Kiitos jälleen errrittäin paljon kommenteista...
AVADA
Hallow tykkää jättää jännään kohtaan, tykkää jättää Hallow tykkää
*sniff* ei voldua saa hirttää
raukka olis ihan henkihieverissä. *viheltelee* tappaako vai eikö tappaa...siinä vasta pulma (tappaa, yksi idiooteimmista suomenkielen sanoista...tappaaaaa)
^^ Kiitokset kommentista!
LUCIUS BLACK
Kylläpä nämä mielipiteet täällä vaihtelevat
Raadollinen loppu...joo joskus niistä saa enemmän irti
Mutta saa nähdä...saa nähdä...
Kiitos jälleen kommentistasi ^^
SIERRA
xD Se et Draco ryhty tutkimaan kynsiään oli tommonen mielikuvituksen takaporukoilta ponnahtanut idea ja jostain syystä se sopi munkin mielestä hyvin
Dracolle.
Siskollesikin kiitokset täältä koneen äärestä! Täältä pesee lisää, kiitos jälleen kommentista *hyppii iloisena huonetta ympäri*
MERRIADOC
koulu on yksi niistä virheellisistä asioista tämän maan päällä...no onneksi sentään keskiviikkona on naamiaiset...ees jotain kivaa tiedossa
Jatkoa tuli jopa ennen keskiviikkoa *huiskii suomenlippua ilmassa*
Mun matikankokeet on aivan kamalaa tarkistettavaa, niin paljon virheitä
nooooo nyt sain seiskan (JEESH!)
Blaise olisi varmaan enemmän kuin mielissään jos saisi auttaa Harrya...
Kiitos jälleen kommentista ^^
Toivottakaa tervetulleeksi lavalle, lempihahmoni ikinä....*rummutusta*.....LORDI VOLDEMORT!! *väistelee tomaatteja*
LUKU 18 Se sormus
Dracon jalat laskeutuivat kiviselle lattialle ja vaikka hänellä oli kengät jalassa, hän pystyi melkeinpä tuntemaan kuinka kylmät lattiakivet olivat. Tummaa lattiaa ja seinää valaisivat seinillä riippuvat, käärmeenmuotoiset soihdut. Draco oli laskeutunut suoraan suuren ja koristellun tammioven eteen, joka näytti hienolta ja samaan aikaan pelottavalta. Tammiovessa ei ollut kahvoja ja se oli niin jykevä, ettei sitä saanut työntämällä auki.
Äkkiä ovet alkoivat hiljalleen avautumaan, pieni sangoista lähtevä natina sai Dracon niskakarvat nousemaan pystyyn. Ovet aukenivat tuskallisen hiljaa ja kunnes ne olivat sepposen selällään, Draco asteli hiljaa pimeältä käytävältä vielä pimeämpään huoneeseen, jossa hehkui häivä sumuista, vihreää valoa. Draco pysähtyi huoneen keskelle ja otti parhaakseen vajota polvilleen `herransa´ eteen, joka istui koristeellisella tuolilla huppu päänsä peittona.
Sydän hakkasi tuskallisesti Dracon rinnassa ja hänen hengityksensä salpaantui Voldemortin noustessa seisomaan ja alkaessa astelemaan hitaasti Dracoa kohti. Pimeässä huoneessa ei kuulunut muita ääniä kuin Voldemortin kaavun repaleisten helmojen huiske ja Draco oli varma, että hänen sydämensä kuulosti jästien kehittelemältä bassorummulta.
"Draco", Voldemortin kylmä ääni sai Dracon jokaisen niskakarvan sojottamaan kattoa kohti ja poika käänsi äkkiä katseensa lattiaan. "Draco, Draco...Päätit siis tulla yksin ja olet siis varma siitä, että haluan Potterin tilalta sinut? Voi Draco, Draco...teet tämän minulle naurettavan helpoksi."
Draco katsoi silmät laajentuen lattiaa, hän ei ymmärtänyt. Miten niin hän teki tilanteen
helpoksi Voldemortille?
Draco kuuli Voldemortin naurahtavan kylmästi kun käärmemäiset lonkerot sitoivat Dracon lattiaan niin, ettei Draco saanut itseään irti. Kylmyys ylettyi Dracoa joka puolelle, tottakai hän oli tiennyt, että Voldemort tekisi hänelle jotain, mutta tämä ei ollut hänen mielessään.
"Tottakai minä tiesin, vaikka typerä isäsi sanoi aivan muuta, että et toisi Potteria minulle. Sinä
rakastat häntä, etkö rakastakin?" Voldemortin hyytävä ääni sai Dracon nielaisemaan kauhusta.
"Mutta ei se haittaa, hoidat asiasi aivan kuten halusinkin", Voldemortin kasvoille levisi hymy, joka melkeinpä katosi pääkalloa valkoisemmalta kasvolta. "Olisit tehnyt asiani hankalemmaksi jäämällä Tylypahkaan. Mutta toisaalta, ethän sinä voinut jättää vanhempiasi kuolemaan, vai mitä?"
Draco keräsi rohkeutensa, joka alkoi häviämään tyystin, "m-miten niin teen asian helpommaksi...h-herrani?"
Voldemort kääntyi Dracoa päin ja laski huppunsa alas paljastaen valkoiset kasvonsa ja helakanpunaiset silmänsä, jotka kiiluivat innoissaan pimeässä huoneessa. Näky sai Dracon haluamaan äkkiä takaisin rakkaaseen makuusaliinsa.
Voldemort asteli vielä lähemmäs Dracoa ilkeä hymy huulillaan, "Potterin kanssa on helppo leikkiä." Voldemort seisahtui ja katsoi alas Dracoon, "vai luuletko sinä, että hän jättää sinut kuolemaan?"
"Mutta hän ei tiedä missä olen", Draco kavahti ja hänen silmänsä laajenivat kauhusta kun Voldemort kyykistyi hänen eteensä.
"Mutta ystäväsi tietää, eikö totta?" Voldemortin silmät kaventuivat mielihyvästä kun Draco pudisti päätänsä, "tsk, tsk, minulle
ei valehdella."
Voldemort heilautti vitivalkoista sauvaansa ja Draco tunsi kuinka veitset lävistivät hänet joka puolelta kidutuskirouksen iskiessä häneen. Kenenkään kuolonsyöjän kidutuskirous ei ollut läheskään yhtä voimakas ja kaikenvievä kuin se, minkä Voldemort häneen iski. Draco kiljui pystymättä pidättämään sitä ja vedet kirposivat hänen silmiinsä Voldemortin naurahtaessa kylmästi. Voldemort poisti kirouksen ja Draco valahti löysäksi häntä pidetteleviin köysiin.
"H-hän, hän...sanoi ettei hän...kerro", Draco huohotti epätoivoissaan.
Voldemort nauroi, "tosiko?"
"Eikä Harry pääse - "
"Tänne vai? Sinähän tulit tänne pimeyden piirron avulla?
Voi sentään, jätitkö sormuksen vartioimatta?" Voldemort hymyili ilkeästi Dracon katsoessa hätääntyneenä kaulaansa, hän oli laittanut sen pöydälleen.
"Harry ei tiedä siitä mitään!" Draco älähti epätoivoissaan.
Voldemort hymyili ilkeää hymyään, "mutta ystäväsi tietää,
eikö totta?"
Harry istui pylvässängyssään kuuntelemassa Nevillen kasvin rasittavaa hyminää, Neville oli itse nukahtanut ensimmäisenä, Dean pyöri sängyssään etsien sopivaa asentoa, Seamus kirosi hiljaa ja Ron, jolla oli synnynnäiset unilahjat, makasi ensimmäistä kertaa elämässään niin pitkän aikaa valveilla.
"Voisiko joku sulkea tuon saamarin hyminäkoneen, mistä ikinä se hyminä sitten lähteekään!" Seamus viimein ärähti jostain Harryn vasemmalta puolelta.
"Sori Seamus", Harry huudahti takaisin, "mutta - "
"Ai
säkö täällä hymiset!" Dean murahti, "sori sanoa kamu, mutta sulla ei ole nuottikorvaa."
"En se ole minä! Se on Nevillen kasvi!"
"Hyminäkasvi?" Dean murisi, "jo on aikoihin eletty, eikö sitä saisi vetää turpaan? Lopettaisiko se?"
"En usko", Ron naurahti väkinäisesti omasta sängystään.
"Oho! Ronkin on hereillä!" Seamus totesi ihmeissään.
"Tottakai hän on!" Dean naurahti, "jos hän ei olisi, syntyisi sellainen kuorsaus että se peittäisi tuon saakelin kukan ääntelyt! Saataisiin mekin nukkua."
Harry oli aivan varma että Ronin korvat punehtuivat.
Nukahtaisivat jo, Harry ajatteli epätoivoissaan, hän halusi mennä etsimään Dracoa.
"Menen kävelemään", Harry huikkasi ja hypähti pois sängystään.
"Okei", Ron huokaisi ja Harry kiitti onneaan. Onneksi Ron ei ollut halunnut tulla mukaan.
"Hyvää yötä!" Harry toivotti napatessaan kelmien kartan ja näkymättömyysviittansa mukaan.
"
Hyvää tosiaan", Harry kuuli vielä Seamuksen mutisevan, kun hän asteli ulos makuusalista.
Oleskeluhuone oli tyhjä ja siinä Harry sai rauhassa katsoa, missä Draco oli.
"Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessäni", Harry hihkaisi innoissaan ja taitteli karttaa etsien Dracoa.
Olen varmaan niin innoissaan, etten innoltani näe häntä missään, Harry ajatteli tähyillen karttaa.
Blaise asteli Korpinkynsien makuusalin edessä olevan patsaan edessä ja Harrysta tuntui, että pojalla oli pahat mielessään. Viisitoista minuuttia karttaa tähyiltyään Harry tuli siihen tulokseen, että Draco ei ollut Tylypahkassa.
Missä hän oli?Suunnaton huoli hyökysi kuin aalto Harryn sisään, mitä jos Dracolle oli sattunut jotain? Mitä hänen pitäisi nyt tehdä?
Blaise...Harry käänsi katseensa karttaan, hänen pitäisi mennä Blaisen luokse. Ehkä hän tietäisi jotain.
Blaise oli juuri astumassa Luihuisten oleskeluhuoneen sisäänkäynnin eteen, kun hän kuuli huolestuneen huudon takaataan, "BLAISE!"
Voi paska, Blaise ajatteli hiljaa mielessään kun hän kääntyi ja näki Harryn hypähtävän hänen luokseen.
"Morjens Harry! Kiva ilta, vai mitä?"
Harry loi Blaiseen kummastuneen katseen ja ilmaisi nopeasti huolensa, "Blaise, missä Draco? Minä en näe häntä kartalla, Blaise, missä hän on?"
Voi paska, voi paska, voi paska, Blaise ajatteli kasvoillaan hymyä tavoitteleva tekoirvistys, "Öppää...ööö...lähti käymään kotona."
Harry katsoi kulmat koholla Blaisea ja näytti hitusen hätääntyneeltä ja vihaiselta, "mitä hän siellä?"
"Mmmm...ööö...sen piti siivota huone - tai siis!" Blaise nosti kätensä itsensä suojaksi ja Harry katsoi häntä hätääntyneenä, "hän, hän, hänen piti mennä mummonsa hautajaisiin...! Niin, niinhän se oli!"
Blaise nauroi joksenkin väkinäistä naurua ja Harrysta tuntui aivan siltä, kuin jokin suureton voima musersi kuoren hänen sisällään.
Harry otti pidemmän pojan paidan kauluksesta kiinni ja hänen silmänsä leimusivat, "Blaise, missä Draco?"
Blaise näytti joksenkin häkeltyneeltä, "m-mummonsa hautajaisissa...?"
Harry vetäisi sauvansa taskustaan ja osoitti sillä Blaisea, joka hätkähti, "Oho, Harry. Eheh, mistä moinen muutos...?"
"
Missä Draco on, Blaise!" Harry huudahti.
"No, öh...mitä se nyt haittaa...jos kerron", Blaise vikisi hiljaa, "hän meni Voldemortin luo."
"M-mi-mitä?" Harry kähähti ja heilautti hieman päätänsä.
Blaise huokaisi ja selitti tapahtumat Harrylle aina toisen kirjeen saamisesta alkaen. Harryn järkyttynyt ilme vavahteli kauhistuneisuuden välillä.
"Miten pääsen sinne?" Harry kysyi sauva yhä Blaisea osoittaen.
"Mitä?" Blaise kähähti hätkähtäen, "ethän sinä voi sinne mennä!"
"
Miten minä pääsen sinne!?" Harry huudahti vaativammin ja hänen sauvansa kärjestä syöksähti muutama kipinä.
"Okei, okei, en minä tiedä! Eihän se ole mahdollista - enhän minä edes tiedä missä se piilopaikka on!" Blaise huudahti ja otti toisella kädellään kiinni Harryn sauvasta.
Järkyttyneisyys valaisi Harryn kasvoja ja muutama kyynel vierähti hänen kasvoilleen. Hän kuvitteli Dracon maassa, kiljumassa verisenä, huutamassa armoa...
Blaise katsoi kauhuissaan Harryn kasvoja ja yhtäkkiä hän muisti sen sormuksen, hän oli nähnyt sen Dracon pöydällä...
"
Ai niin joo", Blaise kuiskasi mietteissään ja Harry käänsi vaativana kasvonsa takaisin häneen.
"Mitä niin joo?"
Blaise hätkähti, hän nosti kätensä taas suojakseen Harryn osoittaessa häntä kipinöivällä sauvalla, "eikunminävainsesormus!"
Kaksi sanaa osui Harryn korviin; se ja sormus.
"Mikä sormus?" Harry kysyi kuiskaten ja Blaise pamautti käden suulleen.
Muutama muistikuva lennähti Harryn mielessä kuin filminauha. Hän nostamassa sängyn alle pudonnutta sormusta, Draco suutelemassa häntä sormus kaulassaan roikkuen.
Se sormus.
Harry asteli Blaisen ohitse ja oli juuri sanomassa salasanaa kiviseinälle, kun Blaise tarttui häntä päätään pudistellen hihasta, "älä tee sitä Harry. Draco ei olisi halunnut - "
"Draco on minulle kaikki", Harry kähähti Blaiselle ja vetäisi pojan käden irti hihastaan, "hän on kaikki mitä minulla on! Hänestä ei tule seuraavaa Sirius tapausta! En anna sen tapahtua!"
Muutama kyynel vierähti Harryn kasvoille ja Blaise puri huultansa, ei hänkään tahtonut Dracon kuolevan...
"Mennään sitten yhdessä", Blaise rohkaistui ja Harryn kasvoille levisi Rohkelikkojen tunnusomainen ilme, rohkea ja uhmakas ilme.
Harry hiippaili Blaisen perässä näkymättömyysviitta päällään tuttuun makuusaliin, jossa nukkuivat nyt Crabbe ja Goyle. Blaise asteli Dracon pöydän vierelle ja nappasi sen päällä olevan sormuksen. Hän asteli sitten Harryn luokse sormus kädessään. Harry katsoi harmittoman näköistä sormusta ja ojensi sitten kätensä kämmenpuoli ylöspäin, Blaise tiputti sormuksen Harryn kämmenelle.
"Minä tulen sitten kanssa mukaan", Blaise sanoi tärkeilevästi, "että Dracolla on joku jolle voi rähjätä."
Blaise tarrasi kiinni Harrya kädestä, kun Harry pujotti sormuksen keskisormeensa. Aluksi ei tapahtunut mitään, mutta yhtäkkiä Harry tunsi olonsa kauhean heikoksi ja hän sekä Blaise katosivat Tylypahkan kartalta.
Harry tunsi sekunin ajan jalkojensa osuvan kivilattiaan, mutta sitten hän kaatui kovalle lattialle heikkojen jalkojensa takia. Blaise seisoi pystyssä ja näytti voivan hyvin, hänen kasvonsa näyttivät hitusen verran normaaleja kalpeimmilta.
"Ok Harry? Wah, onneksi tulin mukaan", Blaise huokaisi ja auttoi Harryn pystyyn. Harry repäisi sormuksen pois sormestaan ja heitti sen lattialle, kuului kalahdus joka kaikui pimeässä käytävässä.
"Missä me ollaan?" Harry kysyi hivenen heikosti, sormuksen vaikutus tuntui hänessä vielä.
"Älä minulta kysy!" Blaise murahti, "en minä tiedä mitään kuolonsyöjien mestoista!"
Harry lähti astelemaan käytävää eteenpäin ja Blaise ryntäsi hänen peräänsä. Heidän askeleet kaikuivat muuten pimeässä ja hiljaisessa käytävässä, käytävää heidän edessään ei nähnyt kunnolla, koska siellä oli niin pimeää. Viimein kuului ääniä ja Harry pysäytti Blaisen, joka ryhtyi tähyilemään hulluna ympärilleen. Silloin kuului karmaiseva kiljunta. Jotakuta kidutettiin ja Harry tiesi äänestä, vaikkei hän ollut koskaan kuullut sitä niin kimeänä, kuka oli kyseessä.
"
Draco..." Harry lähti juoksemaan käytävää eteenpäin.
"Hei, Harry! Odota!"
Harry juoksi käytävää eteenpäin ja hänen heikot jalkansa tuntuivat olevan täysin sitä vastaan. Sydän hyppi Harryn kurkussa ja hänen oli keskityttävä kaikin voimin juoksuun, ettei hän romahtaisi lattialle.
Harry näki oikealla puolellaan suuren koristeellisen tammioven ja hän uskoi tietävänsä kuka sen toisella puolella oli. Blaise saavutti Harryn ja veti rahisten henkeään huomattuaan suuren oven, jonka takaata tuntui huokuvan kylmyyttä käytävälle.
Harry astui oven vierelle ja yritti työntää sitä auki kahvan puuttumisen vuoksi, tuloksetta. Harry vetäytyi taaemmas ja silloin ovi alkoi aueta hitaasti, Harryn täytyi peruuttaa, jottei ovi osuisi häneen. Blaise nielaisi kuuluvasti oven avauduttua tuskallisen hitaasti ja kummatkin pojista, Harry etualalla, katsoivat sisään suureen huoneeseen, jossa vihertävä usva valaisi näkymän. Harry vetäisi sauvan taskustaan kuin miekan tupesta ja hänen silmänsä laajenivat järkytyksestä, kun hänen silmänsä olivat ensin tottuneet valonpuutteeseen.
Draco makasi huoneen kivisellä lattialla. Poika ei liikkunut, eikä Harry ollut varma hengittikö hän. Verivana valui Dracon platinanvaaleiden hiusten seasta pojan naarmuisille kasvoille. Harry ja Blaise astelivat muuten tyhjään huoneeseen ja Harryyn iski ikävä tunne. Sama tunne, joka oli iskenyt häneen kolmannen koetuksen jälkeen, sama tunne, joka oli iskenyt häneen salaperäisyyksien osastolla...
Ovi pamahti luonnollista kovaäänisemmin kiinni ja Harry huomasi Blaisen hätkähtävän. Äkkiä Harry kuuli askelia ja pimeyteen hänen edessään ilmestyi kaksi punaisena hohtavaa silmää.
"Tervetuloa piilopaikkaani Harry Potter", kylmä ääni sai Harryn niskakarvat pystyyn, muttei hän siltikään perääntynyt niin kuin Blaise. Hän oli kohdannut Voldemortin aiemminkin ja tottakai hän selviäisi uudestaan...
Pala nousi Harryn kurkkuun kun luurankomainen Voldemort asteli pimeydestä ilkeä hymy leikitellen huulillaan.
...vai selviäisikö? mwaha ha ha haaa......(....)
Ladies and gentelman....R&R!!
