Nimi: Lautturi
Kirjoittaja: Belsissa
Ikäraja: K-11
Paritus: Theodore/Daphne(/Blaise)
Genre: Darkfic, romance, angst
Vastuuvapaus: Potter-maailma kuuluu Rowlingille.
Kirjoittajan kommentti: Osallistuu FF50:neen sanalla 036. Rikki ja Yhtyeen tuotanto - haasteeseen Emilie Autumnin kappaleella The Art of Suicide.
***
Kylpyvesi ei huuhdo pois likaa sielusta. Pintapuolinen saasta irtoaa hipiältäni pienellä liikkeellä, mutta syvemmälle pinttynyt ei katoa muutamalla pesulla. Toisen miehen tuoksun korvaa vaniljainen hunajasaippua, mutta muistoa en saa peitettyä hurmaavimmallakaan parfyymilla. Hetken päästä olen kaunis ja kukkaistuoksuinen, mutta tahrattua sisintä en saa puhtaaksi tänään. Huijata voi yrittää, mutta kauaksi se ei kanna.
Kauniit unelmat ovat niitä rujoimpia. Välähdykset mahdollisesta ikionnesta olivat petollisia ja hämäsivät luulemaan, ettei tyytyväisyys ole riittävää. Eskapistin arki kaipaa pientä intohimontuoksuista lisää. Se toinen mies sattui sopivasti kohdalle mukanaan viettelevä hymy ja tapa kietoa pauloihinsa. Taito hämärtää himolla todellinen rakkaus ja realiteetit. Et ehkä ymmärrä, ettei se ole niin mustavalkoista kuin voisi olettaa. Rakkaus ja petos saattoivat elää sydämessäni rinnakkain, jälkimmäinen valmiina tahraamaan ensimmäisen. Sitä ei estänyt voimakkain tunne, sillä se oli hämärretty kaihilla nimeltä viettelys. Tämä elämä ei ollut tarpeeksi, sillä kaipasin hänen huumaansa, joka kuitenkin jäi vain hetkelliseksi. Intohimoinen lemmenseikkailu muuttui venäläiseksi ruletiksi ennen kuin huomasinkaan.
Jäähyväiset odottivat kulman takana ja kaihi parannettiin. Sydämessä sekoittuivat ainekset kuolemaan, sillä kaikki rakkauden portteja vahtineet pikkupirut olivat sieltä kaikonneet. Raivoavan meren tapaan vapaana jylläsivät nyt kaikki tukahdutetut tunteet, joiden sietäminen oli liiaksi. Rakkaan satuttaminen, oma heikkous, saastaisuus ja menettäminen yhdessä olivat tappava resepti. Siitä kertovat äskettäin ilmestyneet poikkeamat iholla: marmorin seassa tummanpunaisia ristiriitoja. Rohdot eivät tuottaneet toivottua tulosta, eivät unta ja unohdusta vaan ainoastaan lisää palvelijoita vahtimaan mielipuolityttären kestävyyttä. Mutta toisinaan niiden katse hakeutuu muualle ja silloin voi piilottaa sen, mikä ei kulje ruokatorvesta alas. Voi rangaista itseään hieman lisää.
”Olet taas laihtunut valitettavan paljon”, toteaa nainen. ”Kohta tuon alkavat huomata toisetkin”, hän jatkaa. Ulkoinen kauneus alkaa rakoilla ja todellisuus nousta pintaan. Toinen pelkää kosijoiden katoamista, mutta minulle se on siunaus. Nainen itkee; tyttärestä ei koskaan tule kunniakasta naista, mutta minä hymyilen sieluttomasti omalle peilikuvalleni. Ei tule enää miestä, ei väärää, ei oikeaa, ei rikasta, ei köyhää. Uusi sulhanen on tyhjyys, joka syleilee elämääni kuin paraskin rakastaja. Se ei hylkää, eikä sitä voi pettää. Sisällä kaikuu onttous, joka kasvaa päivä päivältä turhien odotusten väistyessä tieltä. Ne sanovat, ettei kivun ja turhuudentunteiden poistaminen ratkaise mitään, ettei nukahtamislääke tepsi elämään. Tuottaa vain lisää itkuisia jäähyväisiä ympärille. En minä tarvitse nukahtamislääkettä kuollakseni, sillä itsemurhan olen jo toteuttanut petokseni kautta. Tuhottavissa on enää pahat tunteet ja kuoren tyhjyys. Paineaallot ja sairas hengitys. Tulipalo sisällä ja kuuma rauta iholla. Tälle lautturille minulla ei ole enää kolikoita annettaviksi.