The Lines Between (K-11) (H/D) VIIMEINEN OSA tullut!

[Hallow]

Name: The Lines Between
Rating: K11
Genre: romance, angst, action/adventure
Warning: viiltelyä
Pairing: Harry/Draco
Disclaimer: Rowling omistaa keksimänsä hahmot, mä vaan olen tällanen niiden `hyväkskäyttäjä´ 
Summary: Harry on masentunut Siriuksen kuolemasta ja yrittää lieventää suruaan viiltelemällä, Draco puolestaan haluaa kostaa Harrylle siitä, että hänen
isänsä joutui vankilaan. Kuka on ensimmäinen joka saa selville Harryn viiltelystä? Entä mitä tapahtuu kun Voldemort sekoitetaan soppaan?
A/N: Ihka eka Draco/Harry ficcini ikinä, joten en takaa mitään.


THE LINES BETWEEN (PG-13) (H/D)



LUKU 1: Punaisen ja Vihreän välissä



Musta sotkuinen tukka kehysti surullisen, vihreäsilmäisen pojan kasvoja. Ylös vedetyt kaavunhihat paljastivat pojan laihat ja kalpeat kädet, joista vasemasta erottui muutama punainen, tyrehtynyt haava. 16-vuotias poika syleili jalkojaan ja muisteli silmät kyyneleitä täynnä vastikään kuollutta kummisetäänsä.

Vessa, jossa poika piileksi, oli tyttöjen vessa Tylypahkan toisessa kerroksessa. Jotkut saattaisivat pitää poikaa typeränä, kun hän piiloutui tyttöjen vessaan, mutta poika tiesi ettei kukaan keksisi etsiä häntä sieltä. Murjottavan Myrtin vessassa ei nähkääs kukaan pahemmin käynyt.

Harry Potter pyyhki silmiään pyöreänmuotoisten lasien takaata ja tutki sitten haavoja kädessään. Alempana, hänen ranteensa kohdalla, olevat haavat olivat vanhoja ja arpeutuneita, mutta uudemmat ylempänä käsivarressa olevat haavat olivat tuoreita ja vuosivat verta.

Harry kosketti sormenpäällään haavaa ja värähti johtuen äkillisestä vihlaisusta.

Se, että Sirius Musta oli kuollut, oli hänen vikansa, Harry tiesi sen olevan. Kirkas kyynel vierähti pitkin Harryn poskea ja tipahti sitten maahan. Kukaan ei sanonut sitä hänelle, kaikki vain vakuuttivat ettei se ollut kenenkään syytä. Harry haukkoi ilmaa ja sulki silmänsä.

Jos hän ei olisi ollut niin typerä ja astunut Voldemortin ansaan, Siriuksen ei olisi tarvinnut yrittää pelastaa häntä...Sirius ei olisi kuollut.

Harry nosti tärisevällä kädellään veitsen maasta ja tunki sen laukkuunsa. Se mitä hän teki, hän teki sen Siriuksen vuoksi. Hän teki sen Remuksen vuoksi, joka kaipasi Siriusta yhtä paljon kuin hän. Hän teki sen ystäviensä vuoksi, jotka pettyisivät häneen, jos he tietäisivät mitä hän teki. Ja hän teki sen itsensä vuoksi, hän yritti unohtaa.



Samaan aikaan kun Harry istui Murjottavan Myrtin vessassa, suippokasvoinen valvojapoika Draco Malfoy asteli ylpeänä käytävillä ja yritti etsiä oppilaita, jotka vaeltaisivat liian myöhään käytävillä. Huonompi tuuri heille, parempi Dracolle. Tietenkin jos kyse oli Luihuisista, Draco vain moikkaisi heitä ja jatkaisi matkaansa, mutta jos kyseessä olisi Rohkelikko...

Virne ilmestyi Dracon kalpeille kasvoille.

...muutama piste pois riippuen kellonajasta. Mitä myöhempi aika, sen huonompi tälle kuljeskijalle ja tuvalleen.

Draco Malfoyn suippo leuka, elegantit ja ohuet kulmakarvat sekä platinanvaaleat hiukset herättivät kiinnostusta ei vain Luihuisten tytöissä, myös muissa tuvissa. Draco asetti ivallisen hymyn huulilleen, nuolaisi sormenpäätään ja vetäisi sormillaan yhtä platinanvaaleaa hiussuortuvaa, joka oli eksynyt hänen silmiensä eteen.

Draco katsahti rannekelloaan, joka oli tehty hopeakullasta ja johon oli painettu Malfoyn suvun symbooli, käärme tikariin kietoutuneena. Tikarissa oleva veri kuvasti puhdasverisyyttä, josta Malfoyn suku oli erityisen ylpeä. Kello osoitti kahta yöllä.

Draco nosti katseensa kellostaan ja mietti hetken. Nolla pistettä pois jos kyseessä oli Luihuinen, kaksikymmentä Puuskupuhilta, kolmekymmentä Korpinkynneltä ja jos eteen sattuisi Rohkelikko niin viisikymmentä.

Valvojaoppilaat olivat saaneet sinä vuonna luvan ottaa pisteitä pois myöhään linnassa kulkevilta, johtuen Pimeyden Lordin paluusta. Dracoa asia ei pahemmin haitannut, muttei hän voinut kieltääkkään pientä pelkoa joka hänen sisällään värähti kun hän kuuli jonkun mainitsevan Pimeyden Lordin.

Astellessaan toisen kerroksen käytävillä Dracolle alkoi tulla tylsää, ei oppilaan oppilasta! Kaikki tuntuivat olevan kiltisti sänkynsä pohjalla ja se jos mikä sai Dracon ärtyneeksi. Hän olisi niin halunnut ottaa pisteitä pois joltakulta, mieluiten Rohkelikolta!

Hän oli juuri ohittamassa Murjottavan Myrtin vessaa kun päätti lähteä itsekin nukkumaan. Turhaan hän käytävillä partioi, jos ei kerta nähnyt edes toista valvojaoppilasta.



"Huomenta."

Punatukkainen Ron Weasley haukotteli astellessaan Suureen Saliin syömään aamiaista ruskeatukkaisen Hermione Grangerin kanssa, joka näytti vihaiselta.

"Mitä?" Ron kysyi istuutuessaan Hermionen viereen.

"Näin eilen vilaukselta kun Harry lähti myöhään illalla käytäville!" Hermione sähähti, "tiedät ettette saisi lähteä enää ravaamaan öisin käytäville! Se voi oikeasti olla vaarallista!"

"Hei! En minä tiennyt asiasta mitään!" Ron vakuutti ja nosti kätensä ilmaan, "ei se minun syyni ole, että Harry päättää lähteä jonnekin yöllä!"

Hermione näytti leppyvän hieman tiedosta, "ai, sinä et siis liity asiaan mitenkään?"

"En", Ron vakuutti ja söi munakokkeliaan.

"Huomenta Hermione."

Hermione käänsi raivoisan katseensa Harryyn, kun tämä istui häntä vastapäätä.

"Mitä?" Harry kysyi reagoiden samoin kuin Ron.

"Mihin lähdit eilen illalla?"

Harry huokaisi ja kaatoi kurpitsamehua lasiinsa, "kävin vain iltakävelyllä ja samalla vessassa."

"Ilman näkymättömyysviittaa?" Hermione tuskastui.

Harry nyökkäsi ja katsoi ihmeissään huolestunutta ystäväänsä, "entä sitten?"

Hermione näytti kertakaikkiaan kauhistuneelta, "entä sitten, Harry? Entä sitten! Voldemort on liikkeellä ja ties mitä voi tapahtua nyt kun - "

"Olet siis sitä mieltä, että Voldemort hyppää niskaani jostain vessanpöntöstä?"

 Ronilta pärskähti kurpitsamehut suusta.

Hermione katsoi moittivasti Ronia ja käänsi sitten katseensa takaisin Harryyn, "lupaa edes, että jos lähdet toisen kerran käytäville, ota näkymättömyysviittasi mukaan."

Harry nyökkäsi hyväksyvästi ja joi kurpitsamehunsa yhdellä kulauksella.

"Harry", Hermione katsoi huolestuneena Harryn kalpeita kasvoja, joilta erotti salamanmuotoisen arven aivan liian helposti, "voitko hyvin? Olet kamalan kalpea, söisit jo jotain."

"Voin hyvin", Harry vakuutti ja Hermione puri huultaan, "eikä minulla ole nälkä."

"Kamu hei", Ron puuttui puheeseen, "söit viimeksi eilen aamulla."

Harry kohautti olkiaan.

Ron ja Hermione vaihtoivat keskenään huolestuneet katseet, mutteivät sanoneet mitään.



Draco asteli Rohkelikkojen ja Luihuisten pöydän välissä kohti ystäväänsä Blaise Zabinia, joka jutteli jotain Pansy Parkinsonin, Dracon mahdottoman ihailijan, kanssa. Dracon huonoksi onneksi Blaise oli istunut niin, että kultainen kolmikko Potter, Weasley ja Granger istuivat aivan heidän lähellään kun Draco istui Blaisen vierelle.

"Ooh, Draco", Pansy kimitti musta polkkatukka heilahtaen, "miten menee?"

Draco kohautti olkiaan.

"Mihin lähdit eilen illalla?" Draco kuuli Grangerin äänen sihahtavan joko Potterille tai Weasleylle.

Pansy oli onneksi aloittanut kiinnostavan puheenaiheen Blaisen kanssa, joten Draco pystyi salakuunnella Rohkelikkoja.

"Kävin iltakävelyllä ja samalla vessassa", Potter vastasi saaden Dracon mielenkiinnon vain heräämään entiseltään, vai että iltakävelyllä.

"Ilman näkymättömyysviittaa?" Grangerin ääni kantautui Dracon korviin. Vai oli Potterilla näkymättömyysviitta, se vaikeuttaisikin asioita jos hän halusi saada otettua Rohkelikolta pisteitä.

"Entä sitten?"

"Entä sitten, Harry? Entä sitten! Voldemort on liikkeellä ja ties mitä voi tapahtua nyt kun - " Vai pystyi kuraverinen sanomaan Pimeyden Lordin nimen.

"Olet siis sitä mieltä, että Voldemort hyppää niskaani jostain vessanpöntöstä?"

Dracon täytyi myöntää, Potterilla oli kanttia puhua Pimeyden Lordista tuohon sävyyn.

"Lupaa edes, että jos lähdet toisen kerran käytäville, ota näkymättömyysviittasi mukaan", Draco kuuli Grangerin sanovan ja tunki sitten leivän suuhunsa. Hänen tulisi keksiä keino millä saada Potter kiinni vaikka tällä olisi näkymättömyysviitta.

No, Draco ajatteli, ensin voisi tarkistaa vessat.

Draco oli halunnut viimevuoden lopusta asti saada Potterin kiinni jostain millä keinolla hyvänsä, oli Potterin vika, että hänen isänsä kyhjötti Azkabanissa.

Draco haukkasi palan leipää ja katsoi sivusilmällä kun Potter ystävineen lähti salista.









The Lines Between .... en tiiä voisko niin ees sanoa xD mut se kuulosti tarpeeks hienolta :roll:

[Sierra]

Tää on tosi hyvä! Jatkoa odotan tässä (mahdollisimman nopeasti pliispliispliis! )

[Hallow]

Kiitos jälleen kerran kommentistasi Sierra! *kumarrus*
Jatkan tässä kyllä    Jatko tahtoo olla vaan hirmu kinkkistä kirjotettavaa *grin*

[Hallow]

Luku 2: Arkoja paikkoja


Draco oli koko lopun viikon yrittänyt saada Potterin kiinni myöhään käytävillä kävelystä, tuloksetta, ja se jos mikä, sai Dracon kihisemään raivosta. Tottakai Potterilla oli mukana se idiootti näkymättömyysviitta, joka tietysti pilasi Dracolta kaiken hauskan, kuten vaikka Potterin nöyryyttämisen. Ai että Dracosta tuntui tyhmältä kävellä poikien vessasta toiseen keskellä yötä etsiskelemässä Potteria, kun ei häntä näyttänyt missään muualla näkyvän. Joku olisi voinut sanoa, että Dracosta oli tullut jonkinlainen `Potter holisti´, että hänellä olisi jonkinlainen pakkomielle Potteria kohtaan. Mutta Draco tunsi itsensä paremmin kuin muut, eikä hänellä mitään pakkomiellettä ollut!

"Mikset jo anna olla?" Blaise oli huokaissut Dracon jauhettua hänelle Potterista ja tämän yöllisistä retkistään, joita Draco tiesi hänen tekevän.

"Ettei vaan eräs ole tainnut saada pakkomiellettä rakkaasta valitustamme?"

Draco oli heittänyt Blaiseen musertavan katseen, "kehtaatkin väittää moista."

"On Potterin syy, että isäni kyhjöttää Azkabanissa!" Draco oli sähähtänyt kuin raivostunut käärme.

"Tiedän ja ymmärrän kyllä kostonhimosi", Blaise oli todennut virnistellen, "mutta käytöksesi häntä kohtaan on alkanut muuttua enemmänkin pakkomielteeksi."

Draco ei ollut sanonut mitään, mulkoillut vain.

"Kaikilla meillähän on pieni arka paikka rakasta valittuamme kohtaan", Blaise totesi ja oli hieronut niskaansa kuin se olisi ollut hänellä se arka paikka, josta hän oli puhunut.

"Ai jaa", Draco oli todennut kylmästi, "kiitos kun jaat kanssani nämä likaiset mielikuvituksesi, Blaise. Olen otettu."

Blaise oli naurahtanut ja katsonut toinen kulma koholla Dracoa, "väitätkö, ettei sinulla olisi?"

"Niin mitä?"

Blaise oli nuollut vitivalkoisia hampaitaan ja nojautunut lähemmäs, "arkaa paikkaa."

Draco asteli makuusalissaan ja asetti valvojaoppilaan merkkinsä yöpöydälleen. Hän riisui viittansa ja heitti sen matka-arkkunsa päälle kun Blaise astui sisään Crabbe ja Goyle perässään. Crabbe ja Goyle näyttivät kuin kahdelta suurelta kivijärkäleeltä jotka oli puettu vaatteisiin. Heidän melkein neliönmuotoiset päät olivat melko pienet muuhun vartaloon verrattuna. Blaise taas, oli toista maata.
Melko tummaiho loi valkoisen hampaiden kanssa melkoisen kontrastin, tummat hiukset ja niiden suortuvat olivat peittää hänen vaaleansiniset silmänsä.

"Mitäs Draco?" Blaise kysyi astellessaan omalle pedilleen viitta perässään lainehtien, "poikahuolia?" Hän lisäsi virnistäen.

Draco nyrpisti nenäänsä, "ei tietääkseni, Blaise."

Blaise virnuili ja iski silmäänsä saaden Dracon pyöräyttämään omat jäänharmaat silmänsä kattoa kohti.

Draco katsoi kun Crabbe ja Goyle astelivat ulos makuusalista murahtaen ensin nopeasti sanat "suurisali" ja "ruoka".

Draco ei huomannut kun Blaise siirtyi hiljalleen hänen taakseen ja säikähti kun Blaise tarrasi hänen olkapäistään kiinni.

"Älä viitsi, Draco, jos Potter sinua niin paljon huolestuttaa, niin tee asialle jotain."

Draco sysäsi Blaisen kädet pois olkapäiltään ja suoristi paitaansa, "ei Potter minua huolestuta!" Hän ärähti.

"Malfoythan ovat tunnettuja siitä, että he eivät puhu vaan he toimivat", Blaise totesi virnuillen.

"Entä sitten?" Draco kysyi silmät kaventuneina.

Blaise kohautti olkiaan ja asettui kyljelleen Dracon pedille, "toimi sitten. Jos haluat kostaa Potterille, niin eikö sinun kuuluisi toimia, eikä puhua?"

Draco nauroi pilkallisesti, "luulitko oikeasti, että aikoisin puhua hänen kanssaan?"

"Otat häneltä pisteitä pois ja laitat hänet jälki-istuntoon", Blaise toteili hymyillen, "ei sitä oikein kummoiseksi teoksikaan voi luokitella."

Draco harkitsi Blaisen sanoja, totta, ei se kunnolliselta kostolta vaikuttanut teki hän sen sitten miten monta kertaa vain.

"Ellet sitten", Draco kääntyi virnuilevaan Blaiseen päin, "ole suunnitellut jo jotain muuta..."

Draco ärähti Blaiselle, "riittää jo! En jaksa kuunella enää näitä Potter-fantasioitasi, Blaise! Mikset itse hyökkää Potterin kimppuun, kun kerta noin paljon hänestä tykkäät!"

Blaise venytteli, "mustat hiukset, vihreät silmät ja niin sokea ilman laseja."

Draco katsoi Blaisea inhoten.

"Eikö se yhtään houkuttele sinua, Draco? Ja vastaukseksi kysymykseesi, tottakai voisinkin tehdä jotain, mutta annan sinulle kostosi."

Draco tuhahti, "minua ei kiinnosta kuinka sokea Potter on ilman lasejaan!"

"Aww," Blaise hymyili ja tutkaili kynsiään, "raukka olisi niin avuton."

Draco päätti olla piittaamatta Blaisesta ja asteli matka-arkulleen Blaisen jatkaessa, "tarvitsee vain ottaa sauva ja lasit pois ja voilá!"

Blaise napsautti sormiaan, "Potterilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia sinua vastaan."

Draco ärähti ärsyyntyneenä, "aha, luulet siis ettei hän pane yhtään pahakseen? Ei tappele vastaan?"

Blaise kohotti päätänsä ja hymyili Dracolle, "kiinnostuit siis viimein?"

"En!" Draco tuhahti ja jatkoi puhtaiden sukkien etsimistä.

"Äääh", Blaise laski päänsä sängylle, "voi kyllä hän tappelisi. Mutta luuletko että hänellä riittäisi voimaa kauan rimpuilla? Tai siis, oletko nähnyt hänet? Tottakai olet, tyhmä kysymys. Hänhän on niin pieni, että käteni voisi helpostikin kuristaa hänen koko kurkkuaan. Poika on laiha kuin mikä ja melko lyhyt ikäisekseen, jos saan sanoa."

Draco pyöräytti silmiään, mutta oli silti samaa mieltä Blaisen kanssa. Potter tuntui senkun pienenevän, eikä kasvavan.

"Aiotko siis tehdä asialle jotain?" Blaise kysyi kuiskaten katse Dracon platinanvaaleassa päässä, "voin ilomielin auttaa."

Draco nyrpisti nenäänsä kun Blaise nuolaisi sormeaan.

"Pää kiinni, Blaise..."




Draco heräsi aikaisin seuraavana aamuna ja asteli Blaisen kanssa syömään vakiopaikoilleen. Potter, Granger ja Weasley istuivat lähellä heitä Rohkelikkojen pöydässä. Draco huomasi Potterin näyttävän erityisen kalpealta.

Blaise tökkäisi Dracoa kyynerpäällään ja lipaisi huuliaan huomattuaan minne suuntaan Draco katsoi. Draco väläytti hänelle ivallisen pää-kiinni hymynsä. Blaise nosti kummatkin kätensä ilmaan kuin antautumisen merkiksi.

Istuuduttuaan paikoilleen Blaise pysyi tarkoituksella hiljaa, jotta he voisivat kuunella kultaista kolmikkoa.

"Näytät erittäin kalpealta Harry, minusta sinun tulisi käydä Sairaalasiivessä", Granger sanoi huolestuneesti.

"Hermione on oikeassa Harry", Weasleyn ääni kuului suoraan Dracon takaata.

"Minulla ei ole mitään hätää, okei?" Potter vakuutti ystävilleen.

"Valkoinen valhe", Blaise kuiskasi Dracon korvaan. Draco nyökkäsi, Potter oli surkea valehtelemaan vaikka yrittikin olla kovinkin vakuuttava.

"Hyvä on Harry, uskon sinua. Mutta söisit edes jotain!"

Draco ja Blaise katsahtivat toisiaan.

"Ei ole nälkä", Potter huokaisi.

"Niinkuin sanoit eilen ja toissapäivänä! Pakko sinulla on joskus olla nälkäkin!" Weasleyn ääni kuulosti turhaantuneelta.

"Okei, okei."

Kuului kilahtelevien astioiden ääniä, Potter oli ilmeisesti taipunut ystäviensä tahtoon.
 
"Kiitos", Granger huokaisi.

Blaise nojautui lähemmäs Dracoa, "Helppo nakki, Draco. Poika ei edes syö kunnolla, ei hänellä riitä energia rimpuiluun."

Dracon teki mieli heittää hänen edessään oleva kannullinen mehua Blaisen päälle, mutta jätti mielitekonsa väliin. Teko olisi kovin epäMalfoymainen.

Draco katsahti nopeasti Potteria. Hänellä oli nykyään kovin kalpea iho josta salamanmuotoinen arpi erottui todella selkeästi, samat mustat sekaiset hiukset ja pyöreiden silmälasien takana olevat vihreät silmät. Äkkiä Dracon mieleen nousi kysymys, kuinkakohan sokea Potter olisi ilman lasejaan? Dracon teki mieli lyödä itseään, saamarin Blaise!

Lisäksi Potterista oli tullut kovin laiha ja melko lyhytkin hän oli, jopa lyhyempi kuin Granger.

Blaise virnisti, "huomaatko sen nyt?"

"Melkoinen herkkupala, eikö?"

Draco irvisti ja hillitsi kaikin keinoin sen, ettei löisi Blaisea.

"Minä en ole, toisin kuin sinä, kovinkaan kiinnostunut hänen ulkonäöstään."

"Niin varmaan", Blaise totesi, "ilmeesi katsoessasi häntä kertoi aivan toista."

Draco sulki suunsa ja voiteli leipänsä. Ei hän voinut sitä kunnolla kieltääkään, vaikka hän usko pois halusi, mutta oli Potter hänestä melko viehettävä. Söpö pikemminkin kuin komea...hän näytti joksenkin avuttomalta ja sellaiselta...no, Draco ei keksinyt hyvää sanaa kuvaillakseen sitä.

"Kaikilla meillähän on pieni arka paikka rakasta valittuamme kohtaan", Blaisen sanomat sanat kaikuivat Dracon päässä ja äkkiä Dracolle tuli tarve vaihtaa vaivaantuneena asentoa. Ei! Ei, hän ei kerta kaikkiaan voinut pitää Potterista sillä tavalla! Ihan sama oliko kyseessä poika vaiko tyttö, mutta nyt kyseessä oli Potter! Potter!

"Malfoythan ovat tunnettuja siitä, että he eivät puhu vaan he toimivat", Pitäisikö hänen toimia jotenkin? Draco katsoi arvioiden leipäänsä ja voiteli sen päällä olevan, ohuen voikerroksen, mahdollisimman tasaiseksi.
Ehkä, Draco ajatteli virneen muodostuessa hänen kasvoilleen, ehkä hänen pitäisi.

Draco ja Blaise seurasivat katseillaan kun Potter asteli ulos Suuresta salista ilman Grangeria ja Weasleyta perässään.


 









Oh cheez...Blaise tuotti ongelmia xD Sori, lyhyt osa!

[April]

Hmm... Tää kyllä kuulostaa kiintoisalta... ;>
Muutamia virheitä bongailin... Pari yhdyssanavirhettä myös.
Blaisen ja Dracon keskustelusta makuusalissa ei oikein tahtonut saada selvää... Siis miulla ainakin meni vähän aikaa ennen kuin tajusi kuka puhuu. Ehkä tarvisisit betaa?
Tykkään kuitenkin. Ja jatkoa lukisin kyllä!

~Apsu kiittää

[Hallow]

Kiitos tooodellla paljon kommenteista Merriadoc, April (yhdyssanavirheet, kiroan yhdyssanat kuuhun, teen niitä virheitä aina   Voin vähän korjailla Blaise
Draco keskustelua kunhan vaan ehin. Betaa...noooo...ei oo vielä ketään   ) ja miiuu3!!!!!!

Kiiiiiiiiiiitos, en voi kiittää teitä kylliksi siitä että olette vaivaantuneet lukemaan tarinan ja ehkä pidättekin luultavasti siitä ja ja...*lääh puuh*





LUKU 3 kiinnijäämisistä



"Mitäköhän Kalkaros on meille täksi päiväksi kehitellyt?"

Harry, Ron ja Hermione sesoivat pimeydenvoimilta suojautumisen luokan ulkopuolella odottelemassa Kalkaroksen saapumista. Rohkelikot olivat pakkautuneet omiin ryhmiinsä, Luihuiset omiinsa.

"Luultavasti jotain pimeään taikuuteen liittyvää", Harry haukotteli ja hänen katseensa osui Malfoyn kaveriin, Blaise Zabiniin, joka katsoi häntä niin, että se katse sai Harryn niskakarvat pystyyn.

Harry käänsi katseensa heti muualle ja kuiskasi Ronille, "Katsooko Zabini tännepäin?"

Ron venytteli ja Harry huomasi hänen katsahtavan jonnekin Harryn selän taakse.

Ron kurtisti kulmiaan, "Joo, katsoo hän", Ron totesi.

"Mitäköhän hänellä on mielessään?" Ron kysyi kulmat yhä kurtussa.

"Ei ainakaan mitään hyvää ilmeestään päätellen", Harry totesi ja hieroi hellävaraisesti vasenta kättänsä.

Kalkaroksen luokan ovi lennähti voimalla auki ja Rohkelikot astelivat sisään heti Luihuisten jälkeen. Harry ja Ron istuivat luokan perälle Nevillen, Deanin ja Seamuksen viereen, Hermione istui luokan eturivissä.

Professori Severus Kalkaros, rasvatukkainen ja koukkunokkainen Tylypahkan entinen juomamestari, asteli hitaasti pulpettirivien välissä ja puhui kylmällä äänellään, "oletan että olette tehneet esitelmänne valmiiksi. Esitelmän jonka määräsin teille viimeviikolla."

Kalkaros antoi mustien silmiensä katseen pyyhkiä luokkaa, Harry värähti. Hän oli unohtanut koko esitelmän!

Kalkaroksen katse pysähtyi hetkeksi Harryyn, pieni ivallinen hymy muodostui professorin kasvoille.

Koko luokka täyttyi pergamenttejen rapinasta, kun oppilaat ojensivat Kalkarokselle aineitaan. Pian Kalkaros olikin jo Harryn ja Ronin kohdalla.

"Kas, kas, kas", Kalkaros hymähti happamasti ja katsoi Harrya, joka katsoi tiukasti pulpettiaan.

"Pidätkö itseäsi muuta luokkaa parempana, Potter? Vain koska olet selvinnyt erilaisista koettelemuksista avulla ja moukan tuurilla", Kalkaros sanoi myrkyllisesti kädet Harryn pulpetilla.

Muutama Luihuinen naurahti pilkallisesti.

Ron oli juuri avaamassa suunsa, mutta Harry vaiensi hänet pamauttamalla jalkansa Ronin varpaille niin, että Ronin suusta tuli vain kivulias ähkäys.

"En pidä, professori", Harry totesi tyynesti.

"Ja hyvä niin, Potter", Kalkaros totesi suupielet tuskin liikkuen, "ehkä sinun tulisi muistuttaa itseäsi siitä tänään jälki-istunnossa, täällä, seitsemältä."

Kalkaros ei odottanut Harrylta vastausta vaan jatkoi esitelmien keräämistä.

"Sori kamu", Ron sanoi Harrylle säälivästi.


"Hassua ettei Potter heittänyt mitään puolustuksekseen niin kuin yleensä, vai mitä?" Blaise sanoi ja katsoi hänen vierellään istuvaa Dracoa.

Draco kohautti olkiaan, mutta oli silti samaa mieltä.

"No, saithan ainakin tietää milloin aiot toimia", Blaise sanoi mietteliäästi. Draco katsoi häntä kysyvästi.

"Potterin suhteen, idiootti", Blaise tuhahti ja katsoi Dracoa kulmat koholla.

"Miten niin?" Draco kysyi ihmeissään ja naputteli sormiaan pöytää vasten.

Blaise naurahti ja nojautui hieman eteenpäin, "jälki-istunnon jälkeen tietysti. Tiedäthän sinä Kalkaroksen, pitää Rohkelikkoja jälki-istunnoissaan ainakin yli keskiyöhön! Voit jututtaa Potteria sen jälkeen."

Draco katsahti pulpettiaan, Blaisen puheissa oli järkeä.

"Saako hyvän suunnitelman keksijä osallistua jahtiin?" Blaise kysyi hiljaa silmät suurina.

Draco käänsi katseensa takaisin Blaiseen ja pudisti päätänsä hymyillen ilkeästi.

"Aww", Blaise huokaisi ja siirsi katseensa Potteriin, joka puhui jotain Weasleyn kanssa.

Potter nosti päätänsä ja katsoi suoraan Blaisea häivä huolta vihreissä silmissään.


Draco asteli yksin toisen kerroksen käytävillä tuntien päätyttyä. Hänellä oli mukanaan yksi kirja kiellettyjen kirjojen osastolta (AN/: kiellettyjen kirjojen osastoko se nyt on?) jota hän päätti mennä lukemaan
paikkaan, jonne yksikään ihminen ei muuten vaan astuisi - Murjottavan Myrtin vessaan. Draco ei ollut edes kysynyt kirjaan lupaa, hän oli hakenut sen yhtenä yönä salakäytäviä pitkin.

Draco avasi vessan oven ja astui nenää nypristellen sisään, läpikuultava tyttöhaamu leijui häntä vastaan.

"Eikö sinun jo kannattaisi - ai jaa, kukas sinä olet", Myrtti katsoi Dracoa hitusen ihmeissään.

"Ei kuulu sinulle", Draco totesi kylmästi ja Myrtti näytti siltä kuin alkaisi kirkumaan, mutta pystyi pysymään hiljaa. Taivaan kiitos, Draco ajatteli.

"Keneksi sinä minua luulit?" Draco totesi kiinnostuneena, kukaan ei tulisi Myrtin vessaan ellei olisi tekemässä pahojaan.

Draco asteli pesualtaalle ja katsoi silmät kaventuneina Myrttiä.

"Ei kuulu sinulle", Myrtti matki nyrpeänä, "ja lupasin hänelle, etten kertoisi kellekään!"

Draco tuhahti pilkallisesti saaden Myrtin ärähtämään.

"Hän on minulle oikein ystävällinen!" Myrtti kirkaisi kuin asia olisi sillä selvä.

"Toivoton Puuskupuh siis", Draco totesi, hymyili ivallisesti ja avasi kirjan keskeltä auki.

"Hän on Rohkelikko!" Myrtti hymyili kuin olisi asiasta kovinkin ylpeä.

Tämä sai Dracon mielenkiinnon heräämään, hyvällä tuurilla poika saattaisi olla itse Potter.

"Jaaha", Draco totesi välinpitämättömällä äänellä ja käänsi kirjan sivua. Hän tiesi, että Myrtti saattaisi suuttuneena päästää mitä tahansa suustaan. Ja joskus Myrtin sai helposti suuttumaan esittämällä
ettei ollut pätkänkään vertaa kiinnostunut.

"Mutta hän on erittäin masentunut ja minä yritän parhaani mukaan auttaa häntä!" Myrtti lisäsi ylpeän ja samalla raivostuneen kuuloisesti.

Draco ei sanonut mitään. Masentunut? Eli Potter suljettaisiin pelistä heti ensimmäiseksi.

"Jaa, mitä hän tekee, viilteleekö oikein?" Draco tuhahti, eikä hän oikeasti ajatellutkaan että joku Tylypahkalainen teksisi sellaista itselleen.

"Minä lupasin etten kerro sitä!" Myrtti sanoi ylpeänä ja sukelsi vessanpönttöönsä.

Dracolla kesti hetken, ennen kuin hän älysi mitä Myrtti oli juuri sanonut. Minä lupasin etten kerro sitä... eli joku oikeasti viilteli itseään?

Draco nosti katseensa kirjastaan ja katsoi ympärilleen. Täällä? Myrtin vessassa?

Draco mietti hetken. Potterilla oli jälki-istunto Kalkaroksen kanssa, menisikö Potter vai tuo viiltelijä etusijalle? Draco katsoi vessan kattoa, kohautti olkiaan ja käänsi katseensa takaisin kirjaan, Potter.






Harry istui pylvässängyllään verhot kiinni vedettyinä. Hänen oikeassa kädessään kimmelteli himmeässä valossa terävä veitsi ja hänen vasen kätensä vuosi pahasti verta. Harry katseli työtänsä ja oli saada
sydänkohtauksen Ronin rynnätessä huoneeseen.

Harry tunki veitsen tyynynsä alle, mutisi nopeasti puhdistusloitsun ja vetäisi hihansa alas juuri ennen kun Ron repäisi hänen sänkynsä verhot auki.

"Mitä - ?"

"Jälki-istuntosi!"

Harry hämääntyi tyystin, eikä viesti tuntunut uppoavan häneen.

"Kalkaroksen kanssa!" Ron huudahti, "hän jättää sinut sinne vielä yliaikaan jos et juokse!"

Yhtäkkiä joku tuntui naksahtavan paikoilleen ja Harry viimein ymmärsi mistä Ron puhui.

"Mitä!? Paljon kello?"

"Minuutin päästä seitsemän", Ron sanoi hiljaa ja Harry ryntäsi hänen ohitseen kohti Kalkaroksen uutta luokkahuonetta ottaen ensin näkymättömyysviittansa mukaan.

Harry läähätti. Hän oli juossut kerroksia alas päin niin lujaa kuin jaloistaan oli päässyt. Lisäksi hän oli meinannut vahingossa mennä tyrmiin Kalkaroksen vanhaan kotiluokkaan.
Harry koputti heikosti luokan oveen ja odotti...

Luokan ovi heilahti auki ja Kalkaroksen nyt pehmeä ääni tervehti Harrya, "päätit siis viimein ilmaantua, Potter."

"Minä - " Harry aloitti, mutta Kalkaros keskeytti hänet, "ei selityksiä, Potter."

Harry sulki suunsa ja asteli istumaan luokan etupulpettiin, jota Kalkaros osoitti pitkällä sormellaan. Istuuduttuaan Harry huomasi hänen vasemman käden kaavunhelman olevan aivan verentahrima ja se sai Harryn
kalpenemaan. Mitä jos Kalkaros huomaisi..?

"Saat jatkaa urakkaasi, jonka aloitit viime jälki-istunnossasi. Mahdatko muistaa?"

Kalkaros asetti Harryn eteen tutun laatikollisen kuluneita pergamentteja, joissa mainittiin lukuisia rikkeitä vuosien takaa.

Harry ei katsahtanutkaan Kalkarosta, vaan aloitti jäljentämisen sanomatta sanaakaan. Harry varoi myös visusti, ettei nostaisi vasenta kättään pulpetille.

Minuutit tuntuivat matelevan todella hitaasti Harryn jäljentäessä varmaan yli tuhannetta kertaa Siriuksen nimeä pergamentille. Harry taisteli kaikin voimin, ettei hänet kuumalta tuntuvat silmänsä alkaisi vuotaa vettä. Kalkarokselle hän ei sitä tyydytystä soisi. Viikolta tuntuneen ajan jälkeen Kalkaros päästi Harryn viimein lähtemään.

"Viimein", Harry tuhahti päästessään ulos Kalkaroksen kynsistä. Harry mutisi toisen puhdistusloitsun ja puhdisti sillä hihansa kuivuneesta verestä.

Kuumat kyyneleet alkoivat vieriä Harryn poskille vaikka hän kuinka yritti vastustaa sitä. Sirius, Sirius, Sirius...se oli kokonaan hänen syytään...jos hän ei olisi ollut niin typerä...Sirius...Sirius olisi vielä...
Harry pyrähti juoksuun ja törmäsi kulman taakse juostuaan johonkuhun häntä pidempään.

Harry kaatui lattialle törmäyksen voimasta.

"Kas, kas."

Harrya kuvotti, hän tunnisti tuon venyttelevän äänen ilman että hänen tarvitsisi edes katsoa ylöspäin.

Draco Malfoy. Kaikista maailman ihmisistä juuri Malfoyn oli pitänyt partioida juuri sillä käytävällä, jolla Harry käveli.

"Oho", Malfoy sanoi yllättyneen kuuloisasti toinen elegantti kulmakarva nostettuna, "oliko valitullamme noin raskas jälki-istunto, että pitää hieman itkeäkin? Voi rassukkaa."

Harry kihisi kiukusta, eikä voinut hallita hänen poskilleen vieläkin valuvia kyyneleitä. Hän nousi ylös ja katsoi raivoissaan Malfoyta. Malfoy sai Harryn kuulostamaan pikku pojalta, jolta Malfoy oli juuri napannut
tikkarin.

"Anna minun olla", Harry totesi kylmästi. Sirius...Sirius...mitään muuta ei hänen päässään tuntunut sillä hetken pyörivän. Hänen oli pakko päästä vessaan, pakko...

Malfoy naurahti pilkallisesti, "jaa, miksi antaisin?"

Harry kirskutti hampaitaan Malfoyn astellessa häntä lähemmäs, yhtäkkiä Harry vasta hoksasikin kuinka lähellä hän ja Malfoy olivat toisiaan. Se jos mikä, sai Harryn niskakarvat nousemaan pystyyn.

Harry otti parhaakseen juosta pois paikalta kohti toista kerrosta.


Draco räpäytti silmiään muutaman kerran ja katsoi rappusia alas kiiruhtavan Potterin selkää, kukaan, kukaan ei saanut kääntää hänelle, Draco Malfoylle, selkäänsä! Draco katsoi ihmeissään Potteria, joka juoksi toiseen kerrokseen vievästä ovesta sisään.

Mitä ihmettä Potter juoksi toiseen kerrokseen? Hänen makuusalinsa oli seitsemännessä kerroksessa!

Draco pyrähti juoksuun ja liukastui sitten saman tien maassa lojuvaan rättiin.

"SAAMARIN VORO!" Draco karjaisi ja kirosi raivoissaan hieroen selkäänsä, "pistäisi rättinsä jonnekin muualle lojumaan!"

Draco katsoi rättiä johon oli liukastunut, eihän se mikään rätti ollutkaan. Draco nousi ylös ja otti Potterin tiputtaman näkymättömyysviitan käsiinsä. Hymy kaartelehti Dracon kasvoilla kun hän katseli metallinhohtoista
viittaa käsissään. Potter ei osaisi aavistaakkaan mikä häneen iski kun Draco löytäisi hänet.

Draco vetäisi viitan päälleen ja lähti toisen kerroksen käytäville etsimään Potteria.

Ei tyhjissä luokkahuoneissa, Draco oli katsonut melkein kaikki. Ei luutakomeroissa, tekemässä mitään laitonta tai muutakaan. Ei haarniskoiden sisällä, tai niin Draco ainakin oletti ja hän toivoi Potterin järjen puolesta
olevansa oikeassa. Eikä poikien vessoissa, elle sitten...

Mutta hän on erittäin masentunut ja minä yritän parhaani mukaan auttaa häntä...minä lupasin etten kerro sitä...

Draco pysähtyi kuin naulittuna, mitä jos, mitä jos yksinkertaisesti se oli Potter, joka...? Ei, ehei Rohkelikon kultainen onnen poika...
Mutta toisaalta, kaikki merkit osoittivat siihen. Esimerkiksi se, että Potter oli nykyään niin kalpea ja heiveröinen...
Draco kääntyi käytävällä ja lähti juoksemaan näkymättömyysviitta yllään Myrtin vessaa kohti.

Näkymättömyysviitta on melko kätevä, Draco ajatteli ja pysähtyi Myrtin vessan oven ulkopuolelle. Hän väänsi oven kahvaa hiljaa, pujottautui nopeasti sisään vessaan ja sulki oven hiljaa perässään.
Hän asteli melkein hiipien peremmäs vessaan ja kuuli hentoa ääntelehdintää pesualtaan toiselta puolen. Draco asteli hiljaa pyöreän muotoisen, suuren pesualtaan ohitse ja katsoi kauhuissaan mustatukkaista
poikaa, joka ilmestyi hänen näköpiiriinsä.

Ei voi olla...

Vaikka Draco olikin epäillyt sitä, nyt kun hän sen näki...se sai hänet kangistumaan. Harry Potter, taikamaailman pelastaja, valittu ja poika-joka-elää, istui pesualtaaseen nojaten vasen käsi verillä ja oikea käsi
hopeista veistä puristaen. Veitsestä tippui hiljalleen veritippoja maahan.

Draco liikahti turhan nopeasti ja se sai Potterin kyyneleiset kasvot kääntymään häneen päin. Potter katsoi kuitenkin hänestä ohitse.

"Ku-kuka siellä?" Potterin ääni oli vavahteleva ja heikko.

Draco mietti hetken, ennen kuin vetäisi näkymättömyysviitan pois päältään. Potterin silmät laajenivat pelosta ja hivenestä järkytystä.






Caught! Guilty as charge!

[Hallow]

Kiitos kommentistasi Merriadoc!    *näyttää kieltä* tykkään jättää mahollisimman ärsyttäviin kohtiin aina välillä (mwahhahhaahaahahahah...öh...okei...)
Jatkoa tulee nyt ja tässä! KIIITOS tosi paljon kommentista. Mieluusti jatkaa kun saa kommentteja  


LUKU 4 "Kiitos"




Draco ja Harry katsoivat toisiansa pitkään, Harryn näytti jähmettyneen paikoilleen, veitsi yhä toisessa kädessään. Dracolla kesti yksinkertaisesti koko tilanteen sulattaminen. Harry ponnahti äkkiä pystyyn ja veitsi kolahti lattialle, kolahdus kaikui muuten hiljaisessa vessassa.

Draco tarrasi Harrya tämän oikeasta kädestä, ennen kuin Harry ehtisi juosta pakoon.

"Mitä sinä haluat?" Harry kysyi hiljaa kasvot märkinä kyyneleistä.

Malfoy ei sanonut hetkeen mitään ja sitten, "miksi sinä teet itsellesi noin?"

Harry käänsi epäuskoisena päänsä ja katsoi Malfoyn jäänharmaisiin silmiin.

"Mitä sinä siitä välittäisit?"

Harry vetäisi kätensä kaikin voimin Malfoyn otteesta, kumartui keräämään tavaransa lattialta ja ojensi kätensä kämmen auki Malfoyn suuntaan.

"Sinulla taitaa olla jotain minulle kuuluvaa", Harry sanoi ja katsoi Malfoyn kädessä olevaa näkymättömyysviittaa.

Malfoy ei kuitenkaan antanut sitä.

"Okei, olet Luihuinen, mitä odotinkaan", Harry kihisi kiukusta ja yksi kyynel vierähti hänen märälle poskelleen. Hän käänsi katseensa muualle.

"Vaihtokauppa."

Harry käänsi uudelleen päänsä Malfoyn suuntaan, "Mitä?" Harry kysyi.

"Tehdään vaihtokauppa", Malfoy totesi silmät kiiluen. "Sinä kerrot minulle miksi viiltelet ja minä annan sinulle näkymättömyysviittasi."

Malfoy heilautti näkymättömyysviittaa ja Harry pyyhkäisi kasvojaan.

"Älä unta näe", Harry ärähti käheästi ja asteli ovelle, muttei päässyt pitkällekään kun Malfoy jo tarrasi häntä. Tällä kertaa vasemmasta kädestä.

Harry vinkaisi kivusta ja katsoi maahan. Miksi Malfoy ei vain jättänyt häntä rauhaan ja rynnännyt kertomaan muille Luihuisille näkemästään.

"Se ei ollut pyyntö", Malfoy totesi yksinkertaisesti.

"Ei kuulu sinulle!" Harry huudahti vimmoissaan ja tarrasi Malfoyn käteen yrittäen vetää sen pois puristamasta hänen kättään.

Malfoy ei päästänyt irti vaan työnsi Harryn seinää vasten niin, että Harryn oli mahdoton päästä irti Malfoyn otteesta. Malfoy oli tarrannut kiinni Harryn kummastakin ranteesta.

Kyyneleet valuivat pitkin Harryn kasvoja kun hän yritti rimpuilla pidempää ja vahvempaa poikaa vastaan.

"Jätä...minut...rauhaan", Harry nyyhkäisi tukahtuneen kuuloisasti.

Malfoy ei sanonut taaskaan mitään, vaan piti Harrya siinä missä oli.

Harry lopetti rimpuilemisen ja tyytyi pitämään suunsa kiinni. Ehkä Malfoy kyllästyisi ja päästäisi hänet menemään.

Malfoy oli löytänyt toisen keinon, "Jaaha, ehkäpä Professori Kalkaros keksisi keinon saada sinut puhumaan, vai mitä luulet?"

Harry nosti kauhuissaan katseensa Malfoyhin.

"Ei...ei...ei...minä...!"

Malfoyn kasvoille syntyi pieni hymy, "No? Puhutko sitten?"

Harry siirsi katseensa, joka oli sumentunut kyyneleistä, takaisin lattiaan.

"Mitä.Se.Sinulle.Kuuluu?" Harry yritti vielä kerran melko epätoivoisen kuuloisesti.

Malfoy nosti toista kulmakarvaansa, "voit kertoa sen minulle ja Kalkarokselle, jos haluat."

Harry hengähti epätoivoisesti ja yritti vielä kerran saada kätensä irti Malfoyn otteesta.

"Sirius!" Harry parahti yksinkertaisesti ja muutama kuuma kyynel valui hänen poskilleen.

Malfoy katsoi häntä ihmeissään kummatkin ohuet kulmakarvat koholla, "mitä?"

"Sirius!" Harry toisti ja painoi päänsä, "Sirius...hän...hän..."

"On kuollut", Draco totesi täydentävästi välinpitämättömällä äänellä.

Harry nyyhkäisi ja antoi kyynelten valua hänen poskilleen ja maahan.

"Hän ei olisi...jos minä en olisi...hän olisi yhä..."

"Sanotko sinä..." Harry kuuli Malfoyn äänen olevan ensimmäisen kerran hivenen vihainen, "että viiltelet kättäsi ja lopetat syömisen sen takia, koska luulet Mustan kuoleman olleen sinun syytäsi?"

Harry ei kääntänyt katsettaan Malfoyn kasvoihin.

"Jos en olisi...astunut siihen...siihen ansaan...Sirius - " Harry veti rahisten henkeään, "-Sirius olisi vielä..."

"Nyt sinä LOPETAT!"

Harry hätkähti Malfoyn raivokkaasta äänensävystä.

"LUULETKO SINÄ - " Malfoy päästi Harryn käsistä irti niin että Harry valahti lattialle, "-ETTÄ VIILTELEMÄLLÄ ITSEÄSI PALAUTTAISIT HÄNET ELOON, VAI!? VASTAA!"

Harry veti polvet syleilyynsä ja painoi päänsä niitä vasten, "minä...minä...se auttaa."

"AUTTAA!?" Malfoy ärähti niin, että se sai Harryn uudestaan hätkähtämään.

"Saanko kysyä, miten?" Malfoy kysyi hyytävällä äänellä, joka sopi hyvin yhteen hänen jäänharmaiden silmiensä kanssa.

"S-se auttaa minut unohtamaan", Harry tutisi ja lisäsi vielä äkkiä, "älä huuda!"

Syntyi hiljaisuus, Harry ei uskaltanut nostaa katsetaan Malfoyhin. Hän ei uskaltanut edes nousta.

Minäkö Rohkelikko, Harry ajatteli surullisena ja puristi silmänsä kiinni, kyyneleet valuivat vuolaana hänen polvilleen.

"Harry..."

Harry ei nostanut katsettaan, eikä tuntunut rekisterivöivän sitä, että Draco Malfoy oli juuri kutsunut häntä hänen etunimellään.

Harry tunsi jonkun häntä lähempänä ja kuuli viitan heilahduksen.

"Harry, shhh...ei hätää."

Pitkä ja lämmin sormi siveli Harryn poskea ja pyyhki kyyneleitä pois. Harry tunsi kuinka se joku laittoi kätensä hänen olkansa yli ja yritti rauhoitella häntä.
Harry painoi päänsä tosien rinnalle ja itki hillittömästi, hänen ajatuksensa oli jättänyt hänet. Harry ei tuntunut enää edes muistavan kuka se toinen oli.

Käsi siveli hänen hiuksiaan ja hento ääni puhui hänen korvaansa, "Shhh, Harry. Älä tee sitä enää ikinä, jooko?"

Harry nyökki päätään pojan rintaa vasten ja poika halasi häntä.

Tämä, tämähän oli Malfoy...Harry ajatteli. Ei, ei Malfoy...Draco.

Harryn hengitys tasaantui hiljalleen ja hän veti itsensä hiljalleen ylös Dracon halauksesta. Draco katsoi kun Harry pyyhki silmiään ja poimi tavaransa uudelleen lattialta.

Dracokin nousi pystyyn ja ojensi Harrylle näkymättömyysviitan, jonka Harry otti käteensä tärisevin käsin.

"Pärjääthän sinä?" Draco kysyi kuiskaten ja laittoi kätensä Harryn hartioille, Harry nyökytti päätään ja nyyhkäisi.

Draco sulki Harryn rutistukselta tuntuvaan halaukseen, "Lupaa, ettet tee sitä enää ikinä, lupaa minulle Harry."

Harrysta tuntui hieman tyhjältä ja kylmältä kun Draco päästi hänet halauksestaan.

"Lupaan minä", Harry niiskautti.

Draco hymyili ja silitti lyhyemmän pojan hiuksia, "ja syöt sitten kanssa."

"Joo, joo, äiti", Harry naurahti heikosti ja pystyi hymyilemäänkin. Se oli ehkä pieni hymy, mutta myös aidoin joka oli hänen kasvoilleen muotoutunut moneen
kuukauteen.

"Ei enää ikinä, Harry", Draco sanoi vielä jäänharmaat silmät sulaten.

Harry nyökkäsi ja katsoi maahan odottaen Dracon lähtevän.

"Sinä ensin", Draco totesi ja nyökäytti päätänsä oven suuntaan. "Ihan vaan varmuudeksi."

Harry ja Draco astelivat ulos vessasta ja sanaakaan sanomatta sieltä rappukäytävälle.

Harry epäröi mitä sanoisi, "öh...D-Malfoy?"

"Draco", Platinanvaaleatukkainen poika korjasi ja katsoi Harrya.

"Öh...niin, Draco. Minä...minä vain...tuota..."

Draco kurtisti kulmiaan, "niin?"

"Kiitos", Harry sanoi hiljaa ja katsoi maahan.

Hymy muodostui Dracon ohuille huulille ja poika halasi Harrya vielä kerran.

"Ei se mitään...Harry."

"Harry..."

"Harry..."

"Harry - - -"

"Harry!"

Harryn katse ponnahti Hermionen nuhtelevaan ilmeeseen.

"Mitä?" Harry kysyi mieli harhaillen viimeöiseen tapahtumaan.

Hermione osoitti Harryn tyhjää lautasta ja sitten taas ruokaa pitkällä pöydällä heidän välissään.

"Minulla ei ole nälkä!" Harry totesi ja katsahti Luihuisten pöytään, Draco katsoi häntä silmät kaventuneina, ota-nyt-sitä-ruokaa ilmeellä.

"Tai no", Harry mutisi punehtuen, "okei, sitten."

Hermione hymyili kannustavasti kun Harry lapoi posket heleästi punaisina ruokaa lautaselleen. Ron naurahti ja otti lisää leipää.

"RON! Sinä olet syönyt jo aivan tarpeeksi", Hermione kivahti.

"Voin syödä Harrynkin edestä!" Ron puolustautui.

Harry käytti hyväkseen Hermionen ja Ronin nahistelutuokion ja siirsi katseensa Dracoon, joka hymyili hänelle valoisasti. Harry oli tipauttaa leivän kädestään.


"Okei mitä sinä teit!?" Blaise tivasi Dracolta ja katsoi vuoroin ystäväänsä ja vuoroin Rohkelikkojen pöydässä istuvaa punaposkista Harrya.

"En mitään", Draco totesi toinen kulma koholla ja sekoitti lusikalla kaakaotaan.

"Et mitään!" Blaise kähisi, "sydäntä ihan särkee! Ajattele mitä kaikkea voisinkaan tehdä sen eteen, että Potter katsoisi minua noin!"

Blaise sanoi teatraalisesti ja katsoi Harrya, joka haukkasi nyt palan leivästään.

"Hän syö."

Draco oli tukehtua kaakaoonsa ja naurahti, "valaisevaa, Blaise."

"Ei kun tuli vaan mieleen, että hän ei olekaan aikoihin syönyt paljon mitään."

"Olet pitänyt Harryn ruokavaliota silmällä?" Draco naurahti, "mutta joo, eipä hän olekaan."

"Harryn?" Blaise totesi ja katsoi ystäväänsä.

"Sehän on hänen nimensä, idiootti", Draco totesi.

"Hän siis syö?" Dracokin katsoi Harrya, joka söi hiljaa leipäänsä, "hyvä."

Blaise katsoi Dracoa kiinnostuneena.

Puheenaiheet siirtyilivät hiljalleen Harry Potterista huispaukseen, takaisin Harryyn, oppiaineisiin ja taas takaisin Harryyn.

"Usko jo Blaise!" Draco tuhahti, "mitään ei tapahtunut!"

"No mutta ei tietenkään, tekopyhä!" Blaise tuhahti takaisin silmät kiiluen, "kerro jo mitä - "

Draco ei kuunnellut mitä muuta Blaisella oli sanottavaa. Hänen katseensa oli osunut Harryyn, joka nyt neljännen leipänsä syötyään piteli vatsastaan kiinni ja
näytti hivenen huonovointiselta. Granger ja Weasley ei uudelta kinaltaan nähnyt ystävänsä outoa käyttäytymistä.

Harry nousi äkkiä ylös, sanoi jotain ja juoksi muutamien oppilaiden katse selässään ulos suuresta salista...ei kai vain - -

"Draco - mitä!"

Draco ei kuunnellut Blaisea vaan hypähti Harryn perään.


Harry ehti juuri ja juuri toisen kerroksen tyttöjen vessaan ennen kuin oksensi syömänsä lavuaariin. Täristen hillittömästi, Harry otti tukea lavuaarista ja oksensi hieman lisää. Hänen oli ollut pakko päästä juuri siihen vessaan, mitä olisi muut sanoneetkaan jos olisivat nähneet hänet, taikamaailman pelastajan, juuri nyt?

Vessan ovi pamahti äkkiä kiinni saaden Harryn hätkähtämään, hän ei jaksanut kääntyä katsomaan kuka oli tullut sisään. Hänestä tuntui, että jos hän liikahtaisikin, hän vajoaisi lattialle.

"Harry! Et kai sinä vain - " Draco oli tullut paikalle ja katsoi nyt tärisevää Harrya ja lavuaaria.

"Voi, Harry..." Draco otti kevyen pojan halaukseen ja tunsi pian kuinka pojan koko paino roikkui hänen vahvojen käsiensä varassa.

"Eikö mikään pysynyt sisällä?"

Harry pudisti nyyhkien päätänsä ja Draco istahti lattialle Harry sylissään.

"Syö ensi kerralla vähemmän, jooko? Et saa ahdata itseesi liikaa näin alkajaisiksi."

Harry nyökkäsi yhä täristen.

"Harry...minun on pakko viedä sinut Professori Kalkaroksen luo", Draco totesi hiljaa Harryn korvaan.

"Ei! Ei, Draco! Älä...älä, minä pyydän..."

"Harry, en halua että sinulle käy jotain. Voit vaikka kuolla tai - "

"Draco", Harry nosti kalpeat kasvonsa Dracoon päin, "minä paranen vielä, Draco! Lupaan, älä vie minua...pyydän...älä..."

Harry nyyhkäisi ja puristi epätoivoisesti Dracon viitankaulusta, "älä...älä jätä minua."

Draco sulki Harryn syleilyynsä.

"En ikinä, Harry, en ikinä."












O___O *smack* (lyö itseään) viimein valmis. *puuh...*

Heijei, kuinka moni haluaa että Blaise saa selvää? (kädet ylös nyt!)

[Sierra]

Ihanaa! Mahtavaa! Fantastista! Rakastettavaa! Fluffyistä! Ihanaa vielä uudelleen! <3
En huomannut edes näitä uusia lukuja, ihana ficci, love it<3 Draco ja Harry. Harry ja Draco. <3
Harry parka, :'< onneks Draco lohduttaa :') <3 Kiitos paljonpaljonpaljon!

Ps. toivon, että Harry ja Draco halailis tai vastaavaa jossain, ja ne jäis rysän päältä kiinni Tuohon kysymyksees viitaten.

[Hallow]

Kiituksia toooosi paljon Sierra ^^
Jatkoa on tulossa ja toivottavasti sekin on mieleen! ^^
*ihan hukassa mitä sanoisi/kirjoittaisi*
*ryhdistäytyy* lyhyesti ja ytimekkäästi: kiiiiiitos!! *kumarrus*

Hmmm...*grin* jooo...katsotaan miten käy *pirullista ilveilyä*

[Hallow]

LUKU 5 "Anteeksi"






Harry istui sängyllään keskellä yötä silmät avoinna ja tyhjinä. Hän oli herännyt kesken uuden painajaisen, jossa Sirius oli huutanut Harrylle vihaavansa häntä.
Se oli vain typerä, typerä uni, Harry yritti lohduttaa itseään ja hänen katseensa osui hänen laukkuunsa. Veitsi oli vieläkin siellä...hän ei ollut käyttänyt sitä
moneen päivään...

Draco pettyisi sinuun, Harry muistutti itseään.

Draco, olisipa hän täällä, Harry ajatteli surullisena.

Kova kuorsaus kantautui jostain Ronin pedin suunnasta ja Harry antoi katseensa yhä levätä hänen laukussaan. Yksi kerta...ei Draco huomaisi mitään...ei
Harryn tarvitsisi kertoa, se olisi vain yksi kerta.

Harry astui hiljaa pois sängystään ja penkoi laukustaan hopeisen veitsen, jota hän siveli hetken sormillaan. Ikkunasta kantautuva kuunloiste sai veitsen
kimaltelemaan houkuttelevasti ja painatessaan terän hänen ihoaan vasten, Harry ajatteli ... vain yksi kerta.



"Harry?"

Harry, Ron ja Hermione astelivat ulos muodosmuutosten tunnilta ja Hermione katsoi Harrya huolestuneesti.

"Oletko kunnossa?"

Ronkin katsoi Harrya, joka huokaisi.

"Olen ihan kunnossa, Hermione", Harry sanoi hiljaa ja tunsi Dracon katseen niskassaan, "näin vain painajaisen viime yönä...ei sen enempää."

"Haluatko puhua siitä?" Hermione kysyi hiljaa samalla kun Draco ohitti heidät Grabbe ja Goyle henkivartioinaan.

"En", Harry totesi.

"Tiedäthän sinä että voit luottaa meihin?" Ron kysyi epävarmasti ja katsoi Harrya.

"Tottakai minä tiedän sen", Harry vakuutti ystävälleen. "Mitä meillä on seuraavaksi?"

"Pimeydenvoimilta suojautumista", Hermione sanoi ja heilautti hiuksiaan taaksepäin.

Ron vaikeroi ja Hermione katsoi häntä paheksuvasti.

"Jos haluat tulla Auroriksi, sinun tulisi osata sanomattomia loitsuja ja - "

"Tietenkin minun tulisi!" Ron sanoi kuulostaen jostain syystä loukkaantuneelta, "Mutta yritäpä oppia siltä koukkunokalta yhtään mitään!"

Hermione tuhahti paheksuvasti.

"Muistithan esitelmäsi Harry?" Ron vaihtoi äkkisältään puheenaihetta ja Harry kalpeni entisestään.

Hermione haukkoi henkeään, "Professori Kalkaros..! Hän ei tule olemaan läheskään yhtä mukava sinulle tällä kertaa, Harry!"

Harry huokaisi, "Tiedän."

"Tiedätkö mitä!" Hermione puuskahti ja osoitti sormellaan Harrya, "teen sinulle tällä kertaa esitelmän tässä viidessätoista minuutissa! Mutta teen sen vain
koska olen huolissani sinusta! Olet kamalan kalpea ja kaikkea...mutta lupaa että teet seuraavalla kerralla läksysi!"

Harry solmi toisen lupauksensa viikon sisällä ja tulisi rikkomaan varmaan senkin.

"Kiitos, Hermione. Minä lupaan..."


Harry ojensi esitelmänsä Professori Kalkarokselle, joka katsoi häntä silmät kaventuneina. Hermione oli kirjoittanut esitelmän niin nopeasti kuin oli pystynyt
ja Harry oli kopioinut sen omalla käsialallaan tuplasti vauhdikkaampaa, sillä tuloksin, että kirjoitus oli mitä sotkuisempaa.

Kalkaros katsahti pergamenttia, "taisi tulla herra Potterilla hieman kiire, vai mitä?"

Harry ei sanonut mitään vaan käveli istumaan Ronin viereen. Matkallaan hän uskaltautui katsoa Dracoa, joka hymähti hänelle pikaisesti. Harryn oli vaikea
olla itse hymähtämättä. Dracon hymy, oli se sitten pieni tai leveämpi, sulatti sisältä kenet tahansa.

"No sinä ainakin jo tiedät mitä saat tuosta esitelmästä", Ron totesi Harrylle.

"Kuinka niin?" Harry kysyi hämillään.

"Hermione teki sen", Ron sanoi kuin asia olisi ollut sillä selvä. "Eli saat vähintään Upean."

"Ensinnäkin, Ron, Hermione teki sen kymmenessä minuutissa ja toiseksi", Harry katsahti Kalkarosta, "mistä lähtien Kalkaros antaisi minulle Upean?"

"Tänään harjoittelemme rottien parissa", Kalkaros totesi silmät kaventuen.

Harry ja Ron katsahtivat kummissaan toisiaan.

"Jaan teidät pareihin ja saatte harjoitella muutamia loitsuja näihin rottiin."

Ron näytti nyrpeää naamaa, "pimeitä taikoja, mistä vetoa!"

"Parkinson, Longbottom!" Neville vihertyi ihan silmissä.

"Thomas, Finnegan!" Dean ja Seamus löivät ylävitosen.

"Weasley, Zabini!" Ron löi kädellä otsaansa.

"Granger, Grabbe!"

Ja hetken päästä, kun melkein koko muu luokka oli jaettu pareihin, "Potter, Malfoy!" Se oli niin odotettavissa.

Harry hymyili pienesti itsekseen siirtyessään Zabinilta vapautuneeseen paikkaan Malfoyn viereen. Mutta Harrysta oli koko parijaon hetken ajan tuntunut, että
hänen ei ollenkaan huvittanut olla Ronin pari.

Kalkaros jakoi heille kaikille rotat ja luokan aloittaessa meluaminen, Harry uskaltautui taas hymyilemään Dracolle. Draco ei kuitenkaan hymyillyt takaisin, vaan
sanoi ivallisesti, "mitä sinä virnuilet siinä, Potter. Meidän pitäisi noitua rottia, ellet kuunnellut."

Hymy Harryn kasvoilta haihtui kuin savu ilmaan ja hän katsoi hieman surullisesti harmahtavaa rottaa heidän edessään.

Draco kaivoi pergamentin palasen laukustaan ja alkoi suhertamaan siihen jotain. Harry heilautteli sauvaansa ja rotta, jonka oli määrä luhistua maahan, vikisi vaan entistä hurjemmin.

Harry luuli että Draco välittäisi hänestä...ihan oikeasti välittäisi. Harry oli kaivannut Dracoa kaikki ne hetket yksin, jopa Ronin ja Hermionen kanssa oleminen
ei ollut vienyt kaipaamisen tunnetta.

Draco sysäsi pegamentin palasen Harryn eteen.


Älä näytä noin surullista naamaa, Harry. En minä sinua ole hylkäämässä tai mitään, muttethän halua meidän herättävän huomiota alkamalla halailemaan
tässä tai mitään vastaavaa?
Oletko voinut hyvin? Ruoka pysynyt vatsassa? Ethän ole tehnyt tiedät-kyllä-mitä?
Kuulin että olet nähnyt painajaisia, voitko hyvin? Haluatko puhua siitä?

xx Draco


Harryn oli jälleen vaikea pidätellä hymyään. Hän oli ollut typerä ajatellessaan, että Draco hylkäisi hänet. Tällä kertaa Draco alkoi huitomaan sauvallaan rottaa,
joka luhistui ja nousi pystyyn yhtenään.


Olin typerä kun ajattelin äsken sinun vihaavan minua...anteeksi siitä. Halailu kuulostaisi ihan mukavalta, muttei ehkä tässä. Et arvaakaan miten paljon
kaipasin sinua viime yönä, silloin olisi halaus kelvannut. Sinähän tiedät miten sillä tavalla murrun jos Sirius...
Kaikki on pysynyt hyvin alhaalla, silloin tällöin koskee vain hieman, ei hätää Draco.
Ja en, en ole tehnyt sitä enää sen yön jälkeen.

xxHarry


Harry katsoi kirjettään ja antoi sen Dracolle, joka näytti lukevan sen monta kertaa läpi. Harryn katse oli sitten osunut toiseen rottaan, joka oli kipittänyt varmaan joltain toiselta parilta nuuhkimaan Harryn Dracolta saanutta lappusta.

Draco katsoi Harryn suhertamaan kirjettä.

Et arvaakaan miten paljon kaipasin sinua viime yönä, Draco vaihtoi vaivaantuneena asentoaan. Hän tunsi jonkinlaisen lämpöisen aallon virtaavan sisällään.

Silloin olisi halaus kelvannut, tämä pieni maininta pisti Dracoa sisältä, olisinpa ollut silloin luonasi.

Sinähän tiedät miten sillä tavalla murrun jos Sirius...silloin tällöin koskee vain hieman ja en ole tehnyt sitä enää sen yön jälkeen - kohdat jäivät vaivaamaan Dracoa. Ensinnäkin Draco tiesi, kuinka pahasti Harry murtui muistellessaan Siriusta ja se voisi johtaa hänet viiltelemään itseään. Vaikka Harry olikin maininnut kirjeessään, ettei viillellyt enää, Draco huomasi Harryn kirjoituksen vavahtelevan viimeisen lauseen kohdalla. Hänen vatsaansa koski silloin tällöin, pahastikin?

Kaikkein eniten Dracoa jäi suututtamaan kohta, jossa Harry väitti, ettei viillellyt enää itseään. Hän oli laskenut arvet Harryn kädestä, hän voisi tarkistaa puhuiko Harry totta.



Nähdään tunnin jälkeen tiedät kyllä missä.

xxDraco




"Mitä nyt, Draco?"

Draco asteli Harryn luokse, joka jo odottelikin lavuaarin luona. Draco otti hellävaraisesti Harryn kasvot käsiinsä ja silitteli Harryn poskia. Harry tuntui sulavan
Dracon käsiin.

"Olen pahoillani Harry, mutta minun täytyy tarkistaa", Draco otti hellästi Harryn vasemman käden käteensä ja tarkisti oliko Harry viillellyt itseään. Harry
katsoi häntä surullisesti.

"Etkö sinä luota minuun?" Harry kysyi hiljaa ja Draco oli tyytyväinen huomattuaan, ettei uusia arpia ollut ilmestynyt.

"Harry, sinä tiedät että haluan tarkistaa", Draco kuiskasi hiljaa ja kyykistyi Harryn pienemmät kädet hellästi puristettuina omissaan.

Draco katsoi ylös Harryyn, joka katsoi kenkiään.

"Haluan, että paranet. Haluan nähdä kultaisen hymysi, jonka pystyt luomaan kun olet päässyt tämän yli", Draco kuiskaisi ja hymyili Harrylle, joka punehtui
heleästi poskiltaan.

"Olet suloinen kun punastelet, tiesitkö sitä?"

Harry punastui rajummin ja hymähti hieman Dracolle, kuin ensimmäisellä luokalla oleva viaton koulupoika. Draco piti siitä Harryssa. Hän piti siitä kuinka
viaton ja pikkupoikamainen Harry oli.

Harry valahti istumaan Dracoa vastapäätä ja nosti olkapäitään hieman arastellen ylöspäin, katse suunnattuna maahan, pieni hymy huulillaan.

Draco hymyili Harrylle ja silitteli hänen vasenta poskea. Harry sulki silmänsä ja nojautui Dracon kättä kohti yrittäen hakea enemmän kosketusta.

Draco siirtyi Harryn viereen ja vetäisi pienemmän pojan lähemmäs häntä itseään, "onko sinulla mitä seuraavaksi?"

"Liemiä", Harry totesi unisesti pää painaantuneena Dracon rintaa vasten.

"Ah", Draco hymähti hennosti ja silitteli mustia hiuksia, joiden omistaja yritti kaivaantua jonnekin Dracon viitan sekaan, "haittaisiko sinua, jos Kuhnusarvio ei näkisi sinua yhdellä oppitunnilla?"

"Hmmmh?" Harry tuhisi jonnekin Dracon viitan sekaan, Draco oletti sen olevan myöntymisen merkki. Harry paransi asentoaan, eikä häntä näytännyt yhtään haittaavan, jos Kuhnusarvio ei näkisi häntä yhden tunnin aikana. Draco hymyili, yksi loitsu tunti sinne tai tänne.



"Harry?" Draco kysyi jonkun ajan kuluttua.

"Hmmh?"

"Sattuuko vatsaasi usein?"

Harry pudisti päätänsä Dracon kaavun sekaan, mutta Draco näytti silti huolestuneelta.

"Anna kun katson...jos vaikka näkyisi jotain tai - "

"Draco - Ei!"

Draco oli nostanut hieman Harryn paitaa ylöspäin ja hänen kurkkuaan kuivasi. Harryn vatsassa oli pitkä arpi, samanlainen kuin hänen vasemmassa kädessään - mutta paljon pidempi.

"Koska sinä teit tämän?" Draco kysyi hivenen jäätävästi Harrylta, joka kavahti Dracon äänensävyä.

"E-ennen kuin s-sait tietää - "

"Valehtelet", Draco totesi hyytävän kylmästi ja kyyneleet alkoivat kerääntyä Harryn silmiin.

"Draco...minä..."

"Sinä LUPASIT!" Draco karjaisi ja Harry oli jo unohtanut miten pelottava Draco oli vihaisena, tai sitten Harry ei ollut ikinä nähnyt Dracoa yhtä vihaisena.

"Sinä lupasit, ettet enää koskaan tekisi tätä!" Draco kuiskasi murhaavasti ja tarrasi Harryn kauluksesta kiinni, Harry tärisi ja vikisi kuin se rotta heidän pöydällään pimeydenvoimilta suojautumisen tunnilla.

Draco löi Harrya lujaa tämän poskelle, tönäisi pojan maahan ja harppoi ulos vessasta loitsujen tunnille.

Harry ei lähtenyt Dracon perään eikä aikonut mennä Liemien tunnillekaan. Paikka johon Draco oli lyönyt häntä tuntui kauhealta, ei siksi koska siihen kivisti ja koski, vaan koska se oli ollut Draco joka oli lyönyt häntä. Ihan ansaitusti.

Harry tunsi itsensä murtuvan sisältä. Kaikki se yrittäminen parantaa hänen elämäntapansa tuntui nyt valuvan lopullisesti hänestä pois kyyneleinä, jotka virtasivat hänen poskilleen. Harry vetäisi laukussa odottavan veitsen esiin ja lyhistyi vakiopaikalleen vetämään hihan yli kyynerpään. Ensin Sirius ja nyt vielä Draco...hän ei ollut koskaan osannut edes kertoa kuinka paljon hän oli välittänyt...



Draco oli raivoissaan. Kuinka Potter saattoi?! Eikö Draco ollut sanonut tarpeeksi selvästi, ettei hän halunnut pojan viiltelevän itseään. Että hän oikeasti välitti!

"Oletko nähnyt Harrya, Seamus?"

Draco kohotti katseensa Grangeriin ja Weasleyhyn, jotka katsoivat huolestuneina Seamusta, joka pudisti päätänsä.

"Hän ei tullut liemien tunnille, eikä yrttitietoon!"

Draco katsoi lattiaa silmät räpsyen. Äkkiä tapahtumat tuntuivat menevän ikään kuin filmi hänen päänsä sisällä.

Hän katsomassa pitkää arpeumaa Harryn vatsassa, hän huutamassa, lyömässä Harrya...lyömässä Harrya...

Dracon silmät laajenivat hieman. Kuinka hän oli voinut tehdä sen, Harry vihaisi nyt häntä. Draco nosti oikean kätensä silmiensä tasalle ja tutki sitä pettyneenä itseensä. Hän oli lyönyt muutenkin maassa olevaa, surullista poikaa, josta hän oli alkanut välittämään enemmän kuin kenestäkään muusta. Mitäköhän Harrykin mahtoi ajatella hänestä...

Hän ei ollut mennyt yrttitiedon tunnille...

Draco hätkähti ja pyrähti nopeimpaan juoksuun ikinä. Hän juoksi kuudennesta kerroksesta toiseen kerrokseen hidastamatta vauhtiaan lainkaan. Muutama oppilas silloin tällöin huusi hänelle tervehdykset.

Älä ole tehnyt mitään typerää, Harry, Draco ajatteli epätoivoisesti.

Draco juoksi tyttöjen vessan eteen, katsoi ettei kukaan huomaisi mitään ja livahti ovesta sisään. Hän kiersi pesualtaan toiselle puolelle ja katsoi surullisena alas. Harry makasi maassa hitaasti hengittäen. Pojan toinen käsi oli veressä ja hän oli kalpeampi kuin koskaan, Dracolle tuli mieleen Harryn ihon väristä
posliini nukke, jolle oltiin laitettu mustat hiukset ja piirretty punainen arpi otsaan.

Draco kyykistyi maahan ja sulki tajuttoman pojan halaukseensa. Hän katsoi Harryn poskella olevaa liilaa mustelmaa ja kuiskasi hiljaa, "anteeksi, Harry."








Tää varmaan alkaa jo teistä kuulostaa toistolta   Kyllä se tästä vielä lähtee *bling, bling*

[Sierra]

JATKOOO JEESHH! <3 antaa niitä lukuja tulla vaan lisää! Hieno luku, niinkun edellisetkin!
Toivoisin, että laittasit otsikkoon huomautuksen aina kun lisäät uuden luvun, tässä kerrankin huomasin että on monta uutta lukua tullut!

[Liar]

omg omg omg... liian ihana... ei, ei tää mee toistoks ömm.. en tiiä miks, mut parissa kohassa rupesin itkeen   . Ihan seurantaan asti meni JATKOO!
kiitoos.  (Sori, sekava tuli, mut ei tän jäläkee muuta voi oottaa )

[Hallow]

Kiitoksia kommenteista <3     ^__^
Eli kiitokset Sierra, miiuu3 ja avada! ^^ ^^

Sierra
Joo, hei kätsy idea toi "osan ilmoitus juttu"  (ja itsellänihän ei tällaiset asiat katso leikkaa)  
Lukuja pukkaa         Kiitos tosi paljon jälleen kommentista ^^

miiuu3
  Kiitus tosi paljon!
Toivottavasti seuraavatkin luvut mielyttää ^^

avada
  Hyvä ettei mene toistoks, vähän sitä tossa viime luvussa pelkäsin *grin*. *lohduttaa* ei mitään
hätää *paijaa päätä*
Ei ollut sekava ollenkaan, ihme jos mun teksti ei oo sekava kaiken tän englannin lukemisen jälkeen      Kiitos kommentista ^^



LUKU kuusi pettymyksistä





Professori Kalkaros istui huoneessaan ja tutki Potterilta saamaa esitelmää. Kalkaros siveli leukaansa, esitelmä ei ollut yhtään Potterin tasoa - vai johtuiko sen tasoero aineesta? Kalkaros otti Grangerin aineen käteensä ja vertasi sitä Potterin aineeseen. Hän löysi epäilyttävän paljon yhtäläisyyksiä.

Hymy kaarteli Kalkaroksen kasvoilla. Potter olisi niin liemessä, jos Kalkaros saisi hänet kiinni tästä.

Kalkaros siemaisi verenpunaista viiniä lasistaan ja antoi katseensa kiertää uudessa huoneessaan. Se oli paljon valoisampi kuin entinen tyrmä, jossa muutama kynttilä oli valaissut muuten tunkkaista huonetta. Kalkaros piti silti enemmän vanhasta huoneestaan.

Koputus oveen keskeytti Kalkaroksen ajatukset ja hän asetti lasin pöydälleen Grangerin aineen viereen.

"Sisään."

Kalkaros katsoi pitkään kun hänen kummipoikansa Draco astui sisään käsissään tajuton Harry Potter.

"Mitä ihmet - ?"

Kalkaros nousi seisomaan ja Draco asetti Potterin seinän vierustalla olevalle sohvalle.

"Pystytkö auttamaan häntä?" Draco kysyi hiljaa kasvot ilmeettöminä.

Kalkaros asteli tajuttoman pojan viereen ja asetti sormensa kokeilemaan pojan pulssia.

"Tiedätkö yhtään kuinka kauan hän on ollut tajuttomana?" Kalkaros kysyi tuntiessaan pienen vaivalloisen jyskeen sormensa alla.

"Hän ei osallistunut kahdelle viimeiselle tunnille", Draco vastasi ilmeettömänä, "varmaan siitä asti."

Kalkaros katsoi posliinin valkoista poikaa ja asteli sitten hakemaan kaapistaan muutaman taikajuoman. Kalkaros tunsi Dracon katseen seuraavan häntä.

"Paraneeko hän?"

Kalkaros käännähti katsomaan Dracoa kaksi pulloa kädessään, "luultavasti. En osaa vielä sanoa, tiedätkö miksi hän menetti tajunsa?"

Draco kyykistyi Harryn viereen ja veti pojan kaavunhihan ylös. Kalkaros katsoi järkyttyneenä viiltoja pojan kalpeassa kädessä, veri valui vielä muutamasta haavasta. Kalkaros ei voinut käsittää sitä,
kuinka kukaan pystyi tehdä niin itselleen?

"Kuinka kauan hän on tehnyt tätä?"

"Luultavasti tämän kouluvuoden alusta lähtien", Draco vastasi.

"Tiedätkö miksi?"

Draco harkitsi mitä sanoisi, mutta pudisti sitten päätään. Harry saisi kertoa itse jos haluaisi, jos hän vielä heräisi...

"Sinä välität hänestä eikö totta", se mitä Kalkaros sanoi ei ollut kysymys.

Draco ei vastannut mitään, vaan katsoi Potteria kuin odottaen tämän heräävän.

Kalkaros huokaisi. Hän asteli Potterin luokse, kaatoi punaista lientä pojan suuhun ja taikoi pojan nielaisemaan sen.

"Oletko tiennyt tästä kauankin?"

"Jonkun aikaa", Draco vastasi.

"Mikset tuonut häntä suoraan luokseni?" Kalkaros kysyi ja siirsi katseensa Dracoon.

"Hän ei halunnut", Draco vastasi hiljaa ja ojensi kätensä silittämään Harryn hiuksia.

Kalkaros veti syvään henkeä, "pelaat vaarallista peliä, Draco."

Draco sulki silmänsä, "miten niin?"

"Mitä meinaat tehdä jos Pimeyden Lordi saa tämän selville?"

Syntyi hiljaisuus jonka aikana Kalkaros katsoi mustilla silmillään Dracoa, joka ei hievahtanutkaan pois Harryn vierestä.

"En tiedä", Draco totesi, "mutten ole jättämässä Harrya."

Kalkaros nosti toista kulmakarvaansa, "hmm, oletteko jo yhdessä, vai?"

"Emme", Draco tuhahti, "mutta lupasin Harrylle, etten jätä häntä."

Kalkaros huokaisi ja katsoi silmä kovana Dracoa, "Draco, minä tiedän että sinä tiedät miksi poika tekee näin."

Kalkaros siirsi katseensa Harryyn, joka veti sillä hetkellä rahisten henkeä.

"Ja haluan että kerrot minulle."

Draco puri huultaan, "eikö hän voi kertoa sitten itse?"

Kalkaros ei vastannut, vaan katsoi Dracoa hiljaa odottaen.

"Hän tekee sen Mustan takia", Draco vastasi viimein.

"Mustan?" Kalkaros totesi kysyvästi ja huokaisi uudestaan, "niinpä tietenkin."

Pieni itseinhon kipinä puraisi Kalkarosta sisältä, kun hän ajatteli kaikkia niitä jälki-istuntoja, jotka
oli Potterille määrännyt. Hän oli upottanut Potteria vielä syvemmälle pojan masentuneisuuden järveen.

"Ethän sinä kerro muille?" Draco kysyi varmistaen, "Harry ei pitäisi siitä."

"Kerron", Kalkaros vastasi ja pyörähti ympäri, "vain Lupinille."

"Ihmissudelle?" Draco ihmetteli toinen kulma koholla.

Kalkaros nyökkäsi ja tarttui ovenkahvasta kiinni, "pysy sinä sillä aikaa täällä ja vahdi häntä."

Kalkaros vetäisi oven auki ja astui ulos huoneestaan.

Draco istui Harryn vierellä ja silitteli mustelmaa pojan poskessa, Kalkaros ei ollut kysynyt Dracolta mistä se oli tullut. Ei Kalkaroksen tarvinnut kysyä, hän tiesi sen jo ilman Dracon vastausta.

"Anna anteeksi, Harry", Draco kuiskasi ja silitteli pojan otsassa olevaa arpea, "minun oli pakko tuoda sinut tänne. Sairaalasiipi olisi ollut pahempi paikka, vai mitä? Sitten Dumbledorekin olisi saanut tietää...ja sitähän sinä et halua, vai mitä?"

Puhut tajuttomalle, pieni huvittunut ääni kuiskasi Dracon pään sisällä.

Ehkä, Draco ajatteli, muttei se tarkoita etteikö hän kuulisi mitä sanon.





"Sinä siis näit sen?" Kylmä ääni varmisti mieheltä, joka tutisi ja tärisi pimeän huoneen keskellä.

"K-kyllä herrani."

"Väität siis minulle, että Luciuksen pojalla on tunteita Harry Potteria kohtaan?"

"Niin, herrani. N-näin kun he kirjoittelivat lappuja toisilleen pimeydenvoimilta suojautumisen tunnilla. Näin niistä yhden, herrani..."

"Ja Potter ei älynnyt, että se olit sinä?" Kylmän äänen omistava luurankomainen mies kysyi huvittuneena.

"He harjoittelivat tunnilla kirouksia rottiin, herrani. En usko että poika älysi sen olleen minä", tutiseva mies vakuutti.

"Vai niin", Luurankomainen mies laittoi pitkät sormensa yhteen ja sulki punaiset silmänsä.

"Tiedätkö mitä Draco tarkoitti kirjeellään? Sillä kun hän kysyi pojalta että ei kai hän ollut tehnyt enää sitä."

"En tiedä, herrani", mies vakuutti keskellä huonetta.

"Hyvä on. Kiitos, Matohäntä. Tämä tieto tuli tarpeeseen. Huomenna kun olemme saaneet loput kuolonsyöjät vapautettua Azkabanista uusin suunnitelmani alkaa. Voit mennä."

Hopeakätinen tutiseva mies kiitti herraansa ja asteli kompastellen ulos pimeästä huoneesta.

Suuri musta käärme luikerteli isäntänsä luo.

< Lupasit minulle tuon paksun pojan syötäväksi >, käärme sihisi isännälleen ja katsoi tätä moittivasti.

Pimeyden Lordi tuhahti ja ojensi luurankomaisen kätensä silittämään lemmikkinsä päätä.

< Hänestä oli tällä kertaa minulle hyötyä, saat hänet jollain toisella kertaa >, mies sihisi takaisin käärmeelleen.

< Hänestä on hyötyä minulle vain ruoansulatuksessani >, käärme totesi isännälleen, < haluan ruokaa! >

< Tiedätkö Grabben? > Pimeyden Lordi kysyi käärmeeltään, joka nyökkäsi.

< Hänestä ei ole minulle enää mitään hyötyä. >

Käärme sihisi iloisena ja lähti luikertelemaan kohti saalistaan. Pimeyden Lordi jäi yksin huoneeseen ja hymyili tyytyväisenä.



Harryn silmät tuntuivat raskailta, mutta kovan pinnistelyn ansiosta hän sai ne viimein auki. Suoraan hänen edessään istui mies, joka katsoi häntä surullisesti ja erittäin huolestuneen näköisenä.

"Remus", Harry kähähti ja pyrki istuma-asentoon, "mitä - ?"

Remus työnsi Harryn takaisin makuulleen ja otti pojan toisen käden omaansa.

"Remus...mitä..?"

"Tulin tänne heti kun sain kirjeen Severukselta", Remus sanoi hiljaa silmät punaisina.

"Remus, mikä sinun on...m-mikä kirje Kalkarokselta? Mitä - ? Missä minä...?"

Remus vaiensi Harryn laittamalla sormensa pojan huulille.

"Shh, Harry. Sinun...sinun täytyy levätä", Remus kähähti kuulostaen erittäin vanhalta.

Yhtäkkiä totuus iski Harryyn kuin kirves puunrunkoon ja Harry katsoi vasenta kättään, jonka haavat paranivat kohisten.

"M-mikä päivä tänään on?"

"Lauantai", Remus sanoi hiljaa, "Draco toi sinut tänne eilen."

Harry puri huultaan, "R-Remus...minä..."

Remus puristi lujempaa Harryn kättä ja muutama kyynel vierähti hänen poskilleen. Harry vihasi sitä, että hän sai muut surullisiksi.

"Miksi, Harry?"

Harry painoi päänsä, eikä rohjennut katsoa Remukseen.

"Se tuntuu hyvältä. Se saa minut unohtamaan."

Remus nosti Harrya hieman halatakseen tätä ja Harry halasi häntä heikosti takaisin.

"Älä tee sitä enää toiste, Harry", Remus kuiskasi ja Harry nyökytti päätänsä Remuksen olkaa vasten.

"Tiedän miltä sinusta tuntuu kun sanot että se helpottaa sinua", Remus sanoi hiljaa ja päästi irti Harrysta, joka valahti takaisin makuulle ja katsoi kysyvästi Remusta.

"Olenhan minä ihmissusi. Kun olin koulussa, eikä kukaan vielä tietänyt mikä olin, lievitin suruani piirtelemällä lasinsirpaleella jotain käsiini ja jalkoihini. Arvaa mikä sai minut lopettamaan?"

Harry pudisti päätänsä.

"Ystävät", Remus totesi hymähtäen ja Harry vastasi hymyyn pienellä hymyllään.

"Ja luulen, että sinunkin ystäväsi haluavat sinun lopettavan", Remus sanoi vielä.

"Eivät he tiedä tästä", Harry sanoi hiljaa ja Remus tarrasi häntä uudelleen kädestä.

"Se ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi jatkaa niin kauan kunnes he saavat selville!" Remus hengähti surullisena, "ja tiedän, että ainakin yksi ystävistäsi on todella huolestunut sinusta tälläkin hetkellä."

"Huh?" Harry katsoi Remusta kysyvästi, "Hermioneko?"

Remus hymyili, "Luultavasti hänkin. Hän ja Ron eivät katsos tiedä missä olet, mutta tarkoitin nyt lähinnä Dracoa."

Harry kosketti vaistomaisesti poskeansa, joka oli vielä hieman arka.

"Hän oli se joka löi sinua, eikö totta", Remus kuiskasi ja Harry nyökkäsi pienesti.

"Hän varmaan vihaa minua", Harry sanoi hiljaa surullinen ilme kasvoillaan. "Lupasin hänelle, että lopettaisin viiltelyn ja hän sai selvää - "

Remus vaiensi Harryn ja hymyili surullisesti, "sinun ei tarvitse sanoa enempää Harry."

Harry vaikeni ja vetäisi vilttiä paremmin päällensä.

"Hän on täällä ja haluaisi puhua kanssasi", Remus kuiskasi ja nousi hiljaa ylös jakkaraltaan. Harry puristi vilttiä, hän ei uskonut että pystyisi tapaamaan Dracon kasvotusten niin pian.

Remus kuitenkin asteli pois huoneesta ja kun ovi seuraavan kerran heilahti auki ja takaisin kiinni, Draco Malfoy oli astunut huoneeseen.




^^ Hah, uusi luku jälleen. Tosi paljon kiitoksia kommenteista kaikille vielä kerran!  <3

[Charm]

Oi vitsit tykkäsin tästä ! Mahtava! jatkoa pian?

[Hallow]

Kiitos kommenteistanne Charm ja miiuu3!! Todeeeella paljon kiitoksia molemmille ^^




LUKU 7 sovinnoista


Harry puristi vilttiään Dracon istuessa Remukselta vapautuneeseen paikkaan Harryn vierelle.

"Etkö ymmärrä miten huolissani olin?"

Harry puristi lujemmin vilttiään ja katsoi jonnekin alas. Hän erotti liian hyvin pettymyksen Dracon muuten niin väsyneessä äänessä.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Harry tunsi Dracon käden poskellaan, se oli mukava ja tervetullut tunne, vaikkakin kohtaa johon Draco oli Harrya lyönyt kivisti inhottavasti. Kumpikaan pojista ei sanonut vielä
hetkeen mitään. Harry sulki silmänsä Dracon pöyhiessä hänen hiuksiaan.

"Sinä lupasit sen minulle, Harry."

Harry tunsi häpeällisen piston vatsassaan.

"Sinä rikoit lupauksesi ja toivon ettet riko sitä uudestaan, koska vain tällä kertaa annan sinulle anteeksi. Minä annoin sinulle lupaukseni etten jätä sinua ja aion pitää sen."

Dracon sanat saivat Harryn voimaan pahoin. Draco osasi käyttää sanoja niin, että ne satuttivat Harrya.

Muutama kyynel valahti Harryn silmistä viltille, jonka Harry oli vetänyt ylös niin, että se peitti hänen nenänsäkin.

Harry tunsi Dracon nojautuvan häntä lähemmäs ja pian pojan sormi silittelikin hellästi Harryn kasvoja.

"Anteeksi", Harry kähähti tuntien itsensä rikkinäiseksi, "anteeksi."

"Shhh..."

Draco hieroi kädellään Harryn selkää lohduttavaan tapaan, "ei se mitään, Harry. Kunhan et viiltele enää."

Harry niiskautti ja puristi vilttiä entistä lujemmin.

"Annatko sinä minulle anteeksi?" Draco kysyi ja Harry uskaltautui katsomaan häntä kysyvästi. Vasta nyt Harry huomasi Dracon mustat silmänalukset ja uupuneet kasvot.

"Mistä?"

"Siitä kun löin sinua."

Harry hymähti pienesti, "tottakai annan. Minähän ansaitsin sen."

"Et!"

Harry hätkähti Dracon äkkinäisestä huudahduksesta.

"Sinä et ansainnut sitä, Harry! Minä en olisi saanut tehdä sitä olin sitten kuinka vihainen tahansa! Sinä et missään tapauksessa ansainnut sitä!"

Harry katsoi suurin silmin Dracoa, joka huokaisi ja otti Harrya kädestä kiinni. Dracon käsi oli erittäin lämmin.

"Onko sinulla kylmä?" Draco kysyi huolissaan.

Harry pudisti päätänsä.

"Kätesi on kylmä", Draco totesi ja lämmitteli sitä kaksin käsin.

"Missä minä olen?" Harry kysyi ja katsoi ympärilleen, hän tunnisti paikan hämärästi. Tylypahkassa hän oli, mutta missä siellä...ei ainakaan sairaalasiivessä.

"Professori Kalkaroksen työhuoneessa", Draco vastasi ja Harryn silmät laajenivat järkytyksestä.

"Harry", Draco kuiskasi huomattuaan Harryn ilmeen, "Jos en olisi tuonut sinua tänne, olisit luultavasti kuollut. Severus haluaa sitä paitsi auttaa sinua, hän oli erittäin huolissaan kun toin sinut eilen."

Harry ei jaksanut kinata vaan vetäisi hitaasti kätensä Dracon otteesta ja hautautui viltin sekaan, hänellä oli todella kylmä.

Draco taikoi Harrylle toisen, paksumman peiton ja asetteli sen pojan ylle. Harry oli aina hämmästellyt Dracon taitoja.

Ovi huoneeseen avautui ja Harry näki silmäkulmastaan Kalkaroksen astelevan hänen ja Dracon luokse. Kalkaros kyykistyi ja Harry rohkeni katsoa professoria tämän mustiin silmiin. Kalkaros ojensi Harrylle
pullon, jossa oli jotain tummaa ja siirappimaista lientä.

"Sivele sitä poskeesi, niin mustelma ja kipu katoavat poskestasi", Kalkaros sanoi hiljaa ja ojensi hänelle toisenkin pullon, jossa oli sinistä nestettä.

"Tuo puolestaan auttaa sinua keräämään voimasi takaisin."

Kalkaros katsoi Harrya vielä hetken kuin yrittäen etsiä jotain, "sattuuko mihinkään Potter?"

Harry pudisti päätänsä ja joi pullollisen sinistä nestettä, se maistui aivan mustikoiden ja hapankaalin yhdistelmältä. Kalkaros katsoi Harrya vielä hetken ennen kuin nousi ylös.

"Draco, minulla on sinulle asiaa."

Harry kohotti katseensa ja katsoi kun Draco ja Kalkaros siirtyivät huoneen nurkkaan puhumaan jostain vakavasta. Ilme Kalkaroksen kasvoilla riitti kuvaamaan asian vakavaksi.

"Ja vielä yksi asia...Harry", Kalkaros sanoi astuttuaan takaisin Harryn lähelle. Harry räpytti silmiään. Oliko Kalkaros juuri kutsunut häntä hänen etunimellään?

"Ensi kerralla haluaisin mieluusti sinun oma tekemän aineen, enkä Grangerilta kahta ainetta."

Harry punehtui ja nyökkäsi.

Kalkaros astui ulos huoneesta jättäen Dracon ja Harryn jälleen kaksin.

Harry avasi toisen pullon ja tiputti korkin sohvanreunalle. Draco kuitenkin otti pullon Harryn kädestä ja kaatoi siitä muutaman siirappimaisen tipan sormilleen. Harry sulki silmänsä kun Draco alkoi hieroa tahnaa Harryn mustelman päälle. Tahna oli lämmintä kuin se olisi vasta tehty.

Harry päästi kurkustaan jotain melkein kehräykseltä kuulostavaa ja Harry kuuli Dracon naurahtavan heleästi hänen yläpuoleltaan.

Kipu Harryn poskesta oli kadonnut ja Harry päästi pettyneen äänen Dracon vetäessä kätensä pois Harryn poskelta.

Harry avasi hitaasti silmänsä ja katsoi hymyilevää Dracoa. Harry ei voinut kuin hymyillä väsyneesti takaisin.

"Sinun pitäisi mennä nukkumaan", Harry sanoi unisesti Dracolle ja kohotti kättään yrittäen tavoittaa Dracon kasvot. Draco kuitenkin otti Harryn kädestä kiinni ja laski sen takaisin sohvalle.

"Et saa alkaa venyttelemään siinä", Draco kuiskaisi. "Enkä minä mene minnekään, Severus pyysi että vahdin sinua kaiken varalta. Sinun tulisi nukkua."

Harry puri poskeansa kun muutama kyynel vierähti hänen poskilleen.

"Mikä on, Harry?" Draco kysyi huolissaan ja nojautui lähemmäs Harrya.

Harry nielaisi väsyneesti, "en minä ansaitse olla ystäväsi."

"Kuinka niin?"

"Sinä olet niin mukava ja ystävällinen ja...minä vain vaivaan sinua. Et saa edes nukkua kunnolla."

Draco silitti Harryn hiuksia, "et sinä vaivaa minua Harry. En usko että edes saisin nukuttua juuri nyt, haluan varmistaa että paranet. Haluan olla täällä jos näet painajaisia, viimeksi en ollut."

Harry niiskautti ja hymyili silmät kyyneleitä valuen. Harry näki kyyneleiden yli Dracon hymyilevän ja pian poika otti Harryn lasit pois ja asetti ne jonnekin pöydälle.

"Nuku nyt, Harry", Draco kuiskasi ja pyyhki kyyneleet Harryn poskilta. "Minä vahdin tässä."  

Minuutin päästä tästä Harry nukahti Dracon hyväillessä hänen kasvojaan.


"Nukkuuko hän?"

"Nukkuu."

"Hyvä."

Severus ja Lupin astuivat huoneeseen ja istuivat tuoleille.

"Hän siis selviää?" Draco varmisti kummisedältään, joka nyökkäsi happamasti.

"Hän siis luulee että Mustan kuolema on hänen syytään?" Severus tuhahti ja siemaisi kädessään olevasta lasista viskiä.

"Mitä?" Lupin huudahti kauhuissaan, "senkö takia hän viiltelee itseään?"

"Viilteli", Draco korjasi ja kumpikin mies käänsi katseensa häneen, "hän lupasi ettei tee sitä enää."

"Niinkuin viimekin kerralla", Kalkaros irvisti.

Draco sulki suunsa. Tosiaan, mistä hän pystyi olemaan aivan varma.

"En usko, että Harry enää viiltelee itseään", Lupin totesi väsyneesti, "ellei jotain erittäin pahaa tapahdu."

"Hänellekö? Niinkuin mitä?" Severus kysyi ja heilutti lasia kädessään.

"Ei, ei hänelle. Harry ei ole itsekäs, Severus. Hän välittää enemmän toisista kuin itsestään", Lupin totesi.

"No ainakin hän käyttäytyy itsekkäästi", Severus totesi ja siemaisi viskiä.

"Olen samaa mieltä Professori Lupinin kanssa", Draco heitti väliin.

"Sano Remus, Draco. En ole enää opettajasi", ihmissusi huokaisi ja katsoi surullisena Harrya.

"Sirius tietäisi mitä tehdä..."

Draco katsoi Remuksen kasvoja, kun tämä tuijotti Harrya.

"Jos Musta olisi täällä, Harry ei olisi tuossa kunnossa", Draco totesi ja Remus nielaisi nyökäten.

"Viskiä?" Severus ehdotti, mutta Remus pudisti päätänsä.

"Minun täytyy lähteä takaisin töihin", Remus huokaisi, "lähetä minulle kirjeitä ja kerro miten Harry edistyy. Käykö se, Severus?"

Severus nyökkäsi ja Remus, vielä kerran Harrya katsahdettuaan, asteli ulos huoneesta.

Äkkiä Severus pamautti kätensä pimeän piirtonsa päälle ja Draco katsoi häntä huolissaan.

"Minun täytyy mennä", Severus sanoi nopeasti Dracolle.

"Mitä jos Harry huononee?" Draco kysyi hätääntyneenä.

"Viet hänet sairaalasiipeen", Severus huudahti ja katosi paikalta pimeän piirtoaan painaen.

Draco käänsi katseensa Harryyn ja toivoi Harryn puolesta, ettei pojan tila huononisi.













Mustikoiden ja hapankaalin yhdistelmä...>__<  *yrrghh...*
Heh...tuli vaan tässä mieleen et kuinkakohan moni arvasi et Draco saa ekaks selville Harryn viiltelystä...heh - - - varmaan kaikki
*KRÄÄH* mun ei ollut sitten tarkotus tehä Kalkaroksesta juoppoa tai mitään! Se vaan tykkää juoda viskiä ja viiniä ja mitä kaikkee...heh...

[Sierra]

Miten oot noin nopea kirjottaan? Mutta en valita, parempi vaan mitä nopeemmin tulee uusia lukuja! Kiitos tästä taas paljon! <3 Taidat olla jo yksi lempparikirjoittajistani, tämän tyylisistä teksteistä kun pidän!

[Hallow]

Kiitos tuuudella paljon ^__^
xD Tykkään kirjotella, joten tekstiä syntyy koneen ääressä.
*hyppii paikallaan* kiitos, kiitos todella paljon ^^

[Liar]

O.o Hei, et sää voi olla noin nopee Ihania nämäki luvut, JATKOAA!!
kiitos. (hihihihi, sekavampi ku edelline xP)
- av

[Hallow]

Kiitos taas huippu paljon kommenteista...

MERRIADOC
tykkään kirjottaa mahd. nopeasti aina jatkoa kun tulee kommentteja ^^
  kiitos tosi paljon. ^^

AVADA
xD miten musta tuntuu että nyt kaikki huomauttaa mulle nopeudesta. ^^ Heh heh.
Kiitos tosi paljon sullekin ^^ (taas jälleen ^^)
xD ihminen menee sitä sekavammaks mitä enemmän on kello.







LUKU 8 suklaasuukkoja




Seuraavan kerran kun Harry heräsi, hänestä tuntui aivan siltä kuin hän olisi pyörremyrskyn keskellä. Kalkaros ravasi hänen luonaan koko ajan tunkemassa uusia pulloja hänen suuhunsa, Draco yritti keksiä miten saisi Harryn olon mukavaksi ja toi Harrylle koko ajan jotain uutta tekemistä.

"Suklaasammakoita Harry!" Draco oli tunkenut kolme suklaasammakkoa Harryn käsiin.

"EI! Ei, suklaasammakoita! Lienten teho hälvenee jos kiikutat sitä sokeria vielä yhtään lähemmäs!" Kalkaros oli karjunut.

"Shakkia! Miten olisi matsi?" Draco oli seuraavaksi ehdottanut.

"En pidä Shakin peluusta", Harry oli todennut ujosti.

"No eipä ihme", Kalkaros oli pistänyt väliin uusi liemi kädessään, "eihän sinun aivosi riitä niin strategiseen peliin."

"Pää kiinni, Severus!" Draco oli puolustanut Harrya.

Monet muutkin Dracon yritykset viihdyttää Harrya epäonnistuivat ja pian Draco luovutti ja valahti penkille Harryn viereen. Hän näytti melko happamalta. Harry hymyili ja kurkottautui ottamaan Dracon kädestä kiinni, hän ei kuitenkaan yltänyt ja melkein tippui sohvalta. Draco hätkähti kun hän näki mitä Harry teki ja raahasi tuolin lähemmäs Harrya.

Draco huokaisi ja otti Harryn kädestä kiinni, "mitä tekemistä minä keksisin sinulle?"

"Ihan rauhallinen oleminen kelpaisi juuri nyt", Harry hymyili.

Draco huokaisi ja asetti kyynärpäänsä sohvan reunalle niin, että hänen päänsä oli juuri Harryn pään yläpuolella. Harry punehtui ja yhtäkkiä hänelle tuli hirveä tarve raapia niskaansa. Draco virnisti ja työnsi päänsä Harryn niskan tuntumaan imemään pojan ihoa ja pureksimaan leikkisesti Harryn korvalehteä.

"Draco, Draco lopeta!" Harry naurahti Dracon kielen kutittaessa hänen korvaansa.

Kalkaros, joka oli juuri saapunut huoneeseen, pyöräytti silmiään ja asteli Harryn luokse ojentamaan hänelle uuden taikajuoman.

"Ei kai taas", Harry älähti nenä nyrpeänä kun Kalkaros asteli häntä lähemmäs ja Draco vetäytyi ryhdikkäästi istumaan.

Kalkaros kohotti toista kulmaansa, ojensi taikajuoman Harrylle ja sanoi, "juo se."

Harry nuuhkaisi pullonsuuta ja näytti kieltänsä, "hyi yök! En varmana juo!"

Kalkaros näytti hapanta naamaa ja selvästikin odotti, että Harry joisi liemen.

"Juo se, Harry", Draco sanoi Harryn vierellä, mutta Harry pudisti päätään.

"Voin ihan hyvin ilman tätäkin!" Harry totesi ja heilutti pulloa.

"Jos juot sen", Draco purisi vietteliäästi, "en taida enää koskaan halutakaan lähelle sinua."

Kalkaros pyöräytti silmiään ja Harry naurahti. Harry otti kaiken tällä hetkellä vakavasti ja päätti siis juoda aivan sanoinkuvaamattoman kamalan makuisen liemen yrittäen olla oksentamatta sitä.

Kalkaros nappasi tyhjän pullon Harryn kädestä ja asteli ulos huoneesta. Draco virnisti, "Mihin jäimmekään?"

Harry naurahti Dracon jatkaessa hänen korvansa kutittamista. Harry sulki silmänsä ja hymyili siirtäen päätänsä niin, että Draco pystyisi helpommin heilutella kieltänsä Harryn korvassa. Vähän vielä oikealle, Harry ajatteli kikattaen samalla kuin tyttö.

Draco irvisti ja puhalsi Harryn korvaan saaden Harryn nauramaan.

Kaikilla meillähän on pieni arka paikka rakasta valittuamme kohtaan, Draco muisteli Blaisen sanoja. Totta, itse rakkaalla valitulla oli ainakin kaksi arkaa paikkaa.

"Sinähän kutiset kuin mikäkin", Draco kuiskasi Harryn korvaan saaden pojan värähtämään. Draco virnisti iloisesti kun sai Harryn reagoimaan niin helpostikin kuin vain kuiskaamalla. Onnistuisikohan se vielä helpommin? No ainakin hymyily oli onnistunut.

Draco vetäytyi jälleen istumaan suoraselkäisenä ja hymyili leveästi Harrylle, joka punehtui kuin kypsyvä tomaatti.

Draco yksinkertaisesti vain katsoi Harrya, joka punastui ja oikoi turhaan peittoaan.

"P-paljon kello?" Harry kysyi ujosti katsomatta Dracoa.

"Kahdeksantoista nolla nolla", Draco sanoi hymyillen sillä tavalla viekkaasti saaden Harryn puremaan hymyillen huultaan.

"Luulen että voit lähteä", Kalkaros oli tullut paikalle ja katsoi Harrya, joka hymyili ja nyökkäsi.

Kalkaros astui ulos huoneesta ja Harry hyppäsi seisomaan vähän turhankin nopeasti. Onneksi Draco oli tarpeeksi nopea ja kahmaisi Harrysta kiinni, ennen kuin hän kaatui lattialle.

Harry naurahti pienesti, "Kiitos."

Draco hymyili ja piti Harryn lähellä häntä.

Harry räpäytti silmiään Dracon kumartaessa päätään alemmas niin, että heidän huulensa melkein koskettivat toisaan. Harry sulki silmänsä tuntiessaan Dracon lämpimän hengityksen hänen poskeaan vasten, hän avasi suutaan raolle ja -

Ovi lennähti huoneeseen auki saaden Dracon ja Harryn irtaantumaan toisistaan. Kalkaros katsoi poikia ja sanoi, "kuulitko sinä? Voit mennä."

Harry nyökkäsi kuumeisesti ja asteli Kalkaroksen ohitse jalat täristen. Se oli ollut todella lähellä, todella, todella lähellä.

Harry juoksi käytäviä pitkin kohti makuusaliaan ja hän tunsi kasvojensa kuumottavan.



"MISSÄ SINÄ OLIT!?" Hermione huusi hänelle kauhuissaan. Harry aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla.

"Minä - minä - "

Ron ja Hermione katsoivat Harrya kuin haluisivat tehdä murhan.

"Eikö Remus kertonut teille että pyörryin? Hän löysi minut ja Professori Kalkaros joutui juottamaan minulle miljoonia eri juomia."

No, ei se täysi valhe ollut.

Hermionen ja Ronin ilmeet pehmenivät.

"Ai jaa, ei hän kertonut", Hermione sanoi hiljaa sydäntään pidellen.

"Miksi pyörryit? Oliko se arpesi?" Ron pani väliin.

"Ei", Harry sanoi ja mietti nopeasti, "alhainen verensokeri."

Hermione tuhahti vihaisesti, "enkö minä sanonut sinulle, Harry Potter, että sinun tulisi syödä enemmän!"

Meni läpi, Harry ajatteli iloisesti Hermionen rähjätessä hänelle eikä Ronille, loistavaa.

Ron näytti puolestaan huojentuneelta, hänestä alhainen verensokeri oli ilmeisesti parempi kuin kipu arvessa.


Illalla Harry ei tahtonut saada millään unta. Hän pyöriskeli sängyssään ajatus harhaillen Dracossa, mitäköhän hän teki? Oli varmaan partoimassa käytävillä.

Harry hyppäsi sängystään ja kaivoi Kelmien kartan esiin.

"Vannon pyhästi että minulla on vain pahat mielessäni", Harry kuiskasi ja etsi kuumeisesti Dracoa kartalta.

Viimein Harry löysi sen, Draco oli majoittautunut tähtitorniin.

Harry nappasi hetken mielijohteesta näkymättömyysviittansa mukaan ja juoksi ulos makuusalista.

Katsahtaen aina välillä karttaa, Harry väisteli Norriskaa ja muita valvojaoppilaita kunnes pääsi tähtitornin rappusien juurelle. Hän juoksi rappuset ylös ja vetäisi niiden päässä olevan oven auki.

Draco seisoi kiviseen kaiteeseen käsillään nojaten selkä Harryyn päin ja katseli jonnekin alaspäin.

"Eikö tähtitorniin tullessa katsella yleensä tähtiä?" Harry kysyi ujosti saaden Dracon kääntymään nopeasti ympäri.

"Ai, sinä", Draco murahti.

"Ketä sitten odotit", Harry kysyi loukkaantuneena.

Hymy valaisi Dracon kasvot kun Harry asteli häntä lähemmäs.

"Kaunis ilma, vai mitä?" Draco totesi ja nyökkäsi taaksepäin, Harry hymähti ja pysähtyi Dracon eteen.

Harry nyökkäsi.

"Ja minä tiedän vaikka mitä, mitä tähtitornissa voi tehdä", Draco totesi olkiaan kohauttaen.

Harry hymyili arasti ja otti vasemmalla kädellään kiinni oikean käden varresta.

Draco astui muutaman askeleen lähemmäs Harrya ja sulki Harryn kasvot kämmeniensä väliin pakottaen näin Harryn katsomaan häntä ylöspäin. Harry katsoi Dracon harmaita silmiä.

"Ja näenhän minä ne tähdet sinun silmistäsikin", Draco totesi kuiskaten yrittäen olla mahdollisimman romanttinen, tai siltä se ainakin kuulosti Harryn korviin. Harry punastui rajusti.

Draco painoi päätään alemmas ja Harry hätkähti kun pojan huulet koskettivat hänen omiansa.

Harry avasi suutaan antaen Dracon kielen harhailla hänen suussaan ja päästi pienen äänähdyksen Dracon painautuessa lähemmäs. Harry laittoi kätensä Dracon niskan taakse ja punastui
jostain syystä ruusunpunaiseksi.








.......


........


*grin*
(kommunikointi keinot vähissä)
(Oh cheeze..suklaasuukkoja xD )

[Liar]

Sää oot ihan hullu tän nopeuden kans taas oon kommaamassa, no tykkään tästä niin tääki oli tooosi ihana kans! ja nyt voisin vaikka rauhottua, sano jos mun pitää lopettaa tää ihkutus okei, kiitos taas. (no tässä nyt ei oo enää järjen hiventäkään. * hiipparoi kattoon talenttia*)
- av