Sanat haalii itselleen kuin nuolet, K-11 | Astoria/Pansy, angst + mielenterveys

[puolipro]

Author: ½pro
Title: Sanat haalii itselleen kuin nuolet
Pairing: Astoria/Pansy
Rate: K-11?
Genre: mielenterveys järkkyy, angst jollain tapaa, ym.
Disclaimer: Rowling omistaa kaiken tunnistettavan, leikkiminen is my pleasure.
Summary: Hän neuvoi niin jo kun täytin kaksitoista, hän oli kaikkialla, kaunis ja vain ja ainoastaan sitä mitä suostuisin ylöspäin katsomaan ikinä elämässäni.

A/N: en sano muuta kuin että mielenterveydestä on kiva kirjottaa. ja kielioppi voi olla sekaisin ja tarkotuskin on.
(kirjotusmusana mm. Björk - Wanderlust <3)

Sanat haalii itselleen kuin nuolet

Hän sanoi minulle, että en saa alkaa kasvattaa vihollisia sisälläni. En saa tuntea liikaa, en saa alkaa nahkani haljeta ja näyttää itseäni – huoraksi se minut tekisi, aivan kuin se tapa jolla silmiin ennen katsoin muita, nyt näen vain Pansyn mustiksi kääntyneine silmineen ja loistavine kasvoineen: ei hän näe negatiivisuutta, hän on täyttä valoa varjossa jota kutsutaan maailmaksi.

Siksi kuuntelen, mitä hän sanoo. Kuuntelen kun hän neuvoo minua työntämään sormeni suustani alas, minun täytyy niellä sormeni, tuntea kurkkuni ja kaikki raivokas joka haluaa paeta - ei sisältäni vaan puhdistusta -, jotta paha vapautuisi kehostani, ja kunnes puhdistuisin, pitäisi minun jatkaa. Jotten olisi enää vihollisten juuri alku ja lähtöpiste, ja etten enää kasvaisi kieroon, pois hänestä, pois kaikesta mitä halajan.

Hän neuvoi niin jo kun täytin kaksitoista, hän oli kaikkialla, kaunis ja vain ja ainoastaan sitä mitä suostuisin ylöspäin katsomaan ikinä elämässäni. Täytyisi minun hieroa ihoani suihkussa, hieroa kunnes ihoni pinta kuoriutuisi: täytyisi sen kasvaa uudelleen ja antaa minulle mahdollisuus olla puhdas edes vähän aikaa, jotta voisin katsoa peiliin ja tuntea se ylemmyydentunne joka Pansysta salien, käytävien, huoneiden, mailien päähän kantaa ja jonka voi aistia hänen hajuvedestään (inkivääriä ja sinistä verta). Halusin sitä samaa, hän minua auttoi.

Sain häneltä ensimmäisenä jouluna hajusteen, neilikkaa ja alkoholia (se desifioi, niin hän sanoi).

Hän haluaa minulle parasta. Haluaa nostaa minut käsillään ylös, korkeammalle, poistaa pahat solut ja tappaa menneisyys minusta. Pansy sanoi eräänä yönä kun olin käynyt suihkussa kolmesti ja puhdistanut kasvualustani – se oli miltei itänyt jo pahaa, Pansy sanoi – ja olin peilin edessä: Astoria, muistathan, ettet eksy sinne mistä minä sinut vaivalla, rakkaudella ja raivolla hain – älä pakene enää sinne minne kukaan ei halua tulla. Hän oli halunnut tulla, sen kerran, niin hän oli vannonut, sanonut: en jaksaisi hakea sinua, ellen tietäisi että sinusta voi tulla jotain kaunista, muistathan, kulta, muista.

Ja minä muistan, jokaisen sanan – ne kasvoivat kiinni hiuksiini joihin hän puhui – haluan muistaa, minun täytyy, en halua eksyä: täytyy jonkun minut löytää mutta ei silloin, jos en ensinkään eksy. Miten löytäisinkään pois täältä kun hän on nyt auttanut minut elämään, tekemään sitä mihin en Daphnen jälkeen ole pystynyt ilman, että kaadun iltaisin.

Nyt olen nätti, parempi, puhdas. Arvoni mukainen – Pansy sanoi – kunhan vain muistan katsoa, ettei paha idä ja etteivät ne ole päässeet sisälle, luokseni.

Pansy sanoi, etten saa päästää muita sisälle. Ja minä uskon kun hän katsoo minua alas, eksyn mustaan ja hän hymyilee ikuisuutta muistuttaen: kertoo sanoitta ajasta joka on tulossa, joka on nyt.

Minä olen puhdas.

[Dolls]

Otsikon kaksimielisyydestä täydet pointsit totta tosiaan, kuten sanottua. Se on tavallaan hankalaa jo heti alkuun, tää ficci on jo niin monikerroksinen ja ajattelu on plussaa tätä lukiessa, niin ehkä toi otsikko olis voinu olla vähän keveämpää, ei paljoa, tai ehkä mä vaan oon vajakki kun en vieläkään ymmärrä sitä kokonaan :---D

Mulla katkes ajatus kun pohdin sitä palkkia. Mutta joo, nyt kun luin tän niin huomas, että oli hyvä kun lisäsit sen Pansy-sanan tonne alkuun. Se selkeytti tätä huomattavasti siitä alusta, mikä tää oli. Sun pimeys tulee hyvin esiin näissä sun ficeissäs, siis se pimeys että sä osaat kertoa nää asiat ihan kuin sä olisit käynyt läpi ton kaiken. "Varjo jota kutsun maailmaksi" on musta täydellinen, en sanois tota mistään hepposista syistä, toi vaan toimi täydellisesti. Sitten tulee mun lempikohta, "hän neuvoo minua työntämään sormeni suustani alas, minun täytyy niellä sormeni", raakaa ja rajua. Oliko tää sun tapas puhua siitä kuinka Pansy pakotti Astorian oksentamaan, vai muuten vaan kiduttamaan itseään? Oli kumpi vaan, se toimi ja mä tunsin ne kynnet mun kurkussa, sen kivun ja sen avuttomuuden, tarpeen sylkeä kaikki ulos.

Täytyisi minun hieroa ihoani suihkussa, hieroa kunnes ihoni pinta kuoriutuisi: täytyisi sen kasvaa uudelleen ja antaa minulle mahdollisuus olla puhdas edes vähän aikaa, jotta voisin katsoa peiliin ja tuntea se ylemmyydentunne joka Pansysta salien, käytävien, huoneiden, mailien päähän kantaa ja jonka voi aistia hänen hajuvedestään (inkivääriä ja sinistä verta)

Kirjotitko ton sininen veri osion sen meijän keskutelun jälkeen vai ennen, oli miten oli, niin sanavalinta oli hyvä. Toi lause oli kyllä hiton pitkä, ehkä vähän rasittavakin lukea, sellanen hengästyttävä fiilis iski. Ehkä olisit voinu jakaa sen kahteen osaan ainakin, ehkä kolmeen jos olisit saanut sanat osumaan paikoilleen. Toi alku on edelleen vähän silmään pistävä, Väinämöinen on hieno mies, mutta ehkä menee liian siihen tyyliin. Inkiväärivertausta en ymmärtänyt, ei aavistustakaan miltä se tuoksuu ja kyllä, googlaaminen on turhaa.

Halusin sitä samaa, hän minua auttoi.

Musta on hyvä että sä leikittelet sanoilla ja paikoilla, pilkuilla jne, mutta sanajärjestyksen hallitseminen on oikeasti vaikeeta. Siitä tulee joko hyvää, tai sitten se kuulostaa tyhmältä lukijan korvassa. Tässä kohtaa mua särähti korvaan toi jälkimmäinen, vaikka lause kuulostaakin ehkä lyhyeltä ja siinä ei ole mitään "kaunista", niin se on tärkeä ja musta upottaa hyvin sisemmälle tarinaan.

Oijoi, tää seuraava on musta toisiks parasta kohta tässä: kun Astoria kertoo kuinka Pansy tekee hänelle sen kaiken. Kietoo sanoillaan pienemmän ympärilleen. Kaikki toi kursivoitu on niin kaunista, kaikki pikkusanat: "kulta", "muistathan", "muista. Kuinka Pansy teki sen kaiken. Nomnom. Tää koko loppu on mun mielestä niin hypnotisoiva, Pansy tietää mitä tekee, Astoria luulee tietävänsä vaikka onkin marionettina vain. Astoria/Pansy on jotain niin hienoa, ehkä vähän raakaakin. Pansy kun tietää mitä tekee ja Astoria jää uhriksi. (Jotenkin tuli fiilis et osittain nää meijän Astoria/Pansyt tukee toisiaan ehehee)

Minä olen puhdas.

Kylmä, upea lopetus. Draaman sä hallitset honey, näköjään "T*****n toivottomat" on opettaneet sulle paljon!

[Eulalia]

Kommentin taso laskee edelleen, koin olevani vähän liian yksinkertainen noin hienolle ja monikerroksiselle luomukselle ja kun aikakin vielä on rajallinen, niin en pysty tähän analysoimaan läheskään niin hienosti, kuin nuo kaksi edeltäjääni :S

Päällimmäisenä tunteena tästä tietysti jäi sellainen ihailun ja hämmennyksen sekainen tunne, koska tosiaan on yksi erikoisimmista ja samalla hienoimmista ja monisyisimmistä ficeistä, jonka olen hetkeen lukenut. Kirjoitat todella raskasta tekstiä aika kamalasta aiheesta ja toiminnasta, mutta kuitenkin otteesi on hyvin hienovarainen siinä mielessä, että teksti on oikeastaan pääasiassa vertauskuvia, eikä mitään suoranaista tekemisen kuvailua kovasti löydy. Ehkä juuri tavallaan se tekeekin tästä emotionaalisesti niin raskaan, koska kaikki on lukijan oman mielikuvitukseni varassa, eikä omani ainakaan maalaillut mitään kovin kauniita kuvia.

Astorian ja Pansyn suhde näyttäytyy tässä ainakin minusta kiehtovan sairaana. Astoria niin ihailee ja palvoo Pansya ja pitää tätä kyseenalaistamattomana auktoriteettina, jonka käskyt tai "neuvot" saavat tekemään ikäviä asioita itselle, kuvottavia jopa ainakin minun tulkinnassani. En voi sanoa, että olisin ymmärtänyt kaikkea, mutta oma tulkintani tosiaan oli aika karu kaiken tuon puhdistautumisen ja siihen liittyvien ajatusten johdattamana. Tosiaan Astorian mielenterveyttä alkoi epäillä (kuten Pansynkin), hän vaikutti niin paljon nukelta, jolta puuttuu kokonaan oma tahto ja ainoa päähän mahtuva ajatus on Pansyn miellyttäminen. Pansyn puolestaan olet tehnyt niin yleväksi ja julmaksi, vähän niin kuin kaikkitietäväksi jumalattareksi Astorian silmissä, henkilöksi, jota ei yksinkertaisesti voi kyseenalaistaa. Pidän kaikista niistä vihjauksista, jotka Pansyn osalta olet Astorialle kirjoittanut, ne tehostavat tekstin, no aika makaaberia vaikutelmaa, mutta myös piirtävät Pansysta entistä julmemman kuvan samalla, kun muuttavat kaiken paljon moniulotteisemmaksi.

En oikein tiedä, mitä tästä pitäisi sanoa, todella vaikuttavan ja hyvän ficin olet kirjoittanut Otsikkoa en muuten aluksi tajunnut kaksimieliseksi, vasta Sophiellan kommentin maininta sai minut pähkäilemään, että millä tavalla se muka on kaksimielinen. Mutta luulen tajunneeni jo

Eulalia