Viimeinen laulu || S, raapale, päähenkilönä Viimekoraus

[Nukkemestari]

Ficin nimi: Viimeinen laulu
Kirjoittaja: Nukkemestari
Tyylilaji: Raapale
Ikäraja: S
Päähenkilö: Viimekoraus

A/N: Kuuntelin musaa ja selasin taikaotuksia miettien mitä kirjoittaisin. Tämä haikea ja hiukan koominen lintu, viimekoraus, voitti sympatiani puolelleen. Puhdasta tunnelmointia. FF100 015. Sininen.


Viimeinen laulu

Viimekoraus istui pähkinäpensaan oksalla ja katseli taivaankannen reunaan noussutta vaaleanpunaista häivettä. Auringonnousun kaihon kalpea valo kurotteli kohti Viimekorauksen sulkia, jotka olivat enää kalpean hailakan sinisiä, kuin joku sen monien elinvuosien aikana näkemistä talviaamujen taivaista. Sen sulkia täplittävät tummat tahratkin näyttivät enää kuin kyyneliltä sinisellä kirjepaperilla.

Viimekoraus tiesi sen viimeisten tuntien tulleen täyteen. Se teki kuolemaa. Vielä sillä oli kuitenkin annettavaa maailmalle ennen siirtymistä ikisinien syväntummille maille.

Viimekoraus veti pienen pienet keuhkonsa täyteen viileää ilmaa. Se muisti joka ikisen äänen jonka se oli kuullut elämänsä aikana. Niin heinäsirkkojen sirityksen, sateenropinan kuin pensaikkopalon ritinän. Oli aika laulaa ne maailmalle ja Viimekoraus lauloi.

[Naminé]

Ihan ensiksi kun huomasin tämän, olin että wtf mikä ihmeen viimekoraus. Päähenkilönä Viimekoraus? (En kyllä tiedä mitään taikaolennoista.) A/Nnän luettuani olin vähän paremmin kartalla, mutta täytyy myöntää, etten lukenut vielä vaan häivyin ja tänään hipsin sitten takaisin.

Ja onneksi hipsin! Tässä on aivan ihana tunnelma. Jotenkin levollinen. Sellainen, että Viimekoarus on tyytyväinen elämäänsä ja suhtautuu tyynesti lähestyvään kuolemaan ja on siihenkin tyytyväinen. Tästä tuli hyvä mieli, vaikka kertoikin kuolemasta.

Kuvailu on ihan ihanaa, varsinkin seuraavasta virkkeestä tykkäsin.

Sen sulkia täplittävät tummat tahratkin näyttivät enää kuin kyyneliltä sinisellä kirjepaperilla.

Suosikkini raapaleessa oli koko tuo viimeinen kappale. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis ja haikea ja silti elämäniloinen. Jotenkin tuo pienen pienet keuhkonsa täyteen viileää ilmaa. Se sopi niin hyvin ja jostain syystä on mielestäni paras lause. Tykkäsin ihan hirveästi. Ja äänet, jotka Viimekoraus nimeää muistavansa on kanssa mukavat.

Tosi kaunis ja tunnelmallinen raapale.
Tykkäsin tästä paljon,
Naminé ♥

[foxtrot]

Kommenttikampanjasta hei.

Kuten Naminékin sanoi, tässä on aivan ihana tunnelma, ja teksti sai kokonaisuudessaan minut hyvälle tuulelle (...), vaikka se kertoikin Viimekorauksen kuolemasta - tässäkin kohtaa voisin komppailla edellistä kommenttia ja sanoa, että koko tekstistä välittyi se, miten Viimekoraus on onnellinen, koska on saanut elää kauniin ja hyvän elämän täynnä kauniita lauluja ja ääniä. Nimikin sopii tähän oivallisesti, Viimekoraus, vaikka "koraus" luokin paljon negatiivisempaa mielikuvaa kuin se, mikä tästä tekstistä välittyy. Mutta no, mitäpä sitä valmiita taikaolentoja muuttelemaan. (:

Sen sijaan itse tarinan nimestä en hirveästi pitänyt. Se toki sopii tekstiin hyvin ja nivoutuu yhteen sen kanssa, mutta kuulostaa aika tavanomaiselta ja vähän tylsältä - mielestäni se ei tee oikeutta tälle kauniille tekstille.

Kuten sanottu, tässä oli aivan omanlaisensa, hieno tunnelmalataus: haikea, mutta silti jotenkin tyytyväinen, rauhallinen, hyväksyvä. Tunnelmaa tuoneita kohtia on vaikea ruveta erittelemään, sillä mielestäni teksti teki sen kokonaisuudessaan mitään poistamatta tai lisäämättä. Sen sijaan löysin kaksi hennonkaunista kuvailukohtaa, joista pidin erityisesti:

Sen sulkia täplittävät tummat tahratkin näyttivät enää kuin kyyneliltä sinisellä kirjepaperilla.

Vielä sillä oli kuitenkin annettavaa maailmalle ennen siirtymistä ikisinien syväntummille maille.

Kiitos kaunis tästä kaunokaisesta.

[Nukkemestari]

Naminé, aww, hyvä että hipsit piristämään päivääni kommentilla ^^ Yritinkin saada sellaisen elämään tyytyväisen olon, sillä Viimekoraus on kuullut niin monta ääntä elämässään, että on jo hyvä lähteä kuuntelemaan ikuisen unen sävelmiä. Kiitos suuresti.

foxtrot, auts, onko tää kommentikampanjasssa, Jinmaru mokoma xD Koraushan on tosiaan vähän negatiivisen kuuloinen, mutta valmis nimi. Ja se viitannee Viimekorauksen taipumukseen laulaa äänet väärin päin elämänsä lopusta alkuun ennen kuuntelua, ja kaikki äänet evät varmaan ole kovin hehkeitä väärinpäin. Mut kun miettii vaikka sateen ropinaa ja luonnon ääniä, tuskin ne ovat kamalia toisinkaan päin kuultuina. Nimen kanssa oli tosiaan ongelma, odotin jo nukkumaan menoa enkä millään keksinyt mitään hienompaa, joten tyydyin vaatimattomampaan. En ainakaan aja liialla koreilulla lukijoita pois. Kiitos kaunis