Aina sinun, S

[Natural]

// Alaotsikko: Hiukkapieni angst

Otsikko: Aina sinun
Kirjoittaja: Natural
Genre: Pieni angst (?)
Paritus: Mainintana Narcissa/Lucius jaehkä lievä Narcissa/Bellatrix
Vastuunvapaus: Kaikki minkä tunnistatte kuuluvan Rowille myös kuuluu hänelle, minä vain leikin ja en saa tästä muutakui hyvän mielen
Beta: Eipä ole
Ikäraja: S
A/N: Tämähän on kirjoitettu joskus yöllä vaille yhden. Enkä enää edes muista mistä idea lähti. Ja niistö virheistähän saa aina ilmottaa Enkä jälleen tiedä liittyykö tuo otsikko ollenkaa tuohon tekstiin Ja kommenti on aina kivoja! Omistus: Hmm... voisinmpa omistaa tämän(kin) sennamiilalle joka jaksoi kannustaa minua kirjoittamisessa. Toivottavasti tykkäät

Aina sinun

*
Narcissa PoV
Taivas oli kirkkaan sininen ja aurinko paistoi. Tuuli ei laulanut eikä tanssittanut puiden lehtiä. Päivä oli täydellinen, paitsi minulle. Kävellessäni pitkin nurmikenttää kuulin kuinka linnut lauloivat iloisia laulujaan.
On kulunut muutama kuukausi siitä, kun sisareni Bellatrix kuoli. Hän kuoli Pimeyden lordin rinnalla taistellen, sitä hän oli toivonut, kuolemaa herransa rinnalla.

Miksi jätit minut yksin, Bella? Ennen olit aina tukenani ja turvanani, mutta nyt olet poissa.
Pienestä pitäen suojelit minua. Vaikka välillä riitelimme, silti saimme sovittua.

Muistan hääpäiväni, kun odotin, että minun täytyy kävellä alttarille, olit tukenani loppuun saakka, vaikket aina voinut sietää Luciusta. Silti hyväksyit hänet miehekseni.

Askeleeni suuntautuvat kohti metsää, jonne joskus lapsena toit minut mukanasi, kun olit itseksesi vaeltamassa. Muistan kuinka saatoimme jakaa metsässä salaisuutemme keskenään. Metsä on yhä hiukan synkkä, vaikka on keskikesä. Kävelen tiehään metsikköön.

Kukaan ei tiennyt missä vietimme aikaa, sanoit vain äidillemme, että menemme kävelylle. Kukaan ei epäillyt meitä. Pienenä pelkäsin metsää, koska oli kerrottu, että metsässä on kaikenlaisia otuksia, mutta opetit minulle, etten saa pelätä. Opetit, että pelko on vain heikkoutta. Käskit minua pysymään vahvana, aina.

Oksat tarttuvat vihreän mekkoni helmaan ja kompastelen joidenkin puiden juuriin. Kävellessäni metsässä, muistan, kun pieninä juoksimme täällä.

''Cissy, tule jo!'' huusit minulle, kun jäin jälkeen.
''En jaksa, en pysy perässäsi, Bella odota!'' ja silloin jäit odottamaan minua.
Muistan yhä, kun juoksentelimme metsässä ja kompastuin juurakkoon. Kasvoilleni tuli naarmuja, polveni aukesivat ja vuotivat verta, kämmeneni olivat myös verillä,  mekkoni repeytynyt ja likainen.
''Bella, auta!'' huusin sinulle ja juoksit luokseni. Autoit minut ylös ja katsoit haavojani. Pyyhit kädelläsi haavojani. Katsoit minua ja kysyit sattuiko minuun. Vastasin, että vähän.
''Pikku-Cissy, muista, ettet saa olla heikko'', sanoit minulle ja lupasin myös, etten olisi heikko. Lupaukseni myös pidin, en koskaan ole osoittanu heikkouttani.

Pian saavun suuren kiven luo, jonka päällä istuimme usein. Autoit minut ylös kiven päälle ja pidit kädestäni kiinni, etten putoaisi. Kiipeän kivelle ja istahdan. Katselen puiden lomasta sinistä taivasta. En koskaan unohda sinua. Olet poissa, mutta et kokonaan, koska sinulla on aina paikka sydämessäni. Olen aina sinun pikku-Cissysi, Bella.
*

[sennamiila]

Oih, ihanaa Natural, suoraan sanottuna kerrassaan ihanaa <3 Rakastan tätä ja kiitän taas omistuksesta. Olet kultainen, ja kyllä kannustan sinua kirjoittamisessa tulevaisuudessakin Ja tapani mukaan aloittelen jälleen kirjoitusvirheistä, jollaisia muutaman bongailin

On kulunut muutama kuukautta siitä, kun sisareni Bellatrix kuoli.

Tämä kohta jäi hiukka mietityttämään. Ehkäpä on kulunut muutama kuukausi

Pienenstä pitäen suojelit minua.

tuo n pois tuolta välistä

''En jaksa, en pysy perässäsi Bellam odota!''

ja tuolta tuo m pois

kämmenni olivat myös verillä

kämmeneni?

''Bella, auta!'' huusin sinnulle ja juoksit luokseni.

ja tuosta välistä tuo toinen n pois

Muutapa ei tainnutkaan olla, tai en ainakaan huomannut. Ja sitten itse asiaan, koska viimein mun päässäni liikkuu muutakin kuin silmät. Tosta otsikosta ja muutenkii tästä ficistä tuli ihan mieleen Cissy/Bella - mun vika, kun oon nyt jotenkii mieltyny femmeen. Mutta siis ihan oikeasti. Oli niin ihania noi muistot lapsuudesta ja sai aikaan sellasen haikean fiiliksen. Melkeen jopa itkin tätä lukiessani, mutta vain melkein, koska tekstit harvemmin saa mua itkemään. Tosin niitäkin tapauksia kyllä löytyy, mutta harvemmin, tähän mennessä varmaan kaksi. Tai kolme.

Narcissan kaipuu Bellaa kohtaan oli jotenkin niin uskottavan ja aidon oloista, etten voinut olla samaistumatta häneen. Narcissa muutenkii on hahmona niin ihana, että hänest on aina kiva lukea ficcejä - etenkii siinä tapauksessa jos Bells on mukana. Ihan tyhmää silti, että Bella on kuollut. Mutta onneksi Cissy ei koskaan unohda häntä. Ja Bellasta varmaan tulee Cissyn suojelusenkeli Joo, anteeks, olen väsynyt ja tiedän sen, mutta kyllä niinkin vois käydä

Toi metsä oli ihana keksintö. Paikka, jonne Cissy pakenee itseään ja suruaan, paikka, jossa kaikki kauniit muistot valtaavat mielen ja jossa saa olla vain rauhassa ja mietiskellä asioita. Paikka, josta Cissy ehkä hakee turvaa ja lohtua, kun ei sitä muualta löydä.

Opetit, että pelko on vain heikkoutta. Käskit minua pysymään vahvana, aina.

Niin Bellaa, niin Bellaa, että rakastan <3

Olen aina sinun pikku-Cissysi, Bella.

Tää viimestään sai mut varmistumaan kyseisestä seikasta, että tää ficci on kirjotettu parituksella Cissy/Bella. Joo, en mahda ittelleni yhtään mitään, mutta niin se vain menee mun kieroutuneessa mielessäni Niin ja mä rakastan tätäkin kohtaa

Kiitänpä iltani yöni (onko kello tosiaan jo noin paljon?) piristyksestä, ihanaa oli tällaista haikeaa lukea pitkästä aikaa
sennamiila

[Natural]

sennamiila kiitos ihanasta kommentistasi. Ja korjailen noi virheet tuolta. Ja miks ei Bella vois olla Cissyn suojelusenkeli.
Ja kyllä tästä voi tulla ihan hyvin mieleen Bella/Cissy, ja jokaisella omat mielipiteensä! Ja toi mehtä tuli siitä ku itte tykkään himmailla aina metässä Kivaa et olet pitänyt! Kiittäen kommentistasi, Natural

[Audrina]

Kommenttikampanjasta iltapäivää!

Yksi mistä pidin erityisen paljon tässä tekstissä oli ylipäätään tämä juoni! En ole koskaan lukenut/ajatellut että Narcissa todella jäisi kaipaamaan sisartansa; en oikeastaan ymmärrä miksen, koska ajattelisi todella näillä kahdella hahmolla olevan ns. vankka sisaruussuhde. Olen aina mieltänyt Bellan Mustan sisaruksista siksi vahvimmaksi, kuten näköjään sinäkin, kun Bella neuvoi siskoaan ettei saa olla heikko. Narcissa saattoi olla ehkä heikko, mutta ei näyttänyt sitä päivänvalolle. Pieniä eroja käsityksissä minkälaisia hahmot ovat, kuten se olen aina mieltänyt Bellan sellaiseksi miesmagneetiksi, joka melkein halusi siskonsa miestä, kuin että tukisi häntä - kuitenkaan nuo käsityserot eivät haitannut lukuelämystä.

Kerroit hyvin Cissyn ikävää siskoaan kohtaan. Se metsä oli paikka, jossa sisarukset olivat pienempänä oleskelleet ja vaaleaverikön tullessa sinne vanhat muistot pulpahtivat pinnalle mielen uumenista. Suru eli Narcissassa jo valmiiksi, kun läheisen kuolemasta ei kauaa ollut, joten vanhat muistot (oli ne sitten hyviä tai pahoja) toivat varmasti kaipuuta. Ikävää olisi voinut ehkä kertoa hieman tarkemmin, mutta käyhän se näinkin.

Turhat jaarittelut sikseen ja keskittyminen kokonaisuuteen! Aina sinun - otsikko on toki tunteita herättävä, mutta tuntui hieman tylsältä. Vaikka otsikko on ns. vahva tuntui ettei se liittynyt mitenkään tekstiin paitsi viimeisiin lauseisiin. Itse pidän enemmän runomaisesta kerronnasta - olihan tässäkin toki sitä jonkin verran - mutta muuten oli aika suorasanaista - mutta huomautan että kyseessä on mielipidekysymys, joten se ei tehnyt tekstistä sen huonompaa. Kirjoitusvirheitä en viitsinyt sen enempää katella, kun nähtävästi edellinen kommentoija korjaisikin ne aika hyvin, mutta jotain löysin ficin ensimmäisistä lauseista:

Taivas oli kirkkaan sininen ja aurinko paistoi.

Kirkkaansininen yhteen, eli se on yhdyssana.

Tuuli ei laulanut eikä tanssittanut puiden lehtiä.

En muuten kiinnitä paljoa pikkupilkkuihin huomiota, mutta tuo lause oli jo valmiiksi kaunis, joten jäi häiritsemään kun kauneutta ns. repii jokin. Eli laulanut ja eikä  -sanojen väliin pilkut.

Kokonaisuutena kuitenkin tunteita herättävä kuvaus Bellan poismenosta. Kiitos hyvästä lukukokemuksesta! (:

[Natural]

Audrina: Kiitos rakentavasta palautteesta. Kiva, että olet tykännyt ja jep, mä korjaan tuolta noi virheet.
Beatrice: Kiva, että olet tykännyt ja tälleen. Eikä se haittaa ettet jaksa pitkää kommenttiä kirjoittaa pääasiahan koko kommentissa on , että saa edes jotain aikaiseksi

[Hermione Granger]

Aah, ihanaa! Tää oli tosi ihana ficci! Siis ihan oikeasti.

suosikkikohtani:

''Pikku-Cissy, muista, ettet saa olla heikko'', sanoit minulle ja lupasin myös, etten olisi heikko. Lupaukseni myös pidin, en koskaan ole osoittanu heikkouttani.

 

Kiitoksia,

Hermione

[Natural]

Olin jo melkein unohtanut tämän.

Hermione Granger kiitos kovasti kommentistasi! Piristi kivasti, varsinkin nyt, kun olen kipeänä.
Kiva, että olet tykännyt ja itsekkin pidän tuosta kohdasta.
Kiitän