Nimi: Kylmyys ennen sinua
Kirjoittaja: Diana
Genre: FLUFF, romanse, angst
Paritukset: Remus/Sirius
Ikäraja: K11
Beta: Nenna ja Forlorn
Summary: On täysikuu ja Sirius tuntee sympatiaa Remusta kohtaan.
A/N: Tämä on siis oneshot ja lähtöisin haasteesta, jossa käskettiin tehdä Uniclubin "Kylmää"-kappaleen ympärille ficci. (Taidettiin haasteessa mainita Remus/Siriuskin, mutta en muista tarkkaan, niin kuin en myöskään haasteen antajaa, joten... kyseinen henkilö voi halutessaan ilmottautua. ^_^)
Ja tämä on sitten aika vanha, olisikohan jopa vuoden, eikä siis mikään paras mahdollinen, mutta oli silti pakko uuden finin kunniaksi tämä tänne laittaa. x}
Voih, kun luen tätä nyt, niin jotkin osat ovat hyviä ja jotkin osat niin outoja ja hävettäviä, että... xD
Sirius
Sirius Musta istuu hiljaa Rohkelikontornin ikkunalaudalla. Kaipaus ja huoli paistavat hänen silmistään, ja tämän katse on kohdistettu tummalle taivaalle, jossa melkein kokonainen kuu möllötti kaikessa komeudessaan. Hetkeksi katse osuu varjoon, joka raahustaa kohti tällipajua. Pian silmät eivät kuitenkaan enää havaitse varjoa missään. Yllättäen tummat, melkein mustat silmät alkavat kostua ja suu avautuu raolleen.
Niin kaukana oot minusta
olen rikki kuin
lasi lyöty raudalla
Sä et tajua kuinka vituttaa
’Miksi sinun, Remukseni, pitää kokea sitä tuskaa? Miksei se voisi olla joku muu, esimerkiksi minä?’ hän ajattelee, ja pieni kavala kyynel yrittää ulos silmänurkasta. Nuorukainen hyppää ikkunalaudalta alas ja kävelee villasukkasillaan sänkynsä luo, ja ottaa sieltä esille vanhalta näyttävän pergamentin. ”Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessä”, tämä sanoo ja napauttaa kevyesti pergamenttia, johon ilmestyy tekstiä ja lopulta Tylypahkan kartta. Pieniä pisteitä liikkuu ympäri karttaa ja jokaisen pisteen vieressä lukee jotain. Yksi pisteistä on matkalla kohti tällipajua. Se liikkuu hitaan varmasti ohi puiden ja pensaiden. Tullessaan tällipajun luo, se katoaa.
Lopulta silmissä olevaa kosteutta on liikaa ja se alkaa valua kyynelinä pitkin poskea.
Kyyneleet mun silmiäni väsyttää
viilenee ja hengitys höyryää
Surullisin silmin tämä pistää kenkänsä jalkaan, kävelee ulos makuusalista ja sieltä suuntaa kohti muotokuva-aukkoa. Hän astuu muotokuva-aukosta ulos ja kävelee pitkin ulko-oville johtavaa käytävää. Nuorukaisen punaiset ja kyyneliin peittyneet silmät saavat osakseen parin maalauksen kiinnostuksen. Suurin osa muotokuvista on kuitenkin jo untenmailla, eikä huomaa mitään. Ei kuulu muutakuin pari kahahdusta ja tasaisten askeleiden töminä. Päästyään oville, Sirius katsahtaa vielä kerran taakseen, kuin vain tarkastaakseen ettei kukaan huomaa, ja astuu ulos viileään yöilmaan. Lopulta kuu saa hohtaa tuon nuorukaisen hiuksissa ja seurata niiden kulkua.
Yöt mietin miks sä meet
Tuska viiltää
miksi tunnen sen
Sirius pääsee lopulta tällipajun luo.
Remus
Laiha vartalo makaa kovalla lattialla, Rääkyvässä röttelössä. Pienet kivun aallot kiduttavat sitä, ja pelon säteet paistavat kultaisissa silmissä. Kultaisia silmiä korostavat vaaleanruskeat hiukset. Tuon laihan vartalon omistajan nimi on Remus, Remus John Lupin.
Suusta ei kuulu inahdustakaan, vaikka kipu on selvästi sietämätön. Ruskeat, hieman kiharat hiukset valuvat pitkin laihoja kasvoja. Vartaloa suojaa vain vanha ja kulunut, ehkä ennen ruskea matkaviitta, joka oli selvästikin nähnyt paremmat päivänsä. Johtuen vähäisistä vaatteista, aina välillä pienet vilunväreet nostavat Remuksen ihokarvat pystyyn.
Huone täynnä kylmää
kun et oo mun luonani
Ilma on kylmää
kun et hengitä iholleni
Suloisen lämpimät muistot valtaavat ruskeasilmäisen pojan mielen.
Niin helvetin kylmää
kun et oo mun kanssani
Liian kylmää
kun en tunne lämpöäsi
" ”Remus! Herää jo, on joulu!” mustahiuksisen, 13-vuotiaan pojan kasvot kiljuvat iloisesti, saaden yleensä sen aamuvirkumman pojan hymyilemään, muttei kuitenkaan avaamaan silmiään.
”Herää! Herää! Pitää mennä syömään!” toinen jatkaa ja kiipeää sängyn laidalle.
’Aina ruoka mielessä…’ Tuntiessaan pienen nytkähdyksen jalkapäädyssään, Remus vain hymähtää pienesti. ’Aina se sitten jaksaa’ Yllättäen ruskeahiuksinen poika tuntee toisen kädet lanteillaan. ’Mitä se nyt oikein aikoo?’ Hillitön kutina kuitenkin kertoo kaiken.
”Sirius! Lopeta! Ei saa! En saa henkeä! Lopeta!” Remuksen ääni hihittää.
”En, ennenkuin lupaat nousta sieltä, pukea päällesi ja tulla syömään”, Sirius vaatii.
”Hyvä on, hyvä on!” Remus huohottaa, saaden toisen lopettamaan.
”Muista pitää lupauksesi, tai…”
”Tai mitä?”
Vastauksekseen Remus saa nähdä sormien lähestyvän uhkaavasti. Puettuaan ystävykset lähtevät iloisesti kohti oleskeluhuonetta. ”
Ja pyörä pyörii taas
en voi unohtaa
Vaikka koitan haavojani
parantaa
Ne aukeaa aina uudestaa
Pienet, katkerat kyyneleet valuvat pitkin laihoja kasvoja, ajautuen lopulta ruskeisiin hiuksiin.
’Missä ovat suloiset hymysi? Missä komeat kasvosi? Missä… rakkautesi?’
Nyrkki kolahtaa voimalla kovaan kivilattiaan.
’Ei, et sinä, kaikkien tyttöjen ja miksei poikienkin päiväunien kohde, rakastuisi minuun, köyhään ihmissuteen.’
Uudet, katkerat ja itseinhoiset kyyneleet kaivertavat silmien syvimpiäkin sopukoita.
Pieni kolahdus kuuluu alempaa röttelöä, mutta Remus ei välitä. Askeleet kapuavat pitkin pölyisiä rappusia ja hieman epävarman kuuloisesti, käsi osuu ovenkahvalle, hiljaa naristen ovi avautuu. Välinpitämättömänä Remuksen pää nousee katsomaan tulijaa, mutta kohdatessaan toisen tummat silmät, koko laiha vartalo jäykistyy.
Kyyneleet mun silmiäni väsyttää
viilenee ja hengitys höyryää
”Sirius?”
Sirius
Siriuksen vauhko katse tutkii hivenen peloissaan toisen vartaloa. Istuessaan siinä kivusta huojuen toinen näyttää niin hauraalta, kultasilmäiseltä enkeliltä. Siriuksen kasvoilla olleet kyyneleet ovat jo kuivuneet, mutta nyt, nähdessään toisen pelosta ja kivusta sumentuneet silmät, ei uusien tulo ole kaukana.
Yöt mietin miks sä meet
Tuska viiltää
miksi tunnen sen
Varovasti, kuin peläten toisen juoksevan pakoon, Sirius polvistuu Remuksen eteen. Hitaasti kättään liikuttaen, Sirius koskettaa toisen yllättävän pehmeää poskea.
”Niin kylmä. Miten joku voi olla näin kylmä?”
Pieni vilkaisu ainoaan vaatteeseen.
Toisen ensimmäinen kivun vinkaisu saa mietteet kuitenkin katkeamaan, ja Siriuksen silmiin ilmestyy huolestunut sävy.
Remuksen laiha vartalo painautuu vasten mustahiuksista poikaa, saaden tämän hämilleen. Selvittyään enimmistä hämmennyksistään, Sirius kietoo lihaksikkaat kätensä omistavasti toisen ympärille. Muodonmuutos alkaa kynsien paksuuntuessa. Poikien katseet kohtaavat, ja Siriuksen suu aukenee puhuakseen.
Huone täynnä kylmää
kun et oo mun luonani
”Minä rakastan sinua.”
Ilma on kylmää
kun et hengitä iholleni
Remuksen ällistynyt ja ihmettelevä katse kohtaa toisen, vielä enemmän hämmentyneen. Hetkeksi kipu katoaa, mutta vain hetkeksi. Kohta taas kivun aallot lyövät toisen vartalon Siriuksen syliin, turvaan.
Niin helvetin kylmää
kun et oo mun kanssani
Hieman arastellen, Sirius nostaa leuasta kiinni pitäen, toisen kullanhohtoiset silmät nähtäväkseen. Mietittyään hetken, Sirius painaa hellästi huulensa toisen kyynelten kostuttamille huulille. Remuksen kipujen tilalle tulee jälleen hämmennyt, eikä tähän enää satu, silti hän ei kuitenkaan vastaa suudelmaan mitenkään. Kun Siriuksen huulet ovat jo lähtemäisillään, Remus vastaa toiselle. Kielet valtaavat toistensa alueita ja huulet hamuavat lisää valtaa. Pienen hetken päästä suudelma keskeytyy muodonmuutokseen.
Pian huoneessa seisoo kaksi nelijalkaista, toinen koira, toinen susi. Yleensä niin raivoisa susi on nyt rauhallinen ja tyyni. Mustan koiran epävarma hännän heilautus saa aikaiseksi ruskean suden silmien kullankeltaisen loiston ja kiivaan hännän heilunnan.
Koira ja susi, kaksi ystävystä, laskeutuvat makuulleen Remuksen viitan päälle, täysikuun tehdessä sädekehän molempien ympärille.
Liian kylmää
kun en tunne lämpöäsi
Aamulla matami Pomfrey löysi kaksi alastonta pojan vartaloa kietoutuneena toisiinsa, vain nuutunut viittä suojanaan.
”Ilkityö onnistui.”
