Ikihopea [S] -2/7 27.2- || drama, raapalesarja, Petunia Evans

[misstm]

Nimi: Ikihopea
Author: misstm
Ikäraja: S //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Genre: drama, raapale
Paritukset: myöhemmissä osissa Lily/James, Petunia/Vernon
Summary: Tarina sisarkateudesta, välinpitämättömyydestä ja huolenpidosta.

A/N: Kerää kaikki hahmot-haaste, Petunia Evans. Raapalesarja.


Ikihopea, osa 1

Tietysti. Se oli totta kai Lily, joka valittiin johonkin hienoon erityiskouluun. Sanomattakin selvää, että neiti smaragdisilmä sai jälleen kerran erityiskohtelua, kun toiset joutuivat raatamaan vanhempiensa hyväksynnän eteen. Toiset joutuivat heräämään aikaisin selvittämään hiuksensa saadakseen niistä edes jotenkin edustuskelpoiset, toisten piti tavata läksy ulkoa kymmeniä kertoja, eikä se siltikään mennyt oikein ja toisten piti aina taistella kynsin ja hampain äidin ja isän huomiosta.

Ja sitten yksi viheliäinen, hassun näköinen paperinpala tuhosi kaiken. Yhtä äkkiä vanhemmat leipoivat outoja, noidanhatuiksi muotoiltuja kakkuja, koristelivat talon muovihämähäkeillä ja hehkuivat ylpeyttä minun erikoisen sisareni kunniaksi ja minut unohdettiin taas. Miksi minä en ollut niin kuin Lily?


Ikihopea, osa 2

Hyvä hra Dumbledore,

minulle, Petunia Evansille olisi suuri ilo ja kunnia päästä oppilaaksi kouluunne –

En tiedä, miksi lähetin kirjeen. Minä en halua jäädä huonommaksi neiti kullalle, en halua olla aina ”se huonompi sisar”. Vastausta en saanut, en kunnollista ainakaan. Vain hätäisesti raapustetun lappusen, jossa ilmoitettiin, etten valitettavasti osannut niitä taitoja, joita oppilailta edellytettiin.

Vai en muka osannut? Se koulu oli tietysti joku älykköjen suojakehto, sillä minä olin hyvinkin näppärä käsitöissä. Melkein yhtä näppärä kuin äiti. Lilya ei virkkaamisen tai neulomisen salat voineet vähempää kiinnostaa, mikä tietysti oli vanhempieni mielestä hyvä. Mutta miksi he ovat alkaneet nimittää sisartani noitatytöksi niin hellästi?

[Sokerisiipi]

Petuniasta raapalesarja. Mukava idea ja kiva toteutus. En kyllä ennen seiskakirjaa juuri tuntenut myötuntoa Petuniaa kohtaan, mutta sitten kun heidän menneisyydestään paljastui lisää, aloin nähdä hänenkin puolensa asioiden suhteen.

Ja sama jatkui tässäkin. "Neiti smaragdisilmä" oli kyllä tosi onnistunut ja näpsäkkä ilmaisu ja se pomppasi silmääni ensimmäisestä raapaleesta. Petunian hyväksynnän ja rakkauden kaipuu välittyy hyvin molemmista raapaleista. Käy kyllä hyvin järkeen miksi Petunia oli niin kylmä ja katkera Harryakin kohtaan, kun sisko sai aina kaiken ja hän joutui olemaan se ns. "huonompi sisar". Olisi muuten kiva kuulla mitä nämä vanhemmatkin ajattelevat sitten niissä myöhemmissä raapaleissa, sillä en usko heidän rakastavan Lilyä sen enempää kuin Petuniaakaan, vaikka Petunia niin ajatteleekin.

Mutta miksi he ovat alkaneet nimittää sisartani noitatytöksi niin hellästi?

En tiedä miksi tuon toisen raapaleen loppu viehätti niin kovasti. Jotenkin vaan tykkäsin hirmuisesti ^^

Mutta, mutta. Sinun kannattaa ehdottomasti jatkaa tätä, nää raapaleet oli hyviä

[Antelope]

Tykkäsin tästä. Petuniasta ei melkein ikinä kerrota mitään missään, joten oli posiitiivinen yllätys lukea Petuniasta. Kylläkin tämän kateudesta ja katkeruudesta, mutta samapa tuo.

Olit saanut kaiken sisällön mahtumaan raapaleeseen hyvin, joskus se tuppaa jäämän vähän... avonaiseksi. Jokatapauksessa sait raapaleeseen mahtumaan kaikki mitä tarvittiin. Mikään ei jäänyt epäselväksi.

Kiitän. Ja jatkoa tulee tähän raapalesarjaan, vai?


Antelope ♥