~*~
Nimi: En vittu koskaan
Kirjoittaja: Shuriken
Beta: Arte
Genre: Drama,Slash,Angst, One-shot
Ikäraja: K-11
// Vanilje laski ikärajaa.Paritus: Minä/Eelis
Disclaimer: Kaikki on mun, paitsi kuvapohja on ryöstetty facebookista.
Summary: Mä rakastin sitä tunnetta. Ja silti löytyy ihmisiä, jotka saa mut polvilleen. Vitun Eelis…A/N: Mulle tuli koulussa yks tunti tämmönen tarina mieleen, ja suuri osa siinä on mun omia tuntemuksia ja ajatuksia. Jotkut tapahtumat on jopa tapahtunu oikeesti, että autenttisuutta pitäs löytyä. Toivottavasti tykkäätte 
En vittu koskaan
Mä olin nuori. Mä tunsin itteni vahvaks. En koskaan heikkenis, mä olin hei lukiossa. Mä tiesin kaiken, enkä koskaan unohtais mitään. Mä näin jatkuvasti muita ympärillä, mut ne oli tyhmiä, saamattomia idiootteja, jotka täytti päivänsä pelkällä pelleilyllä ja idioottimaisilla jutuilla. Mä halveksin sellasia. Muut oli yksinkertasia, tyhmiä ja mä niiden yläpuolella. Se valta tuntu ihanalta; mä sain yksin katsella muita alas ja ne sai luikerrella ku jotku madot. Aina kun mä tiesin vastauksen, tajusin jotain ekana, luin toisen eleet ja käyttäytymisen ja iskin piikin väliin, mä tunsin olevani elossa. Mä rakastin sitä tunnetta. Ja silti löytyy ihmisiä, jotka saa mut polvilleen.
Vitun Eelis…
Mä en voi sietää sitä. Mä vihasin sellasta. Miten tollasia voi olla olemassa? Miten joka ainut hetki sen seurassa voi olla yhtä tuskaa? Miten jokainen sen katse voi tappaa tosta noin vaan? Aina kun mä tajuan miten kaunis se on, mun on vaikee hengittää. Miks mä vittu edes rakastin sitä…
Taas mä huomasin, että tuijotin sitä yhteiskuntaopin tunnilla. Se hymy tappaa mun sielun. Aina kun sen suupielet kaartu hymyyn, mun sydän pysähtyy. Opettaja kysyy jotain taloudesta, ja mä toivon salaa, että Eelis vastais siihen, vaan siks että kuulisin sen äänen.
Joo, säälittävää, mä tiedän.
Opettaja vaan jatkaa horinaansa yrityksistä. Mua väsyttää niin helvetisti, vois opetella oikeesti menemään aikasemmin nukkumaan. Haukottelen hiljaa ja käännän katseen pois opettajasta. Ja jälleen mä tajuan tuijottavani Eelistä television kautta. Se ei näy kunnolla, mutta kyl mä Eeliksen tunnistan, ihan mistä vaan. Sitten uppoan omiin ajatuksiini.
Rakastin sen sopivan lihaksikasta ja solakkaa kehoa. Sen hiukan sekaset hiukset on ihanat, sen tappavasta hymystä puhumattakaan. Vielä ku päälle lisätään Eeliksen muutama finni naamassa ja vahvat kasvonpiirteet, mä olin valmis sulamaan. Vitut jostain kauneusihanteista…
Heti ekan kerran ku mä olin nähny sen, olin varma että se ei voi olla hetero. Ei saatana, kukaan heteropoika ei harrasta telinevoimistelua. Joo ja älä saatana alota, että ulkonäkö ja harrastukset ei kerro mitään suuntautumisesta, ei se ole niin vitun yksinkertasta. Se palvoo lihaksiaan ja näyttää lisäks ihan liian söpöltä. On sillä Ipodiki, mut sehän ei tietty kerro mitään. Joka aamu mä odotan, että nään sen jossain kaulahuiviin ja takkiin kietoutuneena. Mä tuun aina ilokseks ku nään sen aamulla, ja sitten mä odottelen tunnin alkua.
Kerran koeviikolla ennen koetta mä istuin Markuksen kanssa hissanluokan edessä, ja samalla Eelis tuli siihen. Se on Markuksen kanssa jonkinlaisissa puheväleissä. Ne vaihto pari sanaa, mut mä pysyin hiljaa. Sitte se oli kattonu mua, ja sen katse porautu suoraan mun läpi. Tunsin kuinka sen katse tutki mua. Enkä mä ollu sanonu mitään, ja siks mä vihaan itseäni enemmän ku mitään. Mun olis pitäny vaan avata suuni. En sitte avannu…
Yks iltapäivä mä olin normaalisti koneella ja menin facebookkiin, ja sitte…
Sillon mun sydän halkes. Mä vaan tuijotin sitä vitun näyttöä varmaan ikuisuuden. Mun leipä putos kädestä ja tippu pöydälle. Mulle ei yleensä ole ongelma jos mä olen väärässä ihmisten suuntautumisesta, mut Eeliksen kohdalla mä en voinu sietää sitä. Miten mä muka olisin voinu olla väärässä. Selitäpä vittu se…
Yks tunti mä tuijottelen taas sitä yhtä. Mut tällä kertaa se tuijottelee takasin. Mä en ymmärrä mitä vittua se vilkuilee mua. Käännän katseen, ja oon niinku en oliskaan. Ja silti mä tunnen sen pistävän katseen liikkuvan mun takaraivossa. Hiki alkaa nousta mun niskaan ja otsalle. Mä katon sitä uudestaan ja puren huulta samaan aikaan. Sen katse tunkee suoraan mun läpi ja osuu seinään mun taakse. Yks vilkasu kertoo kaiken. Eeliksen suupielet kaartuu hymyyn samalla, kun sen katse hivelee mun kasvoja. Mä tunnen, että mun sydämen palaset keräytyy kokoon ja yhtyy jälleen. Tuntuuks se oikeesti tältä ku hajonnu sydän korjataan? Katse riitti siihen kaikkeen. Opettaja selitää jotain läksyistä, mut mua ei kiinnosta, mä vaan katson Eelistä, sen täydellistä epätäydellisyyttä.
Viimein kello liikahtaa ja tunti päätty. Eelis keräili sen tavaroita ja mä vaan viskasin omani reppuun. Taas se nosti päänsä ja suuntas katseensa muhun. Mä en tienny mitä se halus. Se tuli aina vaan lähemmäs ja lähemmäs mua, ja lopulta se seiso ihan mun edessä. Mä näin sen kasvot täydellisesti. Toisen söpön ilmeen ja kasvoja alas valuvat hiukset. Sen musta neule oli niin luotu sille ja sen farkut näytti upeilta. Sitten mä en nähny ku sen käden liikkuvan kohti mun poskea ennen ku mun maailma sokaistui. Tunsin sen käden laskeutuvan mun poskella just ennen ku sen pää tulee mua kohti.
Ja sitten me suudellaan, kaikkien keskellä, mitään häpämättä, mitään pelkäämättä, ilman anteeksipyyntöjä. Eelis tuoksuu hyvältä...
No Fear, No Remorse, No Apologies
Ihmiset pysähtyy kattomaan meitä. Antaa niitten vittu tuijottaa. Saatana vois vähempää kiinnostaa ne pellet. Mulla oli nyt Eelis enkä mä halunnu koskaan päästää sitä irti. Opettajaki oli kääntyny kattomaan. Sen vanhan naisen naama väänty oikeesti ihan norsunvituks. Hah, vitun tekopyhää sakkia. Ensin valistetaan, että pitää olla suvaitsevainen, ja sit katotaan tolleen. Oikeestaan, antaa niiden tuijottaa, koska millään ei ollut enää mitään väliä.
Ehkä mä vaan oikeesti lopetan tän kuvittelun. Siellä se taas istuu ja nojaa käteensä söpösti. Ei tää voinu olla normaalia. Ei vissiin ole normaalia haluta suudella toista poikaa ja vielä saman koulun oppilasta muiden nähden? No en mä ainakaan tunnusta koskaan olevani väärässä. Kauneinta oli rakkaus, ja mä en koskaan päästä irti toivosta. En vittu koskaan.
~*~
A/N: Täytyypi vielä tosta facebook-kuvasta sanoa, että se on kyllä printscreenillä facesta otettu, mutta kaikki kuvat ja nimet on vaihdettu. Ettei tule mitään väärinkäsityksiä tms.
Ja niin kommenttia olis kiva saada
-Shuri
