin aito vaikutelma. Voin helposti kuvitella Dracon kirjoittamassa tismalleen tuollaista kirjettä isälleen. Ensin se pieni johdanto, pieni yleinen turhaantuneisuus liiallisiin paineisiin, ja sitten “viimeisen tikin” esittäminen eli se, kuinka Draco ei ollutkaan ollut se maineenpilaaja, ja kuinka Lucius ei edes yrittänyt ymmärtää poikaansa, vaan käyttäytyi kuin tämä olisi ilmaa. Upeaa katkeruutta, juuri osuvaa pojalle, joka on katkera isäänsä kohtaan. Draco on kuitenkin joskus ihaillut ja rakastanut isäänsä, joten kirje ei voi olla vihaista katkeruutta, vaan ennemmin tällaista pienehköä, melkein vaatimatonta, petetyksi tulleen katkeruutta.

Ja tosiaan, tuo biisi sopi hyvin taustalle. Siitä tuli se pieni vihainen lisäys, ja varmasti Dracossakin on täytynyt olla aika paljon vihaa, jotta hän on noinkin vahvasti voinut nousta Luciusta vastaan.
Never regret something that once made you smile.

Peacock

  • ***
  • Viestejä: 300
Vs: Turta
« Vastaus #3 : 29.03.2011 17:49:11 »
Isot kiitokset kommentoinnista Claire ja nominal ! Arvostan todella paljon sitä, kuinka te molemmat sanoitte, että Draco oli IC tässä. Mie pyrin kyllä siihen mutta eihän sitä koskaan tiedä millainen lopputulos siitä tulee. :----) Ja muutenkin kommenttine olivat piristysruiskeita tähän päivään. Pakko muuten myöntää, että sain inspiksen tähän ficciin kuunnellessani juuri tuota Numbia, mutta päätin olla käyttämättä lyriikoita raapustuksessa kun miulla niitä sanoitusficcejä kuitenkin on aivan liikaa.
Claire, tosiaan tuo ensimmäisen lainauksesi kirjoitus oli tyhmän kuuloinen (kiitos siis huomautuksesta !), joten vaihdoin sen ehkä hieman fiksumman kuuloiseen sanaan. :>

Mutta kiitoskiitoskiitos vielä kerran teille molemmille ! ♥


ava © vanilla
banneri © raitis